Sahelin kriisi
humanitaarininen kriisi ja konflikti Länsi-Afrikassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Remove ads
Sahelin kriisi on laaja usean valtion alueelle ulottuva moniulotteinen humanitaarinen ja osin poliittinen kriisi Sahelin alueella Länsi-Afrikassa. Vuodesta 2012 lähtien alueen maissa on ollut pulaa ruoasta ja vedestä, turvattomuutta ja kasvavaa jihadismia. Alueen valtioita yhdistää heikko hallinto ja talous, etniset ja uskonnolliset kiistat ja pitkään jatkunut kuivuus.
Tammikuussa 2023 Sahelin pakolaiskriisissä oli:
- 2,7 miljoonaa ihmistä joutunut siirtymään maiden sisällä eri puolilla aluetta väkivaltaa ja vainoa paenneina
- 29 miljoonaa ihmistä kipeästi humanitaarisen avun tarpeessa, joista viisi miljoonaa lapsia
- 1,6 miljoonaa lasta vakavasti aliravittuja, ja Keski-Sahelissa miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta kärsi akuutista aliravitsemuksesta.[1]
Länsi-Afrikan talousyhteisö Ecowas raportoi heinäkuun lopulla 2023, että puoli miljoonaa henkilöä 15 maan talousyhteisössä on pakolaisia ja lähes 6,2 miljoonaa on joutunut siirtymään kotiseudultaan. Tammikuun ja kesäkuun 30. päivän 2023 välisenä aikana Länsi-Afrikan terrori-iskuissa kuoli 4 593 ihmistä, joista 2 725 on Burkina Fasossa, 844 Malissa, 77 Nigerissä ja 70 Nigeriassa. Terrori-iskut Beninissä ja Togossa, joilla on rantaviivaa Atlantin valtamerellä, ovat Ecowasin edustajan mukaan "jyrkkä osoitus terrorismin leviämisestä rannikkovaltioihin, ja tilanne muodostaa lisäuhan alueelle".[2][3]
Niger, Mali ja Burkina Faso erosivat vuonna 2023 Ecowasin talousliitosta, sekä Ranskan tukemista G5 Sahel joukoista vedoten siihen, että ne olivat tehottomia. Maat käynnistivät oman puolustussopimuksen, Sahelin valtioiden liiton.[4]
Vuoden 2024 alussa arvioitiin, että Sahelin alueen osuus kaikista maailman terrorismin aiheuttamista kuolemista on lähes puolet, ja samalla arvioitiin, että ääri-islamilaisten hyökkäysten uhan arvioitiin olevan kasvussa. Ranskan ja muiden maiden joukkojen vetäytyessä Sahelissa on käynnistynyt uusi "kylmä sota" Venäjän lisääntyneen vaikutusvallan keskellä.[5]
Remove ads
Kriisintorjunnan vaiheet
Kasvavan islamistisen terrorismin vuoksi alueen maat perustivat vuonna 2014 G5 Sahel -puolustusyhteistyöverkoston. Ranska on perinteisesti tukenut entisiä siirtomaitaan ja vuodesta 2014 lähtien sotilasoperaatio Barkhanen avulla on pyritty vakauttamaan aluetta. Myös Yhdysvallat on käynyt terrorismin vastaista sotaa alueella.
Sahelin kriisin kaltaisia levottomuuksia lähialueilla ovat Nigerian šariakonflikti ja Darfurin konflikti.
Sahelista on tullut uusi terrorismin keskus.[6] Huoli Isisin ja al-Qaidan taistelijoiden väkivallan leviämisestä Sahelin alueelta käsin etelään on kasvanut. Esimerkiksi Beninin turvallisuusjoukot olivat kohdanneet syksyyn 2022 mennessä yli 12 militanttien hyökkäystä edellisestä vuodesta alkaen.[7]
Ranskan vetäydyttyä Malista Venäjästä on tullut maan sotilashallinnon läheinen liittolainen. Malin puolustusministeri Sadio Camara sanoi kunnioittavansa maansa "win-win-kumppanuutta" Kremlin kanssa, kun maahan saatiin elokuussa 2022 toinen erä venäläisvalmisteisia taisteluhävittäjiä ja helikoptereita. Syksyllä 2022 Malissa oli noin 1 000 Wagnerin palkkasoturia. Wagnerin joukot toimivat malilaisten joukkojen rinnalla Malissa, minkä yhdysvaltalainen kenraali sanoi maksavan 10 miljoonaa dollaria kuukaudessa. Wagner-palkkasotureita on syytetty osallisuudesta ainakin kuuteen joukkomurhaan Malissa maaliskuun 2022 jälkeen.[8]
16. syyskuuta 2023 Malin, Burkina Fason ja Nigerin sotilasjuntat solmivat puolustusliiton nimeltä "Liptako-Gourman peruskirja", jonka ensisijaisena tavoitteena on terrorismin torjunta. Siinä määritellään, että kaikki hyökkäykset yhden tai useamman sopimuspuolen suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta vastaan katsotaan hyökkäykseksi muita sopimuspuolia vastaan, ja että niillä on velvollisuus auttaa kaikkia sopimuspuolia. Siihen kuuluu asevoimien käyttö turvallisuuden palauttamiseksi ja takaamiseksi liiton kattamalla alueella.[9]
Remove ads
Operaatio Barkahanen päättyminen
Ranska ilmoitti marraskuussa 2022 operaatio Barkhanen päättymisestä. Kymmenen vuotta kestäneissä taisteluissa Sahelin alueella on kuollut yli 2 000 jihadistitaistelijaa. mutta Ranskan sotilaallisesta väliintulosta huolimatta väkivalta alueilla jatkui.[10] Ranskan joukot ovat kohdanneet kasvavaa vihamielisyyttä niiden taholta, jotka pitävät Ranskan toimia tehottomina. Toukokuussa 2022 sotilasjunttaa tukevien mielenosoituksessa Bamakossa, Malissa vaadittiin Ranskan sijaan Venäjän tulemista apuun ja heiluteltiin Venäjän lippuja.[11] Myös Ranskan suhteet maan sotilashallitsijoihin heikkenivät. Syksyllä 2022 Burkina Fasossa, Tšadissa ja Nigerissä oli noin 3 000 ranskalaista sotilasta.[12]
Remove ads
MINUSMA
MINUSMA on YK:n vakautusoperaatio Malissa. Se perustettiin YK:n turvallisuusneuvoston antamalla päätöslauselmalla vuonna 2013 tukemaan maan poliittisia prosesseja ja suorittamaan useita turvallisuuteen liittyviä tehtäviä. Myöhemmin turvallisuusneuvosto päätti, että operaation olisi keskityttävä Malin turvallisuuden, vakauttamisen ja siviilien suojelun varmistamiseen, sekä kansallisen poliittisen vuoropuhelun ja sovinnon tukemiseen, avustamaan valtion vallan palauttamisessa, turvallisuussektorin jälleenrakentamisessa, sekä ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelussa.[13]
Suomi on osallistunut operaatioon vuodesta 2013. Pysyvänä osastona on ollut operaation esikunnassa Bamakossa palvelevat neljä esikuntaupseeria, ja lisäksi kokoonpanoon on kuulunut kaksi erikseen perustettavaa, lyhytaikaisesti toimivaa pientä osastoa, liikkuva koulutusosasto ja lääkäriryhmä, tiedotti Puolustusvoimat kesällä 2021.[14]
Kriisinhallintaoperaatiossa on kuollut satoja rauhanturvaajia. Väkivaltaisuudet ovat vaatineet tuhansia siviili- ja sotilashenkiä Malissa sekä sen naapurimaissa. Satoja tuhansia ihmisiä on paennut alueen levottomuuksia.[15]
Kesäkuussa 2022 MINUSMAa päätettiin jatkaa vuodella, 30. kesäkuuta 2023 asti. Siitä puuttui kuitenkin Ranskan ilmavoimien tuki, koska Ranska vetäytyi Malista elokuuhun 2022 mennessä. Operaation vahvuus (13 289 sotilasta ja 1 920 poliisia) päätettiin säilyttää. YK:n pääsihteeri vaati kuitenkin syyskuussa, että rauhanturvaoperaatiolle on löydettävä uusia ratkaisuja.[16]
Ruotsin, Britannian[17] ja Norsunluurannikon lisäksi Saksa ilmoitti vetäytyvänsä vakautusoperaatiosta marraskuussa 2022.[8]
Ainakin 281 rauhanturvaajaa on kuollut Malissa operaation alettua vuonna 2013.[18]
Vakautusoperaatio päätettiin lakkauttaa ja sen viimeiset joukot olivat vetäytyneet Malista vuoden 2023 loppuun mennessä.[19]
Ruokakriisi
Vuonna 2020 arvioitiin 7,5 miljoonan ihmisen olevan välittömän humanitaarisen avun tarpeessa.[20] Alueella pitkään jatkunut kuivuus on näkynyt useampana ruokakriisinä viime vuosina ja etenkin Burkina Fasossa, Nigerissä ja Malissa tilannetta pahentaa paikalliset aseelliset konfliktit.[21] Yksinään Malissa ja Burkina Fasossa on kriisin vuoksi yli kolme miljoonaa pakolaista.[22]
Ruokakriisin syinä ovat köyhyys, ilmastonmuutos, voimakas väestönkasvu sekä paikalliset levottomuudet.[23] Kriisi on johtanut myös ihmiskaupan lisääntymiseen ja Sahelista on tullut tärkeä siirtolaisten kauttakulkureitti Eurooppaan.[24]
Remove ads
Jihadismi
Vuodesta 2013 lähtien Mali, Burkina Faso ja Niger ovat kaksinkertaistaneet puolustusmenonsa jatkuvasti kasvavan militantismin vuoksi. Sahelin alueen valtioiden levottomuuksia leimaa paikallisten aseellisten ryhmittymien hyökkäyksen siviiliväestöä vastaan. Myös valtiolliset turvallisuusjoukot ovat kohdelleet siviilejä huonosti ja he ovat monesti keskenään taistelevien ryhmittymien välissä. Amnesty International on raportoinut alueilla tehdyistä järjestelmällisistä teloituksista.[20]
Malin sisällissotaa on käyty vuodesta 2012 ja se on viime vuosina saanut jihadistisia piirteitä. Ranskan tuesta huolimatta kapinoivat tuaregit hallitsevat yhä maan pohjoisosien savanniseutua.[24] Keski-Sahelin eteläpuolella Keski-Afrikan tasavallassa on ollut sisällissota vuodesta 2013 lähtien, minkä juuret ovat etnisissä ja uskonnollisissa jännitteissä.[25] YK:n alaiset rauhanturvaoperaatiot Minusma ja Minusca eivät ole tuoneet rauhaa maihin.[26]
Vuonna 2014 Ranska aloitti Barkhane-operaation, jossa Sahelin alueen maita pyritään tukemaan sotilaallisesti. Malissa, Nigerissä, Burkina Fasossa ja Tšadissa on noin 4 500 ranskalaista sotilasta.[27] Ranska kutsuu operaatiota rauhanturvaamiseksi, mutta operaation mielekkyyttä ja tarkoitusperiä on kyseenalaistettu sekä kohdemaissa että Ranskassa.[24]
Mali, Mauritania, Niger, Tšad ja Burkina Faso ovat perustaneet puolustusyhteistöverkoston G5 Sahel taistellakseen kasvavaa jihadismia vastaan.[24] Myös jihadistit ovat verkostoituneet ja kapinallisryhmillä on yhteyksiä Saharan autiomaan yli Algeriaan ja Libyaan.[28] Myös Yhdysvallat on ollut tukemassa Länsi-Afrikan maita ja muun muassa rakentanut miehittämättömien ilma-alusten tukikohdan Nigeriin. Yhdysvallat on tosin alkanut hiljalleen vähentää sotilaallista läsnäoloaan Afrikassa.[24]
Joulukuussa 2022 julkaistussa raportissa arvioidan Länsi-Afrikan puolustus- ja turvallisuusvoimien roolia väkivaltaisen äärimmäisyyden ehkäisemisessä (prevention of violent extremism, PVE) ja leviämistä kohti Guineanlahtea. Sen mukaan on kasvava huoli siitä, että Norsunluurannikon, Ghanan, Togon ja Beninin pohjoiset alueet ovat yhä suuremmassa vaarassa. Aiemmin nimitetty "Pohjois-Malin konflikti" ja sitten "Sahelin konflikti" uhkaa nyt suurinta osaa Länsi-Afrikasta. Väkivaltaiset äärijärjestöt (Violent extremist organizations, VEO:t) eivät ole pysähtyneet Nigeriiin ja Burkina Fasoon. Vuonna 2021 Norsunluurannikolla tehtiin vähintään 13 hyökkäystä, yhteensä 17 väkivaltaista välikohtausta, jotka liittyvät al-Qaidaan liittyviin ryhmiin vuodesta 2020 lähtien.Benin on ollut vuonna 2022 ainakin 21 hyökkäyksen kohteena, joista viimeinen tapahtui 30 kilometriä sen rajan sisällä. Togossa on kuollut kahdeksan sotilasta ja siellä on ollut 13 haavoittunutta hyökkäyksessä, jonka JNIM (Jama'at Nasr al-Islam wal Muslimin) on ottanut vastuulleen. Myös Ghanassa, joka on toistaiseksi välttynyt hyökkäyksiltä, paikallisia nuoria värvätään VEO:ihin ja aseelliset ryhmät ylittävät yhä enemmän rajoja.[29]
Joulukuussa 2023 Sahelin alueen Al-Qaida-ryhmän johtaja Iyad Ag Ghaly julkaisi netissä videoviestin, jossa hän puhui julkisesti ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2017. Johtajan mukaan Sahelin alueella on alkanut uusi jihadin vaihe sotilasjunttia vastaan. Ghaly korosti ryhmänsä keskittyvän taisteluun venäläisiä palkkasotureita ja paikallisia armeijoita vastaan Malissa ja Burkina Fasossa.[30]
Remove ads
Mali ja Burkina Faso
Tyytymättömyys jihadismin vahvistumiseen on johtanut sotilasvallankaappauksiin Malissa ja Burkina Fasossa.[31] Useat maat ovat myös kääntyneet Venäjän puoleen, jonka Wagner-palkkasotilaita on ainakin Tšadissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Malissa.[32] Ranska ilmoitti alkuvuodesta 2022 vetävänsä sotilaansa Malista.[33]
Tammikuun 2023 lopulla sotilasjuntta vaati Ranskan sotajoukkojen vetäytymistä pois Burkina Fasosta kuukauden kuluessa. Ranskalla on noin 400 erikoisjoukkojen sotilasta, jotka taistelevat al-Qaidaa ja Isisia vastaan. Satoja ihmisiä osallistui mielenosoitukseen, jossa oli esillä Malin ja Guinean johtajien sekä Vladimir Putinin kuvia. Mielenosoituksen järjestäjä sanoi, että halutaan osoittaa tukea burkinalaiselle sotilasvallankaappauksen johtajalle kapteeni Ibrahim Traorélle ja islamisteja vastaan taisteleville turvallisuusjoukoille.[34] Burkina Fason Ranskan vastainen ilmapiiri kasvoi uuden sotilasjuntan noustua valtaan syksyllä 2022. Presidentti Emmanuel Macron odotti selvityksiä juntan johtajalta. Traore on ollut halukas toimimaan yhteistyössä muiden maiden, kuten Venäjän kanssa.[35]
Burkina Faso ilmoitti helmikuun lopulla 2023, että Ranskan armeijan operaatiot ovat virallisesti päättyneet maiden kahdenvälisten suhteiden rappeutumisen jälkeen.[36]
Remove ads
Benin ja Togo
Pohjois-Beninistä on tullut Sahelista etelään siirtyneen turvallisuuskriisin keskus. Köyhyys ja ilmastonmuutos ovat tarjonneet perustan rikollisten ja äärimmäisliikkeiden toiminnalle.[37][38] Huoli Isisin ja al-Qaidan taistelijoiden väkivallan leviämisestä Sahelin alueelta käsin etelään on kasvanut.[39]
Burkina Fason jihadistit, jotka todennäköisesti liittyvät Suur-Saharan islamistiseen tasavaltaan ISGS:ään, kiertelevät Pendjarin ja W-kansallispuistoissa Aliborin- ja Atacoran-alueilla ja laajentavat toimintaansa etelään. Terrorismia on ollut myös Togon ja Ghanan pohjoisosissa.[40] Heinä-joulukuussa 2022 Beninin turvallisuusjoukot kohtasivat yli 25 hyökkäystä. Tämä on enemmän kuin muissa Länsi-Afrikan rannikkovaltioissa yhteensä.[8]
Eräs Pohjois-Beninissä asuva kertoi heinäkuussa 2022: "Aluksi sen ajateltiin olevan ilmiö, jossa jihadistit kulkevat raja-alueilla. Tänään puhumme mikrosoluista ja värväämisestä Beninin pohjoisosassa... Islamilainen ääri-ilmiö on vähitellen löytänyt tilaa kaikkein syrjäisimmillä alueilla."[41]
Beninin hallitus on käyttänyt 130 miljoonaa dollaria uusien sotilasvirkojen luomiseen, olemassa olevien vahvistamiseen ja yli 3 000 hengen turvallisuusjoukon värväämiseen. Kansainvälistä apua tiedustelutietojen keräämiseen ja teknistä tukea on haettu myös Ranskasta ja Ruandasta.[8]
Piratismiriskit ovat korkeat Beninin vesillä, koska Nigerian merirosvot ovat lähellä.
Huolimatta vastalauseista presidentti Talonin yksityistämistä ja uudelleenvalintaa 2021 vastaan, sekä yleisestä vihamielisyydestä ja epäluottamuksesta opposition keskuudessa, täysi sisällissota on epätodennäköinen.[8]
Uhka pohjoisesta
Beninin tilannetta tarkkaileva Dutch Institute of International Relations Clingendael on tallentanut 3. helmikuuta 2023 alkaen Beninissä kymmenen terroristiryhmiin tai yhteisöjen välisiin jännitteisiin liittyvää välikohtausta. 12. huhtikuuta pidätettiin kaksi miestä, joiden on syytetty olevan jihadisteja Kaobagoussa. Heidät siirrettiin talousrikoksia ja terrorismia käsittelevän CRIET -tuomioistuimen käsiteltäviksi. 28. helmikuuta puhkesi väkivaltaisuuksia etnisten ryhmien Gourmantché ja Peuhl -naisten välillä. Yhteisöjä on usein syytetty yhteistyöstä terroristien kanssa. Noin 24. helmikuuta tunnistamaton aseistettu ryhmä teki rekrytointikampanjan Kaobagoun alueella. Pendjarin-kansallispuiston laidalla sijaitseva Kaobagoun kylä näyttää nykyisin olevan väkivallan keskus.[42]
Atakorassa, Kéroun kunnan Kaobagoun kylässä tapahtui 1. toukokuuta yöllä hyökkäys, jossa noin sata tunnistamatonta miestä tuli moottoripyörillä kylään ja he hajaantuivat pieniin ryhmiin. 15 kyläläisen kurkku viillettiin auki. Yhteen ruumiista asennettiin kotitekoinen pommi, joka tappoi kaksi muuta. Kaksitoista kylän nuorta miestä katosi. Hyökkäyksen jälkeen Guimbagoun kylässä, Aliborin departementissa kolmen henkilön kurkku oli viilletty auki ja neljäs kaapattiin. Beninin viranomaiset tiedottavat harvoin maan pohjoisosissa tapahtuvista hyökkäyksistä, mutta 4. toukokuuta ilmoitettiin, että asiasta järjestetään tutkinta.[42]
Norsunluurannikon, Ghanan ja Togon tavoin Benin taistelee maan pohjoisosassa kasvavaa jihadistien uhkaa vastaan, jossa he haluavat laajentaa aluettaan kohti Guineanlahtea. Vastuuta iskuista ei ole ottanut kukaan, mutta katseet kohdistuvat alueella suurin joukoin olevien Islamilaisen valtion (IS) ja Nusrat al-Islam GSIM:n taistelijoihin. Ranskan Kansainvälisten suhteiden instituutin mukaan Beninin hyökkäysten intensiteetti ja tiheys selittyvät osittain sillä, että jihadisteilla on turvapaikka naapurimaassa Burkina Fasossa, josta käsin he ovat jo useiden vuosien ajan voineet liikkua kahdessa kansallispuistossa, W-kansallispuistossa ja Pendjarissa.[42]
Beninin armeijan tiedotuksen mukaan aseistetut miehet ampuivat seitsemän Beninin sotilasta 4. kesäkuuta 2024 asellisessa yhteenotossa Pendjarin kansallispuistossa. Maan hallitus lähetti tammikuussa 2022 3 000 sotilasta turvaamaan rajaa.[43][44]
W-kansallispuistossa 24.-25. heinäkuuta 2024 välisenä yönä islamistiryhmä Jamāʿat nuṣrat al-islām wal-muslim (JNIM) hyökkäsi Beninin armeijan etuvartiotukikohtaan, jolloin 12 henkilöä kuoli. Heistä viisi oli kansallispuistoja hallinnoivan eteläafrikkalaisen yrityksen metsänvartijoita. Hyökkäyksen päätyttyä terroristiryhmä sai käsiinsä muun muassa kiinalaisvalmisteisia panssarintorjunta-ammuksia laukaisulaitteineen, erilaisia kivääreitä ja konekivääreitä.[45]
Yleisön vierailu Beninin, Nigerin ja Burkina Fason alueella sijaitsevaan W-kansallispuistoon on tullut vaaralliseksi terrori-iskujen vuoksi. Beninin hallitus on ponnistellut parantaakseen luonnonpuistoja matkailun kehittämiseksi, mutta terroristien hyökkäykset ovat tehneet ne tyhjäksi. Heinäkuun hyökkäys on ollut tappavin. Yhteistyö Beninin ja sen naapurimaiden Nigerin ja Burkina Fason välillä on ollut vaikeaa, koska näiden maiden hallinnossa on tapahtunut muutoksia vallankaappausten seurauksena.[45]
Joulukuussa 2024 Le Monde uutisoi, että Beninin pohjoisosissa tehdyt hyökkäykset ovat lisääntyneet viime vuosina. Viranomaiset ovat pitäneet niiden toteuttajina naapurimaista saapuneita Islamilaisen valtion (IS) ja Al-Qaidan jihadistitaistelijoita. Joulukuun 10. 2024 kolme beniniläistä sotilasta menetti henkensä ja neljä haavoittui Pendjari-puistossa, joka sijaitsee Burkina Fason rajalla auton osuessa miinaan. Sotilaat olivat valvomassa öljyputkea.[46][47]
Vuosina 2021 - 2024 yli 120 beniniläistä sotilasvirkailijaa sai surmansa diplomaattinen lähde kertoi AFP-uutistoimistolle.[47] Viranomaiset pitävät Pohjois-Beninissä lisääntyneiden hyökkäysten tekijöinä Islamilaista valtiota (IS) ja naapurimaiden Al-Qaidan jihadisteja.[48]
Hyökkäykset vuodesta 2025
Beninin viranomaiset raportoivat hyökkäyksestä Aliborin seudulla Point Triplessa, kolmen maan yhteispisteessä[49] 8. tammikuuta 2025, jossa kuoli 28 Beninin sotilasta. Hyökkäys tapahtui Beninin Nigerin ja Burkina Fason vastaisella rajalla.[47] Kyseessä on tappavin hyökkäys, jonka Beninin armeija on koskaan kärsinyt sen jälkeen, kun Sahelin jihadistiryhmät alkoivat kohdistaa väkivaltaa sen alueelle.[48] Seuraavalla viikolla kokoontui Beninin armeijan esikuntapäällikön koolle kutsuma kriiskokous. Tapahtumapaikalle lähetettyjen sotilasviranomaisten havaintojen mukaan sotilaallisen yhteistyön puute Beninin, Burkina Fason ja Nigerin välillä oli eräs järjestelmän heikkouksista. Yhteistyön puute johtuu maiden välillä vallitsevasta epäluottamuksen ilmapiiristä, mikä vaikeuttaa terrorismin torjuntaa.[50] Hollantilaisen Clingendael -ajatushautomon analyytikko sanoi, että hyökkäys tapahtui alueella, jossa al-Qaidaan sidoksissa olevan JNIM -jihadistiryhmän tiedetään olevan aktiivinen, ja se osoittaa, että kapinalliset haastavat aktiivisesti ja väkivaltaisesti Beninin turvallisuusjoukkoja. Hänen mukaansa hyökkäys osoittaa periaatteessa … JNIM:n soluttautumisen ja laajentumisen Beniniin.[51]
Jiohadisteiksi epäillyt tappoivat pääasiäisviikolla 2025 yhteensä 54 sotilasta lähellä Burkina Fason ja Nigerin rajoja. Aikaisemmin viranomaiset kertoivat, että vain kahdeksan sotilasta oli saanut surmansa. Kyseessä on tappavin tunnettu hyökkäys sen jälkeen, kun kapinalliset aloittivat toimintansa Pohjois-Beninissä vuosikymmenen alussa. Iskusta otti vastuun al-Qaidaan liittyvä ryhmä - Jama'at Nusrat al-Islam wal Muslime (Jnim). Se sijaitsee Malissa, mutta on viime vuosina laajentanut toimintaansa naapurimaihin.[52]
Tuki Beninille
Vieraillessaan Beninissä heinäkuussa 2022 Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoi, että Ranska lupaa tukea ilma-, tiedustelu- ja varustelualalla sekä koulutusta Beninin puolustus- ja turvallisuusjoukoille.[53] Maaliskuussa 2023 Kiina luovutti Beninille neljä Norincon PMR-50 -dronea parantaakseen sen turvallisuutta ja rikosten havaitsemista terroritoiminnan ilmaantuessa eri puolille maata.[54] Kesäkuussa 2023 Ranska lahjoitti Beninille aseistettuja helikoptereita joukkojen kuljetukseen.[55]
Yhdysvallat pyrkii lyhyellä aikavälillä vahvistamaan Beninin turvallisuusjoukkojen kapasiteettia, jotta ne voivat havaita ja kukistaa ääriliikkeet ja samalla suojella siviilejä. Yhdysvaltain erikoisoperaatioiden Afrikan joukot tekivät yhteistyötä Beninin armeijan kanssa keväällä 2023 Ouassassa, Beninissä. Kyseessä oli neljäs harjoitus Yhdysvaltain ja Beninin välillä.[5]
Pitkällä aikavälillä Yhdysvallat pyrkii parantamaan taloudellisia mahdollisuuksia Pohjois-Beninissä, jotta paikallisväestö pystyisi paremmin vastustamaan terroristien värväystoimintaa. Yhdysvallat investoi yli 100 miljardia CFA:ta parantaakseen teitä, infrastruktuuria ja kauppaa Cotonoun sataman ja Nigerin Niameyn välillä. Yhdysvaltain varapresidentti Kamala Harris ilmoitti Ghanan-matkallaan maaliskuussa 2023, että Yhdysvallat myöntää 139 miljoonaa dollaria turvallisuuden ja vakauden edistämiseen Länsi-Afrikan rannikolla, johon kuuluu myös Benin.[5]
Ruandan presidentti Paul Kagame tapasi huhtikuussa 2023 Beninin kollegansa ja lupasi sotilaallista tukea hillitsemään jihadistikonfliktin leviämistä Beninin ja Burkina Fason pohjoisrajalla.[56][57]
Syksyllä 2024 Ranska on toimittanut Beninin armeijalle useita varustelahjoituksia. Näitä ovat muun muassa joukkokuljetusautot, lava-autot ja ambulanssit, henkilönsuojaimet, tehokkaat miinanraivauslaitteet, pimeänäkökiikarit, terveydenhoitovälineet ja valvontadronit.[58]
Yhdysvaltain suurlähetystö lahjoitti 27. marraskuuta 2024 Beninin armeijalle 12 panssaroitua miehistönkuljetusalusta, 280 ballistista levyä ja 35 taktista radiota. Yhdysvaltain suurlähettilään mukaan tämän laitteiston arvo on 6,6 miljoonaa dollaria (6,4 miljoonaa euroa).[48]
Tammikuun 22. 2025 Beninin armeija ja Yhdysvaltain Afrikan komentojoukot allekirjoittivat keskinäisen hankinta- ja avustussopimuksen, jossa määrätään muun muassa molemminpuolisen logistisen tuen helpottamisesta osapuolten välillä yhteisten manööverien, joukkojen koulutuksen, sijoittamisen ja operaatioiden aikana, sekä huolto- ja palvelutuesta odottamattomissa olosuhteissa tai kriittisissä tilanteissa.[59]
Rajariita Nigerin kanssa
- Pääartikkeli: Beninin ja Nigerin rajakonflikti
Beninin ja Nigerin rajakonflikti syntyi heinäkuun 2023 lopulla tapahtuneen Nigerin vallankaappauksen jälkeen. Niger erosi Ecowasista sen asettamien pakotteiden takia ja se liittyi Malin ja Burkina Fason Sahelin liittoon, AES:in. Benin esti Nigeriä käyttämästä Cotonoun satamaan kulkevaa, valmistunutta putkea raakaöljyn vientiin. Beninin presidentti Patrice Talonin hallitus vaati Nigeria avaamaan rajansa ja syytti Nigeriä siitä, että se kohteli naapuriaan vihollisena. Huhtikuussa 2024 Kiina sovitteli kahden maan välisen riidan ja Niger palautti diplomaattisuhteet Beninin kanssa ja maiden välinen suljettu raja avattiin. Benin suostui myös Nigerin lähettämään öljyä. AES:n johtajat syyttivät Beniniä siitä, että se oli torjunut Burkina Fason ja Nigerin rajojen takaa tulleet terroristien hyökkäykset Ranskan rakentamista tukikohdista.[60] Loppuvuodesta 2024 Beninin ulkoministeriö tuomitsi ja kiisti Nigerin juntan johtajan lausunnot, joissa se syytti Beniniä osallisuudesta terroritekoihin, ja kutsui Nigerin asiamiehen "selvitystä varten".[61][62] Nigerin sotilasjuntan johtaja ilmoitti tv-haastattelussaan että hänen maansa oli Ranskan epävakauttamisern kohteena useiden ECOWAS-maiden, kuten Beninin, Norsunluurannikon ja Nigerian, tuella. Kenraali Tchiani sanoi uskovansa, että Beninin hallitus on aseistanut terroristeja hyökkäämään Nigeriin. Beninin ulkoministerin mukaan syytökset ovat "mielikuvituksellisia ja perusteettomia".[63]
Ensimmäinen jihadistihyökkäys Togossa tapahtui marraskuun alussa 2021 Sanloangassa Kpendjalin prefektuurissa, mutta se torjuttiin aiheuttamatta kuolemia tai vammoja.[64][65]
Kuusi kuukautta myöhemmin tapahtui hyökkäys yöllä 10.–11.5.2022, tällä kertaa Kpinkankandissa, lähellä Kandjouarea. Ainakin kahdeksan sotilasta kuoli ja kymmenen muuta haavoittui noin kuudenkymmenen Burkina Fason jihadistin johtaman hyökkäyksen aikana.[64]
Remove ads
Niger
Niger lopetti yhteistyösopimuksen Yhdysvaltojen kanssa maaliskuussa 2024. Sotilasjuntta on lähestynyt yhteistyössä Venäjää.[66][67] Yhdysvaltain armeija työllisti Nigerissä joulukuussa 2023 noin 650 henkilöä. Yhdysvaltain armeijalla on suuri lentotukikohta Agadezissa, noin 920 kilometrin päässä Niameysta. Sitä on käytetty miehitettyihin ja miehittämättömiin valvontalentoihin, joilla on kohdistettu Sahelin alueella olevia ISIL ja Jama'at Nusrat al-Islam wal Muslimeenin (JNIM) taistelijoita. Niger on ollut Yhdysvaltojen toimintojen keskus Länsi- ja Pohjois-Afrikassa. Sen lentotukikohta Nigerissä on kallein Yhdysvaltain hallituksen koskaan toteuttama rakennusprojekti. Se pystytettiin terrorismin vastaista sotaa varten, mutta se on myös suuntautunut Yhdysvaltain vallan suuntaamiseksi Venäjää ja Kiinaa vastaan.[68]
Ensimmäiset venäläiset sotilasohjaajat saapuivat Niameyn lentokentälle huhtikuussa 2024. He sanoivat tuovansa mukanaan myös ilmapuolustusjärjestelmän.[69]
Remove ads
Nigerin, Malin ja Burkina Fason liitto
- Pääartikkeli: Sahelin liitto
Burkina Fason, Malin ja Nigerin sotilasjunttien johtajat tapasivat 6. heinäkuuta 2024 Niameyssa. He sanoivat että kolme maata luopuvat peruuttamattomasti Länsi-Afrikan talousyhteisöstä Ecowasista. Samalla ilmoitettiin, että jihadistien väkivallasta kärsineet maat muodostavat Sahelin valtioiden liiton.[70][71]
Vallankaappausvyöhykkeen synty
Afrikassa muodostui 2020-luvulla vallankaappausvyöhyke, jolla tarkoitetaan Länsi-Afrikan, Keski-Afrikan ja Sahelin alueita, ja maita, joissa on ollut paljon vallankaappauksia. Vuoden 2023 Nigerin vallankaappauksen jälkeen nämä maat muodostavat ketjun, joka ulottuu Itä-Afrikasta mantereen länsirannikolle.[72]
Kapinat ovat horjuttaneet vakavasti maiden vakautta. Vallankaappaukset ovat syntyneet, koska maat eivät ole pystyneet käsittelemään konflikteja. Mali ja Burkina Faso menettivät hallinnan alueellaan islamisteille. Konfliktin suuret poliittiset muutokset ovat syntyneet sotilajunttien hallitsemissa maissa, joissa on syrjäytetty Yhdysvaltain ja Kiinan tukemat hallitukset. Ne ovat liittoutuneet Venäjän hallituksen ja Wagner-joukkojen, myöhemmin Africa Corpsin kanssa. Varsinkin Malissa on ollut Wagnerin aktiivisuutta maan hallituksen lähentyessä Turkkia ja Venäjää. Nigerin hallitus kaadettiin vuonna 2023 konfliktin huonon hallinnan takia. Siellä erityisesti M62, joka on Venäjä-mielinen ja imperialismin vastainen ryhmä, tuki vallankaappausta.
Burkina Fason hallitus syrjäytettiin kahdesti vuoden sisällä. Molemmat vallankaappaukset johtuivat islamisteja vastaan käydyn konfliktin huonosta hallinnasta.
Lähellä olevat maat, kuten Ghana, Benin, Guinea, Togo ja Norsunluurannikko, ovat olleet jatkuvasti joko täyden kapinan tai vakavan sisäisen epävakauden uhan alla. Guineassa tapahtui vallankaappaus, kun taas Gambiassa vallitsee sisäinen myllerrys.[73][74]
Iran Sahelissa
Sekä Mohammad Reza Pahlavin (1941-1979) hallinto, että vuodesta 1979 lähtien Iranin islamilainen tasavalta ovat toimineet Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa 1960-luvulta lähtien. Shaahin politiikkaa motivoi voimakas antikommunistinen asenne, mutta Iranin islamilainen tasavalta harjoitti "radikaalia" politiikkaa muuttaakseen länsimaailman poliittista asemaa. Shaahi keskittyi Iranin geopoliittisiin etuihin erityisesti Afrikan sarvessa, Punaiselle merelle johtavalla meriväylällä ja Etelä-Afrikassa, mutta jätti huomiotta afrikkalaisten muslimien edut. Iran käyttää hyväkseen radikalisoituneita islamisteja laajentaakseen Iranin vaikutusvaltaa mantereella. Iran on esimerkiksi käyttänyt alueella miljardeja dollareita rahoittamalla muslimikouluja ja ilmaisia sosiaalipalveluja sairaaloiden ja orpokotien kautta Iranin Punaisen Puolikuun tukemana.[45]
Iranin strategian tavoitteena oli rakentaa ruohonjuuritason tukea muslimiyhteisöjen keskuudessa sen sijaan, että se keskittyisi yksinomaan Afrikan hallituksiin. Teheranin ekspansiopolitiikkaan kuului aseiden myynti valtiollisille ja ei-valtiollisille toimijoille, sekä hallintojen horjuttaminen. Tavoitteena on rakentaa kumppanuuksia, jotka auttaisivat välttämään kansainvälisiä pakotteita ja avaamaan samalla uuden maaperän sen vastarinnan akselille maailmanlaajuisia ja alueellisia vastustajia, erityisesti sen arkkivihollista Israelia vastaan.[45]
Teheran on laajentanut vaikutusvaltaansa Sahelin alueella hyödyntämällä itseään palvelevaa Ranskan Afrikka-politiikkaa ja muiden länsivaltojen Länsi-Afrikan politiikkaa luodakseen yhteyksiä lännen vastaisten sotilasjunttien kanssa Burkina Fasossa, Malissa ja Nigerissä. Tälle uudelle linjalle tasoittivat tietä Venäjä, Kiina ja Turkki.[45]
Venäläiset tulevat
Venäläiset sotilasohjaajat saapuivat huhtikuussa 2024 Nigeriin kouluttamaan maan armeijaa. Niameyn lentokentällä nähtiin armeijan asiantuntijoita, jotka purkivat varusteita rahtikoneesta. Eräs ohjaajista kertoi Nigerin televisiolle, että he ovat kouluttamassa Nigerin armeijaa … kehittämään sotilaallista yhteistyötä Venäjän ja Nigerin välillä. Sotilasohjaajat toivat mukanaan myös ilmapuolustusjärjestelmän. Venäjän ohjaajien saapuminen oli seurausta vasta sovitusta Nigerin sotilasjuntan ja Venäjän välisestä sopimuksesta turvallisuusyhteistyön tehostamisesta. Naapurimaidensa Malin ja Burkina Fason tavoin myös Nigerin juntta katkaisi pitkäaikaiset sotilaalliset ja diplomaattiset suhteet Ranskaan ja se kääntyi Venäjän tukeen jihadistisen kapinan torjunnassa.[75][76][77][78]
Remove ads
Terrorismin määrä ja uhka 2024
Vuoden 2024 huhtikuussa arvioitiin Afrikan Sahelin alueen osuuden olevan lähes puolet kaikista terrorismin aiheuttamista kuolemista maailmanlaajuisesti. Samalla ääri-islamilaisten hyökkäysten uhan arvioitiin olevan kasvussa. Kansainväliset joukot, erityisesti Ranskan joukot, ovat joutuneet lähtemään Malista, Burkina Fasosta ja Nigeristä useiden vallankaappausten jälkeen. Asiantuntija-arvion mukaan Ranskan joukkojen vetäytyminen on väistämättä johtanut islamististen militanttien hyökkäysten leviämiseen ja että "kylmä sota" on käynnissä Venäjän lisääntyneen vaikutusvallan keskellä.[5]
Maaliskuussa 2025 julkaistun Global Terrorism Indexin vuoden 2024 raportin mukaan Sahelin alueesta on tullut "globaalin terrorismin keskus". Siellä oli ensimmäistä kertaa yli puolet kaikista terrorismiin liittyvistä kuolemantapauksista. Saharan aavikon eteläpuolella kuoli vuonna 3 885 ihmistä, kun maailmanlaajuisesti kuoli 7 555 henkeä. Raportin mukaan maailmanlaajuinen luku on laskenut vuoden 2015 huipusta, (11 000 henkeä), mutta terrorismin uhrien määrä Sahelissa on lähes kymmenkertaistunut vuodesta 2019, kun ääriryhmät ja kapinalliset "jatkavat painopisteensä siirtämistä" alueelle. Globaalia rauhaa ja konflikteja tutkiva ajatushautomo määrittelee terrorismin "ei-valtiollisen toimijan laittoman voiman ja väkivallan uhkaamaksi tai tosiasialliseksi käytöksi poliittisen, taloudellisen, uskonnollisen tai sosiaalisen päämäärän saavuttamiseksi pelon, pakottamisen tai uhkailun avulla". Raportin mukaan suurimman osan iskuista teki Islamilainen valtio -järjestö Sahelissa ja Jama'at Nusrat al-Islam wal Muslimen (JNIM) - al-Qaidan haara. Terrroristijärjestöt yrittävät ottaa käyttöön uusia laillisia määräyksiä ja toteuttaa oikeutta erityisesti šariaan perustuen." Samalla ne "kilpailevat keskenään" maasta ja vaikutusvallasta.[79]
GTI:n määritelmä alueesta sisältää osia 10 maasta: Burkina Faso, Mali, Niger, Kamerun, Guinea, Gambia, Senegal, Nigeria, Tšad ja Mauritania. Raportti varoittaa vaarasta, että terrorismi vuotaa yli "terrorismin keskuksen" rajojen ulkopuolelle naapurimaihin. Togossa kirjattiin vuonna 2024 10 hyökkäystä ja 52 kuolemaa. Hyökkäykset ovat suurelta osin keskittyneet maan rajalle Burkina Fason kanssa. Erään analyytikon mukaan "militanttiryhmien laajentuminen alueella Beninin tai Togon kaltaisissa maissa tai muissa Länsi-Afrikan rannikkovaltioissa näyttää olevan lähellä".[79]
Remove ads
Katso myös
Noin vuodesta 2022-2023 alkaen
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads