Padovan kasvitieteellinen puutarha
maailmanperintökohde Italiassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Padovan kasvitieteellinen puutarha (ital. Orto botanico di Padova) on maailman vanhin edelleen alkuperäisellä paikallaan sijaitseva kasvitieteellinen puutarha. Padovassa Italiassa sijaitseva Padovan yliopistoa palveleva puutarha perustettiin vuonna 1545 edistämään lääketieteen ja kasvitieteen tutkimusta, ja siellä viljeltiin alkujaan etenkin erilaisia lääkeyrttejä. Se on kasvitieteellisten puutarhojen edelläkävijä ja valittu Unescon maailmanperintöluetteloon.
| Padovan kasvitieteellinen puutarha | |
|---|---|
 Padovan kasvitieteellistä puutarhaa ja taustalla sen päärakennus. |
|
| Maailmanperintökohde | |
| Sijainti |
Padova, Italia |
| Tyyppi | kulttuurikohde |
| Kriteerit | II, III |
| Tunnusnumero | 824 |
| Valintahistoria | |
| Valintavuosi | 1997 |
  Padovan kasvitieteellinen puutarha |
|
Puutarhan pinta-ala on noin 2,2 hehtaaria, ja siellä kasvaa noin 4 800 kasvilajia. Alkuperäinen pohjaratkaisu on säilynyt entisellään, mutta puutarhaa on laajennettu perustamalla alkuperäisen alueen ympärille arboretum sekä biodiversiteetin esittelyyn tarkoitettu näyttelyrakennus. Kasvit on yksittäisten penkkien lisäksi järjestetty erilaisiin kokoelmiin ja elinympäristöihin. Biodiversiteettipuutarhassa on myös näyttely ihmisten ja kasvien vuorovaikutuksesta. Puutarhaan kuuluu lisäksi museo ja kirjasto. Puutarhan tehtäviin kuuluu kasvitieteellisen tutkimuksen lisäksi erityisesti Koillis-Italian kasvien suojelu, jota varten sen yhteydessä on myös siemenpankki.
Tausta
Padovan yliopisto on perustettu vuonna 1222, ja sieltä on valmistunut monia tunnettuja luonnontieteilijöitä, kuten Albert Suuri.[1] 1500-luvulla yliopistoissa kiinnostuttiin lääketieteellisestä kasvien tutkimuksesta, ja moniin yliopistoihin perustettiin alan oppituoleja. Ensimmäinen vakituinen kasvitieteen oppituoli perustettiin Padovaan, jossa sitä olivat vaatineet yliopiston opiskelijat sillä perusteella, että se hyödyttäisi lääketiedettä. He esittivät ajatuksensa Venetsian tasavallan Padovan kuvernööreille, jotka veivät asian eteenpäin tasavallan senaattiin. Kasvitieteen oppituoli perustettiin syksyllä 1533, ja sen ensimmäiseksi professoriksi valittiin Francesco Bonafede, vaikka opiskelijat olivat vaatineet tehtävään huomattavasti kokeneempaa Ferraran yliopiston Giovanni Manardoa.[2]
Professori Bonafede alkoi pian vaatia yhdessä lääketieteen professorien kanssa, että Venetsian tasavalta perustaisi kasvitieteellisen puutarhan.[3] Bonafede opetti Padovassa lääketiedettä ja siihen liittyviä asioita eläimistä, mineraaleista ja kasveista. Lääketieteellisiä kasveja oli hankala saada, mikä vaikeutti opetusta. Bonafede alkoikin melkein heti viran saatuaan kampanjoida puutarhan perustamisen puolesta, jotta yliopistossa voitaisiin kasvattaa tärkeitä kasveja.[4] Myös opiskelijat vetosivat Venetsian hallintoon marraskuussa 1543 ja viittasivat monien aiempien luonnontieteilijöiden saavutuksiin. Opiskelijoiden mukaan kasvitieteellisen puutarhan hyödyt olisivat suuret. Lisäksi he vaativat, ettei Padovan yliopisto saisi jäädä kilpailijoidensa jalkoihin.[3]
Rakentaminen
Vetoomukset tehosivat, ja kasvitieteellinen puutarha perustettiin 29. kesäkuuta 1545 Venetsian tasavallan määräyksellä.[1] Rakennustyöt alkoivat heti luvan myöntämisen jälkeen benediktiiniläismunkkien omistamalla tontilla, jolla he olivat todennäköisesti jo kasvattaneet lääkeyrttejä. Puutarhan perustaminen annettiin Daniele Barbaron tehtäväksi.[1] Andrea Moroni, joka oli ollut jo aiemmin mukana yliopistorakennuksen rakennustöissä, johti myös puutarhan rakentamista. Tontti oli epäsäännöllisen muotoinen, ja siksi alueen jakaminen neliön- tai suorakaiteen muotoisiin osiin olisi jättänyt runsaasti hukkatilaa. Barbaro rajasikin varsinaisen puutarha-alueen ympyränmuotoisella muurilla. Lisäksi alueen ympärille kaivettiin vallihauta vedensaannin mahdollistamiseksi ja tunkeilijoiden estämiseksi. Myöhemmin puutarhan muuria jouduttiin kuitenkin korottamaan, sillä erään yöllisen varkaussarjan yhteydessä koko puutarha tyhjeni arvokkaista lääkekasveista. Lisäksi muuriin kiinnitettiin säännöt, joiden rikkomisesta uhattiin sakoilla, vankeudella ja jopa karkotuksella.[4] Barbaron tavoitteena oli luoda pieni paratiisimainen puutarha, jota ympäröivä kanava esittäisi merta. Puutarhan hän jakoi neljään yhtä suureen lohkoon kahdella polulla, jotka ristesivät puutarhan keskellä. Lohkoihin sijoitetut kasvipenkit muotoiltiin geometrisiksi kuvioiksi.[1]
Rakentaminen kävi nopeasti, ja kesällä 1546 puutarha sai ylistystä siellä vierailleilta oppineilta. Puutarhan kustannukset ja sen prefektin palkka katettiin yliopiston ylläpitoon tarkoitetusta verosta. Aluksi suurin ongelma oli veden saanti, mutta se ratkaistiin kanavalla ja vesipyörällä, joiden ansiosta puutarhaan saatiin vettä yhdestä Padovaa halkovasta kanavasta.[5]
Prefektin tehtävänä oli huolehtia puutarhasta. Ensimmäiseksi prefektiksi valittiin Luigi Squalerno, joka oli ensimmäisiä Bolognan yliopistosta Luca Ghinin opetuksesta valmistuneita luonnontieteilijöitä. Hän oli oppinut Ghiniltä paljon kasvitieteestä ja kasveista sekä niiden luonnollisissa elinympäristöissä että pienissä puutarhoissa.[4] Squalerno nimitettiin tehtävään vuonna 1546, ja hän toimi prefektinä vuoteen 1561.[6]
Opetuksen kehittyminen
Opetus tapahtui edelleen yliopistossa professoreiden johdolla. Kun professorin paikka vapautui 1567, prefekti Melchior Giulandino otti tehtäväkseen myös kasveista opettamisen. Hän opetti puutarhassa, ja lisäksi hän toivotti myös ulkopuoliset tervetulleiksi puutarhaan. Hän opetti kaikille halukkaille kasvitiedettä joka päivä kolmen viimeisen valoisan tunnin aikana evankelista Markuksen juhlapäivästä (24. huhtikuuta) heinäkuulle. Todennäköisesti Giulandinon ansiosta kasvitieteessä alettiin kiinnostua enemmän kasvien tutkimisesta, ei vain niiden lääketieteellisestä hyödystä.[5]
Puutarhassa alettiin käyttää opetuksessa myös Quintilianuksen kehittämää muistitekniikkaa, niin sanottua paikkamenetelmää. Opiskelijat opettelivat jokaisen kasvipenkin muodon, tunnusnumeron ja sijainnin jokaisen neljänneksen sisällä. Lisäksi he opiskelivat jokaisen kasvin ulkonäön ja nimen. Lopulta he pystyivät yhdistämään tiedot ja muistamaan yksittäiset kasvit sijainnin perusteella.[4]
Ensimmäinen Padovan kasvitieteellisen puutarhan kasvien luettelo ilmestyi 1581. Sen julkaisi Girolamo Porro, ja se oli ensimmäinen painettu Euroopan kasvien luettelo. Sen mukaan puutarhassa oli vuonna 1581 jo 1 168 kasvia.[4]
Puutarhan laajennuksista nykypäivään
Puutarha on pysynyt pitkälti alkuperäisessä asussaan, mutta sitä on kuitenkin laajennettu jonkin verran. Puutarhaa ympäröivään muuriin tehtiin vuonna 1704 neljä suurta valurautaista porttia.[1] Samoihin aikoihin puutarhan neljä lohkoa, jotka olivat aluksi olleet 70 cm polkuja korkeammalla, laskettiin polkujen tasolle. Lisäksi kukkapenkkien muotoja muutettiin, ja jokaiseen lohkoon sekä polkujen risteyskohtaan rakennettiin suihkulähde. Muurin päälle rakennettiin 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla balustradi. Myöhemmin samalla vuosisadalla puutarha laajeni muurien ulkopuolelle, ja kahden sisäänkäynnin eteen rakennettiin suihkulähde.[7]
Vanhat liikuteltavat kasvihuoneet, joiden tarkoituksena oli suojella herkkiä kasveja talvella, korvattiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa kivestä rakennetuilla kasvihuoneilla. Samoihin aikoihin puiston yhteyteen luotiin arboretum.[1] Puutarha eli kukoistuskauttaan 1800-luvulla, sillä arboretumin lisäksi sinne nousi englantilaistyylinen puutarha ja lajimäärä oli runsaimmillaan: lajistoon kuului peräti 8 800 kasvia.[8]
Padovan historiallisen keskustan hallitsematon rakentaminen ja kaupungin kasvaminen ovat vaikeuttaneet puutarhan ylläpitämistä sen arvon mukaisesti. Puutarhan kulttuurihistoriallinen arvo nousi kuitenkin 1900-luvun lopulla.[8] Vuonna 1997 Padovan kasvitieteellinen puutarha valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon,[9] ja seuraavana vuonna se lisättiin World Monuments Fundin vaarantuneiden kulttuurikohteiden listalle. Puutarhaa uhkasi aivan sen lähelle rakennetun kerrostalon suuri maanalainen autotalli. Rakennustyöt vaikuttivat pohjaveden korkeuteen, ja erityisesti kasvit, joiden juuret olivat lähellä maanpintaa, näyttivät kärsivän. Puutarhaan asennettiin tämän jälkeen kastelujärjestelmä, joka muutamassa mittauspisteessä valvoo maaperän kosteutta ja pohjaveden korkeutta. Se pystyy vastaamaan mittausarvojen muutoksiin säätämällä vedenvirtausta.[10] Lisäksi vuosisadan lopulla puutarhassa tehtiin tarkkoja arkkitehtonisia ja kasvitieteellisiä mittauksia. Kaikkien kasvien tiedot on luetteloitu ja valokuvattu tietokonepohjaiseen tietokantaan.[8]
Pohjakaava ja yleistä
Puutarhan pinta-ala on nykyään 21 960 neliömetriä.[9] Sen vanhassa puutarhassa kasvaa noin 3 500 kasvilajia.[11] Biodiversiteettipuutarhassa lajeja puolestaan on 1 300.[12] Jokainen kasvi on merkitty pienellä kyltillä, jossa lukee kasvin tieteellinen nimi, nimen antajan nimikirjaimet, heimo, kotipaikka ja istutusvuosi.[13]
Puutarhaan tullaan sisään portista, joka johtaa alueen luoteisosaan. Portilta vie polku alkuperäisen ympyränmuotoisen osan länsiportille. Sen keskellä on edelleen neljä neliönmuotoista lohkoa, jotka on nimetty niissä kasvavan vanhan kasviyksilön mukaan. Luoteislohko on nimeltään Tamarix-neljännes sen keskellä kasvavan tamariskeihin kuuluvan Tamarix gallican mukaan. Muut lohkot ovat Ginkgo-neljännes siinä kasvavan 250 vuotta vanhan neidonhiuspuun (Ginkgo biloba) mukaan, Albizia-neljännes silkkialbitsian mukaan ja Magnolia-neljännes vanhan kuningasmagnolian mukaan.[14]
Puutarhan keskellä, polkujen risteyskohdassa, on lampi, jossa kasvaa lumpeita. Kaikki puutarhan lammet ja suihkulähteet saavat vetensä syvältä arteesisesta akviferista. Lohkojen ympärille muurin reunoille on sijoitettu puutarhan kokoelmia ja osa elinympäristöistä. Ympyränmuotoisen muurin eteläportin edessä on suihkulähde ja kuuluisan kreikkalaisen tieteilijän Theofrastoksen patsas. Itäportin edessä olevaa suihkulähdettä koristaa marmoriveistoskokoelma, joka esittää Salomoa ja neljää vuodenaikaa.[14]
Alkuperäisen puutarhan länsi- ja eteläpuolella levittäytyy arboretum, jota halkovat useat polut. Arboretumin itäreunalla kohoaa keinotekoinen mäki, joka tunnetaan nimellä Belvedere. Puutarha-alueen koilliskulmassa on kasvihuoneet, ja niiden länsipuolella, alkuperäisen puutarhan pohjoisportin edessä, on puutarhan päärakennus. Päärakennuksen julkisivua koristavat Carl von Linnén, Joseph Pitton de Tournefortin, Bernard de Jussieun, Marcello Malpighin ja Francesco Bonafeden marmoriset rintakuvat.[14] Rakennus on puutarhaa vanhempi, ja se on peräisin 1100–1200-luvuilta. Se oli aikoinaan puutarhanhoitajan eli prefektin asunto. Nykyään sen pohjakerroksessa on esillä vaihtuvia näyttelyitä. Ensimmäisessä kerroksessa on puutarhan kirjasto, arkisto ja kasvio. Ylimmässä kerroksessa on toimistoja ja siemenpankin tiloja.[7]
Historiallinen osa
Kokoelmat
Puutarhassa on viisi kokoelmaa, jotka on eritelty kasvien ominaisuuksien mukaan. Ne ovat lihansyöjäkasvien, lääketieteellisten ja myrkyllisten kasvien, Colli Euganein alueen kasvien, harvinaisten kasvien ja Italiaan tuotujen eksoottisten kasvien kokoelma.[15]
Lihansyöjäkasvien kokoelma on pohjoisen sisäänkäynnin luona 1800-luvulla rakennetuissa kasvihuoneissa. Kokoelmassa on sekä aktiivisesti että passiivisesti hyönteisiä pyydystäviä kasveja. Aktiivisista kasveista esillä on muun muassa kärpäsloukku, passiivisista erilaisia kihokkeja, kannukasveja ja Sarracenia-suvun kasveja.[16]
Lääketieteellinen kokoelma jatkaa puutarhan alkuperäistä käyttötarkoitusta. Siellä kasvaa nykyään sekä lääketieteellisessä käytössä olevia kasveja että historiallisesti merkittäviä kasveja, joita on käytetty aiemmin lääketieteellisiin tarkoituksiin. Kokoelmaa myös täydennetään jatkuvasti, kun löydetään uusia kasveja, joista on lääketieteellistä hyötyä. Kokoelmassa on muun muassa useita lajeja jamssien suvusta. Kasvit on sijoitettu ryhmiin niiden mikroilmastollisten tarpeiden mukaan, ja tietotauluissa kerrotaan kasvien nimien lisäksi lääketieteellinen käyttö. Lisäksi magnoliaosaston vieressä on myrkkykasveja, joissa on osittain samoja lajeja kuin lääketieteellisissäkin kasveissa.[17]
Colli Euganein alueen ja harvinaisten kasvien kokoelmat ovat vierekkäin eteläportin ja vesikasvien altaan välissä muurin reunamilla. Colli Euganei on Veneton alueella sijaitseva kukkula-alue, johon on monimutkaisen geomorfologisen historian myötä muodostunut omalaatuinen kasvisto. Kokoelma pyrkii antamaan hyvän kuvan alueen ympäristöstä. Altaan länsipuolella olevaan harvinaisten kasvien kokoelmaan kuuluu monia Veneton alueen uhanalaisia kasveja, joista tunnetuin on ainoa alueen mukaan nimetty laji, ruutakasveihin kuuluva Ruta patavina.[18]
Italiaan on tuotu useita ulkomaisia kasveja Padovan kasvitieteellisen puutarhan kautta, ja niitä esitellään 1800-luvun kasvihuoneiden edustan polkujen reunoilla. Kasvien joukossa on muun muassa tuttuja koristekasveja, kuten pihasyreeni, imukärhivilliviini, lännentulppaanipuu ja särkynytsydän, ja syötäviä kasveja, kuten auringonkukka, seesami ja peruna. Lisäksi kokoelmassa on kasveja, jotka ovat levinneet Italiaan itsestään.[19]
Elinympäristöt
Kokoelmien lisäksi puutarhaan on luotu viisi luonnollista elinympäristöä: Välimeren macchia, alppiympäristö, makean veden ympäristö, mehikasvien ympäristö ja trooppinen ympäristö.[20]
Macchia on Välimeren alueen kuivien ja kuumien rannikoiden yleisin kasvillisuustyyppi, ja sitä edustava alue on rakennettu puutarhan sisäänkäynnin lähelle, muurin ulkopuolelle. Puutarhan macchiaa suojaa kylmiltä tuulilta museorakennuksen seinä. Alueella kasvaa macchian kaikkia tärkeimpiä puita ja pensaita, kuten oliivi, mastiksipistaasi ja kääpiöpalmu.[21] Trooppisten kasvihuoneiden edessä on kivikko, jossa kasvaa alppikasveja, muun muassa rikkoja ja alppitähtiä. Kivikon viereen on lisäksi rakennettu pieni arktisen alueen turvesuo, jossa kasvaa muun muassa pyöreälehtikihokki, siniyökönlehti, suovilloja ja raate.[22]
Puutarhassa on useita altaita, joissa kasvaa vesikasveja. Suurimmat kasvit ovat pohjoisportin viereisessä altaassa, jonka kasvien kesäkukinta on puutarhan suurimpia vetonauloja. Puutarhan omalaatuisin vesikasvi on vesilinssi, joka on maailman pienin siemenkasvi.[23] Mehikasvit ovat tottuneet hyvin kuivaan ympäristöön, ja vaikka ne kuuluvat moniin eri ryhmiin, kaikille on kehittynyt samankaltaisia tapoja selviytyä kuivuudesta. Mehikasveja on sijoiteltu eri puolille puutarhaa, ja lisäksi muurin ulkopuolelle niin sanotun prefektintalon eteen rakennetaan kesäisin erityinen aavikkoa jäljittelevä ympäristö.[24]
Pieneen trooppisen kasvihuoneeseen, joka tunnetaan myös orkideakasvihuoneena, on sijoitettu paljon trooppisen metsän kasveja, kuten päällyskasveja. Niistä kasvihuoneessa kasvaa muun muassa vanilja ja tillandsioita, ja lisäksi kasvihuoneessa on useita saniaisia, joista monet kasvavat puumaisiksi.[25]
Merkittävät puut ja arboretum
Puutarhassa on vanhoja ja historiallisia puita. Vuoteen 1984 asti puiston vanhin puu oli siveydenpuu, joka oli kasvanut siellä ainakin vuodesta 1550.[26] Nykyään vanhin puu on kääpiöpalmu, jota kutsutaan ”Goethe-palmuksi”, sillä Johann Wolfgang von Goethe tutki sitä vuonna 1786 ennen kuin julkaisi teoksensa Kasvin muodonmuutos. Palmu kasvaa kahdeksankulmaisessa lasirakennuksessa pohjoisportin lähellä lääketieteellisten kasvien osastossa.[27] Muita vanhoja puita ovat neidonhiuspuu vuodelta 1750 ja kuningasmagnolia, joka todennäköisesti istutettiin 1786 ja jota pidetään Italian vanhimpana kuningasmagnoliana. Historiallisia puita kasvaa lisäksi arboretumissa muurien ulkopuolella.[26]
Arboretumissa on tekomäki, joka muistuttaa mutkittelevine polkuineen englantilaista maisemapuutarhaa. Siellä kasvaa muun muassa suurikokoinen, ontto idänplataani sekä lähellä alueelle johtavaa siltaa kiinanpunapuu. Laji löydettiin Kiinasta vuonna 1941. Sittemmin niiden siemeniä on levitetty ympäri maailmaa, ja Padovan puu on kasvanut paikallaan vuodesta 1961. Lisäksi arboretumissa on kaksi runkoa opetusta varten. Vuonna 1991 150-vuotiaana sienitautiin kuolleen lehtojalavan rungon läpileikkauksesta voi tutkia puun vuosirenkaita. Toinen runko on 2 650 vuotta vanhan tammen subfossiili.[26]
Biodiversiteettipuutarha
Vuonna 2014 puutarhaa laajennettiin luonnon monimuotoisuutta (biodiversiteettiä) esittelevällä rakennuksella.[28] Suoraan vanhaan puutarhaan liittyvä uudisrakennus on 110 metriä pitkä, 42 metriä leveä ja kostean trooppisen kasvihuoneen kohdalta 18 metriä korkea.[29]
Rakennuksessa on pyritty pitämään ympäristövaikutukset mahdollisimman pieninä. Aurinkoenergiaa käytetään tuottamaan sähköä pumpuille, jotka kierrättävät vettä, ja rakennuksen automaattisille hallintajärjestelmille. Rakennuksessa on tekojärvenä toimiva 450 kuutiometrin suuruinen allas, johon sadevesi ohjataan.[29]
Biodiversiteettipuutarha on lajiteltu kasvimaantieteellisesti. Sen pääkierros johdattaa kävijänsä erilaisten biomien halki tropiikista lauhkealle vyöhykkeelle ja kuiville alueille.[29]
Uudisrakennuksen toinen kierros käsittelee ihmisten ja kasvien välistä suhdetta. Siellä on kasvien lisäksi esillä erilaisia opastauluja, videoita ja vuorovaikutteisia työpisteitä.[29] Puutarhassa on esillä muun muassa afrikankahvi, matkustajainpuu, saagokruunukävykki, kaakaopuu ja mango.[30]
Museo ja kirjasto
Puutarhan yhteydessä on vuonna 2023 avattu näyttelykeskus, jonka tiloissa on Padovan kasvitieteellinen museo.[31] Museo sai alkunsa vuonna 1835, kun puutarhan prefekti Giuseppe Antonio Bonato lahjoitti kuivattujen kasvien kokoelmansa kasvion perustamista varten.[32]
Kasvio on laajentunut sen perustamisen jälkeen, ja siellä on vuonna 2024 noin 800 000 näytettä.[33] Niitä on pääasiassa Italiasta, muualta Euroopasta ja Aasiasta. Siellä on myös eri kasvitieteilijöiden keräämiä kokoelmia. Roberto de Visianin vuonna 1871 lahjoittamassa kokoelmassa on melkein 2 500 kuivattua näytettä Dalmatiasta, ja puutarhan entisen prefektin Pier Andrea Saccardon sienitieteelliseen kokoelmaan kuuluu noin 70 000 näytettä.[34] Näyttelykeskuksessa on esillä 136 kasviota.[33]
Kasvion lisäksi museossa on muitakin näyttelyitä, joissa esitetään puutarhan historiaa, sen kasveja ja niitä keränneitä ihmisiä. Siellä on myös apteekkari Giuseppe Maggionin Padovan yliopistolle 1700-luvun lopussa lahjoittamia apteekin laitteita, valmisteita ja lääkkeitä. Näyttelykeskuksen kasvitieteellisessä teatterissa esitetään puolestaan Goethesta kertovaa elokuvaa.[31]
Puutarhan kirjastossa on yli 50 000 historiallista käsikirjoitusta ja yli 1 500 muoto- ja valokuvaa kasvitieteilijöistä 1200-luvulta nykypäivään.[1]
Hallinto
Padovan kasvitieteellinen puutarha on Italian valtion omistuksessa, ja se on annettu pysyvästi Padovan yliopiston käyttöön. Puutarhan perustamisesta lähtien siitä on vastannut yliopiston rehtorin nimittämä prefekti.[35] Nykyinen prefekti on Tomas Morosinotto.[36] Padovan yliopistolla on henkilökuntaa, jonka vastuulla on puutarhan hoitaminen ja kasvihuoneiden infrastruktuuri. Padovan kunta tukee puutarhan hoitoa taloudellisesti. Prefektin tukena puutarhan johdossa on ollut 1970-luvulta lähtien tieteellis-tekninen komitea.[35] Siihen kuuluu puutarhan kuraattori sekä yliopiston tiedekuntien, Unescon ja puutarhan henkilökunnan edustajia.[37]
Padovan kasvitieteellinen puutarha on edelleen alkuperäisessä käytössään ja palvelee Padovan yliopiston opiskelijoita. Yliopisto-opiskelijoiden lisäksi siellä vierailee vuosittain yli 10 000 oppilasta peruskouluista ja toisen asteen oppilaitoksista. 1990-luvulla puutarhassa alettiin kiinnittää huomiota myös vammaisiin, sillä esimerkiksi kasveista kertoviin tauluihin on lisätty selityksiä myös pistekirjoituksella sokeita varten.[38] Yleisölle puutarha on auki ympäri vuoden, mutta maanantaisin se on yleensä suljettu.[39]
Puutarha tekee myös yhteistyötä muiden puistojen kanssa ja vaikuttaa ympäristönsuojelussa. Sillä on siemenvaihtoa yli 900 puutarhan kanssa ympäri maailmaa, ja se osallistuu Koillis-Italian harvinaisten kasvien ex situ -suojeluun.[38] Vuodesta 1992 puutarhaan on kuulunut myös siemenpankki, johon on talletettu harvinaisten kasvien siemeniä, ja vuodesta 2005 puutarha on ollut RIBeS:n eli Italian siemenpankkiverkoston jäsen.[40] Padovan puutarhan siemenpankissa on kaksi osastoa. Toiseen osastoon on talletettu siemeniä paperikirjekuorissa ilmastoituun huoneeseen. Siemenet ovat lajeista, jotka eivät ole uhanalaisia, ja ne säilyvät elinvoimaisina noin 5–10 vuotta. Nämä siemenet luetellaan joka toinen vuosi ilmestyvässä Index Seminum -katalogissa. Kylmäosastolle on talletettu Veneton ja Friulin alueella kasvavien uhanalaisten tai vaarantuneiden kasvien siemeniä. Osaston lämpötila on –18 °C, ja siemenet säilyvät siellä yli kymmenen vuotta. Sinne on talletettu 83 lajin siemeniä.[41]
Puutarha kuuluu myös Botanic Gardens Conservation International -järjestöön, jonka tarkoituksena on varmistaa uhanalaisten kasvien suojelu.[42]
Padovan kasvitieteellinen puutarha on ollut perustamisestaan lähtien alkuperäisessä käytössään, ja se on maailman vanhin jatkuvassa käytössä ja alkuperäisellä paikalla oleva kasvitieteellinen puutarha. Vain Pisan ja Firenzen kasvitieteelliset puutarhat ovat iältään verrattavissa Padovan puutarhaan.[35] Nämä kolme puutarhaa loivat perustan, ja ne saivat pian seuraajia sekä Italiassa että muualla maailmassa.[43] Kasvitieteelliset puutarhat ovat vaikuttaneet ympäri maailmaa muun muassa kasvien ja tiedon vaihdossa, ja Padovan puutarha on edelläkävijänä vaikuttanut paljon kasvitieteellisten puutarhojen perustamiseen.[35]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
