From Wikipedia, the free encyclopedia
Pihlajisto (ruots. Rönninge) on Malmin kaupunginosaan kuuluva, vajaan 2 500 asukkaan osa-alue Helsingissä, noin 7 kilometriä keskustasta koilliseen. Lähellä Lahdenväylää sijaitseva tiivis kerrostalolähiö rakennettiin 1970-luvun alkupuolella täydentämään viereistä Pihlajamäen asuinaluetta. Kerrostalojen lisäksi Pihlajistossa on pienemmissä määrin myös rivitaloja, omakotitaloja ja paritaloja. Pihlajiston lounaispuolelle, Lahdenväylän, Vantaanjoen ja Herttoniemen vanhan satamaradan väliselle alueelle on rakentunut Viikinmäen uusi asuinalue.
Pihlajisto | |
---|---|
Rönninge | |
Kaupungin kartta, jossa Pihlajisto korostettuna. Helsingin kaupunginosat |
|
Kaupunki | Helsinki |
Suurpiiri | Koillinen suurpiiri |
Kaupunginosa nro | 386 |
Pinta-ala | 0,60[1] km² |
Väkiluku | 2 411[2] |
Väestötiheys | 4018 as./km² |
Osa-alueet | on itse osa-alue Malmin kaupunginosassa |
Postinumero(t) | 00710 |
Lähialueet | Pihlajamäki, Pukinmäki, Veräjälaakso, Veräjämäki, Viikinmäki, Viikinranta, Viikin tiedepuisto |
Pihlajistossa asui vuoden 2020 alussa 2 424 asukasta.[2][3] Työpaikkoja alue tarjosi 112 hengelle.[4] Kaupungin hallinnollisessa jaossa alue lasketaan osaksi Latokartanon peruspiiriä,[1] kiinteistöjaotuksessa kuitenkin osaksi Malmin kaupunginosaa.
Pihlajisto on Pihlajamäen ja Viikinmäen tavoin kallioista ja korkeaa seutua, joka on ollut merenpinnan yläpuolella jo useita tuhansia vuosia. Esihistoriallisella ajalla matalammalla sijaitsevat lähiseudut olivat meren peittämiä.[5][6]
Pihlajisto on tyypillinen tiiviisti rakennettu 1970-luvun lähiö, viereisen Pihlajamäen laajennus. Myös Pihlajistossa on korkeita taloja: useimmat talot ovat 9-kerroksisia. Alueen kaakkoisosassa koulua vastapäätä on matalampaa tuotantoa. Parhaat ja kalleimmat näköalat ovat Viikinmäessä vanhan satamaradan länsipuolella, jonne on 2000-luvulla rakennettu uusia, korkeatasoisia 9-kerroksisia torneja.
Vanha Pihlajisto muistuttaa Espoon Kirstinmäkeä. Alue on rakennettu mäen päälle. Pienen ostoskeskuksen erikoisuutena on syvä, kuoppamainen piha. Kaupunginosa on myös lähellä Vantaanjoen viheralueita. Pihlajistosta Savelan peltoaukeiden kautta joen rantaan johtavat kuntoportaat otettiin käyttöön vuonna 2021.[7] Korkeat kalliot reunustavat jokea Pihlajiston puolella. Mäen päällä on Viikinmäen jätevedenpuhdistamo, josta jätevedet lasketaan mereen Katajaluodolle pitkässä putkessa. Varsinainen puhdistamo on kallioluolissa maan alla.
Pihlajistosta johtaa Pihlajamäkeen muutama kävelypolku, joista yksi lähtee ostoskeskukselta suoraan pohjoiseen, sukeltaa pieneen, soiseen kanjoniin, ohittaa Vuolukiventien pohjoispuolelta ja loppuu Rapakiventielle Suomen suurimpiin kuuluvien hiidenkirnujen luokse.[8]
Pihlajisto oli aikakaudelleen tyypillinen aluerakentamisen filosofialla toteutettu tiivis, yhtenäinen ja kerralla rakennettu asuinalue[9]. Vuonna 1969 Helsingin kaupunki asetti tavoitteeksi saavuttaa 600 000:n asukasmäärä vuoteen 1974 mennessä, eli kasvua tarvittiin 25 000 asukkaan verran. Tämä vaikutti realistiselta, koska edellisten neljän vuoden aikana asukasmäärä oli kasvanut 30 tuhannella, mutta myöhemmin ilmeni että kasvu pysähtyi ja väkimäärä pysyi lähes samana vuoteen 1975 asti. Joka tapauksessa tavoitteen toteutumiseksi päätettiin rakentaa Pihlajiston lähiö Pihlajamäen kupeeseen, ja hankkeeseen tulivat mukaan yritykset Sato ja Polar, jotka halusivat vaihtaa Kirkkonummella ja Vantaalla omistamiaan maita rakennusoikeuteen Pihlajistossa. Pentti Riihelän johdolla alue kaavoitettiin nopeasti huhtikuun ja heinäkuun 1969 välillä paljon Pihlajamäkeä tiiviimmäksi, ja perusteellisen arkkitehtisuunnittelun sijaan otettiin käyttöön Saton jo valmiiksi piirretyt lamellitaloratkaisut.[10]
Rakentaminen alkoi marraskuussa 1969, ja ensimmäiset asukkaat pääsivät muuttamaan taloihin jo lokakuussa 1970. Alueen keskelle talot nousivat 6–9-kerroksisina ja laidoille 3–4-kerroksisina. Ostoskeskuksen rakentaminen viivästyi kiistaan nuorisotilojen sijainnista; niitä ei lopulta rakennettu lainkaan, mikä myöhemmin kostautui häiriöongelmina. Yli kolmannes asukkaista muutti Pihlajistoon Helsingin kantakaupungista ja vain 10 prosenttia muualta Suomesta.[10]
1990-luvun puolivälissä asukkaiden yhteistoiminta virisi ja alueen viihtyisyyttä alettiin parantaa osin talkoovoimin. Muun muassa Montuksi kutsuttu keskusaukio sai viihtyisämmän ilmeen ja lapsille tehtiin seikkailupuisto.[11] Pihlajisto otettiin myös Myllypuron, Kontulan ja vanhan Vuosaaren rinnalla Valtion asuntorahaston lähiöprojektin pilottikohteeksi.[12]
Helsingin nimikkopuu, vaahtera, kasvoi Pihlajiston ala-asteen pihalla. Kaupunki omisti puun ja se oli Ympäristölautakunnan vuonna 1998 (§453) nojalla rauhoitettu. Vaahtera valittiin Helsingin kauneimmaksi vaahteraksi vuonna 2000, kaupungin 450-vuotisjuhlan kunniaksi.[13][14][15] Puu vaurioitui voimakkaiden tuulten seurauksena kesällä 2017. Tuuli repi ison halkeaman puun runkohaarojen välille ja puu kaadettiin pian vaurioitumisen jälkeen.[16][17]
Pihlajistossa sijaitsee Helsingin kaupungin taidemuseon julkinen veistos Alkumuna, joka kuvaa Kalevalan ensimmäisen runon säettä. Budapestin kaupunki lahjoitti Helsingille teoksen 1971. Veistos tunnetaan myös nimellä Maailman synty. Se sijaitsee Salpausseläntiellä keskeisellä paikalla.[14] Teoksen veistäjä, unkarilainen taiteilija Tamás Ortutay, oli teoksen paljastushetkellä 13. syyskuuta 1971 Suomessa stipendiaattina.[18]
Pihlajiston asukasyhdistys pyrkii parantamaan lähiön ulkonäköä eri projektein. Esimerkiksi vuonna 1999 Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus myönsi 10 000 markan määrärahan Pihlajiston Kalevala-aiheiselle mosaiikkiprojektille.[19] Pihlajistolaiset tekivät talkootyönä betonielementtejä koristamaan savimosaiikkiteoksia, jotka kuvaavat Kalevalan eri tapahtumia.[14]
Alueen sähkökaapit ovat osa Helen Sähköverkon Taidetta sähkökaapeissa -projektia.[20][21] Sähkökaappien teokset ovat osa Työväenopiston Lähiökuvaus-kurssia, jolla käsiteltiin lähiötä visuaalisena kokemuksena. Kurssi on saanut alkunsa tutkija Päivi Leinosen Turun yliopistoon tekemästä lähiömaiseman kokemiseen liittyvästä tutkimuksesta.[22] Kuvat on kuvattu lähiympäristössä, ja tulostettu alumiinilevyille, jotka on liimattu kaappeihin.[21]
Vuonna 2024 Hattelmalantien katutaidepromenadille on teipattu lähiökuvauskurssista erillinen sähkökaappiteos,[23] tien liikennemerkkien pylväisiin on perustettu ympäristöä elävöittävä teossarja, ja tien päähän on perustettu teos Kultainen ja hopeinen kivi.[24][25]
Pihlajiston ostoskeskus valmistui vuonna 1973, kun asuinalueen rakentaminen oli puolivälissä.[26] Pihlajiston keskustassa, niin sanotun montun ympärillä, on keskittymä palveluita: apteekki, pizzeria, kukkakauppa, ruokakauppa, baari, parturi-kampaamo, kuntosali, muita pieniä yrityksiä, Aulangon päiväkoti ja leikkipuisto Salpausselkä. Pihlajiston Pihlajamäen puoleisella rajalla sijaitsee vuonna 1978 valmistunut Pihlajiston ala-aste.[27][28] Syksyllä 2007 alueen välittömään läheisyyteen avattiin hypermarketti Prisma Viikki.[29] Helmikuussa 2021 Pihlajistoon avattiin K-kauppa, joka valittiin vuoden 2022 pääkaupunkiseudun parhaaksi K-Marketiksi.[30][31]
Pihlajiston läpi kulkevat bussilinjat 71 ja 506 sekä ruuhkalinja 71B, yölinja 77N ja lähibussi 701.[32][33] Lisäksi Pihlajiston ja Viikinmäen rajalla kulkee pikaraitiotie 15.[34][35]
Ongelmajätettä ja paristoja ottaa vastaanlähde? ABC-liikennemyymälä lähellä Pihlajiston rajaa Viikin tiedepuistossa,[27] ja lähin Lassila & Tikanojan pienmetallinkeräyspiste on Johtokiventiellä Pihlajamäessä. Viikin Prisman pysäköintihallin pohjoisseinämällä on kierrätyspiste, jossa voi kierrättää keräyspaperin, kartongin, sekavärisen lasin, metallipakkaukset, paristot ja vaatteet.[36][37]
Viikissä kauempana on Latokartanonkaarella K-marketin pysäköintitasanteella myös keräyspiste. Tässä pisteessä kerätään lasia, paperia, kartonkia, paristoja, pienmetallia ja vaatteita.[38][39]