Nykyarkkitehtuuri

Nykyarkkitehtuuri tarkoittaa 1990-luvun loppupuolen ja 2000-luvun arkkitehtuuria. Se seuraa 1990-luvun puoliväliin jatkunutta postmodernia tyylisuuntausta.^[1]

Nykyarkkitehtuuria ei määrittele yksi tyyli. Sille on yhteistä epätavanomaisuus, mielikuvituksellisuus ja menneisyyden arkkitehtuurityyleistä irtaantuminen. Nykyarkkitehteja eivät enää sido lineaariset muodot. He pystyvät hyödyntämään laajaa valikoimaa uusia ja innovatiivisia materiaaleja sekä rakentamisen menetelmiä, kuten tietokoneavusteisesti luotuja kaaria, laserleikkaustekniikoita ja kolmiulotteista tulostusta. Nykyarkkitehtuurissa käytetään usein kierrätettyjä ja luonnonmukaisia materiaaleja ja kiinnitetään huomiota ekologisuuteen.^[1]

Nykyarkkitehtuurissa yleisiä piirteitä ovat esimerkiksi kaarevat linjat, pyöreät ja vapaat muodot, epätavanomaiset tilavuudet, epäsymmetrisyys, avoimet tilat, suuret ikkunat, viherkatot ja -seinät, sulautuminen ympäristöön sekä integroitu älyteknologia ja valaistus.^[1]

Kansainvälisesti tunnettuja nykyarkkitehteja ovat esimerkiksi Frank Gehry, Jean Nouvel, Tadao Andō, Shigeru Ban, Santiago Calatrava ja Zaha Hadid.^[1]

Esimerkkejä

• 
  Walt Disney Concert Hall Los Angelesissa, Frank Gehry, 2003
• 
  Milwaukeen taidemuseon Quadracci-paviljonki, Santiago Calatrava, 2001
• 
  Wienin yliopiston kirjasto ja oppimiskeskus, Zaha Hadid, 2008
• 
  CCTV:n päämaja Pekingissä, Rem Koolhaas, 2012
• 
  Reflections at Keppel Bay, asuintaloja Singaporessa, Daniel Libeskind, 2011
• 
  Pekingin kansallinen stadion, Herzog & de Meuron, 2008
• 
  Adolfo Tiedosto:Suárezin Barajasin Madridin kansainvälisen lentoaseman terminaali 4, Richard Rogers, 2007
• 
  Singaporen taidekoulu, WOHA, 2010
• 
  Helsingin keskustakirjasto Oodi, Arkkitehtitoimisto ALA, 2018

Lähteet

1. Kristin Hohenadel: What Is Contemporary Architecture? The Spruce. 17.9.2020. Viitattu 8.10.2020.

Tämä taiteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.