Uusi Suomalainen Puolue

Uusi Suomalainen Puolue oli 1930- ja 1940-luvuilla toiminut suomalainen äärioikeistolainen puolue, jota johti insinööri Niilo Rauvala. Puolueen motto oli: ”Suomi suureksi ja rikkaaksi kansallisvaltioksi”. Vuosina 1933–1939 järjestö tunnettiin nimellä Suomalaisen Työn Puolue.^[1] Puolue lakkautettiin jatkosodan jälkeen voimaan tulleen välirauhansopimuksen 21. artiklan nojalla 18. tammikuuta 1945.^[2]

Uusi Suomalainen Puolue – Suomalaisen Työn Puolue – Oikeisto-Työväen ja Talonpoikain Puolue
Perustettu	1932
Lopetti	1945
Ideologia	nationalismi
Poliittinen kirjo	äärioikeisto
Äänenkannattaja	Vapaa Suomi (1932–1933)
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Puolue sai alkunsa, kun joukko Vapaaseen Työväenliittoon tyytymättömiä helsinkiläisiä irtautui järjestöstä ja päätti perustaa kilpailevan yhdistyksen. Lokakuussa 1931 järjestäytyi Helsingin Oikeisto-Työväenyhdistys, ja elokuussa 1932 samat henkilöt päättivät muodostaa Oikeisto-Työväen ja Talonpoikain Puolueen. Puoluetta johti Vapaan Työväenliiton entinen varapuheenjohtaja Niilo Rauvala. Ensimmäinen varapuheenjohtaja Yrjö Säde erosi järjestöstä jo marraskuussa 1932 ja siirtyi Suomen Kansan Järjestöön.^[1]

Rauvala toimi myös järjestön julkaiseman Vapaa Suomi -lehden päätoimittajana. Syyskuun 1932 alusta kesään 1933 ilmestyneessä lehdessä ajettiin muun muassa Suur-Suomi-aatetta ja protektionistista taloudenhoitoa. Lehti hyökkäsi etenkin Yrjö Ruudun Suomen Kansallissosialistista Liittoa vastaan syyttäen puoluetta ”kryptomarxilaisuudesta”. Puolueohjelman keskeisimmät kohdat liittyivät työolosuhteisiin. Puolue halusi myös esimerkiksi antaa yli 40-vuotiaille kaksi ääntä valtiollisissa vaaleissa.^[1]

Suomalaisen Työn Puolue osallistui eduskuntavaaleihin 1933 Uudenmaan, Turun läänin pohjoisessa ja Vaasan läänin itäisessä vaalipiirissä. Puolue sai 226 ääntä Uudellamaalla ja noin 40 Vaasan itäisessä. Turun pohjoisessa STP:n ja Kansanpuolueen vaaliliitto sai yhteensä 311 ääntä.^[1]

Puolueella oli sympatioita kansallissosialistien suuntaan. Rauvala teki yhteistyötä SKJ:n kanssa, mutta hänen puolueensa ei tunnustautunut aatteen kannattajaksi. Ennen eduskuntavaaleja 1933 STP ja SKJ tekivät sopimuksen (SKSL:ää vastaan suunnatusta ”kansantaloudellisesta”)^[3] vaaliliitosta, mutta SKJ vetäytyi hankkeesta kuukausi ennen vaaleja.^[1] Lisäksi puolue julkaisi puoluesihteeri Taavi Vanhasen käännöksen Siionin viisaiden pöytäkirjoista nimellä Kansojen ruoska.^[4][5]

Lähteet

• Ekberg, Henrik: Führerns trogna följeslagare. Den finländska nazismen 1932–1944. Schildts, 1991. ISBN 951-50-0522-1 (ruotsiksi)

Viitteet

1. Ekberg 1991, s. 118–119.
2. Mikko Uola: "Suomi sitoutuu hajottamaan...": Järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella, s. 262–271. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1999. ISBN 951-710-119-8
3. Ekberg 1991, s. 79.
4. Nummelin, Juri (toim.): Oikeiston vihapuhetta: 1900-1950. Turku: Savukeidas, 2014. ISBN 978-952-268-105-8.
5. Hanski, Jari (2006). Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918–1944. Diss. Helsinki: Helsingin yliopisto. s. 37. ISBN 952-10-3015-1.