englantilainen jalkapalloseura From Wikipedia, the free encyclopedia
Arsenal Football Club (lempinimi The Gunners, suom. Tykkimiehet) on lontoolainen jalkapalloseura, joka pelaa Englannin korkeimmalla sarjatasolla Valioliigassa.
| Arsenal | ||||
|---|---|---|---|---|
 |
||||
| Koko nimi | Arsenal Football Club | |||
| Lempinimet | The Gunners[1], Tykkimiehet | |||
| Perustettu | 1886 | |||
| Kaupunki |
 Lontoo, Englanti |
|||
| Kenttä | Emirates Stadium | |||
| – kapasiteetti | 60 361 [2] | |||
| Sarja | Englannin Valioliiga | |||
| Sarjataso | 1. | |||
| Värit | ||||
| Omistaja |
 Stan Kroenke[3] |
|||
| Päävalmentaja |
 Mikel Arteta |
|||
|
||||
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Seuran perustivat vuonna 1886 Woolwichin Royal Arsenal -asetehtaan työntekijät kaakkois-Lontoossa. Seuran nimi oli aluksi Dial Square, mutta se muuttui nopeasti muotoon Royal Arsenal.[4] Joukkue nimettiin uudelleen vielä vuonna 1893 Woolwich Arsenaliksi, kun joukkueesta tuli ammattilaisseura.[5]Woolwich Arsenalista tuli The Football Leaguen ensimmäinen eteläinen jäsen, aloittaen vuonna 1893 2. divisioonasta. Joukkue nousi kuitenkin korkeimmalle sarjatasolle, 1. divisioonaan, vuonna 1904. Koska Arsenal sijaitsi etäällä muista sarjan joukkueista, olivat sen yleisömäärät alhaisia ja joukkue kärsi talousongelmista. Joukkue ajautuikin vararikkoon vuonna 1910, jolloin seuran ottivat haltuun liikemiehet Henry Norris ja William Hall.[6] Norris pyrki siirtämään joukkueen ja vuonna 1913 se muuttikin Pohjois-Lontooseen, Highburyssä sijaitsevalle Arsenal Stadiumille. Norris myös poisti seuraavana vuonna sanan Woolwich joukkueen nimestä. Joukkue oli juuri jäänyt 1. divisioonan viimekseksi ja pudonnut takaisin 2. divisioonaan.[7][8] Joukkue sijoittui 1919 divisioonan viidenneksi, mutta nostettiin siitä huolimatta ylimmälle sarjatasolle. Nostamiseen vaikutti paikallisvastustaja Tottenham Hotspur FC, jonka uskottiin käytettävän epäilyttäviä keinoja. Noston taustalla onkin väitetty olleen ennemmin historialliset kuin urheilulliset syyt.[9][10]
Herbert Chapman nimettiin Arsenalin uudeksi manageriksi vuonna 1925. Chapmanin aikana Arsenal saavutti ensimmäistä kertaa huomattavaa menestystä, minkä taustalla olivat Chapmanin vallankumoukselliset taktiikat ja harjoittelumetodit sekä sellaisten tähtipelaajien hankkiminen kuten Alex James ja Cliff Bastin. Arsenalin ensimmäiset merkittävät pokaalit tulivat 1930-luvun alussa. Arsenal voitti vuoden 1930 FA Cupin sekä kaksi liigamestaruutta kausina 1930–1931 ja 1932–1933.
Chapman kuoli yhtäkkisesti vuonna 1934 jättäen George Allisonin jatkamaan hänen menestyksekästä työtään. Allisonin ja hänen apuvalmentajiensa Joe Shaw’n sekä Tom Whittakerin ohjauksessa Arsenal voitti kolme liigamestaruutta lisää kausina 1933–1934, 1934–1935 ja 1937–1938.[11] Lisäksi Arsenal saavutti FA Cupin voiton vuonna 1936.
Toisen maailmansodan aikana Englannissa ei pelattu ammattilaistason jalkapalloa, mutta pian sodan jälkeen alkoi Arsenalin toinen menestyksekäs ajanjakso. Tom Whittakerin valmentamana Arsenal voitti liigamestaruuden kausina 1947–1948 ja 1952–1953[12][13] sekä FA Cupin vuonna 1950.[14] Tämän jälkeen seurasi pitempi ajanjakso ilman huomattavaa menestystä.
Arsenal palasi mitalikantaan 1960-luvun lopussa sen jälkeen, kun uudeksi manageriksi oli nimitetty yllätysvalinta Bertie Mee. Kaudella 1969–1970 Arsenal voitti ensimmäisen Euroopan pokaalinsa kukistamalla Anderlechtin Inter-Cities Fairs Cupissa maalierolla 4–3.[15] Menestystä Euroopan kentillä seurasi menestys kotimaassa, sillä Arsenal saavutti historiansa ensimmäisen tuplan kaudella 1970–1971 voittamalla sekä liigan että FA Cupin.[16] Tuplan voittanut kokoonpano kuitenkin hajosi pian ja seuraava vuosikymmen sisälsikin monia kakkossijoja, mutta itse mestaruuksia ei tullut.
Terry Neill korvasi Bertie Meen Arsenalin managerina vuonna 1976 tullen kaikkien aikojen nuorimmaksi Arsenal-luotsiksi 34 vuoden ikäisenä. Uusien vahvistusten ja muutaman lahjakkaan pelaajan kuten Liam Bradyn avulla Arsenal eteni kolmeen FA Cupin finaaliin vuosina 1978–1980. Tuloksena näistä oli kaksi tappiota ja yksi voitto. Voitto tuli vuonna 1979 Arsenalin kukistettua Manchester Unitedin viimeisen minuutin maalilla 3–2.[17] FA Cupin lisäksi Arsenal eteni vuonna 1980 European Cup Winner’s Cupin finaaliin, josta tuloksena oli kuitenkin tappio rangaistuspotkukilpailun jälkeen.
Arsenalin ensimmäinen logo paljastettiin vuonna 1888. Siinä kolme tykkiä osoittaa pohjoiseen vaakunan sisällä, ja vaakunan reunoja koristavat vasemmalle ja oikealle lähtevät lehvät.
Tämä logo oli käytössä vuoteen 1913, jolloin Arsenal muutti Highburyn stadionille. Seuraavassa logossa oli vain yksi tykki, joka osoitti vuorostaan itään ja jonka rinnalle oli kirjoitettu seuran lempinimi Gunners. Tätä logoa käytettiin vuoteen 1925 asti. Tällöin logon tykki suunnattiin osoittamaan länteen.
Vuonna 1949 seura julkisti modernisoidun logonsa, jossa Arsenal-nimen alla on punaisella pohjalla kultainen tykki osoittamassa länteen. Tykin alapuolella logon sisässä on Metropolitan Borough of Islingtonin vaakuna ja logon ulkopuolella latinankielinen motto ”Victoria Concordia Crescit” eli ”Voitto tulee harmoniasta”. Tämä logo koostui kokonaan väreistä: punainen, kulta ja vihreä. Logo oli käytössä pitkään, aina vuoteen 2002. Tosin välille mahtui FA Cupin finaaleissa käytettyjä logoja.
Vuonna 2002 Arsenal esitteli uuden logonsa, joka koostui moderneista kaarevista viivoista ja yksinkertaisuudesta. Logossa entisen logon vihreä väri korvattiin tummansinisellä ja tykki käännettiin osoittamaan jälleen itään päin. Tykin päällä lukee seuran nimi. Jotkut kannattajat ovat arvostelleet tätä logoa perinteitä loukkaavaksi uuden kaarevan ja yksinkertaisen tyylin vuoksi. On myös toivottu, että faneilla olisi mahdollisuus vaikuttaa seuran logoon.
Arsenalin 125-vuotisjuhlien kunniaksi kauden 2011–2012 pelipaidoissa käytettiin hieman muokattua versiota seuran ensimmäisestä logosta. Uudessa logossa on yhdistetty nykyinen ja vanha logo. Arsenalin nykyisen logon ympärillä on ensimmäisen logon tapaan tammen- ja laakerinlehdet. Lehtien ympärille kiertyvät nauhat, joissa lukee toisella puolen 1886 ja toisella 2011. Niiden keskellä suoraan nykyisen logon alla lukee ”Forward”.
Kaudeksi 2012–2013 palautettiin voimaan ennen juhlavuotta käytössä ollut logo.
Arsenalin pelipaitoja ovat tehneet monet valmistajat, kuten Bukta (1930–luvulta aina 1970–luvun alkuun), Umbro (1970–luvun alusta vuoteen 1986), Adidas (1986–1994), Nike (1994–2014), Puma (2014–2019) ja nykyisin Adidas (2019-).[18] Kuten useilla muillakin Valioliigaseuroilla, Arsenalin pelipaitaa on 1980-luvulta sponsoroinut jokin yhtiö. Sponsoreina ovat olleet JVC (1982–1999), Sega (1999–2002), Telefónica Europe eli O2 (2002–2006) ja Emirates (2006–).[19][20]
Arsenal pelasi kotiottelunsa vuodesta 1913 lähtien Highburyn stadionilla, kunnes kaudeksi 2006–2007 se siirtyi uudelle Emirates Stadiumille. Stadion vihittiin virallisesti käyttöön 26. lokakuuta 2006. Ensimmäinen ottelu pelattiin kuitenkin jo 22. heinäkuuta Ajaxia vastaan; peli oli Arsenal-ikoni Dennis Bergkampin jäähyväisottelu. Bergkamp pelasi Arsenalissa 423 ottelua ja teki niissä 120 maalia.
Emirates Stadiumin katsojakapasiteetti on 60361 henkilöä. Stadionin rakennus maksoi kokonaisuudessaan noin 390 miljoonaa puntaa. [21]
Vuoden 2004 valioliigamestaruus tuli tappiottomalla pelillä.
| Pelaajat | Valmennusjohto | ||
|---|---|---|---|
Päivitetty 5. syyskuuta 2024 Lähde: Arsenal FC |
Päivitetty 31. elokuuta 2024.[22]
| Numero | Pelaaja | Pelipaikka | Joukkue | Päättymispäivä |
|---|---|---|---|---|
| 31 |  Karl Hein |
M | Real Valladolid |
30. kesäkuuta 2025 |
| 20 |  Nuno Tavares |
P |  SS Lazio |
30. kesäkuuta 2025 |
| 21 | Fábio Vieira |
KK | FC Porto |
30. kesäkuuta 2025 |
| 23 |  Albert Lokonga |
KK | Sevilla FC |
30. kesäkuuta 2025 |
| 24 | Reiss Nelson |
H | Fulham FC |
30. kesäkuuta 2025 |
| 27 |  Marquinhos |
H | Fluminense |
31. joulukuuta 2024 |
| Kausi | Ostot | Myynnit | Ostot/Myynnit +- | Arvokkain hankinta | Siirtosumma | Arvokkain myynti | Siirtosumma |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2024–2025 | 108,9M € | 82,9M € | -26,0M € | Riccardo Calafiori |
45,0M € | Emile Smith Rowe |
31,8M € |
| 2023–2024 | 235,1M € | 69,2M € | -165,9M € | Declan Rice |
116,6M € | Folarin Balogun |
30,0M € |
| 2022–2023 | 186,4M € | 23,8M € | -162,6M € | Gabriel Jesus |
52,2M € |  Mattéo Guendouzi |
11,0M € |
| 2021–2022 | 167,4M € | 31,4M € | -136,0M € | Ben White |
58,5M € | Joe Willock |
29,4M € |
| 2020–2021 | 86,0M € | 19,15M € | -66,85M € |  Thomas Partey |
50,0M € |  Emiliano Martínez |
17,4M € |
| Yht. | 783,8M € | 226,45M € | -557,35M € | ||||
| Kausi | Ostot | Myynnit | Ostot/Myynnit +- | Arvokkain hankinta | Siirtosumma | Arvokkain myynti | Siirtosumma |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2019–2020 | 160,4M € | 53,65M € | -106,75M € |  Nicolas Pépé |
80,0M € |  Alex Iwobi |
30,4M € |
| 2018–2019 | 80,15M € | 7,9M € | -72,25M € |  Lucas Torreira |
28,65M € | Lucas Pérez |
4,4M € |
| 2017–2018 | 152,85M € | 158,0M € | +5,15M € |  Pierre-Emerick Aubameyang |
63,75M € | Alex Oxlade-Chamberlain |
38,0M € |
| 2016–2017 | 113,04M € | 10,35M € | -102,69M € |  Granit Xhaka |
45,0M € |  Serge Gnabry |
5,0M € |
| 2015–2016 | 26,5M € | 2,5M € | -24,0M € |  Petr Čech |
14,0M € | Lukas Podolski |
2,5M € |
| 2014–2015 | 118,98M € | 27,8M € | -91,18M € |  Alexis Sánchez |
42,5M € | Thomas Vermaelen |
19,0M € |
| 2013–2014 | 49,25M € | 12,15M € | -37,1M € | Mesut Özil |
47,0M € | Gervinho |
8,0M € |
| 2012–2013 | 56,0M € | 65,85M € | +9,85M € | Santi Cazorla |
19,0M € |  Robin van Persie |
30,7M € |
| 2011–2012 | 65,48M € | 78,29M € | +12,81M € | Alex Oxlade-Chamberlain |
13,8M € | Cesc Fàbregas |
34,0M € |
| 2010–2011 | 23,0M € | 8,1M € | -14,9M € | Laurent Koscielny |
12,5M € |  Eduardo |
7,2M € |
| Yht. | 845,65M € | 424,59M € | -421,06M € | ||||
| Kausi | Ostot | Myynnit | Ostot/Myynnit +- | Arvokkain hankinta | Siirtosumma | Arvokkain myynti | Siirtosumma |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2009–2010 | 12,0M € | 47,7M € | +35,7M € | Thomas Vermaelen |
12,0M € |  Emmanuel Adebayor |
29,0M € |
| 2008–2009 | 40,2M € | 25,8M € | -14,4M € |  Andrey Arshavin |
16,5M € |  Aleksandr Hleb |
17,0M € |
| 2007–2008 | 31,0M € | 57,1M € | +26,1M € | Eduardo |
13,5M € | Thierry Henry |
24,0M € |
| 2006–2007 | 15,1M € | 13,0M € | -2,1M € | Tomáš Rosický |
10,0M € | Ashley Cole |
7,4M € |
| 2005–2006 | 46,0M € | 25,0M € | -21,0M € | Aleksandr Hleb |
15,0M € | Patrick Vieira |
20,0M € |
| 2004–2005 | 12,0M € | 3,9M € | -8,1M € | Manuel Almunia |
5,0M € | Francis Jeffers |
3,9M € |
| 2003–2004 | 20,0M € | 1,1M € | -18,9M € | José Antonio Reyes |
20,0M € | Moritz Volz |
1,0M € |
| 2002–2003 | 10,7M € | 12,0M € | +1,3M € | Gilberto Silva |
6,9M € | Richard Wright |
5,5M € |
| 2001–2002 | 32,7M € | 8,2M € | -24,5M € | Giovanni van Bronckhorst |
13,5M € | Nelson Vivas |
7,0M € |
| 2000–2001 | 56,3M € | 61,5M € | +5,2M € | Sylvain Wiltord |
17,5M € | Marc Overmars |
40,0M € |
| Yht. | 284,6M € | 255,3M € | -29,3M € | ||||
| Kausi | Ostot | Myynnit | Ostot/Myynnit +- | Arvokkain hankinta | Siirtosumma | Arvokkain myynti | Siirtosumma |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1999–2000 | 22,7M € | 41,6M € | +18,9M € | Thierry Henry |
16,1M € | Nicolas Anelka |
35,0M € |
| 1998–1999 | 18,7M € | 0,8M € | -17,9M € | Nwankwo Kanu |
6,3M € | Ian Wright |
0,8M € |
| 1997–1998 | 22,0M € | 1,2M € | -20,8M € | Marc Overmars |
7,5M € | Matthew Rose |
0,8M € |
| 1996–1997 | 6,1M € | 14,6M € | +8,5M € | Patrick Vieira |
5,4M € | Paul Merson |
6,6M € |
| 1995–1996 | 18,4M € | 2,2M € | -16,2M € | Dennis Bergkamp |
11,3M € |  Stefan Schwarz |
2,2M € |
| 1994–1995 | 7,2M € | 4,2M € | -3,0M € |  John Hartson |
3,8M € | Kevin Campbell |
4,2M € |
| 1993–1994 | 1,3M € | 0,4M € | -0,9M € |  Eddie McGoldrick |
1,3M € | Neil Heaney |
0,4M € |
| 1992–1993 | 4,6M € | 3,3M € | -1,3M € | Martin Keown |
3,0M € | David Rocastle |
2,4M € |
| 1991–1992 | 4,6M € | 1,8M € | -2,8M € | Ian Wright |
4,0M € | Andrew Cole |
1,5M € |
| 1990–1991 | 2,0M € | 3,5M € | +1,5M € | David Seaman |
2,0M € | John Lukic |
1,4M € |
| Yht. | 107,6M € | 73,6M € | -34,0M € | ||||
|
|
|
|
|
|
|
|
Lähde:[26]
Sam Hollis
Thomas Brown Mitchell (ensimmäinen ammattilaismanageri) George Elcoat Harry Bradshaw Phil Kelso George Morrell Leslie Knighton Herbert Chapman George Allison Tom Whittaker Jack Crayston George Swindin Billy Wright Bertie Mee
Terry Neill Don Howe Steve Burtenshaw George Graham Stewart Houston Bruce Rioch Stewart Houston Pat Rice Arsène Wenger Unai Emery Fredrik Ljungberg Mikel ArtetaSeamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
