Vapaa-ajattelijain maailmanliitto, vuosina 1880–1938 Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliitto, on vuonna 1880 Brysselissä perustettu vapaa-ajattelijoiden järjestö. Liiton jäsenjärjestöjä ovat eri maiden kansalliset liitot. Tärkein toimintamuoto on ollut yhteiset kongressit.[2] Järjestön tarkoituksia on pyrkiä ajatuksenvapauden turvaamiseen ja ihmiskunnan vapauttamiseen uskonnollisista ennakkoluuloista.[3] Suomesta liittoon kuului aikaisemmin Vapaa-ajattelijain liitto 1946–1994.[4]
| Vapaa-ajattelijain maailmanliitto | |
|---|---|
| Perustettu | 1880 |
| Toimiala | vapaa-ajattelu |
| Kotipaikka | Pariisi |
| Puheenjohtaja | Louis Roger |
| Hallitus | Klaus Hartmann, Aloyse Schmitz, Jean-Pierre Ravay, Klaus von Raussendorff, Roman Roscher, Josef Haubelt, Maurice Azoulay[1] |
|
Vuosina 1880–1938 Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliitto (engl. International Union of Freethinkers, ransk. l’Internationale de la Libre Pensée, saks. Internationale Freidenkerbund). Vuodesta 1938 Vapaa-ajattelijain maailmanliitto (engl. World Union of Freethinkers, ransk. Fédération internationale de la libre pensée, saks. Weltunion der Freidenker). |
|
| Aiheesta muualla | |
| freidenker.org (saksaksi) (englanniksi) (ranskaksi) | |
Tausta
Vapaa-ajattelijaliike alkoi järjestäytyä kansallisella ja myöhemmin kansainvälisellä tasolla 1800-luvun jälkipuolella. Kehitys liittyi yhteiskunnan murrokseen ja tieteen kehityksen tulemiseen yhä laajemmin tunnetuksi. Darvinismi ja luonnontieteellinen materialismi saivat kannatusta.[5] Uskonnon ja kirkon arvosteluun vaikuttivat myös sosialistiset aatteet. Uskonnon yhteiskunnallisten vaikutusten arvostelu levisi kaikkialla länsimaissa. Erityisen teräviä ilmenemismuotoja se sai työväenluokan piirissä etenkin alueilla, joilla katolisen kirkon valta oli voimakas. Liberalismin poliittisia ihanteita kannattavat vapaa-ajattelijat eivät kuitenkaan jakaneet sosialistikantaisten vapaa-ajattelijoiden kumouksellisuutta.[6]
Kansallisella tasolla vapaa-ajattelijat järjestäytyivät ensin 1860-luvulla Englannissa. 1870-luvulla järjestäytyminen jatkui Yhdysvalloissa ja Saksassa. Manner-Euroopan maista vapaa-ajattelijat järjestäytyivät parhaiten Belgiassa. Sen voimaa edisti liberalistien ja sosialistien yhteinen taistelu katolista kirkkoa vastaan. Ranskassa vaikutti vahva tasavaltalainen vapaa-ajattelun perinne, mutta liikkeen voimaa heikensi jakautuminen liberalistiseen ja sosialistiseen siipeen. Kirkonvastainen perinne oli vahva myös Espanjassa ja Italiassa, mutta järjestäytyminen oli vähäistä.[2]
Perustaminen ja alkuvaiheet
Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliitto perustettiin 1880 Brysselissä lähinnä belgialaisten ja brittiläisten vapaa-ajattelijoiden aloitteesta.[6] Perustajat olivat D. M. Bennet Yhdysvalloista, Giovanni Bovio Italiasta, Charles Bradlaugh Englannista, Ludwig Büchner Saksasta, Ramon Chies Espanjasta, Wilhelm Liebknecht Saksasta, alankomaalaissyntyinen Jakob Moleschott Italiasta, César de Paepe Belgiasta, Charles Renouvier Ranskasta, Herbert Spencer Englannista ja Karl Vogt Sveitsistä[7]. Säännöt hyväksyttiin Charles Bradlaugh'n johtamassa kokouksessa englantilaisten ja hollantilaisten osanottajien edustaman liberalistisen perinteen mukaisina. Myöhemmin liitto siirtyi ajamaan enemmän ranskalaisten, belgialaisten, espanjalaisten ja italialaisten johdolla sosialismin yhteiskunnallista ohjelmaa.[2]
Rooman kongressissa 1904 liitto hyväksyi yhteisen periaatejulistuksen. Maailmanliiton eri kongressien julkilausumien mukaan vapaa-ajattelijat pyrkivät totuuteen tieteen, hyvyyteen etiikan, kauneuteen taiteen ja oikeudenmukaisuuteen yhteiskunnallisen uudistustyön avulla. Vapaa-ajattelijain mielestä näiden päämäärien toteuttaminen edellyttää kirkon ja valtion erottamista, koulun ja kirkon erottamista sekä täydellisen ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja ateismin vapauden toteuttamista. Julistuksissa todetaan myös, että vapaa-ajattelijain kansainvälinen liike on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja että vapaa-ajattelijat levittävät aatettaan väkivallattomin ja demokraattisin menetelmin.[7]
Liikkeen suuri hetki oli kirkon ja valtion ero Ranskassa 1905. Vuoden 1905 kongressi pidettiinkin Pariisissa.[2] Vuosina 1913–20 kongresseja ei voitu pitää maailmansodan vuoksi.[7]
Maailmansotien välinen aika
Kun Benito Mussolini tuli valtaan Italiassa ja Adolf Hitler Saksassa, he lakkauttivat vapaa-ajattelijajärjestöt.[7] Lähinnä keskieurooppalaiset sosiaalidemokraattiset vapaa-ajattelijaliitot perustivat 1931 kansainvälisen kattojärjestön Wienin internationaalin. Se ryhtyi määrätietoisesti etsimään yhteyttä ei-sosialistiseen Kansainväliseen vapaa-ajattelijaliittoon, joka tunnettiin myös Brysselin internationaalin nimellä. Liitot yhdistyivät vuoden 1932 alusta lähtien.[8]
Kun kansallissosialistinen puolue nousivat valtaan Saksassa, muun muassa Espanjassa ja Ranskassa syntyi fasismin vastaisia yhteisrintamia. Vasemmistolaiset ja edistykselliset voimat pyrittiin saamaan yhteen. Kun monet kuuluisat taiteilijat ja kirjailijat liittyivät vasemmistolaisiin ryhmiin, kommunistien kansainvälinen Komintern asettui tukemaan yhteisrintamapyrkimyksiä. Komintern antoi 1935 jäsenpuolueilleen uudet ohjeet. Eri maiden vasemmistoradikaalien oli luotava kansanrintamiksi kutsuttuja yhteistyöjärjestöjä edistyksellisten demokraattien, sosiaalidemokraattien ja kommunistien kesken. Tunnuksina olivat taistelu fasismia ja sotaa vastaan. Näkyvimmin tämä taktiikka toimi Ranskassa. Juuri vapaa-ajattelijaliike pyrki Ranskassa terävöittämään kulttuuririntaman kirkonvastaista luonnetta kuitenkaan mainittavasti onnistumatta.[9]
Kulttuuririntamataktiikka näkyi tavallaan myös kansainvälisessä vapaa-ajattelijaliikkeessä. Neuvostoliitossa oli vuonna 1925 perustettu Jumalattomien liitto, joka järjestäytyi vuonna 1929 Taistelevien jumalattomien liitoksi.[10] Liitto pyrki solmimaan yhteyksiä keskieurooppalaisiin sosialistisiin vapaa-ajattelijapiireihin. Erityisesti Saksa oli mielenkiinnon kohteena. Neuvostokommunistit perustivat 1930 oman Proletaarisen vapaa-ajattelijoiden internationaalin. Järjestön päämaja sijoitettiin Berliiniin, jossa kommunistinen liike oli voimakas.[11] Internationaali hakeutui Kansainvälisen vapaa-ajattelijaliiton yhteyteen niin, että yhdistyneet vapaa-ajattelijavoimat saattoivat pitää ensimmäisen yhteisen kansainvälisen kongressinsa Prahassa huhtikuussa 1936. Sen hallitsevat teemat olivat suuntautuneet fasismia ja sotaa vastaan.[9]
Prahan kongressissa 1936 liitto antoi periaatejulistuksen:[12]
»Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliike julistaa solidaarisuutensa maailman rauhan perusteita kohtaan ja kutsuu kaikkia edistyksellisiä miehiä ja naisia yhdistämään pyrkimyksensä estääkseen uuden sodan puhkeamisen, joka tulisi merkitsemään hirveintä katastrofia ihmisrodulle.
Tämän avulla vetoamme voimakkaasti kaikkiin demokratian, kulttuurin ja ajatuksen vapauden ystäviin; kaikkiin tiedemiehiin, opettajiin, ajattelijoihin ja taiteilijoihin; kaikkiin maallisen koulun ystäviin, kaikkiin filosofisiin seuroihin ja kulttuuriyhdistyksiin, että he auttaisivat meitä tukkimaan niiden tien jotka haluavat johdattaa kansan takaisin pimeyteen ja keskiajan sortoon. Auttakaa meitä, jotka ajamme ihmiskunnan vapautta, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja maailman rauhaa.»
([13])
Vuonna 1938 Lontoon kongressissa liiton nimi muutettiin Vapaa-ajattelijain maailmanliitoksi.[14]
Sodan jälkeen
Toisen maailmansodan jälkeen liitto sai vuosien tauon jälkeen kootuksi rivinsä ja piti ensimmäisen sodanjälkeisen kongressinsa Lontoossa keväällä 1946.[15] Sodan jälkeen liitto oli selvästi kallellaan työväenluokkaiseen ateismiin päin.[16] Se ei kuitenkaan ollut liiton ainoa juonne, sillä esimerkiksi brittiläiset vapaa-ajattelijat pitivät Lontoon kongressissa näkyvästi esillä poliittisesti sitoutumatonta humanismia.[17]
Syyskuun alussa 1946 Brysselissä kokoontunut Vapaa-ajattelijoiden kansainvälinen neuvosto hyväksyi liiton jäseneksi myös Suomessa 1945 perustetun Vapaa-ajattelijain liiton. Suomalaiset saivat yhden paikan myös toimeenpanevassa komiteassa. Liiton puheenjohtaja Kusti Kulo matkusti Brysseliin ja perillä hänestä tehtiin liiton toinen varapuheenjohtaja.[16]
Vuoden 1949 kongressi pidettiin Roomassa. Liiton 33. kongressi pidettiin Brysselissä 1952 puheenjohtajanaan Bertrand Russell.[18]
Liiton sääntöjen mukaan tavoitteena on edistää vapaa-ajattelua, joka järjestön mukaan perustuu tosiasioiden vapaalle tutkimukselle, vapaalle järjen käytölle, rauhanomaiselle ja rakentavalle ajattelulle ja totuuden etsinnälle. Vapaa-ajattelijat tukevat sekularismia ja demokratiaa sekä yhteiskunnallista edistystä ja vapautumista. Liitto on riippumaton poliittisista puolueista ja valtiollisista laitoksista.[19]
Tavoitteissaan liitto vaatii kaikille yksilöille oikeutta elämään ja oikeudenmukaisuuteen, oikeutta ajatuksen ja omantunnon vapauteen sekä vapauteen elää vakaumuksensa mukaisesti niin kauan kuin se ei vahingoita muiden vapautta ja kunnioittaa toisten elämää ja arvokkuutta. Liiton mukaan vapaa-ajattelu ei tunnusta mitään uskonnollisia, poliittisia, yhteiskunnallisia tai kansallisia dogmeja. Vapaa-ajattelu vastustaa yksittäisten ihmisten ja ryhmien, poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien tai vakaumusten asettamista ylitse muiden ihmisten. Vapaa-ajattelijat tuomitsevat painostuksen yksilöitä ja yhteisöjä kohtaan. Vapaa-ajattelijat taistelevat vapauden ja demokratian, ihmiskunnan älyllisen, kulttuurisen ja moraalisen kehityksen sekä yksilöiden ja yhteiskuntien hyvinvoinnin ja rauhan puolesta.[19]
Sääntöjensä mukaan liitto koostuu vapaa-ajattelijoiden järjestöistä ja yksittäisistä henkilöistä niissä maissa, joissa kansallista vapaa-ajattelijajärjestöä ei ole. Liiton kotipaikan määrää sen kansainvälinen neuvosto. Nykyisin kotipaikka on Pariisissa. Liittoa johtaa kansainvälinen neuvosto ja sen nimittämä hallitus. Neuvosto koostuu kansallisten järjestöjen nimittämistä valtuutetuista, joita on niiden jäsenmaksunsa maksaneiden jäsenten mukainen määrä. Tarvittaessa kansalliset järjestöt voivat nimittää edustajakseen toisen järjestön valtuutetun tai liiton hallituksen jäsenen. Kansainvälinen neuvosto kokoontuu vähintään kerran vuodessa. Sen toimikausi ulottuu kansainvälisestä kongressista toiseen, joita järjestetään pääsääntöisesti neljän vuoden välein. Kongressien julkilausumista äänestettäessä noudatetaan valtuutettujen yksinkertaista enemmistöä. Valtuutettujen äänien määrä määräytyy jäsenjärjestöjen jäsenmäärän mukaan. Yhdellä kansallisella järjestöllä voi olla korkeintaan kolmasosa kongressin äänistä. Maailmanliiton vuotuinen jäsenmaksu on nykyisin yksi euro jäsentä kohti.[19]
2000-luvulla liitto on kannanotoissaan arvostellut katolisen kirkon valtaa ja vastustanut sotaa.[20] Liiton jäsenjärjestöjä ovat Deutscher Freidenker-Verband (Saksa), Freidenkerbund Österreichs (Itävalta), Association des Libres Penseurs de France (Ranska), Associazione Nazionale del Libero Pensiero ”Giordano Bruno” (Italia) sekä Libre Pensée Luxembourgeoise (Luxemburg).[21]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
