PKV-lääkkeet
keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden standardi / From Wikipedia, the free encyclopedia
PKV-lääke, lyhenne sanoista pääasiassa keskushermostoon vaikuttava, (joskus myös kolmiolääkkeet) on lääkevalmiste, joka on:
- mainittu Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean vahvistamassa luettelossa PKV-lääkkeistä
- jonka sisältämät pääasialliset vaikuttavat aineet on mainittu Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen vahvistamassa luettelossa niistä lääkeaineista, joita saa toimittaa vain lääkemääräyksellä ja jotka on kyseisessä luettelossa varustettu etuliitteillä Z, ZA, P ja PA[1][vanhentunut linkki]
- tai joka on myyntiluvassa määritetty PKV-lääkkeeksi.[2]
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Asiaa kannattaisi verrata laajemmin kansainvälisiin käytäntöihin |
PKV-lääkkeet on määritelty myös Lääketietokeskus Oy:n julkaisemassa Pharmaca Fennicassa.[3][vanhentunut linkki] PKV-t on pääasiassa keskushermostoon vaikuttava lääke (PKV) (t=tavallinen), jota saa alkuperäisellä tai henkilökohtaisesti uusitulla lääkemääräyksellä (ei puhelinuusintoja). Puhelimitse uusitulla tai määrätyllä reseptillä voidaan toimittaa kyseistä lääkettä vain pienin myynnissä oleva pakkauskoko. PKV-a on pääasiassa keskushermostoon vaikuttava lääke (PKV); a = alkuperäisen reseptin vaativa, ja vain alkuperäisellä, erillisellä lääkemääräyksellä määrättävissä oleva PKV-lääke.[4]
Autonajokykyä mahdollisesti heikentäviä lääkkeiden pakkauksissa on punainen varoituskolmio. Näistä lääkkeistä puhutaan yleensä kolmiolääkkeinä. Kolmio ei kuitenkaan merkitse sitä, että lääke aina heikentää olennaisesti liikenteessä vaadittavia taitoja, vaan lääke voi oikein käytettynä myös parantaa sitä käyttävän henkilön ajokykyä.[5][6][7] Vaikutus saattaa olla muun muassa unettava, aiheuttaa koordinaation ja arviointikyvyn heikkenemistä, tokkuraisuutta ja sekavuutta sekä haitata autolla ajoa tai ylipäätään koneiden käyttöä ja tarkkuutta vaativien toimien suorittamista. Lääkettä käyttävän kuljettajan omalla vastuulla on arvioida ajokuntoaan. Jos onnettomuustilanteessa todetaan, että lääkkeen käyttö on alentanut ajokykyä, on kyseessä rattijuopumus.[8]