lääkeaineryhmä From Wikipedia, the free encyclopedia
Unilääkkeet eli hypnootit ovat yksi maailman käytetyimmistä lääkeryhmistä. Suomessa käytetään unilääkkeitä enemmän kuin muualla Euroopassa.[1] Bentsodiatsepiinia tai niiden kaltaiset unilääkkeet eivät kuitenkaan tarjoa pysyvää ratkaisua unettomuuden hoitoon. Parempia pitkäaikaistuloksia saadaan lääkkettömiä menetelmiä käyttämällä.[2] Unilääkkeet menettävät yleensä tehonsa elimistön tottumisen seurauksena. Unilääkkeiden teho alkaa heiketä usein jo yli kahden viikon käytön aikana. Yli 60-vuotiaiden unettomuutta ei suositella hoidettavaksi lääkeaineilla.[3] Iäkkäillä ihmisillä esimerkiksi perinteisten bentsodiatspiinien käytöstä on enemmän haittaa kuin hyötyä. On myös tutkimuksia, joiden mukaan unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö voisi lisätä riskiä sairastua muistisairauksiin kuten Alzheimerin tautiin. Asiasta tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimuksia.[2]
Unettomuutta tulisi hoitaa aina ensisijaisesti lääkkeettömin menetelmin. Unilääkkeitä voidaan käyttää tilapäisesti (pääsääntöisesti alle 2 viikkoa) haluttaessa nopeata hoitovastetta tai jos lääkkeettömien menetelmien aloittaminen viivästyy. Joskus saattaa tulla kyseeseen esimerkiksi korkeintaan 3–4 iltana viikossa käytettävä lääkehoito kunnes unettomuus korjaantuu. Unilääkkeiden jatkuvaan kuukausia kestävään käyttöön tulisi olla selvä syy. Kyseessä voi olla esimerkiksi niin sanotun idiopaattisen unettomuushäiriön hoito. Oikea diagnoosi perustuu huolellisiin unilääketieteellisiin tutkimuksiin.
Kaikilla unilääkkeillä on haittavaikutuksia, esimerkiksi päiväaikaista väsymystä, muistihäiriöitä, sekavuutta ja aamuyön heräämistä. Naisilla tsolpideemi voi aiheuttaa sekavuutta ja unissakävelyä, jonka takia naisten enimmäisannos ei saisi ylittää 5 mg:aa. Suomen eniten käytetty unilääke tsopikloni voi haitata autolla ajamista vielä yli 10 tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen. Yli 60-vuotiailla erityisesti hoitoa aloitettaessa yhden tabletin (7.5 mg) annoksen ottaminen vastaa 10 tuntia lääkkeen ottamisesta yli 0.5 promillen humalatilaa.[4] Lähinnä allergiaan liittyvän unettomuuden hoidossa joskus käytettävät väsyttävät antihistamiinit voivat haitata autolla ajamista vielä huomattavasti pitempään.[2]
Kaikkiin keskushermostoon vaikuttaviin lääkeryhmiin liittyy toleranssin kasvun lisäksi myös vieroitusoireiden riski. Esimerkiksi suurina annoksina käytettynä erityisesti vanhojen masennuslääkkeiden sivuvaikutukset ja vieroitusoireet voivat olla samankaltaisia kuin bentsodiatsepiineilla.[5][6] Sen sijaan erittäin pieniä annoksia doksepiinia (3-6 mg) tai mirtatsapiinia (3.75-7.5 mg) pidetään nykyisin unettomuushäiriön ensisijaisina lääkkeinä. Pieninä annoksina näiden lääkkeiden vaikutus selittyy histamiini-1 reseptorien salpauksella. Näin pieninä annoksina doksepiinilla ja mirtatsapiinilla ei ole antidepressiivista vaikutusta eikä myöskään haitallisia antikolinergisiä vaikutuksia.[2]
Vanhojen neuroleptien säännölliseen käyttöön tiedetään liittyvän huomattavia terveyshaittoja ja -riskejä. Myöskään uudempia psykoosilääkkeitä (esimerkiksi ketiapiini ja olantsapiini) ei tulisi käyttää, paitsi jos niiden käyttöön on olemassa psykiatriset perusteet. Molemmat lääkkeet voivat pidentää sydämen QT-johtumisaikaa altistaen rytmihäiriöille. Ennen lääkityksen aloittamista tulisikin aina tarkistaa EKG.
Unilääkkeet aiheuttavat pitkäikaiskäytössä myös riippuvuutta, joka ilmenee käytön lopettamisen yhteydessä ilmaantuvina vieroitusoireina, kuten rebound-unettomuutena. Tällöin unihäiriö palaa takaisin aiempaa voimakkaampana.
Jos uni- tai mielialalääkkeitä käytetään säännöllisesti raskauden aikana, on vaarana, että vastasyntyneellä ilmenee voimakkaita vieroitusoireita.[7]
Unilääkkeet luokitellaan lääketieteellisen puoliintumisajan mukaan lyhytvaikutteisiin nukahtamislääkkeisiin ja varsinaisiin unilääkkeisiin, joilla on pidempi puoliintumisaika. Usein oletetaan, että "nukahtamislääkkeet" olisivat jotenkin turvallismepia kuin unilääkkeet. Nukahtamislääkkeillä tarkoitetaan kuitenkin vain erittäin lyhytvaikutteisia unilääkkeitä (esimerkiksi midatsolaami ja triatsolaami) ja itse asiassa niiden haitat ovat keskimäärin suurempia kuin keskipitkävaikutteisilla unilääkkeillä. Niiden käyttö onkin rajattu nykyisin vain sairaalakäyttöön.[2]
Äskettäin on hyväksytty uusi unilääke suvoreksantti (Belsomra, MSD), joka on oreksiinin estäjä. Suvoreksantin vaikutusmekanismi on uusi. Se estää aivoissa oreksiinireseptoreja (OX1R ja OX2R), jotka ylläpitävät valvetilaa. Lääke on hyväksytty unettomuushäiriön hoitoon USA:ssa, mutta ei vielä toistaiseksi Euroopassa. tulee käyttöön 5, 10, 15 ja 20 mg:n tabletteina, ja hoitosuosituksena on pienin mahdollinen potilaan tarvitsema lääkeannos.[8] [9]
Klonatsepaami on erittäin pitkävaikutteinen bentsodiatsepiini. Myös se voi aiheuttaa muistihäiriöitä ja väsymystä. Klonatsepaami aiheuttaa helposti vaikean riippuvuuden. Klonatsepaamin liian nopea lopettaminen voi aiheuttaa hankalia vieroitusoireita. Sen käyttö tulisi rajata vain poikkeustapauksiin esimerkiksi epilepsiassa tai joissakin muissa neurologisisa sairauksissa.[2]
| luonnolliset lääkeaineet | bentsodiatsepiinit | nonbentsodiatsepiinit | antihistamiinit | oreksiinin estäjät | yrtit | masennuslääkkeet | psykoosilääkkeet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|
Tryptofaanin on eräissä tutkimuksissa osoitettu nopeuttavan nukahtamista ilman, että se heikentäisi unen laatua tai vähentäisi unen määrää, kuten useimpien muiden unilääkkeiden kohdalla tapahtuu.[10] Tryptofaani on ihmiselle välttämätön aminohappo, jota tarvitaan muun muassa serotoniinin ja melatoniinin tuotantoon elimistössä. Tieteellistä näyttöä on kuitenkin vain vähintään 2 gramman (8 kpl 250 mg tabletteja) annoksesta. Näin suuri annos voi aiheuttaa vaikeita vatsakipuja.[2]
Melatoniinia voidaan käyttää unettomuuden tilapäiseen hoitoon. Pitkävaikutteinen melatoniini saattaa tulla kyseeseen yli 55-vuotiaiden unettomuushäiriön hoidossa. Näyttö pitkäaikeisesta tehosta on kuitenkin vähäistä.[2] Melatoniini nopeuttaa erään tutkimuksen mukaan unihäiriöstä kärsivien Asperger-lasten nukahtamista keskimäärin 18 minuutilla. Nukkumisen kokonaistehokkuus ei kuitenkaan parantunut merkitsevästi, koska melatoniini lisäsi myös yöunen katkonaisuutta. Lisäksi tuloksissa oli hyvin paljon yksilöllistä vaihtelua. [11][12]
Unettomuuden hoidossa käytetään myös yleisesti sedatiivisia eli väsyttävän tai rauhoittavan vaikutuksen omaavia masennuslääkkeitä, kuten doksepiini, mirtatsapiini ja amitriptyliini sekä pieninä annoksina myös neurolepteja eli antipsykoottisia lääkkeitä (esimerkiksi ketiapiini), vaikka unettomuuden hoito ei olekaan edellä mainittujen lääkeryhmien virallisesti hyväksytty käyttöaihe[13][14][15]. Ketiapiinilla saattaa olla tehoa primaarisen unettomuuden lyhytkestoisessa hoidossa[16]. Psykoosilääkkeiden tehosta pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa ei ole kuitenkaan olemassa tutkimusnäyttöä[17]
Suomessa ovat jotkut unettomat käyttäneet myös disykloveriinihydrokloridia (disykloveriini, disykloamiini, disyklamiini). Yleensä lääkettä on annettu nestemäisessä muodossa. Kyseessä on voimakkaasti keskushermoston, lihasten ja sydämen kolinergisiä reseptoreja salpaava lääkeaine. Disykloveriinin haittoja ovat muun muassa muistihäiriöt, dementia, sydämen rytmihäiriöt, sekavuus, harhojen näkeminen, väsymys, lihasheikkous, hengityskatkokset, ummetus ja virtsaamishäiriöt. Disykloveriini rentouttaa lihaksia, ja uneton saattaa kokea sen myönteiseksi. Lääkkeen haitat ovat kuitenkin selvästi suuremmat kuin sen edut. Disykloveriinin kehittyy myös riippuvuutta.[2] [18] [19] Lääkeriippuvaiset ihmiset käyttävät usein disykloveriinin kanssa samanaikaisesti klonatsepaamia (kauppanimeltään Rivatril). Runsaista haitoista johtuen disykloveriinia ei tule käyttää unilääkkeenä.[2]
Oopiumi oli Rooman valtakunnan ylivoimaisesti suosituin unilääke[20].
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
