Remove ads
From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen paperiteollisuus on osa Suomen metsäteollisuutta, joka on ollut Suomen vientiteollisuuden kärkeä koko itsenäisen Suomen ajan.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Pääosin lähteetön, uutta tietoa on lisätty mutta ei lähteistetty, yleislähteet 10–20 vuotta vanhoja, kaipaisi päivitystä. |
Suomen paperiteollisuus sai alkunsa 1600-luvulla, mutta alan varsinainen kasvu alkoi vasta 1860-luvulla, kun Venäjän keisarin määräämät talouspoliittiset muutokset ja esimerkiksi kanavat ja rautatiet vapauttivat Suomen yrittäjyyttä ja taloutta.[1]
Itsenäisyyden alussa paperi, selluloosa ja puu toivat Suomelle ulkomaanvaluuttaa, jolla toteutettiin kone- ja laiteinvestointeja ja tehtiin teknologiansiirtoa Suomeen. Toisen maailmansodan jälkeen paperiteollisuuden merkitys kasvoi ja ala monipuolistui suomalaisen paperikoneita valmistavan teollisuuden noustessa kutistuvasta aseteollisuudesta. Paperin ja sellun myynti ulkomaille ohjasi Suomen markan kurssia, toisin sanoen kilpailukykyä ylläpidettiin devalvaatioilla, markka-ajan loppuun.lähde?
Paperiteollisuuden merkitys Suomen kansantaloudelle pieneni selvästi 2000-luvun alkuvuosikymmenellä. Paperiteollisuuden arvonlisäyksen osuus koko BKT:sta supistui runsaaseen kolmannekseen vuosina 1998–2009, etenkin 2006−2009, kun talous taantui ja paperin kysyntä heikkeni jyrkästi. Sen jälkeen pakkausmateriaalien kysyntä kompensoi jossain määrin painopaperin vähentyvää kysyntää.[2] Tuotantomäärien lasku on kuitenkin jatkunut koko 2010-luvun, ja vuonna 2020 Suomessa tuotettiin 4,5 miljoonaa tonnia paperia, eli saman verran kuin 1980-luvun alkupuolella.[3]
Vuonna 2018 Suomen paperi-, kartonki- ja sellutehtaat työllistivät noin 19 000 henkilöä.[4]
Suomen ensimmäinen paperikone aloitti toimintansa Thomasbölessä lähellä Tammisaarta 1667. Se oli käsipaperikone.[5] Paperikoneen omisti piispa Johan Gezelius vanhempi. Tuotannosta vastaavana paperimestarina toimi Uppsalan paperitehtaalta palkattu Bertil Obenher. Tehdas toimi vuoteen 1713.[6]
Ensimmäinen kaupallinen paperitehdas Suomeen perustettiin 1764 Turun lähelle Järvenojan kylään. Vuoteen 1770 mennessä se työllisti kahdeksan henkilöä, ja se valmisti painopaperia, nuottipaperia, musiikkipaperia ja raskasta käärepaperia. Vuonna 1794 tehtaan omistus siirtyi J. C. Frenckellille.[7]
Suomen ensimmäinen tasoviirapaperikone eli fourdrinier asennettiin vuonna 1842 Tampereelle J. C. Frenckellin tehtaalle. Vuoteen 1918 saakka tehdas käytti raaka-aineenaan lumppuja ja toimi alkuperäisellä paikallaan vuoteen 1929, minkä jälkeen osa tehtaan koneista siirrettiin Porin paperitehtaalle.
Puuta alettiin käyttää paperin raaka-aineena 1860–1870-luvuilla.[5] Silloin perustettiin Karjalan Hounijoelle (1859), Tampereelle (1866), Mänttään (1868), Anjalankoskelle (1872), Jyväskylään (1872), Verlaan (1872), Kuusankoskelle (1872), Kymitehtaalle (1872) ja Voikkaalle (1896) paperitehtaat, jotka käyttivät puukuitua.[7] Euroopan suurin sanomalehtipaperikone asennettiin 1921 A. Ahlströmin tehtaalle Varkauteen.
Metsäteollisuus joutui 1980-luvulta alkaen historiansa suurimpaan murrokseen. Kysynnän heikkeneminen, Kiinan nousu suureksi markkina-alueeksi ja selluloosan uudet tuotantotavat ovat haastaneet yrityksiä rajusti. Painopaperin kysyntä on 2000-luvulla nopeasti vähentynyt ja uutta kysyntää on syntynyt pakkausmateriaaleihin. Yritykset ovat yrittäneet selvitä tehtaiden sulkemisten, uusien liiketoiminta-alueiden etsimisen tai kannattavuuden supistamisen avulla. Parhaiten selvinneet yritykset suuntautuivat jo varhaisessa vaiheessa pakkausmateriaalien tuotantoon. Kansainvälisesti katsoen suomalaisyritykset eivät ole menestyneet muutoksessa kovinkaan hyvin.[8]
Katso myös Luettelo lakkautetuista Suomen paperitehtaista
Suomessa on 19 paperitehdasta, joissa on 28 toiminnassa olevaa paperikonetta.
Suurin Suomessa toiminnassa olevista paperitehtaista on UPM-Kymmene Oyj Kymin paperitehdas (2 paperikonetta, 750 000 t/a) ja pienin Stora Enso Oyj:n Tainionkosken laminaattipaperitehdas (26 000 t/a).
Suomen vanhin ja pienin tuotantokäytössä oleva paperikone on Tervakoskella (PK3, 1905, noin 2 000 t/a) ja uusin Raumalla (PK4, 1998, 400 000 t/a).
Suomessa on vuosina 1842—1998 käynnistetty 192 paperikonetta. Tästä kokonaismäärästä 93 konetta on käynnistynyt UPM-Kymmene -konserniin nykyään kuuluvissa yrityksissä. Lisäksi Suomessa pitää kotipaikkaansa Munksjö Oyj -niminen erikoispaperiyhtiö, mutta sillä ei ole tuotantoa Suomessa.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: tuotantolukujen lähteet edelleen hukassa |
Suomen Neuvostoliitolle vuonna 1940 luovuttamat alueet käsittivät useita paperitehtaita:
Koepaperikoneet ovat paperikoneita, joita käytetään pääasiassa tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Suomessa on useita koepaperikoneita.
Suomessa on 18 kartonkitehdasta, joissa on toiminnassa 21 kartonkikonetta. Suurin toiminnassa olevista kartonkitehtaista on tuotannon tonnimäärällä mitattuna Stora Enson Imatran tehtaat (Kaukopää ja Tainionkoski) ja pienin Sonoco:n kartonkitehdas Karhulan Korkeakoskella. Kartonkikoneista uusin on Lieksassa (KK2, 1979) ja suurin on Kemin kartonkitehtaan kartonkikone (375,000 t/a). Vanhin tuotantokäytössä oleva kartonkikone on Korkeakoskella Karhulassa (KK2, 1907). Joitakin kartonkikoneita on varastoituna ja kaksi museoitu paikoilleen. Suomen ensimmäinen kartonkikone valmistettiin vuonna 1908 Karhulan Konepajassa.
Suomen Neuvostoliitolle vuonna 1940 luovuttamat alueet käsittivät seuraavat kartonkitehtaat:
Kaikki Suomessa toimivat sellutehtaat toimivat sulfaattimenetelmällä. Suomen viimeinen sulfiittisellutehdas suljettiin vuonna 1991. Tervasaaressa jatkoi sulfiittimenetelmään perustuva SAP-sellulinja vuoteen 2007 saakka. Suomessa toimii 17 sellutehdasta puolisellutehtaat (2) mukaan luettuna. Näiden lisäksi UPM Rauman paperitehtaalla on fluff-sellulinja. Kaskisten sellutehdas suljettiin maaliskuussa 2009.
Vanhemmat suljetuista tehtaista olivat sulfiittisellutehtaita ja uudemmat sulffaattimenetelmään (kraft) perustuneita. Suomen viimeinen varsinainen sulfiittisellutehdas suljettiin vuonna 1991, vaikkakin Heinolan flutingtehdas toimii vielä sulfiittimenetelmällä (NSSC).
Suomen Neuvostoliitolle vuonna 1940 luovuttamat alueet käsittivät seuraavat sellutehtaat:
Puuhiomo on teollisuuslaitos, jossa puuta mekaanisesti hiomalla valmistetaan paperinvalmistuksessa käytettävää mekaanista puumassaa eli hioketta. Hiokkeita ovat SGW ja PGW. Muita mekaanisia puumassoja ovat kemhierteet (CTMP, BCTMP) ja hierteet (TMP). Perinteinen puuhiomo valmisti SGW-hioketta. Moderni puuhiomo valmistaa painehioketta (PGW).
Suomen Neuvostoliitolle vuonna 1940 luovuttamat alueet käsittivät seuraavat puuhiomot:
Suomen vanhin museoitu paperiteollisuuskokonaisuus on kartonkitehdas Verla, joka liitettiin 1996 Unescon maailmanperintöluetteloon. Sen tekniikka on perusteiltaan 1920-luvulta sähköistämisen ajalta. Tehdas toimi vuoteen 1964 saakka, jolloin Kymmene Oy sulki sen.
Hirvensalmella, Puulaveden rannalla sijaitseva Kissakoski on 1900-luvun alussa rakennettu tehdasalue, jossa toimi paperitehdas 1907–1920. Kissakosken alue on Museoviraston suojelema kohde. Alue on toiminut vuodesta 1997 matkailukäytössä.
Ankkapurhan teollisuusmuseo sijaitsee Kouvolassa. Sen naapurissa on Stora Enson Anjalan paperitehdas ja Inkeroisten kartonkitehdas. Museo rakentuu vuodelta 1897 peräisin olevan Suomen ensimmäisen jatkuvatoimisen Füllner-merkkisen kartonkikoneen ympärille.
Ähtärin kaupungin Peränteen kylässä on Vääräkosken Pahvi Oy:n entinen kartonkitehdas. Tehtaassa on yksi vuonna 1901 käyttöön otettu Füllner-merkkinen kartonkikone. Se on neljäs moderneista, jatkuvakäyttöisistä kartonkikoneista Suomessa. Länsi-Suomen ympäristökeskus on suojellut rakennussuojelulailla sijaitsevan Vääräkosken puuhiomon ja kartonkitehtaan, entisen Vääräkosken Pahvi Oy:n tehdasalueen rakennuksineen ja laitteineen. Tehdasalue ei ole yleisölle avoinna.
Myllykosken paperitehtaassa Kouvolassa oli museoitu paikalleen lähes toimintakuntoinen paperikone PK3. Myllykosken tehtaan lopettamisen yhteydessä kone siirrettiin UPM:n Keskusarkistoon Valkeakoskelle vuonna 2012 ja entisöitiin siellä. Kone oli toiminnassa Myllykoskella vuosina 1919–1977. Kone on Viipurin konepajan valmistama. Koneella valmistettiin toispuolisesti kiillotettua valkoista käärepaperia, luonnonruskeaa käärepaperia ja SC-paperia. Kone hankittiin käytettynä Loimijoen paperitehtaalta, minne se oli alun perin asennettu vuosisadan ensimmäisinä vuosina.
Nokialla sijaitsevan Georgia Pacific Finland Oy:n (Nokian Paperi) pehmopaperitehtaan kellarissa on toimintakuntoinen museopaperikone PK5 (ex. PK VI, PK I PK V), "Manta" tai "Varsa". Kone oli toiminnassa 1911–16.6.1976. Kone on Füllner-merkkinen MG-paperikone jenkkisylintereineen (halk. 2,5 m) ja siinä on valta-akselikäyttö. Koneessa on puinen painovoimatoiminteinen perälaatikko ja viiran leveys on 2 250 mm. Viimeisenä vuonna se tuotti 45 t paperia ja ennätysvuosituotanto oli 2 591 t vuodessa. Koneen nopeus on 150 m/min. Kone sijaitsi ennen entisessä lumpputehtaassa tehdasalueen toisessa päässä. Tehtaan silloinen T&K johtaja Kari Ebeling kunnosti koneesta museopaperikoneen ja teki Teknillisen korkeakoulun Puunjalostajakillan kanssa sopimuksen koneen ylläpidosta teekkaritoimintaan soveltuvaa palkkiota vastaan. Koneella on myös ajettu huviajoa tuotannollisen toiminnan päättymisen jälkeen. Tehdasalue ei ole yleisölle avoinna.
Janakkalassa sijaitsevassa Tervakosken taajamassa on Tervakoski Oy:n paperitehdas, jonka omistaa itävaltalainen Delfort Group AG. Tehtaassa tuotetaan 110 000 tonnia erikoispapereita vuodessa. Tehtaalla on Suomen vanhin tuotantokäytössä oleva paperikone PK3 vuodelta 1905. Tehtaassa tehdään myös käsin tehtyä paperia perinteisin menetelmin. Tehdasalue ei ole yleisölle avoinna.
Eurassa sijaitseva Kauttuan ruukinpuiston kulttuurihistoriallisesti arvokas miljöö syntyi rautaruukin ympärille. Tehdasalueella on vuodesta 1907 toiminut A. Ahlström Osakeyhtiön paperitehdas ja pakkausmateriaaleja valmistava tehdas. Tehtaiden museo on avattu 1970-luvulla. Kauttuan tehtaitten museo esittelee ruukin sekä paperi- ja jalostustehtaan vaiheita ja tuotteita. Avoinna kesäisin. Muulloin tilauksesta.
Äänekosken tehdasmuseo esitteli M-realin ja sitä edeltäneiden Äänekosken tehtaiden historiaa. Tehtaan kokoelmat ovat toistaiseksi varastossa. Äänekosken biotuotetehtaan vierailukeskus Pro Nemus esittelee lyhyesti Äänekosken teollista historiaa, mutta keskittyy varsinaisesti Metsä Groupin toiminnan ja tuotteiden esittelyyn. Vierailukeskus on avoinna vain etukäteisvarauksella Metsän sidosryhmille. Yksittäiset kävijät pääsevät tutustumaan vierailukeskukseen vain Äänekosken kaupungin ryhmien mukana.
Lisäksi useilla paperi- ja kartonkitehtailla on omia perinnehuoneita ja pienimuotoisia näyttelyitä.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähteetön taulukko ei liity paperintuotantoon vaan kuvaa koko metsäteollisuutta. |
Suomesta ei hankita koko raakapuumäärää, minkä metsäteollisuus käyttää, vaan osa tuodaan ulkomailta.
Käyttötarkoitus | 2006 | 2005 | 2004 | 2003 | 2002 | 2001 | 2000 | 1999 |
RAAKAPUU | 82 610 | 74 860 | 81 590 | 79 910 | 77 630 | 73 530 | 76 640 | 74 510 |
METSÄTEOLLISUUS | 75 530 | 67 820 | 74 930 | 73 470 | 71 320 | 67 310 | 70 800 | 68 830 |
– kotimaasta | 56 350 | 49 880 | 57 530 | 56 960 | 55 050 | 53 780 | 57 960 | 57 110 |
– ulkomailta | 19 180 | 17 940 | 17 400 | 16 510 | 16 270 | 13 530 | 12 840 | 11 720 |
– sivutuotepuru- ja hake | 11 360 | 11 320 | 12 020 | 12 330 | 11 940 | 11 590 | 12 990 | 12 770 |
Massateollisuus | 43 510 | 36 570 | 41 490 | 39 410 | 38 550 | 35 660 | 37 590 | 36 920 |
– kotimaasta | 28 580 | 23 210 | 28 680 | 27 390 | 26 770 | 25 880 | 27 500 | 27 630 |
– ulkomailta | 14 930 | 13 360 | 12 810 | 12 020 | 11 780 | 9 780 | 10 090 | 9 290 |
– sivutuotepuru- ja hake | 10 360 | 10 200 | 10 950 | 11 270 | 10 090 | 10 460 | 11 990 | 11 740 |
Puutuoteteollisuus | 32 020 | 31 250 | 33 440 | 34 060 | 32 770 | 31 650 | 33 210 | 31 910 |
– kotimaasta | 27 770 | 26 670 | 28 850 | 29 570 | 28 280 | 27 900 | 30 460 | 29 480 |
– ulkomailta | 4 250 | 4 580 | 4 590 | 4 490 | 4 490 | 3 750 | 2 750 | 2 430 |
– sivutuotepuru- ja hake | 1 000 | 1 120 | 1 070 | 1 060 | 1 040 | 1 130 | 1 090 | 1 030 |
PUUN ENERGIAKÄYTTÖ | 6 020 | 5 890 | 5 830 | 5 680 | 5 580 | 5 520 | 4 960 | 4 640 |
– pientalot | 5 150 | 5 150 | 5 150 | 5 150 | 5 150 | 5 150 | 4 640 | 4 640 |
– lämpö- ja voimalaitokset | 870 | 740 | 680 | 530 | 430 | 370 | 320 | – |
RAAKAPUUN VIENTI | 1 060 | 1 150 | 830 | 760 | 730 | 700 | 880 | 1 040[11] |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.