Nancy Pelosi
yhdysvaltalainen poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Nancy Patricia Pelosi (o.s. D’Alesandro, s. 26. maaliskuuta 1940 Baltimore, Maryland[1]) on yhdysvaltalainen poliitikko, joka toimi Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemiehenä tammikuusta 2019 tammikuuhun 2023. Hän toimi samassa tehtävässä myös vuosina 2007–2011. Pelosi valittiin ensimmäisen kerran kongressiin vuonna 1987, ja hän on ainoa edustajainhuoneen puhemieheksi valittu nainen Yhdysvaltain historiassa.[2][3]
Remove ads
Pelosi edustaa demokraattista puoluetta. Vuosina 1981–1983 hän toimi Kalifornian demokraattisen puolueen puheenjohtajana.[4]
Remove ads
Tausta ja yksityiselämä
Pelosi syntyi maaliskuussa 1940 Baltimoressa. Hän oli Annunciata M. ”Nancy” D’Alesandron (o.s. Lombardi)[5] ja Thomas D’Alesandro, Jr:n[6] seitsemäs lapsi ja ainoa tytär. Molemmat vanhemmat olivat amerikanitalialaisia. Hänen isänsä Thomas oli demokraattipuolueen poliitikko, joka toimi Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenenä ja Baltimoren pormestarina.[7] Pelosi on sittemmin toiminut aktiivisesti amerikanitalialaisia naisia edustavan kansalaisjärjestön hallituksessa.[8]
Pelosi on naimisissa Paul Pelosin kanssa. Heillä on viisi lasta.[9] Aviomies Paul joutui lokakuun 2022 lopulla pahoinpitelyn uhriksi, kun 42-vuotias mies tunkeutui Pelosien asuntoon ja kävi Paulin kimppuun vasaralla. Hyökkääjän kerrotaan etsineen alun perin Nancya.[10]
Vuonna 2018 Pelosin henkilökohtaisen omaisuuden arvoksi arvioitiin 114 miljoonaa dollaria.[11] Pelosia on syytetty sisäpiirikaupasta, koska hänellä on kongressiedustajana käytössään huomattava määrä ennakkotietoa, joka ei ole julkista, minkä nojalla hän olisi väitetysti kyennyt suunnittelemaan osakesalkkuaan mahdollisimman edullisesti. Pelosi itse on puolustautunut sanomalla, ettei toimi laittomasti.[12][13]
Uskonnolliselta vakaumukseltaan Pelosi on roomalaiskatolilainen. Toukokuussa 2022 San Franciscon arkkipiispa Salvatore Cordileone ilmoitti, että Pelosi ei saa osallistua ehtoolliselle aborttimyönteisten mielipiteidensä takia.[14] Kuukautta myöhemmin hän kuitenkin osallistui paavin johtamaan messuun Pietarinkirkossa.[15]
Remove ads
Poliittinen ura
Pelosi edustaa Kalifornian 12. vaalipiiriä, joka kattaa noin neljä viidesosaa San Franciscon kaupungista. Aiemmin hän on myös edustanut 5. ja 8. vaalipiiriä (1987–1993 ja 1993–2013). Pelosi on johtanut edustajainhuoneen demokraatteja vuodesta 2003 lähtien. Hän on toiminut kahdesti puhemiehenä (2007–2011 ja 2019–2023) ja kahdesti edustajainhuoneen vähemmistöjohtajana (2003–2007 ja 2011–2019).lähde? Kun Pelosin paluu edustajainhuoneen puheenjohtajaksi varmistui vuoden 2018 välivaalien jälkeen, hän vannoi näyttävänsä presidentti Donald Trumpille ”puheenjohtajan nuijan voiman”.[16] Pelosi on puhemiehenä allekirjoittanut, ja siten pannut virallisesti alulle, kaksi virkasyytemenettelyä (2019 ja 2021) Trumpia vastaan.[17][18]
Pelosi valittiin kongressiin Kaliforniasta ensimmäisen kerran vuonna 1987 kesken kauden kuolleen Sala Burtonin tilalle.[1] Vuosina 2003–2007 hän oli edustajainhuoneen vähemmistöjohtaja. Pelosi palasi tähän tehtävään vuonna 2011.[19]
Pelosi sai 86,8 prosentin kannatuksen vaalipiirissään vuoden 2018 edustajainhuoneen vaaleissa.[20]
Huhtikuussa 2022 Pelosi vieraili yllättäen Kiovassa osoittaakseen Yhdysvaltojen tuen Ukrainalle Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Hän tapasi Kiovassa presidentti Volodymyr Zelenskyin.[21]
Elokuussa 2022 Pelosi vieraili Taiwanissa ja oli ensimmäinen edustajainhuoneen puhemies sitten Newt Gingrichin (vuonna 1997), joka vieraili maassa. Vierailu aiheutti närää Kiinan kommunistisessa puolueessa.[22]
Marraskuun 2022 puolessavälissä Pelosi ilmoitti, ettei aio enää pyrkiä puolueensa johtotehtäviin, vaan sanoi haluavansa antaa tilaa nuoremmalle sukupolvelle puolueessa. Hän aikoo kuitenkin toistaiseksi pysyä kongressiedustajana.[23]
Joulukuussa 2024 Pelosi oli osa kongressin valtuuskuntaa, joka osallistui Ardennien taistelun 80-vuotisjuhlaan. Matkan aikana hän kaatui ja mursi lantionsa. Hänelle tehtiin matkan aikana lonkan proteesileikkaus Ramsteinin lentotukikohdan yhteydessä sijaitsevassa amerikkalaisessa sotilassairaalassa.[24][25]
Pelosi on ollut merkittävä varainhankkija puolueelleen.[26] Vuosina 2003–2014 Pelosi keräsi 400 miljoonaa dollaria.[27]
Poliittisia näkemyksiä
Poliitikkona Pelosi on liberaali ja kannattaa muun muassa Yhdysvaltain terveydenhuoltouudistusta, vapaata aborttia sekä valtion ja kirkon tarkkaa erottamista toisistaan.[28]
Pelosi on myös pitkäaikainen Kiinan kommunistisen puolueen kriitikko: vuonna 1991 hän osallistui muutaman muun Pekingissä vierailevan kongressiedustajan kanssa mielenosoitukseen, jossa nämä muistelivat Tiananmenin verilöylyssä kuolleita demokratia-aktivisteja.[29]
Remove ads
Kunnianosoituksia
Presidential Medal of Freedom (USA, 2024)[30]
Italian tasavallan ansioritarikunnan suurristi (Italia, 2001)[31]
Kultaisen sydämen ritarikunnan suurristi (Filippiinit, 2008)[32]
Nousevan auringon ritarikunnan suurristi (Japani, 2015)[33]
Suotuisten pilvien ritarikunnan suurristi (Taiwan, 2022)[34]
Ruhtinatar Olgan ritarikunnan 3. luokka (Ukraina, 2022)[35]
Ruhtinas Jaroslav Viisaan ritarikunnan 2. luokka (Ukraina, 2022)[36]
Isabella Katolilaisen ritarikunnan suurristi (Espanja, 2023)[37]
.svg){kind=small}
Pelosi on ollut Time-lehden 100 vaikutusvaltaisimman henkilön listalla vuosina 2007, 2008, 2010, 2018, 2019 ja 2020.[38][39][40][41][42][43]
Akateemiset kunnianosoitukset
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads