Šiialaisuus
islamin suuntaus / From Wikipedia, the free encyclopedia
Šiialaisuus (arab. شيعة, šī‘ah, pers. شیعه) on islamin pienempi päähaara, johon kuuluu noin 10–13 % kaikista muslimeista eli noin 200 miljoonaa, kun islamin pääsuuntaukseen sunnalaisuuteen kuuluu noin 87–90 % muslimeista eli vajaat kaksi miljardia.[1][2] Suurin osa šiioista asuu Iranissa, Pakistanissa, Intiassa ja Irakissa. Šiiat ovat enemmistönä Iranissa, Irakissa, Azerbaidžanissa, Bahrainissa ja mahdollisesti Jemenissä.[3][2] Useimmat šiiat ovat niin sanottuja kaksitoistašiialaisia; he odottavat kätkeytyneen kahdennentoista imaamin paluuta aikojen lopussa. Nykyisin pieniksi vähemmistöiksi supistuneita šiiojen alaryhmiä ovat seitsemänšiialaiset eli ismailiitit (arviolta 15 miljoonaa)[4], Jemenin zaidilaiset (n. 12 miljoonaa) sekä Lähi-idän druusit (n. 1 miljoona).[5][6]
Sunnien ja šiiojen tärkein erimielisyys koskee lailliseksi katsotun hallitsijan persoonaa ja valtuuksia. Sunneille kalifi on "uskovien komentaja" mutta vailla päätösvaltaa uskonasioissa. Hänen tulee kuulua Muhammedin quraiš -heimoon. Šiioille kalifi on paitsi maallinen hallitsija myös korkein uskonnollinen johtaja, imaami, jonka valtuudet tulevat Jumalalta. Šiiojen mukaan profeetta Muhammed oli nimennyt seuraajakseen Alin, ja johtajuuden tuli siksi seurata hänen sukulinjaansa isältä pojalle. Sunnalainen uskontunnustus kuului: ”Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja todistan että Muhammad on hänen sanansaattajansa". Siihen šiiat lisäsivät 1500-luvulla lauseen: "ja todistan että Ali on Jumalan ystävä [wali]”.[7]