Akhetaten
Akhetatenin kauden pääkaupunki From Wikipedia, the free encyclopedia
Akhetaten tai Akhetaton (egypt. 𓈌𓏏𓉐𓇋𓏏𓈖𓇳, Ꜣḫt-Jtn, Akhet-Aten)[2] oli muinaisen Egyptin lyhytikäinen pääkaupunki Amarna-kaudella. Sen rakennutti 18. dynastian aikana elänyt faarao Akhenaten, ja sen nimi tarkoittaa Atonin taivaanrantaa. Akhetaten sijaitsi Ylä-Egyptissä. Sen arkeologinen kohde tunnetaan nimellä Amarna (Tell el-Amarna), joka on peräisin paikalla nykyisin olevan kylän nimestä el-Amarna (arab. العمارنة, al-‘amārnah).[3][4][5]
| Akhetaten | |
|---|---|
| 𓈌𓏏𓉐𓇋𓏏𓈖𓇳 | |
 Akhetatenin Pohjoispalatsin rauniot. |
|
| Sijainti | |
  Akhetaten |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Egypti |
| Paikkakunta | El-Amarna (al-‘amārnah/Tall Bani Umran), Al-Minya |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | Amarna-kausi n. 1347–1332 eaa.[1] |
| Valtakunta | muinainen Egypti |
| Alue | Wenet, Thebais, Egypti |
| Aiheesta muualla | |
Akhetaten sijaitsi Niilin itärannalla etelään Hermopolis Megalesta (Khemenu) ja myöhemmän, roomalaiskautisen Antinoopoliin kaupungin paikasta.[4][5] Sijainti oli keskellä Egyptiä suunnilleen Memfiin ja Theban puolivälissä, toisin sanoen nykyisten Kairon ja Luxorin puolivälissä.[6] Kaupunki kuului Ylä-Egyptin 15. nomokseen (Wenet, myöhempi Hermopolites).[5] Nykyisin paikka on Al-Minyan kuvernoraatin alueella.
.jpg)
Kaupunki oli rakennettu tasangolle Niilissä olevan mutkan kohdalle. Joki noudatti kyseisessä kohdassa suunnilleen samaa reittiä kuin nykyisinkin. Tasangon pituus on pohjois-eteläsuunnassa noin kymmenen kilometriä ja suurin leveys itä-länsisuunnassa noin viisi kilometriä. Tasankoa rajaa itäpuolelta noin 100 metriä korkeammalla olevan aavikkoylätasangon reuna, joka kiertyy lähelle joen rantaa sekä kaupungin pohjois- että eteläpuolella. Reunan halkaisevat laaksot ja kuivat joenuomat eli wadit.[1][6][7]
Muinaishistoria
.jpg)
Faarao Akhenaten (myös Ekhnaton) aloitti uuden valtakunnan aikana monoteistisen uskonnollisen uudistuksen, jossa auringonjumala Atonista (myös Aten) tehtiin ainoa sallittu jumala. Akhenaten rakennutti ensimmäisen Atonin temppelin Karnakiin, joka oli osa vanhaa pääkaupunkia Thebaa. Viidentenä hallintovuonnaan noin vuonna 1347 eaa. hän päätti kuitenkin rakennuttaa kokonaan uuden pääkaupungin, jossa ei olisi vanhojen jumalten kulttien painolastia.[1][6] Egyptiläistä kulttipapistoa ärsytti suunnattomasti Akhenatenin päätös luopua vanhoista jumalista ja ryhtyä palvelemaan pelkästään aurinkoa ainoana jumalana.[8]
Näin Akhetaten rakennettiin uudeksi pääkaupungiksi ja Akhenatenin palatsin paikaksi. Tuolloinen ajanjakso eli Amarna-kausi on saanut nimensä paikan nykyisestä nimestä. Akhetaten rakennettiin kiireellä:[6] sen rakennustyöt kestivät noin vuoden ajan, minkä jälkeen koko kuninkaallinen hovi muutti uuteen kaupunkiin. Kuninkaallisen perheen lisäksi kaupungissa asuivat Akhenatenin appivanhemmat Ay ja Tiy sekä kuninkaallisen aarrekammion valvoja Ramose.
Nimensäkin mukaisesti Akhetaten oli omistettu Atonille, ja siellä oli vain Atonin temppeleitä. Kaupungissa ei ollut slummeja ja rikkaiden asuinalueita erikseen, vaan köyhien majat kohosivat parempiosaisten palatsien vieressä. Kaupungin väkiluvuksi on arvioitu noin 30 000 henkeä.[6]
Akhenaten kuoli 17. hallitusvuonnaan noin vuonna 1336 eaa. Koko Amarna-kausi, mukaan lukien Akhenatenin monoteistinen oppi Aton-jumalasta, vaipui unholaan pian tämän jälkeen. Unhoon jäi myös hovista kokonaan riippuvainen Akhetaten, sillä seuraaja Tutankhamon siirsi hallinnon Memfiihin. Akhetaten muuttui nopeasti aavekaupungiksi.[6] Sitä purettiin tarkoituksella Horemhebin aikana hereetikoksi tuomitun Akhenatenin muiston häivyttämiseksi, ja rakennusten kiviä vietiin uudelleenkäytettäviksi erityisesti Hermopolis Megalehen. Akhenatenin paikalla oli jonkin verran asutusta myöhäisellä roomalaisella kaudella.[1]
Uudelleenlöytyminen ja kaivaukset
Ensimmäisenä länsimaalaisena kaupungin löysi Niilin laakson läpi matkustanut ranskalainen jesuiittapappi Claude Sicard vuonna 1714. Muita vierailijoita olivat vuosina 1798–1799 Napoleonin joukot, jotka valmistivat Amarnan kartan, joka julkaistiin vuosina 1821–1830.[9] Tämän jälkeen John Gardner Wilkinson kartoitti kaupungin jäänteet. Robert Hay ja G. Laver tallensivat reliefit vuonna 1833. Kopiot ovat British Libraryssa.[10]
Preussilaista ryhmää johti Karl Lepsius, joka vieraili alueella 1843–1845. Hän tallensi näkyvät monumentit ja Amarnan topografian kahdentoista päivän aikana käyttämällä piirroksia ja paperikääröjä. Tulokset on julkaistu teoksessa Denkmäler aus Ægypten und Æthiopien vuosina 1849–1913, ja ne sisältävät kaupungin kartan.[9]
Kaupungin varsinaiset arkaologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1892 ja jatkuivat keskeytyksin vuoteen 1936 saakka. Tuossa vaiheessa oli kaivettu kuninkaallinen palatsi ja noin puolet asuinkortteleista. Kaivaukset ovat jatkuneet uudestaan vuodesta 1977 lähtien. Alueella on suoritettu myös kunnostustöitä.[6]
Nykyisin Akhetaten on yksi merkittävimpiä lähteitä egyptiläisen kaupunkirakentamisen ja kaupunkiyhteiskunnan tutkimisen kannalta. Tähän ovat syynä se, että paikka käsittää kokonaisen kaupungin jäännökset niin, että se antaa hyvin laajan kuvan koko yhteiskunnasta, eikä paikalla ole ollut myöhempää asutusta laajassa mittakaavassa, toisin sanoen arkeologisia ”häiriötekijöitä” on vähemmän kuin tyypillisissä egyptiläisissä rauniopaikoissa. Jäännökset voidaan myös ajoittaa hyvin tarkkaan.[1][6]
1. Pohjoishautausmaa 2. Etelähautausmaa 3. Aavikon pyhäköt 4. Pohjoiskaupunki 5. Pohjoispalatsi 6. Maru-Aten 7. Eteläinen esikaupunki 8. Suuri Atonin temppeli 9. Kom el-Nana 10. Työläisten kylä 11. Työläisten hautausmaa 12. Kuninkaallinen wadi 13. Akhenatenin hauta U. Rajasteela U V. Rajasteela V
Akhetatenin rauniot levittäytyvät noin kuuden kilometrin matkalle joen varrelle, niiden leveyden ollessa suurimmillaan kaupungin keskellä noin kilometrin. Kaupungin keskiosa sijaitsi suunnilleen tasangon keskellä. Aikanaan rakennukset ulottuivat joen rantaan saakka, mutta maanviljely on myöhemmin tuhonnut kaupungin länsiosan jäänteet. Kaupungin paikka on hyvin tasainen, eivätkä jäänteet muodosta varsinaista telliä eli rauniokumpua. Rakennusten jäänteet ovat pääosin hiekan peittämät ja pahoin kuluneet. Erityisesti palatseista ja temppeleistä on säilynyt vain vähän hienompaa työtä olevia kiviosia, sillä ne purettiin uudelleenkäytettäviksi muualla. Jäljelle jääneet osat ovat pääosin savitiiltä, jota käytettiin sekä tavallisten rakennusten että myös palatsien seinissä.[1][6]
Kaupungin osat
Tutkimuksessa kaupungin jäänteet on jaettu osiin, jolle on annettu nykyaikaiset nimet. Keskikaupunki käsitti kuninkaallisen palatsin, Aton-jumalan temppelit sekä hallintorakennukset, ja voidaan nähdä yhdessä eräänlaisena palatsinakokonaisuutena. Sen eteläpuolella sijaitsi Ydinkaupunki, jossa oli tiivisti rakennettuja asuinrakennuksia. Sen eteläpuolella oli hieman harvemmin rakennettu niin kutsuttu Eteläinen esikaupunki. Keskikaupungin pohjoispuolella pienen välimatkan päässä sijaitsi Pohjoinen esikaupunki. Sen pohjoispuolella sijaitsi erilleen muista rakennettu Pohjoispalatsi, ja sen pohjoispuolella rinteen reunalla Pohjoiskaupunki.[6]
Suuri palatsi
Kuninkaallinen palatsi eli niin kutsuttu Suuri palatsi sijaitsi Keskikaupungin länsiosassa lähellä joen rantaa. Rakennuskokonaisuuden pituus pohjois-eteläsuunnassa oli noin 580 metriä. Palatsi koostui useista osista, sisäpihoista ja puutarhoista. Kokonaisuuden eteläosassa oli niin kutsuttu Kruunajaissali, jonka koko oli noin 130 × 135 metriä. Muita osia olivat muun muassa haaremi, hoviväen asunnot, palvelijoiden asunnot ja varastotilat.[11]
Yhdeksän metriä leveä silta yhdisti varsinaisen palatsin erilliseen niin kutsuttuu Kuninkaan taloon. Sen koko oli noin 138 × 120 metriä. Se koostui puutarhapihasta, asuinhuoneistoista sekä varastotiloista. Palatsirakennukset oli koristeltu pylväin, kaiverruksin ja seinämaalauksin, joista on säilynyt vain osasia. Eräs seinämaalaus esitti Akhenatenia ja Nefertitiä tyttäriensä seurassa. Palatsin samoin kuin koko Keskikaupungin alueen kaivaukset suoritettiin 1930-luvulla.[11]
Suuri Atonin temppeli
Suurta Atonin temppeliä ympäröi tiilimuuri, joka sulki sisäänsä noin 800 × 300 metrin kokoisen alueen. Sen sisäpuolen etuosassa sijaitsi temppelirakennus eli niin kutsuttu Pitkä temppeli, jonka koko oli noin 190 × 33 metriä. Se koostui kuudesta avoimesta pihasta, joita erottivat monumentaalisisäänkäynnit. Muurin ympäröimän alueen takaosassa oli erillinen pyhäkkörakennelma, jonka koko oli noin 48 × 32 metriä. Myös se oli ylhäältä avoin ja koostui kahdesta osasta, joita erotti pylon-porttirakennelma. Rakennuksista on löydetty suuri määrä uhritauluja, temppelistä noin 750 ja pyhäköstä noin 150.[11][12]
Pieni Atonin temppeli
Pientä Atonin temppeliä ympäröi myös tiilimuuri, ja sen alueen koko oli noin 191 × 111 metriä. Se oli jaettu kolmeen sisäpihaan, joiden sisäänkäynnit olivat pylon-porttien kautta. Toisella sisäpihalla oli niin kutsuttu Papin talo ja kolmannella sisäpihalla pyhäkkö, joka muistuttaa Suureen Atonin temppeliin kuulunutta pyhäkköä. Myös tämän temppelin alueelta on löydetty suuri määrä uhritauluja. Yksi temppelin pylväistä on kunnostettu.[11]
Pohjoispalatsi
Pohjoispalatsi sijaitsi Pohjoisen esikaupungin ja Pohjoiskaupungin välissä. Se koostui pitkänomaisesta aukiosta, jonka kolmella sivulla oli huoneita. Perällä oli pieni valtaistuinsali. Rakennuksessa oli mahdollisesti kaksi kerrosta. Palatsi on ollut tarkoitettu alun perin Nefertitille tai Kiyalle ja myöhemmin Akhenatenin tyttärelle Meritatenille. Palatsin kaivaukset suoritettiin vuosina 1923–1924 sekä 1990-luvulla.[13]
Kaupungin ympäristössä
Kaupungin rajat Akhenaten oli merkkauttanut rajakivillä, niin kutsutuilla Akhenatenin rajasteeloilla, jotka ovat kallioon kaiverrettuja tauluja ja veistoksia. Niitä on yhteensä 16. Steelojen perusteella kaupunkiin kuului alue myös joen länsipuolella, jossa on kolme steelaa.[6][7][14]
Kaupungin itäpuolella sen ja ylätasangon rinteen välissä sijaitsivat erilliset työmiesten ja kivenhakkaajien kylät. Ylätasangon rinteessä kaupungin koillisuolella sijaitsevat kallioon kaiverretut Pohjoishaudat ja kaakkoispuolella Etelähaudat. Ne oli tarkoitettu faaraon hovi- ja virkamiehille. Kuninkaallinen hauta sijaitsee wadissa kauempana kaupungin itäpuolella. Paikka vaikuttaa tarkoitetun uudeksi ”Kuninkaiden laaksoksi”.[6][7]
Esinelöydöt
Kaupungista on löydetty rakennusten koristeosien sirpaleita sekä joitakin taide- ja käyttöesineitä. Suuri osa siirrettävästä esineistöstä vaikuttaa kuitenkin viedyn pois kaupungin hylkäämisen yhteydessä, mikä kertoo sen suunnitelmallisuudesta.[1] Vuonna 1887 paikallinen nainen löysi kaupungista yli 300 nuolenpääkirjoitusta sisältävää savitaulua, jotka tunnetaan Amarna-kirjeinä.
Akhetatenin eli ”Taivaankorkeuden kaupungin” nousu ja tuho kuvataan Mika Waltarin romaanissa Sinuhe egyptiläinen, joka sijoittuu Amarna-kaudelle.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
