sijamuoto From Wikipedia, the free encyclopedia
Vokatiivi (puhuttelusija) on sijamuoto, joka ilmaisee substantiivin olevan se, jolle puhe kohdistetaan.
Vokatiivia käytetään ainakin latinassa, sanskritissa ja muinaiskreikassa sekä useissa slaavilaisissa ja kelttiläisissä kielissä, mutta ei suomen kielessä, jossa vokatiivin tehtävät ovat nominatiivilla. Indoeurooppalaisiin kieliin vokatiivi periytyy indoeurooppalaisesta kantakielestä, jossa se oli e-päätteinen tai päätteetön (vrt. latina).[1]
Esimerkkejä nominatiivin vokatiivisesta käytöstä suomen kielessä:
Latinassa vokatiivi on useimmiten nominatiivin näköinen. Kuitenkin toisen deklinaation us-päätteisillä maskuliineilla se päättyy e-kirjaimeen. Esimerkiksi:
Romaanisista kielistä myös romaniassa on vokatiivisijamuoto. Romaniassa feminiinin vokatiivin pääte on yleensä ‑o, mutta maskuliinissa ja neutrissa ‑e. Monikossa pääte on ‑lor.
Vokatiivi on käytössä muun muassa puolassa, tšekissä, serbokroatiassa, bulgariassa ja ukrainassa, mutta slovakista se katsotaan kadonneeksi.
Puolassa ja tšekissä vokatiivi on yleisesti feminiinissä ‑o-päätteinen ja maskuliinissa ‑e-päätteinen. Joissakin taivutusluokissa on kuitenkin ‑u-pääte. Neutreilla ja monikolla vokatiivi ei eroa nominatiivista.
Venäjässä ei ole vokatiivia, mutta sitä käytetään sanojen Бог (Jumala) ja Господь (Herra) yhteydessä ja joissakin raamatunlainauksissa kirkkoslaavin vaikutuksesta.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.