jugoslavialainen upseeri From Wikipedia, the free encyclopedia
Ratko Mladić (serb. Ратко Младић, [râtkɔ mlǎːditɕ]) (s. 12. maaliskuuta 1942 tai 1943)[1][2] Kalinovik, Itsenäinen Kroatian valtio) on kenraalieversti, joka oli aikanaan yksi Jugoslavian liittoarmeijan korkeimmista upseereista. Kroatian ja Bosnian sodissa hän toimi Bosnian serbiarmeijan komentajana vuosina 1992–1995. Mladić tunnettiin lisänimillä ”Bosnian teurastaja" ja "Balkanin teurastaja".[3][4][5]
| Ratko Mladić Ратко Младић |
|
|---|---|
.jpg) Ratko Mladić tuomioistuimessa Haagissa vuonna 2017 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. maaliskuuta 1943 Božanovići, Kalinovik, Itsenäinen Kroatian valtio (nykyään Bosnia ja Hertsegovina) |
| Kansalaisuus |
Bosnian serbit  |
| Ammatti | sotilas (upseeri) |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Jugoslavia Serbitasavalta |
| Palvelusvuodet | 1965–1995 |
| Komentajuudet |
 JNA:n 9. armeijakunta JNA:n 2. sotilaspiiri Bosnian serbiarmeija |
| Taistelut ja sodat |
Kroatian sota Bosnian sota * Sarajevon piiritys |
| Sotilasarvo | kenraalieversti |
Vuonna 1995 Kansainvälinen Jugoslavia-tuomioistuin (ICTY) nosti Mladićia vastaan syytteen kansanmurhasta, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. ICTY katsoi syytteessään Mladićin olleen johtavassa asemassa vastuullinen Sarajevon piirityksestä ja Srebrenican joukkomurhasta,[6] joka on suurin yksittäinen joukkomurha Euroopan historiassa toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Etsintäkuulutettu Mladić oli karkuteillä 16 vuotta, kunnes Serbian turvallisuusjoukot pidättivät hänet serbialaisessa Lazarevon kylässä 26. toukokuuta 2011.[7] Viisi päivää myöhemmin Mladić luovutettiin Haagiin.[8]
Mladićin kansainvälinen etsintäkuulutus perustui ICTY:n sääntöön nro 61, joka mahdollistaa tämänkaltaisen toiminnan silloin, kun on raskauttavat syyt epäillä kysymyksessä olevan kansanmurhan kaltaisista rikoksista epäilty.[9] Serbia ja Yhdysvallat tarjosi viisi miljoonaa euroa tiedosta, joka johtaisi Mladićin kiinnisaamiseen.[10] Lokakuussa 2010 Serbia kiristi jahtia nostamalla löytöpalkkion viidestä miljoonasta 10 miljoonaan euroon.[11] Serbia myös pyysi Interpolilta apua etsinnöissä.[12]
Ratko Mladićin kiinniottamisen on katsottu olleen yksi keskeisistä ehdoista Serbian EU-jäsenyyshankkeen etenemiselle.[13][14]
Hän oli pitkäaikainen Jugoslavian kommunistisen puolueen (SKJ) jäsen ja liittoarmeijan aktiiviupseeri aina vuonna 1991 alkaneisiin hajoamissotiin asti.[15][16]
Ratimir Mladić syntyi bosnialaisessa Božanovićin kylässä.[17] Useimmat lähteet sanovat hänen syntyneen vuonna 1942, mutta Mladić itse kertoi Jugoslavia-tuomioistuimelle syntyneensä 1943.[18][19] Saksa ja Italia olivat pilkkoneet Jugoslavian kuningaskunnan vuonna 1941. Tilalle oli perustettu akselivaltojen kontrollissa oleva Itsenäinen Kroatian valtio, jonka muodollisena valtionpäämiehenä toimi kuningas Tomislav II, mutta tosiasiallisesti maata johti pääministeri Ante Pavelić yhdessä kroaattien kansallisradikaalin Ustaša-puolueen kanssa.
Bosnian serbeihin kuuluneen Mladićin perheen muut lapset olivat tytär Milica (s. 1940, nyk. Abram) ja poika Milivoj (s. 1944). Isä Neđo Mladić (s. 1909) oli paikallinen kommunistipartisaanien johtaja, joka kaatui kroaattien Ustaša-joukkojen luoteihin Bradinassa Ante Pavelićin kotikylään tehdyssä hyökkäyksessä keväällä 1945.[20] Äiti Stana Lalatović (1919–2003) jäi lastensa yksinhuoltajaksi. Isän menettäminen vain kaksivuotiaana jätti Ratkon persoonallisuuteen vahvat jälkensä. Ratko piti isänsä kuolemaa sankarin uhrauksena.[21]
Ratko Mladić lähti kotikylästään jo 15-vuotiaana käytyään peruskoulunsa loppuun ja muutti Sarajevoon, jossa toimi jonkin aikaa tinaseppänä metalliteollisuusyrityksessä Preduzeće Tito Sarajevo. Titon johtama sosialistinen Jugoslavia korosti kansanarmeijan merkitystä valtion yhtenäisyydelle. Monesti armeija myös tarjosi ainoan uramahdollisuuden köyhän maaseudun nuorille miehille. Lapsuudessaan Mladić oli haaveillut opettajan tai kirurgin ammatista, mutta ilmeisesti sotilasura kiinnosti myös isänsä kohtalon takia. Mladić aloitti opiskelunsa lukiota vastanneessaa Zemunin sotateollisessa koulussa Belgradissa 20. lokakuuta 1961. Tämän jälkeen jatkui opinnot Belgradissa Jugoslavian kansanarmeijan maavoimien sotilasakatemiassa (nyk. Belgradin sotilasakatemia), josta hän valmistui luutnanttina kurssinsa 6. parhaana 27. syyskuuta 1965. Tuolloin alkoi Mladićin ammattiupseerin ura Jugoslavian kansanarmeijassa. Samana vuonna hän liittyi Jugoslavian kommunistisen puolueen jäseneksi, jona hän oli aina puolueen hajoamiseen vuoteen 1990 asti. Syyskuussa 1976 Mladić aloitti Belgradissa Jugoslavian maavoimien esikunta-akatemian 20. yleisesikuntaupseerikurssin, josta valmistui "yleinen sotataito" oppiaineenaan kurssinsa priimuksena keskiarvolla 9,57. Maavoimien esikunta-akatemian operatiiviselta kurssilta hän valmistui 1987.
Sotilasakatemiasta valmistuttuaan Mladić määrättiin 4. marraskuuta 1965 alkaen Skopjeen 3. armeijan 27. sotilaspiiriin, jossa hän oli yksikkönsä nuorin upseeri. Hänet nimitettiin 89. jalkaväkirykmentin kiväärijoukkueen johtajaksi 4. marraskuuta 1965. Mladić osoittautui kyvykkääksi ja lahjakkaaksi upseeriksi.
Ratko avioitui 24. huhtikuuta 1966 Skopjessa opiskelleen Bosiljka Jegdićin kanssa. Jegdić oli syntyjään Kroatian Okrugljacasta, Viroviticasta.[22] Ensimmäinen lapsi poika Darko syntyi 1969 ja tytär Ana vuonna 1971. Perhe asui ja eli Skopjessa huolimatta Ratkon vaihtuvista sijoituspaikoista aina 7. helmikuuta 1992 asti, jolloin Jugoslavian liittoarmeija poistui Makedoniasta.[23] Ana Mladić teki sittemmin itsemurhan Belgradissa maaliskuussa 1994, mikä myöskin vaikutti Ratkon persoonaan.
Huhtikuussa 1968 Mladićista tehtiin Kumanovossa sijainneen tiedustelujoukkueen johtaja. Toukokuussa 1970 Mladić ylennettiin yliluutnantiksi, sitten kapteeniksi ja pian 1. luokan kapteeniksi. Majuriksi hänet ylennettiin 27. marraskuuta 1974, jolloin hänet nimitettiin 87. erillisen jalkaväkipatterin huollosta vastaavaksi apulaiskomentajaksi. Sotakorkeakoulun (1976–1978) jälkeen hänestä tehtiin Kumanovossa sijainneen 89. prikaatin 1. jalkaväkipataljoonan komentaja. Mladić ylennettiin everstiluutnantiksi 25. joulukuuta 1980 ja hänestä tuli Skopjessa sijainneen 3. sotilaspiirin esikunnan operatiivisen osaston johtaja. Everstiksi ylennetty Mladić nimitettiin Stipissä sijaitsevan 39. jalkaväkidivisioonan 26. jalkaväkiprikaatin komentajaksi 18. elokuuta 1986.
31. tammikuuta 1989 eversti Mladić siirtyi takaisin Skopjeen 3. armeijan koulutusosaston apulaispäälliköksi ja 14. tammikuuta 1991 hänet siirrettiin Pristinaan 52. armeijakunnan huollosta vastaavaksi apulaiskomentajaksi. Kevään 1991 aikana Jugoslavian liittotasavalta alkoi toden teolla hajota.
Eversti Mladić saapui helikopterilla Krajinan pääkaupunkiin Kniniin 26. kesäkuuta 1991 päivä sen jälkeen, kun Kroatia oli julistautunut itsenäiseksi.[24] Jugoslavian keskushallinto Belgradissa ei tunnustanut Kroatian ja Slovenian laittomina pitämiään irtautumisia. Toukokuun lopulla 1991 Krajinan serbitasavalta oli ilmoittautunut virallisesti liittyvänsä osaksi Serbian tasavaltaa.lähde? Heinäkuussa 1991 Jugoslavian liittoarmeija aloitti kroaattien vastaisen Operaatio Rannikko-91:n Dalmatian rannikolla. Alue kuului 9. armeijakunnan piiriin. Samaan aikaan 3. heinäkuuta 1991 Mladić siirtyi Kniniin 9. armeijakunnan koulutus- ja operaatiovastaavaksi. Nimitys 9. armeijakunnan apulaiskomentajaksi tuli 20. heinäkuuta 1991.
Mladić nousi kenraalikuntaan, kun Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan presidentin käsky 1/68 ylensi Mladićin kenraalimajuriksi 4. lokakuuta 1991. Kenraalimajuri Mladićista tuli koko 9. armeijakunnan komentaja 30. joulukuuta 1991.[25]
Mladić ylennettiin kenraaliluutnantiksi 24. huhtikuuta 1992 ja seuraavana päivänä hänet nimitettiin Jugoslavian liittoarmeijan 2. sotilaspiirin komentajaksi Sarajevoon Bosnia-Hertsegovinaan.
12. maaliskuuta 1992 Bosnian separatistisen serbialueen parlamentti päätti perustaa Bosnian serbiarmeijan. Mladić nimitettiin armeijan komentajaksi. Saman vuoden kesällä piiritettiin myös myöhemmin tunnetuksi tullut Srebrenican 5 000 asukkaan pikkukaupunki. Srebrenicaan muodostettiin huhtikuussa 1993 YK:n suoja-alue siviileille ja myös Mladićin armeijaa vastaan taistelleita muslimeita antautui YK:lle ja luovutti aseensa saaden näin turvapaikan alueella. YK:n suojelu esti serbien marssimisen kaupunkiin, jossa oleskeli pahimmillaan noin 40 000 ihmistä saarroksissa ja puutteellisesti huollettuina. 8. heinäkuuta 1995 Bosnian serbiarmeija hyökkäsi kaupunkiin ammuttuaan sinne viisi päivää raketteja. Myös Mladić saapui kaupunkiin yhdessä serbialaisten kuvausryhmien kanssa. Kaupungin muslimipojat ja -miehet 12 ja 77 ikävuoden väliltä eristettiin tutkittavaksi ”epäiltynä sotarikoksista”. Viisi päivää myöhemmin yli 8 000 poikaa ja miestä oli murhattu kaupungin ulkopuolelle.
Mladićia syytetään Kroatian ja Bosnian sodissa lukuisista sotarikoksista, muun muassa kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä muun muassa Sarajevon siviilien tulittamisesta. Häntä syytetään myös erityisesti Srebrenican joukkoteloituksista kesäkuussa 1995. Bosnian sodan jälkeen Mladić palasi Belgradiin, jossa hän eli Jugoslavian presidentin Slobodan Miloševićin suosiossa ja suojeluksessa. Kun Milošević luovutettiin Haagin sotarikostuomioistuimeen Mladić onnistui vuosikaudet pakenemaan häntä etsiviä poliiseja. Hänen epäiltiin piileksivän tuomioistuinta Serbiassa, Bosnian serbialueella tai serbejä tukevan Venäjän suojissa Moskovassa.[26] Haagin sotarikostuomioistuin kuitenkin kyllästyi tilanteeseen, ja 11. marraskuuta 2005 se ilmoitti Serbia-Montenegron valtiolle, että sen tulee toimittaa Mladić tuomioistuimen eteen vuoden 2005 loppuun mennessä. Yhdysvaltain hallitus lupasi viisi miljoonaa dollaria Mladićin kiinniotosta. Mladić on tämänkin jälkeen nauttinut serbien keskuudessa suurta kansansuosiota, erityisesti äärikansallismielinen Suur-Serbiaa tavoitteleva Serbian radikaalipuolue on kuulunut hänen tukijoihinsa. Tiettävästi Srebrenican tapahtumien avoimempi käsittely Serbiassa on vähentänyt serbien silmissä hänen sankarillisuuttaan. Serbian parlamentti tuomitsikin maaliskuussa 2010 joukkomurhan päätöslauselmassaan kiivaan keskustelun tuloksena, mutta ei määritellyt tapahtumia kuitenkaan kansanmurhaksi. Parlamentti korosti kuitenkin Mladićin kiinnioton tärkeyttä, hänen tukijoidensa protesteista huolimatta.
Serbian presidentti Boris Tadić vahvisti 26. toukokuuta 2011 Mladićin pidätetyn Vojvodinassa. Pidätyksestä kertoneen radiokanavan mukaan Mladić oli piilotellut serkkunsa omistamassa talossa maaseudulla Lazarevon kylän keskustassa ja käyttänyt nimeä Milorad Komadić.[17][27] Serbialaisten uutiskanavien mukaan tieto Mladićin olinpaikasta olisi tullut nimettömänä vihjeenä. Julkisuudessa on todettu, että pidätys tuli juuri sopivasti Serbian EU-neuvottelujen kannalta. Myös Haagin sotarikostuomioistuin oli tuomassa julki raporttia, jossa todetaan Serbian yhteistyökyky sotarikoskysymyksissä heikoksi.[28] Kun pidätys tuli julki, noin 10 000 mielenosoittajaa kerääntyi Belgradissa osoittamaan mieltään Mladićin puolesta. Serbian viranomaiset luovuttivat hänet kuitenkin nopeasti kuljetettavaksi Haagin sotarikostuomioistuimeen. Haagiin Mladić kuljetettiin 31. toukokuuta 2011. Venäjä on vaatinut Mladićille oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.[29] Mladićin oikeudenkäynti alkoi 16. toukokuuta 2012 Haagin sotarikostuomioistuimessa[30] ja keskeytettiin 17. toukokuuta 2012 syyttäjien virheiden takia, koska syyttäjät olivat tehneet useita virheitä ilmoittaessaan todisteista puolustusasianajajille. Uutta aloituspäivää yritetään lyödä lukkoon mahdollisimman pian.[31] Oikeudenkäynti jatkui 9. heinäkuuta 2012 ja ensimmäisenä todistajanaitioon istuutui Elvedin Pašić, joka oli 14-vuotias Bosnian sodan alkaessa, kun hän joutui perheineen pakenemaan kotikylästään Hrvaćanista, Pohjois-Bosniasta.[32] Hän kuvaili todistajanlausunnossaan kotien tuhoamista, kyliin hyökkäämistä sekä muslimien ja kroaattien vainoamista. Pašić erotettiin perheestään ja selvisi myöhemmin noin 150:n teloituksesta Grabovican kylässä vuonna 1992.[33]
Kun Mladić ensi kertaa astui oikeuden eteen, hän ei halunnut kuulla syytteitään. Lisäksi hän halusi itse valita asianajajansa.[34] Mladić kiisti Haagissa häneen kohdistetut syytökset. Mladic sanoi olevansa sairas, ja että syytteet ovat loukkaavia ja hirvittäviä.[35] Mladićin puolustus vetosi muun muassa siihen, että tämä oli vain sotilas, joka totteli käskyjä eikä ollut kytköksissä pahimpiin sodan rikoksiin.[36] Mladićin apulainen Mile Sladoje kiisti tämän määränneen joukkojaan sala-ampumaan Sarajavon siviilejä.[37]
Mladićia vastaan nostettiin syyte kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan[37], varsinkin Srebrenican joukkomurhasta ja Sarajevon saarrosta.[38] Mladić ei katsonut armeijansa tappaneen kroaatteja näiden kansallisuuden takia, vaan vain puolustaneensa maataan.[39]
Radovan Karadžić haastoi Mladićin todistajakseen omaan oikeudenkäyntiinsä, mutta Mladić ei sanojensa mukaan voinut ja halunnut todistaa Srebrenican tapahtumista. Mladić vetosi terveysongelmiinsa ja siihen, että Karadžićin esittämiin kysmyksiin vastaaminen vaarantaisi hänen oman oikeudenkäyntinsä. Mladić myös ilmoitti, että Haagin YK-tuomioistuin on "saatanan tuomiosali"[40] ja Naton luomus.
Entisen Jugoslavian kansainvälinen rikostuomioistuin tuomitsi 74-vuotiaan Ratko Mladićin Haagissa 22. marraskuuta 2017 elinkautiseen vankeuteen sotarikoksista, kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.[41] Mladić valitti saamastaan tuomiosta Haagin erityiseen vetoomustuomioistuimeen[42], mutta 8. kesäkuuta 2021 tuomion julistettiin pysyvän voimassa sellaisenaan.[43] Mladić istuu vankeustuomiotaan Haagissa.[44]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
