Sadri Maksudi Arsal (synt. Sadretdin Maksudov; 1880–1957) oli 1900-luvun alun Venäjän tataarien kansallisen heräämisen johtomiehiä. Hän toimi monipuolisesti kirjailijana, lakimiehenä, kansanedustajana sekä Venäjän duumassa että Turkissa, presidenttinä, oikeushistorian professorina, turkkilaisuuden tutkijana ja Kansainliiton valtuutettuna. Hän oli myös läheisessä kosketuksessa Suomen ja suomalaisten kanssa. Arsal oli lyhytaikaisen Idel-Ural valtion presidentti.
| Sadri Maksudi Arsal | |
|---|---|
| Садретдин Максудов Sadretdin Maqsudov |
|
 Muotokuva vuodelta 1907. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. heinäkuuta 1878 Kazan, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 20. helmikuuta 1957 (78 vuotta) Istanbul, Turkki |
| Kansalaisuus |
 Venäjä Turkki |
| Poliitikko | |
| Puolue | Islamilainen perustuslaillinen puolue |
| Asema | Idel-Uralin presidentti |
| Tutkinnot | Sorbonnen yliopisto |
| Puoliso | Kamile Arsal |
Nimi
Maksudin synnyin-nimi tataarilaisittain on Sadretdin Nizametdin ulı Maqsudov (myös muotoon Sadreddīn b. Nizāmeddin al-Maqsūdī). Toimiessaan poliitikkona Venäjällä hänen nimekseen kirjattiin matrikkeliin venäläistetty muoto Садретдин Низаметдинович Максудов (Sadretdin Nizametdinovitš Maksudov). Turkissa hän käytti vuodesta 1935 lähtien nimeä Sadri Maksudi Arsal. Hänen vaimonsa nimi oli Kamile Arsal.[1][2]
Elämäkerta
Lapsuus ja nuoruus
Maksudi syntyi vuonna 1880, (vanhan ajanlaskun mukaan 1879) Tašsun (”Kiviveden”) kylässä lähellä Kazania. Juuri täältä ovat lähteneet myös useimmat Suomessa asuvista tataareista, mikä saattaa selittää Maksudin mielenkiinnon Suomea kohtaan. Perheen kotikielenä oli ”turkki” (nykytermein kyseessä on tataari). Sadri Maksudin isä Nisamutdin lienee ollut opillisesti sivistynyt. Isänsä johdolla poika sai varhaisimmat opinalkeet.[3]
Viisitoistavuotiaana Maksudi matkusti vanhimman veljensä kanssa Krimille Bahtšisaraihin, missä hän perehtyi islamilaisen lainopin alkeisiin ja arabian kieleen. Myöhemmin hän oleskeli jonkin aikaa Pietarissa ja myös Jasnaja Poljanassa Leo Tolstoin luona. Sieltä Maksudi matkusti elokuussa 1901 Konstantinopolin kautta Pariisiin. Vuoden 1902 lopulla hänet hyväksyttiin Pariisin yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan, missä hän suoritti lakitieteen kandidaatin tutkinnon. Samaan aikaan hän opiskeli Sorbonnessa filosofiaa, kirjallisuutta ja sosiologiaa. Viimeisellä kurssilla hän toimi jo lehtorina ja selvitteli Venäjän islamilaisten kansojen olosuhteita opiskelijoille.[3]
Poliitikko
Elokuun alussa 1906 Maksudi palasi Berliinin kautta Venäjälle. Nižni Novgorodissa hän liittyi islamilaiseen perustuslailliseen puolueeseen ja toimi tehokkaasti puolueen järjestämiseksi. Puolue valitsi hänet piirikunnan edustajaksi, mutta pian hän sai tärkeämmän luottamustoimen, sillä hänet valittiin 1907 Kazanin kuvernementin turkkilaisten edustajaksi toiseen valtakunnanduumaan.[3]
Duuman edustajaksi tultuaan Maksudi sai huomattavan luottamustoimen, sillä duuma valitsi keskuudestaan sihteerin ja viisi apulaissihteeriä; turkkilaisten edustajan osaksi tulivat ensimmäisen apulaissihteerin tehtävät. Kun toinen valtakunnanduuma hajotettiin, Maksudi valittiin jälleen entisen vaalipiirinsä edustajaksi kolmanteen duumaan 1908. Duuman jäsenenä hän hyvin puolusti erityisesti Venäjän turkkilaisten oikeuksia. Kolmannessa duumassa Maksudi puolusti myös Suomen oikeuksia kiihkovenäläisten Suomen itsehallintoon ja hallitusmuotoon suuntaamia hyökkäyksiä vastaan. Hän esitti eräässä tapauksessa jopa vastalauseen Suomen puolesta.[3]
Vuonna 1917 bolševikkien julistettua kaikkien kansallisuuksien itsemääräämisoikeuden kokoontui Ufaan Idel-Uralin valtuuskunta, eräänlainen eduskunta, jonka puheenjohtajaksi Maksudi valittiin. Hänen aloitteestaan perustettiin myös Sisä-Venäjällä ja Siperiassa asuvien islamilaisten Kansallis-sivistyksellinen vapausliike -niminen järjestö. Maksudi tuli myös sen järjestön puheenjohtajaksi. Bolševismin saatua kyllin lujan otteen islamilaisten kansallinen liike hajotettiin, ja Maksudi joutui 1918 pakenemaan Suomeen, mistä hän löysi oleskelupaikan Tampereelta, paikallisen tataarin Imad Samaletdinin kotoa.[3][4]
Maanpaossa
Suomesta Maksudi jatkoi matkaansa 1919 Pariisin rauhankonferenssiin, jossa hän vetosi Sisä-Venäjällä ja Siperiassa asuvien turkkilaisten poliittisten oikeuksien puolesta. Ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot eivät tosin osoittaneet myötätuntoa. Maksudi nimitettiin kuitenkin Sorbonnen yliopiston yhteydessä toimineeseen laitokseen turkkilais-tataarilaisten kansojen historian professoriksi.[3]
Muutaman vuoden kuluttua uusi Turkin valtio kutsui hänet Ankaran yliopistoon oikeustieteen professoriksi. Turkissa Maksudi toimi myös kansanedustajana kolmen vaalikauden ajan. Turkin uudistusten yhteydessä hän joutui usein neuvottelemaan, varsinkin vuosien 1928 ja 1938 sivistyksellisistä, kielellisistä ja yhteiskunnallisista muutoksista. Myöhemmin hän sai myös Istanbulin yliopiston kunniaprofessorin arvon.[3] Maksudi tuki siirtymistä latinalaiseen kirjaimistoon ja koki, että turkkilaiset kielet pitäisi "puhdistaa" arabialaisista- ja persialaisista sanoista.[5] Atatürk kirjoitti esipuheen Maksudin julkaisuun Türk Dili İçin.[6]
Maksudi tunsi hyvin myös Suomen historian, Kalevalan ja suomen kielen nousun sivistyskieleksi. Hän olisi vielä vanhoilla päivillään halunnut vierailla Suomessa, mutta aie ei toteutunut, sillä Sadri Maksudi Arsal kuoli helmikuussa 1957 Istanbulissa.[3]
Turkissa julkaistuja teoksia
- Oikeustieteen perusopit (Hakukun Umumi Esasları), Ankara 1937.[3]
- Oikeushistorian opit (Hukuk Tarihi Dersleri), Ankara 1941.[3]
- Yleinen oikeushistoria (Umumi Hukuk Tarihi), Ankara 1942.[3]
- Turkin historia ja oikeus (Türk Tarihi ve Hukuk), Istanbul 1947.[3]
- Kansallisuus ja sen sosiologiset perusteet, Istanbul 1955.[3]
Lähteet
Kirjallisuutta
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
