kuulua

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *kuuludak. Equivalent to kuulla (“to hear”) +‎ -ua (passive aspect).

• (to belong; to concern): According to Hakulinen, these abstract senses are a semantic loan from Swedish höra, tillhöra, itself a semantic loan from Middle High German hœrec (“obedient; (literally) one who hears”) (see German hörig, gehören for more).^[1]

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːluɑˣ/, [ˈkuːluɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uːluɑ
• Syllabification^(key): kuu‧lu‧a

Verb

kuulua (intransitive)

1. to be heard/audible

   Tämän talon seinät ovat niin ohuet, että naapurin riidat kuuluvat olohuoneessamme.

   The walls of this house are so thin that neighbours' quarreling is audible in our living room.

   Kuuluuko nyt?

   Can you hear me now?

   Alkaako sana kuulua?

   Did you hear what I said? (as in "you better start listening if you know what's good for you")

   (literally, “Does the word begin to be heard?”)

2. to be said

   Hän kuuluu olevan rikas.

   He is said to be rich.

3. used to refer to the state of one's life or affairs

   Mitä kuuluu? -Kiitos, minulle kuuluu hyvää.

   How are you? -I am fine, thank you.

4. to belong [with allative ‘to’] (showing ownership or location)

   Tämä järvi kuuluu minulle.

   This lake belongs to me.

   Se patsas kuuluu ikkunalaudalle.

   That statue belongs on the windowsill.

5. to belong [with illative ‘to’] (to be member of)

   Kuulun vapaaehtoiseen palokuntaan.

   I belong to a voluntary fire brigade.

6. (impersonal + genitive) to be supposed to, to have to, to be necessary, to behove [with first infinitive]

   Sinun kuuluu tehdä se näin.

   You are supposed to do it like this.

7. to concern, to be someone's business [with allative]

   Miten tämä sinulle kuuluu?

   How does this concern you?

   Hän kysyi, mistä puhuin Samin kanssa. Sanoin, että se ei kuulu hänelle.

   He asked what I was talking to Sam about. I told him it was none of his business.

Conjugation

Inflection of kuulua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulun	en kuulu	1st sing.	olen kuulunut	en ole kuulunut
2nd sing.		kuulut	et kuulu	2nd sing.	olet kuulunut	et ole kuulunut
3rd sing.		kuuluu	ei kuulu	3rd sing.	on kuulunut	ei ole kuulunut
1st plur.		kuulumme	emme kuulu	1st plur.	olemme kuuluneet	emme ole kuuluneet
2nd plur.		kuulutte	ette kuulu	2nd plur.	olette kuuluneet	ette ole kuuluneet
3rd plur.		kuuluvat	eivät kuulu	3rd plur.	ovat kuuluneet	eivät ole kuuluneet
passive		kuulutaan	ei kuuluta	passive	on kuuluttu	ei ole kuuluttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuuluin	en kuulunut	1st sing.	olin kuulunut	en ollut kuulunut
2nd sing.		kuuluit	et kuulunut	2nd sing.	olit kuulunut	et ollut kuulunut
3rd sing.		kuului	ei kuulunut	3rd sing.	oli kuulunut	ei ollut kuulunut
1st plur.		kuuluimme	emme kuuluneet	1st plur.	olimme kuuluneet	emme olleet kuuluneet
2nd plur.		kuuluitte	ette kuuluneet	2nd plur.	olitte kuuluneet	ette olleet kuuluneet
3rd plur.		kuuluivat	eivät kuuluneet	3rd plur.	olivat kuuluneet	eivät olleet kuuluneet
passive		kuuluttiin	ei kuuluttu	passive	oli kuuluttu	ei ollut kuuluttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuuluisin	en kuuluisi	1st sing.	olisin kuulunut	en olisi kuulunut
2nd sing.		kuuluisit	et kuuluisi	2nd sing.	olisit kuulunut	et olisi kuulunut
3rd sing.		kuuluisi	ei kuuluisi	3rd sing.	olisi kuulunut	ei olisi kuulunut
1st plur.		kuuluisimme	emme kuuluisi	1st plur.	olisimme kuuluneet	emme olisi kuuluneet
2nd plur.		kuuluisitte	ette kuuluisi	2nd plur.	olisitte kuuluneet	ette olisi kuuluneet
3rd plur.		kuuluisivat	eivät kuuluisi	3rd plur.	olisivat kuuluneet	eivät olisi kuuluneet
passive		kuuluttaisiin	ei kuuluttaisi	passive	olisi kuuluttu	ei olisi kuuluttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kuulu	älä kuulu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kuulukoon	älköön kuuluko	3rd sing.	olkoon kuulunut	älköön olko kuulunut
1st plur.		kuulukaamme	älkäämme kuuluko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kuulukaa	älkää kuuluko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kuulukoot	älkööt kuuluko	3rd plur.	olkoot kuuluneet	älkööt olko kuuluneet
passive		kuuluttakoon	älköön kuuluttako	passive	olkoon kuuluttu	älköön olko kuuluttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kuulunen	en kuulune	1st sing.	lienen kuulunut	en liene kuulunut
2nd sing.		kuulunet	et kuulune	2nd sing.	lienet kuulunut	et liene kuulunut
3rd sing.		kuulunee	ei kuulune	3rd sing.	lienee kuulunut	ei liene kuulunut
1st plur.		kuulunemme	emme kuulune	1st plur.	lienemme kuuluneet	emme liene kuuluneet
2nd plur.		kuulunette	ette kuulune	2nd plur.	lienette kuuluneet	ette liene kuuluneet
3rd plur.		kuulunevat	eivät kuulune	3rd plur.	lienevät kuuluneet	eivät liene kuuluneet
passive		kuuluttaneen	ei kuuluttane	passive	lienee kuuluttu	ei liene kuuluttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kuulua		present	kuuluva	kuuluttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuuluakseni kuuluaksemme 2nd kuuluaksesi kuuluaksenne 3rd kuuluakseen kuuluaksensa		past	kuulunut	kuuluttu
2nd	inessive2	kuuluessa	kuuluttaessa	agent4	kuuluma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuuluessani kuuluessamme 2nd kuuluessasi kuuluessanne 3rd kuuluessaan kuuluessansa		negative	kuulumaton
	instructive	kuuluen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kuulumassa	—
	elative	kuulumasta	—
	illative	kuulumaan	—
	adessive	kuulumalla	—
	abessive	kuulumatta	—
	instructive	kuuluman	kuuluttaman
4th3	verbal noun	kuuluminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kuulumaisillani kuulumaisillamme 2nd kuulumaisillasi kuulumaisillanne 3rd kuulumaisillaan kuulumaisillansa

Derived terms

• kuuluisa
• kuulumaton
• kuuluminen
• kuulustuttaa
• kuuluttaa
• kuuluva
• mitä kuuluu

 

Related terms

• kuulla
• kuulo

References

1. Lauri Hakulinen (1955) “Suomen kielen käännöslainoista”, in Virittäjä‎ (in Finnish), volume 59, number 4, Kotikielen Seura, pages 305–318

Further reading

• “kuulua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːluɑ/, [ˈkuːluɑ̝]
• Rhymes: -uːluɑ
• Syllabification^(key): kuu‧lu‧a

Adjective

kuulua

1. partitive singular of kuulu

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kuuludak, equivalent to kuulla (“to hear”) +‎ -ua. Cognates include Finnish kuulua and Estonian kuuluda.

The sense "to belong" may semantically be related to Swedish höra till (“to belong”, literally “to hear towards”). A similar sense has developed also in other Finnic languages.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkuːluɑ/, [ˈkuːɫo̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkuːluɑ/, [ˈkuːɫuɑ]
• Rhymes: -uːloː, -uːluɑ
• Hyphenation: kuu‧lu‧a

Verb

kuulua

1. (intransitive) to be heard
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 43:

     Yhest koist läätää, kuuluu toisees kois.

     One speaks from one house, one's heard in the other house.

   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:

     Äkkistää etähääl kuului koiran haukkumiin, näyttiis metsävahti.

     Suddenly from afar sounded a dog's barking, the forest ranger appeared.

2. (intransitive) to seem, appear
3. (intransitive + illative) to belong (to)
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:

     Iƶorat laatiit kansan, kumpa keelen poolest kuuluu läns-fenniläisiin kansoin gruppaa ja sil viisii i iƶoroin keeli kuuluu läns-fenniläisee keelisisteemaa.

     The Ingrians make up a people, that based on their language belongs to the group of Finnic peoples and as such the language of Ingrians also belongs to the Finnic language family.

Conjugation

Conjugation of kuulua (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuulun	en kuulu	1st singular	oon kuulunt, oon kuulunut	en oo kuulunt, en oo kuulunut
2nd singular	kuulut	et kuulu	2nd singular	oot kuulunt, oot kuulunut	et oo kuulunt, et oo kuulunut
3rd singular	kuuluu	ei kuulu	3rd singular	ono kuulunt, ono kuulunut	ei oo kuulunt, ei oo kuulunut
1st plural	kuulumma	emmä kuulu	1st plural	oomma kuuluneet	emmä oo kuuluneet
2nd plural	kuulutta	että kuulu	2nd plural	ootta kuuluneet	että oo kuuluneet
3rd plural	kuuluut1), kuuluvat2), kuulutaa	evät kuulu, ei kuuluta	3rd plural	ovat kuuluneet	evät oo kuuluneet, ei oo kuuluttu
impersonal	kuulutaa	ei kuuluta	impersonal	ono kuuluttu	ei oo kuuluttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuuluin	en kuulunt, en kuulunut	1st singular	olin kuulunt, olin kuulunut	en olt kuulunt, en olt kuulunut
2nd singular	kuuluit	et kuulunt, et kuulunut	2nd singular	olit kuulunt, olit kuulunut	et olt kuulunt, et olt kuulunut
3rd singular	kuului	ei kuulunt, ei kuulunut	3rd singular	oli kuulunt, oli kuulunut	ei olt kuulunt, ei olt kuulunut
1st plural	kuuluimma	emmä kuuluneet	1st plural	olimma kuuluneet	emmä olleet kuuluneet
2nd plural	kuuluitta	että kuuluneet	2nd plural	olitta kuuluneet	että olleet kuuluneet
3rd plural	kuuluit1), kuuluivat2), kuuluttii	evät kuuluneet, ei kuuluttu	3rd plural	olivat kuuluneet	evät olleet kuuluneet, ei olt kuuluttu
impersonal	kuuluttii	ei kuuluttu	impersonal	oli kuuluttu	ei olt kuuluttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuuluisin	en kuuluis	1st singular	olisin kuulunt, olisin kuulunut	en olis kuulunt, en olis kuulunut
2nd singular	kuuluisit, kuuluist1)	et kuuluis	2nd singular	olisit kuulunt, olisit kuulunut	et olis kuulunt, et olis kuulunut
3rd singular	kuuluis	ei kuuluis	3rd singular	olis kuulunt, olis kuulunut	ei olis kuulunt, ei olis kuulunut
1st plural	kuuluisimma	emmä kuuluis	1st plural	olisimma kuuluneet	emmä olis kuuluneet
2nd plural	kuuluisitta	että kuuluis	2nd plural	olisitta kuuluneet	että olis kuuluneet
3rd plural	kuuluisiit1), kuuluisivat2), kuuluttais	evät kuuluis, ei kuuluttais	3rd plural	olisivat kuuluneet	evät olis kuuluneet, ei olis kuuluttu
impersonal	kuuluttais	ei kuuluttais	impersonal	olis kuuluttu	ei olis kuuluttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	kuulu	elä kuulu	2nd singular	oo kuulunt, oo kuulunut	elä oo kuulunt, elä oo kuulunut
3rd singular	kuulukoo	elköö kuuluko	3rd singular	olkoo kuulunt, olkoo kuulunut	elköö olko kuulunt, elköö olko kuulunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	kuulukaa	elkää kuuluko	2nd plural	olkaa kuuluneet	elkää olko kuuluneet
3rd plural	kuulukoot	elkööt kuuluko, elköö kuuluttako	3rd plural	olkoot kuuluneet	elkööt olko kuuluneet, elköö olko kuuluttu
impersonal	kuuluttakkoo	elköö kuuluttako	impersonal	olkoo kuuluttu	elköö olko kuuluttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	kuulunen	en kuulune
2nd singular	kuulunet	et kuulune
3rd singular	kuulunoo	ei kuulune
1st plural	kuulunemma	emmä kuulune
2nd plural	kuulunetta	että kuulune
3rd plural	kuulunoot	evät kuulune, ei kuuluttane
impersonal	kuuluttannoo	ei kuuluttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		kuulua	present	kuuluva	kuuluttava
2nd	inessive	kuulujees	past	kuulunt, kuulunut	kuuluttu
	instructive	kuuluen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (kuulukaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	kuulumaa
	inessive	kuulumaas
	elative	kuulumast
	abessive	kuulumata
4th	nominative	kuulumiin
	partitive	kuulumista, kuulumist

Derived terms

• kuuluisa

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 226

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *kuuludak.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈkuːluɑ̯/, [ˈkuːɫuɑ̯]
• Rhymes: -uːluɑ̯
• Hyphenation: kuu‧lua

Verb

kuulua

1. (intransitive) to be audible or heard

Inflection

Conjugation of kuulua (type II-1/kuttsua, no gradation)
Indicative
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuulun	en kuulu	1st singular	õõn kuulunnu	en õõ kuulunnu
2nd singular	kuulud	ed kuulu	2nd singular	õõd kuulunnu	ed õõ kuulunnu
3rd singular	kuulub	eb kuulu	3rd singular	on kuulunnu	eb õõ kuulunnu
1st plural	kuulummõ	emmä kuulu	1st plural	õõmmõ kuulunnu	emmä õõ kuulunnu
2nd plural	kuuluttõ	että kuulu	2nd plural	õõttõ kuulunnu	että õõ kuulunnu
3rd plural	kuuluta	eväd kuulu	3rd plural	õlla kuuluttu	eväd õõ kuuluttu
impersonal	kuuluta	eväd kuulu	impersonal	õlla kuuluttu	eväd õõ kuuluttu
Imperfect			Pluperfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuuluzin	en kuulunnu	1st singular	õlin kuulunnu	—
2nd singular	kuuluzid	ed kuulunnu	2nd singular	õlid kuulunnu	—
3rd singular	kuulu	eb kuulunnu	3rd singular	õli kuulunnu	—
1st plural	kuuluzimmõ	emmä kuulunnu	1st plural	õlimmõ kuulunnu	—
2nd plural	kuuluzittõ	että kuulunnu	2nd plural	õlittõ kuulunnu	—
3rd plural	kuulutti	eväd kuuluttu	3rd plural	õlti kuuluttu	—
impersonal	kuulutti	eväd kuuluttu	impersonal	õlti kuuluttu	—
Conditional
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuuluizin	en kuuluizʹ	1st singular	õllõizin kuulunnu	en õllõizʹ kuulunnu
2nd singular	kuuluizid	ed kuuluizʹ	2nd singular	õllõizid kuulunnu	ed õllõizʹ kuulunnu
3rd singular	kuuluizʹ	eb kuuluizʹ	3rd singular	õllõizʹ kuulunnu	eb õllõizʹ kuulunnu
1st plural	kuuluizimmõ	emmä kuuluizʹ	1st plural	õllõizimmõ kuulunnu	emmä õllõizʹ kuulunnu
2nd plural	kuuluizittõ	että kuuluizʹ	2nd plural	õllõizittõ kuulunnu	että õllõizʹ kuulunnu
3rd plural	kuuluttaizʹ	eväd kuuluttaizʹ	3rd plural	õltaizʹ kuuluttu	eväd õltaizʹ kuuluttu
impersonal	kuuluttaizʹ	eväd kuuluttaizʹ	impersonal	õltaizʹ kuuluttu	eväd õltaizʹ kuuluttu
Imperative
Present
	positive	negative
1st singular	—	—
2nd singular	kuulu	elä kuulu
3rd singular	kuulugo	elko kuulugo
1st plural	—	—
2nd plural	kuuluga	elka kuuluga
3rd plural	kuulugod	—
impersonal	—	—
Nominal forms
Infinitives			Participles
				active	passive
1st		kuulua	present	kuulujõ1)	—
2nd	illative	kuuluma	past	kuulunnu	kuuluttu
	inessive	kuulumõz	1) also used as the agent noun
	elative	kuulumõssõ
	abessive	kuulumõttõ

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “kuulua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn