From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen tieverkko on ajoneuvoliikenteen käytössä olevien Suomen teiden muodostama verkko. Tieverkko koostuu valtion omistamista maanteistä, kuntien ylläpitämistä kaduista sekä yksityisten ylläpitämistä yksityisteistä. Jaottelu maanteihin, katuihin ja yksityisteihin on hallinnollinen; esimerkiksi jotkut hyvin katumaisilta vaikuttavat tiet voivat kuitenkin olla maanteitä ja toisaalta jotkut maantiemäiset osuudet katuja.
Koko tieverkon pituus on noin 454 000 kilometriä. Tästä yksityis- ja metsäautoteiden osuus on noin 350 000 kilometriä ja kuntien katuverkkojen 26 000 kilometriä. Väyläviraston vastuulla olevien maanteiden yhteispituus on noin 78 000 kilometriä.[1]
Maanteillä vallitsee pääsääntöisesti yleisrajoitus (80 km/h). Moottoriteillä nopeusrajoitus on useimmiten, kesäaikaan ja hyvällä säällä, 120 km/h. Suurimmalla osalla valtateistä ja osittain myös kantateillä nopeusrajoitus on yleisrajoitusta korkeampi, kesäaikaan 100 km/h.
Vuonna 2018 liikenne- ja viestintäministeriö on määritellyt Suomen maanteiden pääväylät.[2]
Valtion omistamat maantiet muodostavat tieverkon rungon. Maantieverkon kunnossapidosta ja kehittämisestä vastaa liikenne- ja viestintäministeriön alainen Väylävirasto. Ennen nykyisen maantielain[3] voimaantuloa maanteistä käytettiin nimitystä yleinen tie; yleiset tiet jakautuivat tuolloin kokonaan valtion kustantamiin maanteihin sekä valtion ja kuntien yhdessä kustantamiin paikallisteihin.[4]
Maantiet luokitellaan merkityksensä mukaan valta-, kanta-, seutu- ja yhdysteihin. Lisäksi yhdystiet luokitellaan käytännössä usein edelleen varsinaisiin yhdysteihin sekä merkitykseltään vähäisempiin paikallisteihin, vaikka nykyinen maantielaki ei tätä luokittelua enää tunnekaan. Maanteiden luokittelu perustuu niiden valtakunnalliseen liikenteelliseen merkitykseen tieverkon osana seuraavasti[5]:
Valta- ja kantatiet muodostavat yhdessä päätieverkon. Teiden luokittelu ei siis suoraan perustu esimerkiksi teiden liikennemääriin; esimerkiksi Suomen vilkasliikenteisin tie, Helsinkiä kiertävä Kehä I, on seututie. Toisaalta jotkin syrjäseutujen valtatiet voivat olla hyvinkin vähäliikenteisiä.
Valtakunnallisesti erityisen merkittävät valta- ja kantatiet ovat runkoteitä. Maanteihin kuuluvat myös maantielautat[6] sekä talvitiet[5], joista Suomessa yleisimpiä ovat jäälle rakennettavat jäätiet.
Liikenne- ja viestintäministeriö määrää, mitkä maantiet ovat valtateitä ja kantateitä sekä miltä osin ne ovat runkoteitä. Liikennevirasto määrää, mitkä maantiet ovat seututeitä ja yhdysteitä.[5] Moottoritiet tai moottoriliikennetiet ovat tietyt tekniset vaatimukset täyttäviä, vain moottoriajoneuvoliikenteelle tarkoitettuja teitä. Opastuksellisista ja myös hallinnollisista syistä maantiet on numeroitu.
Kansainvälisesti merkittävien teiden luokitteluun on kaksi osittain päällekkäistä järjestelmää: Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Euroopan talouskomission alaisuudessa on määritelty eurooppatiet. Eurooppatiet eivät Suomessa ole osa kansallista tieluokitusjärjestelmää vaan lähinnä opastuksellinen lisätieto. Lisäksi Euroopan unioni on määritellyt niin sanotut TERN-tiet, joiden kehittämiseen on mahdollista saada rahoitusta unionilta.
Liikenneviraston hallinnoiman tieomaisuuden arvo on noin 15 miljardia euroa. Tienpidon rahoitus on noin 600 miljoonaa euroa vuodessa. Tienpito rahoitetaan valtion varoista.[7]
Seuraavassa taulukossa on esitetty yhteenveto Suomen maantieverkosta[8]:
| Tieluokka | Numerot | Tiepituus (km) | josta päällystettyä |
|---|---|---|---|
| Valtatiet | 1–39 | 8 603 | 8 603 |
| Kantatiet | 40–99 | 4 729 | 4 729 |
| Seututiet | 100–999 | 13 565 | 13 125 |
| Yhdystiet (sis. paikallistiet) | 1000–19999 | 51 213 | 24 523 |
| Yhteensä | 78 109 | 50 980 | |
| Lisäksi | |||
| Ramppeja | 1 180 | ||
| Lauttavälejä | 62 | ||
| Yhteensä | 79 351 | ||
Maanteistä on moottoriteitä 780 kilometriä ja moottoriliikenneteitä 122 kilometriä.[9] Maanteillä olevien kevyen liikenteen väylien yhteispituus on 5 320 kilometriä.[10] Siltoja maanteillä on 14 770 kappaletta.[11] Vuoden 2013 alussa maanteistä oli valaistu 12 706 kilometriä.[12]
Seuraavassa taulukossa on eritelty maantiet leveyden mukaan[13]:
| Tieluokka | –4,9 | 5,0–5,9 | 6,0–6,9 | 7,0–7,9 | 8,0–8,9 | 9,0–9,9 | 10,0–10,9 | 11,9–11,9 | 12,0– | 2-ajorataiset |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Valtatiet | – | 1 | 182 | 646 | 2 616 | 1 151 | 2 262 | 204 | 468 | 1 072 |
| Kantatiet | – | 6 | 300 | 1 453 | 1 900 | 453 | 358 | 66 | 75 | 118 |
| Seututiet | 72 | 289 | 3 674 | 5 951 | 2 077 | 762 | 530 | 48 | 98 | 64 |
| Yhdystiet | 2 894 | 14 181 | 23 998 | 8 538 | 1 185 | 214 | 150 | 24 | 15 | 14 |
| Yhteensä | 2 966 | 14 477 | 28 154 | 16 588 | 7 777 | 2 580 | 3 300 | 343 | 656 | 1 268 |
Suhteutettuna henkilöautojen määrään Suomessa (noin 2,5 miljoonaa) voidaan yllä olevasta tilastosta laskea, että Suomessa on jokaista henkilöautoa kohden noin 200 m² tietä.
Uusia maanteitä rakennetaan ja parannetaan tarvittaessa.[14] Maanteiden rakentamisesta on laadittava tiesuunnitelma.[15] Tiesuunnitelma on laadittava myös, jos katu tai yksityistie muutetaan maantieksi.[16]
Suomen moottoriteistä valtaosa sijaitsee maan eteläosassa. Vuoden 2018 alussa Suomessa oli 893 kilometriä moottoriteitä sekä 126 kilometriä moottoriliikenneteitä[17]. Suomi on harvaan asuttu maa ja liikennemäärät ovat yleensä pieniä. Tämän vuoksi Suomeen ei ole ollut tarpeellista rakentaa samanlaista kattavaa moottoritieverkkoa kuin esimerkiksi Saksassa on.
Kuntien omistamat ja ylläpitämät kadut ja kaavatiet täydentävät maantieverkkoa lähinnä kaupunkien ja kuntien keskustoissa sekä asutus- ja teollisuusalueilla. Katujen ja kaavateiden yhteispituus on noin 26 000 kilometriä.[18]
Maantie, joka asemakaavassa on osoitettu kaduksi, muuttuu kunnan tekemällä kadunpitopäätöksellä kaduksi.[19]
Yksityistiet eli yksityiset tiet sekä metsäautotiet ovat yksityisten omistamia ja ylläpitämiä teitä, joiden rakennus- ja perusparannusmenoihin on mahdollista kuitenkin saada valtionapua. Yksityistieverkon pituutta on vaikea määritellä tarkasti. Liikenneviraston mukaan yksityisteitä on 350 000 kilometriä.[18] Suomen Tieyhdistyksen mukaan yksityisteiden ja metsäautoteiden yhteispituus taas on arviolta noin 330 000 kilometriä, josta pysyvän asutuksen käytössä olevia teitä noin 100 000 kilometriä, rakennettuja metsäautoteitä 120 000 kilometriä ja muita autolla ajettavia metsä- ja mökkiteitä noin 110 000 kilometriä.[20] Vaikka yksityisteiden liikennemäärät ovatkin pieniä, ne ovat hyvin merkittäviä haja-asutusalueiden liikenteen ja esimerkiksi metsäteollisuuden puukuljetusten kannalta. Yksityistieverkosta käytetäänkin usein nimitystä tieverkon hiussuonisto.
Suomessa on noin 51 000 kilometriä päällystettyjä teitä, joiden päällysteet pitäisi Liikenneviraston mukaan uusia 13 vuoden välein. Päällysteitä täytyy uusia 4 000 kilometrin verran vuodessa, jotta ne pysyvät kunnossa.[21]
Suomen tieverkkoa vaivaavat erityisesti sään vaihtelut, routa ja nastarenkailla ajaminen. Tieverkkoa pidetään huonokuntoisena, ja tieverkon ylläpitobudjetin riittävyydestä keskustellaan jatkuvasti.[22][23]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
