Teheran
Iranin pääkaupunki From Wikipedia, the free encyclopedia
Teheran (pers. تهران, Tehrān)[5] on Iranin pääkaupunki ja Teheranin provinssin hallinnollinen keskus.[6][1][7] Se on Etu-Aasian suurin kaupunki: sen väkiluku oli 8,15 miljoonaa vuonna 2011. Koko Teheranin provinssissa asui tällöin 12,18 miljoonaa ihmistä, joista oli eri kaupunkialueilla asuvia 11,31 miljoonaa.[3]
| Teheran (تهران) |
|
|---|---|
 |
|
  Teheran |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Iran |
| Provinssi | Teheranin provinssi |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Pirouz Hanachi |
| Pinta-ala ([1]) | |
| – Kokonaispinta-ala | 707 km² |
| Korkeus | 900–1700[2] m |
| Väkiluku (2016) ([3]) | 8 846 782 |
| – Metropolialue | noin 15 milj. (Teheranin provinssi, 2 015) |
| Aikavyöhyke | UTC+3:30 |
| Suuntanumero(t) | +98 21[4] |
Teheran sijaitsee Elbursin etelärinteillä, ja sieltä on suunnilleen yhtä pitkä matka maan itärajalle (Afganistaniin) ja länsirajalle (Turkkiin). Kaspianmeren rannalle on linnuntietä noin sata kilometriä.[8]
Vuoden kuumin kuukausi on heinäkuu, jolloin keskilämpötila on 30,8 astetta, ja kylmin tammikuu, keskilämpötila 2,5 astetta. Vuoden sadesumma on 230 millimetriä. Kuiva kausi kestää kesäkuusta syyskuuhun.[9]
Teheran on ollut pieni kylä jo 800-luvulla, mutta se ei ollut kovinkaan tunnettu lähistöllä sijainneen kukoistavan Ragesin kaupungin vuoksi. Kun mongolit tuhosivat Ragesin 1200-luvulla, monet sen asukkaista muuttivat Teheraniin. Joidenkin lähteiden mukaan kaupunki tunnettiinkin mongoliaikakaudella nimellä "Ragesin Teheran" (طهرانِ ری). Kaupunki mainitaan vuonna 1340 kirjoitetussa Hamdollah Mostowfi'n kirjassa Nežat ol-Gholoob.[10]
Teheranista tuli safavidihallitsijoiden asuinpaikka 1600-luvullalähde?, jolloin Tahmasp I (1514 - 1576) [11] rakensi sinne basaarin kaupungin ympärille ja muurin. Karim Khan Zand rakennutti 1700-luvulla Golestanin palatsin sekä haaremin ja hallitusviraston rakennettavaksi kaupunkiin, luultavasti tehdäkseen siitä pääkaupunkinsalähde?, mutta myöhemmin hän kuitenkin siirsi hallintonsa Šīrāziin.[12]
Teheranista tuli Persian pääkaupunki vuonna 1795, jolloin qajar-kuningas Agha Mohammad Khan kruunattiin kaupungissa.[13]
Teheranin kaupunkikuvan uudistaminen aloitettiin 1920–1930-luvuilla. Hintana oli tosin monien vanhojen arvorakennusten ja puutarhojen hävittäminen. Golestanin palatsista hävitettiin osia ja tilalle rakennettiin uusia hallintorakennuksia, kuten valtion pankki ja sotilasakatemia. Kaupunkiin vedettiin myös uusia suoria puistokatuja.
Toisen maailmansodan aikana britti- ja neuvostojoukot saapuivat kaupunkiin. Teheran oli Teheranin konferenssin pitopaikkana 1943. Kongressiin osallistuivat Franklin D. Roosevelt, Winston Churchill ja Josif Stalin.[14]
Šaahi Mohammad Reza Pahlavin valtakaudella 1960–1970-luvuilla Teheran kasvoi nopeasti. Kaupunkiin rakennettiin useita nykyaikaisia rakennuksia ja käynnistettiin kunnianhimoisia kehityshankkeita. Vuonna 1979 tapahtui Iranin islamilainen vallankumous. Myös uusi hallinto halusi jättää jälkensä pääkaupunkiin ja käynnistettiin uusia hankkeita, joista yhtenä esimerkkinä on Milad-torni. Vuonna 1962 rakennettu Plasco-rakennus tuhoutui ja romahti tulipalossa 19. tammikuuta 2017.[15]
Vuosina 1980–1988 käytiin Irakin–Iranin sota, ja Teheran oli useasti Irakin Scud-ohjusten maalitauluna.[16]
Väkiluvun kehitys
Teheranin kaupungin väkiluku on kasvanut seuraavasti: 1 512 0821 (1956), 2 719 7301 (1966), 4 530 223 (1976), 6 042 584 (1986), 6 475 527 (1991), 6 758 845 (1996), 7 088 287 (2006) ja 8 154 051 (2011).[3][17]
- Huom. 1: Väkiluku ilman alueita Tajriš ja Rey.
Yli puolet Iranin teollisuudesta on keskittynyt Teheraniin. Kaupungin tehtaat tuottavat autoja, elektroniikkaa, aseita, tekstiilejä, sokeria, sementtiä ja kemianteollisuuden tuotteita. Teheran on myös mattojen ja huonekalujen kaupan keskus. Kaupungin eteläpuolella on öljynjalostamo.[18]
Noin 30 % Iranin julkisen sektorin työpaikoista on Teheranissa.[18]
Teheranin pörssi on perustettu vuonna 1968.[19] Se on voinut hyvin 2000-luvulla, vuonna 2013 se kasvoi 130%. Pörssiosakkeista vain harvat ovat ulkomaalaisten hallussa.[20] Talouspakotteiden poistaminen on vahvistanut taloutta.[21]
Teheranissa on kaksi kansainvälistä lentoasemaa: Mehrabadin kansainvälinen lentoasema[22] ja Imaami Khomeinin kansainvälinen lentoasema.[23] Teheranin metro hoitaa raideliikennettä. Se on avattu vuonna 1999. Suunnittelu aloitettiin jo 1970-luvun alussa, mutta keskeytettiin Iranin-Irakin sodan takia. Ensimmäiset metrolinjat avattiin vuosina 1999 – 2001. Sen jälkeen metroa on laajannettu ja uusia asemia on avattu vuosittain.[24] Vuonna 2011 metrolla tehtiin 130 miljoonaa matkaa vuosineljänneksessä eli reilut 40 miljoonaa matkaa kuukaudessa.[25]
Aliprovinssitason (shahrestan) rajat
Teheranin 22 kaupunkipiirin rajat
Aluehallinnossa suurkaupunki Teheran (shahrdāri) jaetaan aluehallinnossa 22 ylemmän tason kaupunkipiiriin (mantagheh; ranskaksi arrondissement). Osia näistä kaupunkipiireistä sijoittuu kokonaan tai osaksi Teheranin provinssin Teheranin aliprovinssin (shahrestan) ulkopuolelle. Oheinen kartta kuvaa kaupunkipiirien sijoittumista.[3]
Teheranin yliopisto on maan vanhin korkeakoulu. Sen historia alkaa 1800-luvun puolivälistä. Nykyisin sillä on yli 43 000 opiskelijaa 48 tiedekunnassa.[26] Lääketieteellinen tiedekunta on irronnut siitä omaksi korkeakoulukseen.[27]
Nykyisin Suur-Teheranin alueella toimii melkein 50 yliopistoa ja korkeakoulua.[28]
Teheranin nähtävyyksiin kuuluvat[29]
- Iranin kruununjalokivet
- Golestanin palatsi
- Darband
- Milad-torni
- Niavaranin palatsialue
- Azadin torni
Iranin jalkapallon pääsarjassa on kaudella 2016 viisi joukkuetta Teheranin seudulta: Esteghlal, Persepolis FC, Saipa FC, Naft Tehran FC ja Rah Ahan FC. Maajoukkueen kotistadion on Azadi Stadium. Sen katsomoissa olisi tilaa 100 000 katsojalle, mutta FIFA on vaatinut Irania rajoittamaan katsojien lukumäärää turvallisussyistä.[30]
Tochalin talviurheilukeskus on lähellä Teherania 2820-3850 metrin korkeudessa. Sinne pääsee köysiradalla Velenjakin kaupunginosasta.[31]
Ystävyyskaupunkien määrä nousi huhtikuussa 2015 jo 19 kappaleseen.[32]
Milad Tower nähtynä Qarb-kylästä.
Ferdows-puisto.
Ab-o-Atash.
Tochal-vuori.
Laskettelukeskus Tochalilla.
Ahmad-Shahi-paviljongi Niavaran-kompleksissa.
Chitgarin järvi.
Teheranin pörssi.
Moottoriteitä nähtynä Milad-tornista.
Iranin kansallismuseo.
Teheranin takseja.
Masoudie-palatsi.
.JPG)
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
