englantilainen arkkitehti, graafikko, kirjailija, kirjainmuotoilija ja sosialisti From Wikipedia, the free encyclopedia
William Morris (24. maaliskuuta 1834 – 3. lokakuuta 1896) oli englantilainen tekstiilitaiteilija, graafikko, kirjainmuotoilija ja sosialisti. Hän oli myös runoilija ja prosaisti ja kääntäjä. Morris oli arts and crafts -liikkeen johtohahmoja, ja hän vaikutti vallankumouksellisella tavalla viktoriaanisen ajan taidemakuun.[2] Hänet tunnetaan ehkä parhaiten kirjapainotoiminnastaan sekä suunnittelemistaan tapeteista ja tekstiileistä, joista osa on edelleen tuotannossa.
| William Morris | |
|---|---|
 George Frederic Watts, William Morris, 1870. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. maaliskuuta 1834 |
| Kuollut | 3. lokakuuta 1896 (62 vuotta) |
| Kansalaisuus | brittiläinen |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | englanti |
| Tuotannon kieli | englanti |
| Kirjallinen suuntaus | symbolismi [1] |
| Aiheesta muualla | |
| William Morris Society (englanniksi) | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Morrisista on julkaistu lukuisia elämäkertoja. Toistaiseksi perusteellisin on Fiona MacCarthyn teos 1990-luvulta.[3]
William Morris syntyi varakkaaseen perheeseen, jonka sukujuuret olivat lähtöisin Walesista. Morrisin isä oli rikastunut Devonshiressä sijainneella kuparikaivoksella, ja pystyi takaamaan yhdeksänlapsiselle perheelle vakaan toimeentulon. William oli lapsista kolmanneksi vanhin. Morrisin lapsuus oli onnellinen ja tasapainoinen, ja hän peri isältään kiinnostuksen keskiaikaan. Nuori William kiinnostui myös luonnosta ja sen kauneudesta.[4]
Morris opiskeli Oxfordissa Exeter Collegessa. Siellä hän tutustui Edward Burne-Jonesiin, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä. Nuorista miehistä piti alun perin tulla pappeja, mutta taidekriitikko John Ruskinin kirjoitukset saivat heidät kiinnostumaan taiteesta.[2] Morris tutustui myös Dante Gabriel Rossettiin, Ford Madox Browniin ja Philip Webbiin. Opiskeluaikoinaan hän myös kohtasi tulevan vaimonsa Jane Burdenin.
Suoritettuaan vuonna 1856 BA-tutkinnon Morris työskenteli noin yhdeksän kuukauden ajan arkkitehti G.E. Streetin arkkitehtitoimistossa harjoittelijana ensin Oxfordissa ja myöhemmin Lontoossa. Rossetti sai kuitenkin Morrisin kiinnostumaan maalaustaiteesta ja arkkitehtuuri jäi. Morris ei koskaan ehtinyt valmistua arkkitehdiksi, sillä se olisi vaatinut 5-7 vuoden harjoittelun.[3] Vuosina 1856–1859 Morris ja Burne-Jones jakoivat työhuoneen Lontoossa. Morris meni naimisiin Burdenin kanssa 1859, ja pyysi pian Philip Webbiä suunnittelemaan avioparille talon Bexleyheathiin. Talon nimeksi tuli Red House siinä käytettyjen punatiilien mukaan. Morris ja Jane muuttivat taloon kesällä 1860. Talon sisustukseen ei löytynyt silmää miellyttäviä tuotteita kaupoista, joten sisustamiseen osallistui suuri joukko Morrisin ystäviä mm. koristemaalaamalla seiniä, ikkunoita ja taloon tehtyjä keskiaikaa henkiviä huonekaluja. Vuonna 1861 ystävykset päättivät perustaa Morris, Marshall, Faulkner & Company -yrityksen. Uusi yritys alkoi vähitellen saada tilauksia, joista huomattavin oli Cambridgen Jesus Collegen kappelin koristelu lasi- ja kattomaalauksin. Vuonna 1874 Morris käynnisti neuvottelut yhtiön omistuksen muuttamisesta, ja pitkällisten neuvottelujen jälkeen vuonna 1875 perustettiin uusi yhtiö Morris & Co. jota William Morris hallitsi. Morris teki suunnittelutöitä yritykselle koko elämänsä ajan.[2]
Morris ystävineen tuli kuuluisaksi prerafaeliittien taidesuuntauksesta. Prerafaeliitit pitivät keskiaikaa ihanteenaan ja pyrkivät nostamaan käsityöläisyyden arvoa. Morrisin oma taidenäkemys lähti viktoriaanisen taiteen vastustuksesta. Hän piti Englannin silloista taidetta ja arkkitehtuuria rappeutuneena sekä persoonattomana. Hänen mielestään syy laadun heikkenemiseen oli teollistuminen ja massatuotanto. Taiteen tuli Morrisin mielestä olla ihmisten toisille ihmisille tekemää, ja tähän päästäisiin vain palauttamalla keskiajan käsityömenetelmät entiseen arvoonsa.
Morris saavutti menestystä runoilijana vuonna 1867 julkaistulla romanttisella kertomuksellaan The Life and Death of Jason. Sen jälkeen hän kirjoitti The Earthly Paradise -runoteoksen, jonka runoelmat perustuivat antiikin ja keskiajan lähteisiin. Hänen pääteoksiinsa kuuluu vuonna 1876 julkaistu The Story of Sigurd the Volsung and the Fall of the Niblungs. Morris kirjoitti sen tutkittuaan pitkään muinaisnorjalla kirjoitettuja alkuperäisiä saagoja.[2]
Morris perusti vuonna 1891 oman kirjapainon Kelmscott Pressin, jonka tarkoituksena oli tuottaa kauniita ja typografian kannalta helppolukuisia kirjoja. Morrisin esikuvana olivat 1400-luvulla painetut kirjat ja venetsialaisen kirjanpainajan Nicolaus Jensonin kirjasinleikkaukset. Morris suunnitteli kirjapainolleen kolme kirjasintyyppiä: Golden, Chaucer ja Troy. Kelmscott Pressin painamista kirjoista hienoimpana pidetään Geoffrey Chaucerin teosten koottua laitosta.[2]
Morris ja hänen tyttärensä May (Mary) olivat sosialisteja. He tekivät yhteistyötä muun muassa Eleanor Marxin ja Friedrich Engelsin kanssa. Morris tutustui 1880-luvulla myös anarkisti Pjotr Kropotkiniin.[5] Morris kiersi ahkerasti luennoimassa sosialismista ja osallistui mielenosoituksiin.[2] Morris oli Engelsin tuella perustamassa Socialist League -järjestöä vuonna 1884. Hän jätti järjestön vuonna 1890, mutta jatkoi kuitenkin työtä Hammersmith Socialist Societyssa.[6]
Morrisia pidetään nykyisin uraauurtavana ajattelijana, vaikka hän vieroksuikin oman aikansa ”ikävystyttävää sivistystä” ja etsi innoitusta menneisyyden myyteistä ja romantiikasta. Morris korosti taiteen ja kauneuden merkitystä elämässä. Hänelle kaikki ihmisen rakkaudella ja innolla tekemä oli taidetta.[2]
Morrisin proosateosten on sanottu vaikuttaneen niin C. S. Lewisin kuin J. R. R. Tolkieninkin teoksiin. Morrisin tuotannosta on suomennettu ainoastaan utopia News from Nowhere nimellä Ihannemaa vuonna 1900 ja toisella nimellä Huomispäivän uutisia vuonna 2008.
William Morris esiintyy lyhyesti sivuhenkilönä Alan Mooren ja Eddie Campbellin sarjakuvaromaanissa Helvetistä (From Hell, osassa 3 s. 35-36), jossa hän lausuu runonsa ”Rakkaus riittää” (The love is enough).
»En halua taidetta, sen enempää kuin koulutusta tai vapauttakaan vain harvoille.»
(William Morris)
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
.jpg)
