Verlan puuhiomo ja pahvitehdas
suomalainen UNESCO:n maailmanperintökohde From Wikipedia, the free encyclopedia
Verlan puuhiomo ja pahvitehdas on vuonna 1872 perustettu entinen puuhiomo ja pahvitehdas, joka sijaitsee Verlan kylässä Jaalan ja Valkealan rajalla Kymenlaaksossa. Tehdas suljettiin kokonaan 1960-luvulla, ja nykyisin siellä toimii puunjalostusteollisuuden historiaa kertova tehdasmuseo ja merkittävä turistinähtävyys. Verla sijaitsee noin 30 kilometriä Kouvolan keskustasta pohjoiseen ja 11 kilometriä Jaalan kirkonkylältä itään. Kohde hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. Maailmanperintökohteeseen ja sen suojavyöhykkeeseen kuuluu tehdasalueen lisäksi muun muassa työntekijöiden asuntoja. Itse tehdas ja suurin osa alueen merkittävistä rakennuksista sijaitsee entisen Jaalan kunnan eli nykyisen suuralueen puolella, mutta osa alueesta on entisen Valkealan kunnan, nykyisen suuralueen puolella, sillä raja kulkee Vähä-Kamposen ja Uitelmuksen järvet yhdistävässä Verlankoskessa, Etelä-Savosta Vuohijärven kautta Kymijokeen virtaavaa Mäntyharjun vesistöreittiä pitkin.
| Verlan tehdasmuseo | |
|---|---|
 Teollisuusarkkitehtuuria 1800-luvun lopulta. |
|
| Tyyppi | tehdasmuseo |
| Sijainti | Verlantie 295, 47850 Verla, Kouvola |
| Perustettu | 1972 |
| Johtaja | Ville Majuri |
| Kotisivut | Verla |
| Koordinaatit | |
 Verlan tehdasmuseo |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Museon omistaa ja sen ylläpidosta vastaa UPM-Kymmene Oyj.
Verlan ensimmäinen puuhiomo
Hugo Neuman perusti Verlankosken partaalle puuhiomon vuonna 1872. Hiomo oli pieni ja työllisti vain noin 10–12 henkeä. Ongelmana oli myös pahvin kuljettaminen, sillä tieyhteydet olivat kehnot etenkin rospuuttoaikaan. Pahvipaaleja kerrotaan yritetyn kuljettaa rautatien varteen jopa veneitse, mutta pääosin rahtauksesta huolehtivat lähikylien talonpojat. Neumanin hiomo paloi jo 1874, eikä omistajilla ollut varaa rakennuttaa sitä uudelleen.[1]
Verlan puuhiomo ja pahvitehdas - Werla Träsliperi och Pappfabrik
Toinen hiomo rakennettiin Verlaan vuonna 1882, ja sen yhteyteen nousi myös pahvitehdas. Yrittäjinä olivat itävaltalainen paperimestari Gottlieb Kreidl, saksalainen paperimestari Luis Hänel ja viipurilainen liikemies Wilhelm Dippell. Tehdasrakennukset olivat alun perin puuta, mutta kun hiomo tuhoutui tulipalossa 1892, päätettiin se muurata arvokkaasti ja huomattavasti paloturvallisemmin tiilestä. Tiilinen kuivaamo valmistui vuonna 1893, minkä jälkeen myös hiomo ja muu tehdas muurattiin tiilestä. Rakennukset suunnitteli viipurilainen arkkitehti Eduard Dippell, joka oli Wilhelm Dippellin veli.[2]
Fuusioituminen
Kissakoski Oy osti Werlan Puuhiomo ja Pahvitehdas -yhtiön vuonna 1920 Kissakosken paperitehtaan tulipalosta saaduilla vakuutusrahoilla. Pari vuotta myöhemmin, vuonna 1922, Kymin Osakeyhtiö (nyk. UPM-Kymmene) osti Kissakoski Oy:n ja Verlan sen mukana. Yrityskaupan motiiveina olivat Verlan suuret metsäomistukset, puuhiokkeen hankinta sekä kilpailun vähentäminen Pohjois-Kymenlaaksossa.[3]
Uudet omistajat uusivat tehtaan koneistoa jonkin verran, mutta perustyömenetelmät säilyivät melko muuttumattomina.[4] 1960-luvulle tultaessa Verla lienee ollut Suomen vanhanaikaisin puunjalostustehdas, jota tituleerattiin jo tuolloin "museotehtaaksi".
Lakkauttaminen ja museoiminen
Tehdas lakkautettiin 1964, ja sen laitteet ja rakennukset jätettiin koskemattomiksi. Tehdas oli alkanut vanhentua teknisesti ja jäädä pieneksi kooltaan jo 1930-luvulla, ja vähitellen menekkivaikeudet, ajoittainen energiapula ja nousevat henkilöstökulut johtivat tehtaan lakkauttamispäätökseen. Päätös lakkauttamisesta tehtiin vuonna 1952, minkä jälkeen nuorimmat ja vähiten aikaa tehtaalla työskennelleet työntekijät irtisanottiin. Suurin osa työntekijöistä pyrittiin kuitenkin sijoittamaan töihin yhtiön muille tehtaille, ja monet myös jäivät miltei 12 vuotta kestäneen lakkauttamisprosessin edetessä eläkkeelle. Tehtaan toimintaa supistettiin vähitellen niin, että kolmesta vuorosta siirryttiin ensin kahteen ja lopulta yhteen vuoroon. Lakkauttamisen jälkeen Verlasta kulki vielä pitkään nk. työläisbussi Kuusankosken tehtaille aamuin ja illoin. Joitakin vanhimmista työntekijöistä palkattiin pitämään huolta tehdasalueesta.[5]
Verlan tehdas avattiin museona vuonna 1972. Museon "isänä" pidetään Veikko Talvea, joka tallensi Verlan tehtaan toimintaa valokuvaamalla ja haastattelemalla tehtaan työntekijöitä. Vuoden 1966 lopulla hän ehdotti Kymiyhtiön johdolle tehtaan kunnostamista tehdasmuseoksi. Hanketta auttoi Kymiyhtiön henkilökunnan lomakylän perustaminen Verlaan vuonna 1967. Lopullinen päätös museoimisesta syntyi Kymiyhtiön hallituksen ja Kymin englantilaisen tytäryhtiön Star Paper Limitedin johtokuntien vieraillessa Verlassa 1969. Museon avaaminen vuonna 1972 osui yhteen Kymiyhtiön 100-vuotisjuhlien kanssa. Samaan aikaan myös Verlan ensimmäisen puuhiomon perustamisesta oli kulunut 100 vuotta. Vuonna 1991 Kymmene Oy eli nykyinen UPM-Kymmene Oyj teki aloitteen museoalueen virallisesta suojelusta, mikä oli merkittävä askel eteenpäin kohti Verlan hyväksymistä UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. [6] Tehdasmuseon toisena isänä voitaneenkin pitää museon tuolloista intendenttiä Eero Niinikoskea.
Verlan tehdasmuseo on avoinna matkailijoille toukokuun alusta syyskuun puoliväliin. Maailmanperintökohteeseen kuuluu kuitenkin myös laajempi alue, jolla voi luonnollisesti vierailla ympäri vuoden. Verlankoskessa toimii edelleen 1950-luvulla rakennettu Verlan vesivoimalaitos, joka on laajennettu 1990-luvulta toisella voimalaitoksella (Verla 2). Molemmat kuuluvat nykyisin KSS Energialle. Valkealan puoleisella rannalla toimii myös Vähä-Selänpään kylän mylly. Alueella sijaitsee myös vuonna 1919 valmistunut seuratalo, joka remontoitiin vuosien 2009–2011 aikana paikallisten yhdistysten käyttöön.[7]
Verlan pahvi valmistettiin mekaanisesti tehdystä puuhiokkeesta. Hiokemassan ja siitä valmistetun puupahvin vaalean värin varmistamiseksi puupölkyistä kuorittiin huolella kuori ja tumma pintakerros pois. Hiokkeen ja puupahvin valmistusaineet olivat kuusipuu ja vesi. Verlaan oli tilattu kaksi Karhulan konepajan valmistamaa kylmähiomakonetta vuonna 1903. Verlan puuhioke meni oman tehtaan pahvin raaka-aineeksi ja sitä myytiin myös muualle raaka-aineeksi. Hiomakoneessa mäntä painoi puita hiomakiveä vasten ja joukkoon laskettiin kylmää vettä. Vesi ja puuhioke muodostivat löysän hiokemassan. Hioke kulkeutui konesaliin, jossa se koottiin pahviksi silinterikokoojakoneella.
Pahvin kuivatusta varten oli erillinen kuivaamo, jossa oli kaksi osastoa. Lämmitettävän kuivaamon lisäksi käytettiin niin kutsuttua kesäkuivaamoa, joka oli harvaan avosuomuun laudoitettu rakennus, jossa arkit pääsivät kuivumaan ilman lämmittämistä. Lämmitettävän kuivaamon lämmittämiseen käytettiin puuta ja kuorimajätettä. Palamiskaasut ohjattiin eltarista eli lämmittämöstä putkia pitkin savupiippuun, jolloin kuivaamon alakerrassa kulkevat putket kuumensivat kuivaamon noin 70-asteiseksi, kunnes siellä riippuvat arkit olivat kuivia.
Osa pahviarkeista kiillotettiin. Työhön käytettiin ensin vain painetta eli kylmiä valsseja. Pian tehtaalle hankittiin kuitenkin höyryllä kuumennettavat kiillotuskalanterit. Kiillottamisen jälkeen arkit lajiteltiin. Eri vahvuiset arkit menivät työvaiheiden aikana sekaisin ja siksi ne oli punnittava ja lajiteltava yksitellen painon mukaan ennen pakkaamista.
Verlan päätuotetta kutsuttiin ”käsipahviksi”, koska useissa työvaiheissa siihen koskettiin käsin.
Kuorimakone.
Pölkkyjä hiomakoneessa.
Pahviarkkeja kuivumassa.
Lämmitysjärjestelmää kuivaamon alakerrassa.
Pahvin kiillotuskalanteri.
Pahviarkkien punnitusvaaka.
- Verlan kalliomaalaus, kivikautinen kalliomaalaus Verlan ruukkikylän lähellä
- Verlan seutu
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
