kuuloittaa

Ingrian

Etymology

From kuulla (“to listen”) +‎ -oittaa. Akin to Finnish kuuluttaa and Estonian kuulutada.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkuːloi̯tːɑː/, [ˈkuːɫəi̯tːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkuːloi̯tːɑː/, [ˈkuːɫo̞i̯tːɑː]
• Rhymes: -uːloi̯tːɑː
• Hyphenation: kuu‧loit‧taa

Verb

kuuloittaa

1. (transitive) to announce
2. (intransitive) to make an announcement

Conjugation

Conjugation of kuuloittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuuloitan	en kuuloita	1st singular	oon kuuloittant, oon kuuloittanut	en oo kuuloittant, en oo kuuloittanut
2nd singular	kuuloitat	et kuuloita	2nd singular	oot kuuloittant, oot kuuloittanut	et oo kuuloittant, et oo kuuloittanut
3rd singular	kuuloittaa	ei kuuloita	3rd singular	ono kuuloittant, ono kuuloittanut	ei oo kuuloittant, ei oo kuuloittanut
1st plural	kuuloitamma	emmä kuuloita	1st plural	oomma kuuloittanneet	emmä oo kuuloittanneet
2nd plural	kuuloitatta	että kuuloita	2nd plural	ootta kuuloittanneet	että oo kuuloittanneet
3rd plural	kuuloittaat1), kuuloittavat2), kuuloitettaa	evät kuuloita, ei kuuloiteta	3rd plural	ovat kuuloittanneet	evät oo kuuloittanneet, ei oo kuuloitettu
impersonal	kuuloitettaa	ei kuuloiteta	impersonal	ono kuuloitettu	ei oo kuuloitettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuuloitin	en kuuloittant, en kuuloittanut	1st singular	olin kuuloittant, olin kuuloittanut	en olt kuuloittant, en olt kuuloittanut
2nd singular	kuuloitit	et kuuloittant, et kuuloittanut	2nd singular	olit kuuloittant, olit kuuloittanut	et olt kuuloittant, et olt kuuloittanut
3rd singular	kuuloitti	ei kuuloittant, ei kuuloittanut	3rd singular	oli kuuloittant, oli kuuloittanut	ei olt kuuloittant, ei olt kuuloittanut
1st plural	kuuloitimma	emmä kuuloittanneet	1st plural	olimma kuuloittanneet	emmä olleet kuuloittanneet
2nd plural	kuuloititta	että kuuloittanneet	2nd plural	olitta kuuloittanneet	että olleet kuuloittanneet
3rd plural	kuuloittiit1), kuuloittivat2), kuuloitettii	evät kuuloittanneet, ei kuuloitettu	3rd plural	olivat kuuloittanneet	evät olleet kuuloittanneet, ei olt kuuloitettu
impersonal	kuuloitettii	ei kuuloitettu	impersonal	oli kuuloitettu	ei olt kuuloitettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kuuloittaisin	en kuuloittais	1st singular	olisin kuuloittant, olisin kuuloittanut	en olis kuuloittant, en olis kuuloittanut
2nd singular	kuuloittaisit, kuuloittaist1)	et kuuloittais	2nd singular	olisit kuuloittant, olisit kuuloittanut	et olis kuuloittant, et olis kuuloittanut
3rd singular	kuuloittais	ei kuuloittais	3rd singular	olis kuuloittant, olis kuuloittanut	ei olis kuuloittant, ei olis kuuloittanut
1st plural	kuuloittaisimma	emmä kuuloittais	1st plural	olisimma kuuloittanneet	emmä olis kuuloittanneet
2nd plural	kuuloittaisitta	että kuuloittais	2nd plural	olisitta kuuloittanneet	että olis kuuloittanneet
3rd plural	kuuloittaisiit1), kuuloittaisivat2), kuuloitettais	evät kuuloittais, ei kuuloitettais	3rd plural	olisivat kuuloittanneet	evät olis kuuloittanneet, ei olis kuuloitettu
impersonal	kuuloitettais	ei kuuloitettais	impersonal	olis kuuloitettu	ei olis kuuloitettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	kuuloita	elä kuuloita	2nd singular	oo kuuloittant, oo kuuloittanut	elä oo kuuloittant, elä oo kuuloittanut
3rd singular	kuuloittakkoo	elköö kuuloittako	3rd singular	olkoo kuuloittant, olkoo kuuloittanut	elköö olko kuuloittant, elköö olko kuuloittanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	kuuloittakkaa	elkää kuuloittako	2nd plural	olkaa kuuloittanneet	elkää olko kuuloittanneet
3rd plural	kuuloittakkoot	elkööt kuuloittako, elköö kuuloitettako	3rd plural	olkoot kuuloittanneet	elkööt olko kuuloittanneet, elköö olko kuuloitettu
impersonal	kuuloitettakoo	elköö kuuloitettako	impersonal	olkoo kuuloitettu	elköö olko kuuloitettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	kuuloittanen	en kuuloittane
2nd singular	kuuloittanet	et kuuloittane
3rd singular	kuuloittannoo	ei kuuloittane
1st plural	kuuloittanemma	emmä kuuloittane
2nd plural	kuuloittanetta	että kuuloittane
3rd plural	kuuloittannoot	evät kuuloittane, ei kuuloitettane
impersonal	kuuloitettanoo	ei kuuloitettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		kuuloittaa	present	kuuloittava	kuuloitettava
2nd	inessive	kuuloittaes	past	kuuloittant, kuuloittanut	kuuloitettu
	instructive	kuuloittaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (kuuloittakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	kuuloittammaa
	inessive	kuuloittamas
	elative	kuuloittamast
	abessive	kuuloittamata
4th	nominative	kuuloittamiin
	partitive	kuuloittamista, kuuloittamist

Derived terms

• kuuloittaa hampaita

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 226