kuulla

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *kuuldak, from Proto-Uralic *kule-; cognate to Votic kuullõ, Ter Sami kulːɨd, Moksha кулемс (kuľems), Erzya кулямс (kuľams), Northern Mansi хӯлуӈкве (hūluňkve), Hungarian hall.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːlːɑˣ/, [ˈkuːlːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uːlːɑ
• Hyphenation^(key): kuul‧la

Verb

kuulla

1. (transitive, intransitive) to hear
2. (intransitive) to hear of [with elative] (to become aware of something through second-hand knowledge)

   Pahoittelen, kaveri, en ole koskaan kuullut(kaan) sinusta.

   Sorry buddy, I've never (even) heard of you.

3. (transitive, in imperative) to listen to [with partitive]

   Tämä ei ole kuulkaa leikin asia!

   Listen, this is no joking matter!

Usage notes

• kuulla takes the elative (or, with some words, ablative) case for location, i.e. answers the question "where ... from?" instead of "where?".
  • The elative (or, in some cases, ablative) case is used with etsiä, löytyä, löytää, lukea and kuulla. (i.e. "where ... from?" instead of "where?").
  • The illative (or, in some cases, allative) case is used with saapua, eksyä, eksyttää, jäädä, jättää, hukkua, hukata, kadota, kadottaa, hävitä, hävittää and rakentaa. (i.e. "where ... to?" instead of "where?")

Conjugation

Inflection of kuulla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulen	en kuule	1st sing.	olen kuullut	en ole kuullut
2nd sing.		kuulet	et kuule	2nd sing.	olet kuullut	et ole kuullut
3rd sing.		kuulee	ei kuule	3rd sing.	on kuullut	ei ole kuullut
1st plur.		kuulemme	emme kuule	1st plur.	olemme kuulleet	emme ole kuulleet
2nd plur.		kuulette	ette kuule	2nd plur.	olette kuulleet	ette ole kuulleet
3rd plur.		kuulevat	eivät kuule	3rd plur.	ovat kuulleet	eivät ole kuulleet
passive		kuullaan	ei kuulla	passive	on kuultu	ei ole kuultu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulin	en kuullut	1st sing.	olin kuullut	en ollut kuullut
2nd sing.		kuulit	et kuullut	2nd sing.	olit kuullut	et ollut kuullut
3rd sing.		kuuli	ei kuullut	3rd sing.	oli kuullut	ei ollut kuullut
1st plur.		kuulimme	emme kuulleet	1st plur.	olimme kuulleet	emme olleet kuulleet
2nd plur.		kuulitte	ette kuulleet	2nd plur.	olitte kuulleet	ette olleet kuulleet
3rd plur.		kuulivat	eivät kuulleet	3rd plur.	olivat kuulleet	eivät olleet kuulleet
passive		kuultiin	ei kuultu	passive	oli kuultu	ei ollut kuultu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulisin	en kuulisi	1st sing.	olisin kuullut	en olisi kuullut
2nd sing.		kuulisit	et kuulisi	2nd sing.	olisit kuullut	et olisi kuullut
3rd sing.		kuulisi	ei kuulisi	3rd sing.	olisi kuullut	ei olisi kuullut
1st plur.		kuulisimme	emme kuulisi	1st plur.	olisimme kuulleet	emme olisi kuulleet
2nd plur.		kuulisitte	ette kuulisi	2nd plur.	olisitte kuulleet	ette olisi kuulleet
3rd plur.		kuulisivat	eivät kuulisi	3rd plur.	olisivat kuulleet	eivät olisi kuulleet
passive		kuultaisiin	ei kuultaisi	passive	olisi kuultu	ei olisi kuultu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kuule	älä kuule	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kuulkoon	älköön kuulko	3rd sing.	olkoon kuullut	älköön olko kuullut
1st plur.		kuulkaamme	älkäämme kuulko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kuulkaa	älkää kuulko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kuulkoot	älkööt kuulko	3rd plur.	olkoot kuulleet	älkööt olko kuulleet
passive		kuultakoon	älköön kuultako	passive	olkoon kuultu	älköön olko kuultu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuullen	en kuulle	1st sing.	lienen kuullut	en liene kuullut
2nd sing.		kuullet	et kuulle	2nd sing.	lienet kuullut	et liene kuullut
3rd sing.		kuullee	ei kuulle	3rd sing.	lienee kuullut	ei liene kuullut
1st plur.		kuullemme	emme kuulle	1st plur.	lienemme kuulleet	emme liene kuulleet
2nd plur.		kuullette	ette kuulle	2nd plur.	lienette kuulleet	ette liene kuulleet
3rd plur.		kuullevat	eivät kuulle	3rd plur.	lienevät kuulleet	eivät liene kuulleet
passive		kuultaneen	ei kuultane	passive	lienee kuultu	ei liene kuultu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kuulla		present	kuuleva	kuultava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuullakseni kuullaksemme 2nd kuullaksesi kuullaksenne 3rd kuullakseen kuullaksensa		past	kuullut	kuultu
2nd	inessive2	kuullessa	kuultaessa	agent4	kuulema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuullessani kuullessamme 2nd kuullessasi kuullessanne 3rd kuullessaan kuullessansa		negative	kuulematon
	instructive	kuullen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kuulemassa	—
	elative	kuulemasta	—
	illative	kuulemaan	—
	adessive	kuulemalla	—
	abessive	kuulematta	—
	instructive	kuuleman	kuultaman
4th3	verbal noun	kuuleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuulemaisillani kuulemaisillamme 2nd kuulemaisillasi kuulemaisillanne 3rd kuulemaisillaan kuulemaisillansa

Derived terms

adjectives

• kuulematon
• kuuliainen
• kuulu

 

nouns

• kuuleminen
• kuulija
• kuulo

 

verbs

• kuulua
• kuulustaa
• kuuluttaa

 

Further reading

• “kuulla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːlːɑ/, [ˈkuːlːɑ̝]
• Rhymes: -uːlːɑ
• Hyphenation^(key): kuul‧la

Noun

kuulla

1. adessive singular of kuu

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kuuldak. Cognates include Finnish kuulla and Estonian kuulda.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkuːlːɑ/, [ˈkuːɫː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkuːlːɑ/, [ˈkuːɫːɑ]
• Rhymes: -uːlː, -uːlːɑ
• Hyphenation: kuul‧la
• Homophones: koolla, koolle

Verb

kuulla

1. (transitive) to hear
2. (transitive) to feel
3. (transitive) to obey
4. (intransitive, in imperative) to listen
   • 2008, Сойкинский Край‎, number 7, page 9:

     Kuule, vee tämä poiga kyllää, händä pisti mado!

     Listen, bring this boy to the village, a snake bit him!

Conjugation

Conjugation of kuulla (type 12/kuulla, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuulen	en kuule	1st singular	oon kuult, oon kuullut	en oo kuult, en oo kuullut
2nd singular	kuulet	et kuule	2nd singular	oot kuult, oot kuullut	et oo kuult, et oo kuullut
3rd singular	kuuloo	ei kuule	3rd singular	ono kuult, ono kuullut	ei oo kuult, ei oo kuullut
1st plural	kuulemma	emmä kuule	1st plural	oomma kuulleet	emmä oo kuulleet
2nd plural	kuuletta	että kuule	2nd plural	ootta kuulleet	että oo kuulleet
3rd plural	kuuloot1), kuulevat2), kuullaa	evät kuule, ei kuulla	3rd plural	ovat kuulleet	evät oo kuulleet, ei oo kuultu
impersonal	kuullaa	ei kuulla	impersonal	ono kuultu	ei oo kuultu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuulin	en kuult, en kuullut	1st singular	olin kuult, olin kuullut	en olt kuult, en olt kuullut
2nd singular	kuulit	et kuult, et kuullut	2nd singular	olit kuult, olit kuullut	et olt kuult, et olt kuullut
3rd singular	kuuli	ei kuult, ei kuullut	3rd singular	oli kuult, oli kuullut	ei olt kuult, ei olt kuullut
1st plural	kuulimma	emmä kuulleet	1st plural	olimma kuulleet	emmä olleet kuulleet
2nd plural	kuulitta	että kuulleet	2nd plural	olitta kuulleet	että olleet kuulleet
3rd plural	kuuliit1), kuulivat2), kuultii	evät kuulleet, ei kuultu	3rd plural	olivat kuulleet	evät olleet kuulleet, ei olt kuultu
impersonal	kuultii	ei kuultu	impersonal	oli kuultu	ei olt kuultu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuulisin	en kuulis	1st singular	olisin kuult, olisin kuullut	en olis kuult, en olis kuullut
2nd singular	kuulisit, kuuliist1)	et kuulis	2nd singular	olisit kuult, olisit kuullut	et olis kuult, et olis kuullut
3rd singular	kuulis	ei kuulis	3rd singular	olis kuult, olis kuullut	ei olis kuult, ei olis kuullut
1st plural	kuulisimma	emmä kuulis	1st plural	olisimma kuulleet	emmä olis kuulleet
2nd plural	kuulisitta	että kuulis	2nd plural	olisitta kuulleet	että olis kuulleet
3rd plural	kuulisiit1), kuulisivat2), kuultais	evät kuulis, ei kuultais	3rd plural	olisivat kuulleet	evät olis kuulleet, ei olis kuultu
impersonal	kuultais	ei kuultais	impersonal	olis kuultu	ei olis kuultu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	kuule	elä kuule	2nd singular	oo kuult, oo kuullut	elä oo kuult, elä oo kuullut
3rd singular	kuulkoo	elköö kuulko	3rd singular	olkoo kuult, olkoo kuullut	elköö olko kuult, elköö olko kuullut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	kuulkaa	elkää kuulko	2nd plural	olkaa kuulleet	elkää olko kuulleet
3rd plural	kuulkoot	elkööt kuulko, elköö kuultako	3rd plural	olkoot kuulleet	elkööt olko kuulleet, elköö olko kuultu
impersonal	kuultakoo	elköö kuultako	impersonal	olkoo kuultu	elköö olko kuultu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	kuullen	en kuulle
2nd singular	kuullet	et kuulle
3rd singular	kuulloo	ei kuulle
1st plural	kuullemma	emmä kuulle
2nd plural	kuulletta	että kuulle
3rd plural	kuulloot	evät kuulle, ei kuultane
impersonal	kuultanoo	ei kuultane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		kuulla	present	kuuleva	kuultava
2nd	inessive	kuullees	past	kuult, kuullut	kuultu
	instructive	kuullen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (kuulkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	kuulomaa
	inessive	kuulomaas
	elative	kuulomast
	abessive	kuulomata
4th	nominative	kuulomiin
	partitive	kuulomista, kuulomist

Synonyms

• (to obey): hoolia

Derived terms

• kuuloittaa
• kuulua
• kuulustaa

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 225