Suomen moottoritieverkko muodostuu moottoriteistä, joista valtaosa sijaitsee eteläisessä Suomessa. Vuoden 2022 alussa Suomen tieverkolla oli 944 kilometriä moottoriteitä[1]. Suomi on harvaan asuttu maa ja liikennemäärät ovat yleensä pieniä. Tämän vuoksi Suomeen ei ole ollut tarpeellista rakentaa samanlaista kattavaa moottoritieverkkoa, kuin esimerkiksi Saksassa on. Pisimmät yhtenäiset moottoritieosuudet sijaitsevat Helsingistä säteittäisesti lähtevillä valtateillä. Ylivoimainen valtaosa Suomen moottoriteistä on valtateitä. Muutamat moottoritieosuudet ovat lisäksi kanta-, seutu- ja yhdysteitä. Suomessa on kolme tietä, jotka ovat päiden lyhyitä sekaliikenneosuuksia lukuun ottamatta kokonaan moottoritietä: valtatiet 1, 7 ja 29.
Lainsäädäntö
Suomen lainsäädännön moottoritien määritelmä noudattaa Wienin tieliikennesopimuksen määrittelyä:
»Moottoritiellä on kaksi keskikaistan tai kaiteen toisistaan erottamaa ajorataa, joilla ei ole avattavia siltoja. Risteävän liikenteen tulee kulkea eri tasossa kuin moottoritieliikenteen. Moottoritiehen liittyvä ja sieltä poistuva liikenne on johdettava moottoritien alkamis- tai päättymiskohtien taikka tiesuunnitelmassa osoitettujen liittymien kautta. Moottoritien ja siihen rajoittuvan kiinteistön välillä ei saa olla muuta kulkuyhteyttä.»
(Valtioneuvoston asetus maanteistä (924/2005) 1 § 1 mom.[2])
Moottoriteille on asetettu tiettyjä tien geometriaa, liittymäväliä ja muita teknisiä ominaisuuksia koskevia vaatimuksia. Moottoriteistä hieman alle kahdella kolmasosalla nopeusrajoitus on 120 kilometriä tunnissa. Muilla moottoriteillä rajoitus on yleensä 100 kilometriä tunnissa, joskus myös tätä alempi. Talvisin nopeusrajoitus on kaikilla moottoriteillä enintään 100 kilometriä tunnissa. Suomessa moottoritiellä saa kuljettaa vain moottoriajoneuvoa, jonka suurin sallittu tai rakenteellinen nopeus on yli 70 km/h.[3]
Moottoritiet jaetaan merkityksensä perusteella neljään luokkaan:[4]
- A-luokkaan kuuluvat valtakunnalliset moottoritieosuudet maaseutuosuuksilla. Nopeusrajoitus on yleensä 120 km/h.
- B-luokkaan kuuluvat valtakunnalliset moottoritieosuudet kaupunkitaajamien ohitusosuuksilla. Nopeusrajoitus on 100–120 km/h.
- C-luokkaan kuuluvat taajamaseudun tiestön runkoväylänä toimivat moottoritiet (1. luokan kaupunkimoottoritiet). Nopeusrajoitus on 80–100 km/h.
- D-luokkaan kuuluvat keskustojen syöttökehänä toimivat, taajamarakenteeseen kiinteästi integroidut moottoritiet, joilla ei ole kauttakulkuliikennettä (2. luokan kaupunkimoottoritiet). Nopeusrajoitus on yleensä 80 km/h.
Luokittelu liittyy lähinnä tiesuunnitteluun eikä luokkaa mitenkään merkitä tielle liikennemerkein. Alemman luokan moottoriteillä tien tekniset vaatimukset eivät ole niin tiukat. Nimitystä kaupunkimoottoritie käytetään joskus myös moottoritiemäisistä teistä, esim. Kehä III, jotka eivät kuitenkaan ole moottoriteitä.
Suomessa moottoritien rinnalla kulkeva rinnakkaistie on tieluokaltaan yleensä seututie. Rinnakkaisyhteys voi kulkea myös keskustan katuverkolla.
Luonnehdinta
Pisimmät yhtäjaksoiset moottoritiet ovat Vantaan ja Ylöjärven välinen osuus valtatiellä 3, Helsingin ja Turun välinen osuus valtatiellä 1, Helsingin ja Vaalimaan välinen osuus valtatiellä 7 sekä Helsingin ja Heinolan välinen osuus valtatiellä 4. Muut moottoritiet ovat yleensä lyhyehköjä osuuksia suurimmissa kaupungeissa. Myös esimerkiksi valtatiellä 9 on moottoritietä noin 130 kilometrin matkalla yhteensä kuudella toisistaan erillisellä osuudella. Maailman pohjoisin moottoritie sijaitsee Torniossa valtatiellä 29.
Lähes kaikki Suomen moottoritiet ovat 2+2-kaistaisia: Helsingin ja Tampereen seuduilla sekä Turussa, Lahdessa, Hyvinkäällä, Akaassa ja Oulussa on useampikaistaisia osuuksia. Lisäksi Kotkassa on rinnakkaisrampillinen osuus. Vain lain määrittelemät moottoritiet laskien levein osuus on Länsiväylällä Espoossa, jossa rinnakkaisramppeineen tie yltää yhteensä 12 kaistaan. Rinnakkaisrampillisia osuuksia on vain Kantatiellä 51 Espoon Westendissä, Valtatiellä 3 Tampereen Lakalaivalla ja Valtatiellä 7 Kotkan Karhulassa. Rinnakkaisramppeja huomioon ottamatta leveimmät osuudet ovat valtatiellä 1 Espoon Leppävaarassa, valtatiellä 4 Helsingin Viikissä, kantatiellä 45 Helsingin Pakilassa ja Vantaan Tikkurilassa sekä kantatiellä 51 Espoosta Haukilahden ja Westendin välillä, jotka ovat kaikki 4+4-kaistaisia osuuksia. Rinnakkaisrampit on yleensä tarkoitettu erottamaan paikallisen ja pitkän matkan liikenteen sekoittumisalueet vilkkailla tieosuuksilla.
Suurin osa Suomen uusista moottoriteistä kiertää taajama-alueet kohtuullisella etäisyydellä, mutta osa varhaisista osuuksista rakennettiin huomattavan lähelle kaupunkien keskustoja. Nykyisin tuskin enää rakennettaisiin 1960-luvulla rakennetun Hämeenlinnan moottoritien kaltaista läpikulkutietä kaupungin keskustan halkilähde tarkemmin?. Hämeenlinnassa valmistui syksyllä 2014 Kauppakeskus Goodman kaupungin jakaneen moottoritien päälle, jolloin estevaikutus pieneni. Länsiväylällä Lauttasaaressa on myös suunniteltu moottoritien päälle betonikantta, johon tulisi asuntoja. Moottoritiet vievät paljon tilaa muihin tietyyppeihin verrattuna, ja moottoriteiden alta joudutaankin usein purkamaan rakennuksia. Viimeksi mainittua ongelmaa voidaan tosin torjua riittävän pitkän tähtäimen suunnittelulla. Liikennevirasto on kehitellyt keskikaiteellisia moottoriteitä josta puuttuu perinteinen leveä viherkaista ajoratojen välillä.
Kun moottoritien rakentamisesta päätetään, ratkaisu tehdään muun muassa liikennemäärien, liikenneturvallisuuden, yhdyskuntarakenteen ja ympäristönäkökohtien perusteella. Yleisesti moottoritien rakentaminen voi olla perusteltua, jos keskimääräinen liikennemäärä ylittää 15 000 ajoneuvoa vuorokaudessa,[5] joskin moottoritien rakentaminen edellyttää aina liikenteen tuntivaihtelun ja koostumuksen tarkempaa tarkastelua.[6] Suomessa moottoritien rakentamiskustannukset ovat keskimäärin 3–5 miljoonaa euroa/kilometri,[7] joskin kustannukset vaihtelevat tapauskohtaisesti: esimerkiksi sillat ja etenkin tunnelit nostavat tien hintaa.
Liikenneturvallisuuden osalta moottoriteiden etuna on vastakkaissuuntaisen ja risteävän liikenteen puuttuminen, mikä poistaa kohtaamis- ja risteysonnettomuudet lähes kokonaan. Toisaalta suuremmat nopeudet lisäävät suistumisonnettomuuksien määrää. Suurien liikennemäärien vuoksi myös peräänajo-onnettomuuksien riski kasvaa, joskaan tämä seikka ei liity suoraan tietyyppiin vaan enemmänkin liikennemääriin tietyypistä riippumatta. Tilastollisesti Suomen moottoriteillä sattuu liikennemääriin suhteutettuna vähemmän kuolemaan johtaneita onnettomuuksia ja muita henkilövahinko-onnettomuuksia kuin muilla teillä[8].
Luettelo Suomen moottoriteistä
Alla on lueteltu suomalaiset moottoritiet.[9] Mikäli moottoritieosuus on osa useampaa tietä, tästä huomautetaan rivin lopussa.
- Vantaankoski, Vantaa–Hämeenlinna–Tampere–Ylöjärvi (pituus 180 km, osittain yhteinen valtatien 9 kanssa)
- Helsingby, Mustasaari–Vaasa (pituus 15 km, yhteinen valtatien 18 kanssa sekä osittain yhteinen valtatien 8 kanssa)
- Helsinki–Lahti–Lusi, Heinola (pituus 140 km, osittain yhteinen valtateiden 7 ja 12 kanssa)
- Vaajakoski–Jyväskylä (pituus 6 km, yhteinen valtateiden 9, 13 ja 23 kanssa)
- Jyväskylä–Vehniä, Laukaa (pituus 19,5 km, yhteinen valtatien 13 kanssa)
- Huutomäki–Koukkuniemi, Äänekoski (pituus 5 km)[11][12]
- Haaransilta, Liminka–Haukipudas, Oulu (pituus 43 km)
- Maksniemi, Simo–Kemi–Keminmaa (pituus 21 km)
- Lusi, Heinola (4,3 km)
- Humalajoki–Kuopio–Siilinjärvi (pituus 47 km, osittain yhteinen valtatien 9 kanssa)
- Mansikkala–Kaukopää, Imatra (pituus 10,4 km)
- Niittylahti–Käpykangas, Joensuu (pituus 14 km, yhteinen valtatien 9 kanssa)
- Tattarisuo, Helsinki–Kotka–Vaalimaa (pituus 173 km, osittain yhteinen valtatien 15 kanssa)
- Turku–Nousiainen (pituus 20 km)
- Mustasaari–Vaasa (pituus 6 km, yhteinen valtatien 3 kanssa)
- Turku–Lieto as. (pituus 13 km)
- Järviö–Konho, Akaa (pituus 1,2 km)
- Konho–Lakalaiva, Tampere (pituus 32 km, yhteinen valtatien 3 kanssa)
- Lakalaiva–Atala, Tampere (pituus 11 km)
- Pukinniitty–Pumperi, Jyväskylä (pituus 4,8 km)
- Vaajakoski–Jyväskylä (pituus 6 km, yhteinen valtateiden 4, 13 ja 23 kanssa)
- Humalajoki, Kuopio–Vuorela, Siilinjärvi (pituus 34 km, yhteinen osuus valtatien 5 kanssa)
- Ylämylly, Liperi–Niittylahti, Joensuu (pituus 26 km, yhteistä osuutta valtatien 6 kanssa 14 km sekä valtatien 23 kanssa 11 km)
- Tampere–Nokia (pituus 8,2 km)
- Okeroinen–Kujala, Lahti (pituus 4,5 km)[13][14]
- Kujala–Joutjärvi, Lahti (pituus 1,3 km, yhteinen osuus valtatien 4 kanssa)
- Vaajakoski–Jyväskylä (pituus 6 km, yhteinen valtateiden 4, 9 ja 23 kanssa)
- Jyväskylä–Vehniä, Laukaa (pituus 19,5 km, yhteinen valtatien 4 kanssa)
- Kyminlinna–Rantahaka, Kotka (pituus 8 km, yhteinen valtatien 7 kanssa)
- Helsingby, Mustasaari–Vaasa (pituus 15 km, yhteinen valtatien 3 kanssa sekä osittain yhteinen valtatien 8 kanssa)
- Jyväskylä–Vaajakoski (pituus 6 km, yhteinen valtateiden 4, 9 ja 13 kanssa)
- Ylämylly, Liperi–Käpykangas, Joensuu (pituus 11 km, yhteinen valtatien 9 kanssa)
- Lempola, Lohja (pituus 1 km, liittyy toiseen moottoritiehen)
- Keminmaa–Tornio (pituus 14 km)
- Helsinki–Ruotsinkylä, Tuusula (pituus 17,9 km)
- Helsinki–Kirkkonummi (pituus 27 km)
- Karhusaari, Espoo–Otaniemi, Espoo (pituus 1 km, liittyy toiseen moottoritiehen)
- Jyväskylä (Jyväskylä–Vaajakoski-moottoritien Jyväskylän puoleinen pää, pituus 0,5 km)
Historia
Suomen ensimmäisen moottoritiemäisen väylän, Helsingin Itäisen moottoritien (osa nykyistä Itäväylää), rakentaminen aloitettiin vuonna 1950 Kulosaaren sillalla. Silta ja osuus Kulosaaren läpi Herttoniemeen saakka avattiin vuonna 1957 ja lyhyt osuus Herttoniemen kohdalla valmistui vuonna 1962[15]. Tie on moottoritien tapainen (eritasoliittymät, toisistaan erotetut ajoradat), muttei kuitenkaan täytä kokonaan nykyisiä moottoritielle asetettuja laatuvaatimuksia (tiellä on bussipysäkkejä, kiihdytyskaistat hyvin lyhyitä, jne).
Suomen ensimmäistä varsinaista moottoritietä, Tarvontietä (nyk. Turunväylä), alettiin rakentaa vuonna 1956 Helsingin Munkkiniemen ja Espoon Gumbölen välille. Tie otettiin käyttöön vuonna 1962. Seuraavien kymmenen vuoden aikana Suomeen rakennettiin runsaasti lyhyitä moottoritieosuuksia suurimpien kaupunkien, varsinkin Helsingin läheisyyteen.[16] Näiden ensimmäisten moottoriteiden tarkoituksena oli purkaa kaupunkien ulosmenoväylien ruuhkia.[17]
Järjestyksessä seuraavat moottoritiet valmistuivat vuonna 1963 valtatielle 8 Turusta Raisioon sekä 1964 Hämeenlinnan ohikulku valtatielle 3. Vuonna 1967 valmistui 14 kilometriä pitkä moottoritieosuus valtatie 9:lle Turun ja Liedon välille[18], ja 1968 valmistui moottoritieksi Lempääläntie Tampereelta Lempäälän Kuljuun. Pääkaupunkiseudulla Lahdenväylä valmistui ensin vuonna 1967 Vanhastakaupungista Viikkiin, josta sitä jatkettiin Tattariharjuun 1971 ja Järvenpäähän 1974. Porvoonväylän ensimmäinen osuus valmistui vuonna 1972. Vuonna 1973 valmistui kahdeksan kilometrin pituinen moottoritie Tampereen Pispalasta Nokialle.[19]
Vuosina 1965–1973 toteutetut Etelä-Suomen moottoritiehankkeet rahoitettiin Maailmanpankin kolmella, vuosina 1964, 1967 ja 1971 myöntämällä suurella lainalla. Kyseisillä lainoilla toteutettiin myös tieverkon kestopäällystystöitä ja TVH:n konehankintoja. Moottoriteiden rakentaminen suoritettiin Maailmanpankin asettamien ehtojen mukaisesti laajamittaisina kokonaisurakoina, jolloin suunnittelu ja urakoitsijat valittiin kansainvälisen tarjouskilpailun perusteella. Maailmanpankin lainoilla rahoitettujen tiehankkeiden suunnittelua ja toteutusta valvoi vuosina 1964–1968 toiminut MALA-projektiorganisaatio. MALA:lle kuuluivat työkohteiden valinta, lainaneuvottelut, suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden valinta ja valvonta sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden ja konsulttien käyttö. MALA jakautui suunnittelu- ja rakennusjaostoihin ja sen palveluksessa työskenteli sen toiminta-aikana 30 henkilöä, minkä lisäksi ”kentällä” hankkeiden parissa oli satoja henkilöitä. Kaikki MALA:n asiakirjat laadittiin englanniksi.[20]
Nykyiseen verrattuna moottoritiet linjattiin yleensä kulkemaan huomattavan läheltä kaupungin keskustaa. 1960-luvun aikana rakennettiin kolme keskustoja sivuavaa osuutta; Hämeenlinnassa valtatie 3 rakennettiin kulkemaan moottoritienä keskustan halki, samoin kuin valtatie 7 Karhulan keskustaan nykyisessä Kotkassa sekä moottoritiemäinen, mutta ei täysin nykyisiä moottoritien standardeja täyttävä Rovaniemen läpikulku valtatiellä 4.
Myös Jyväskylässä ja Tampereella suunniteltiin moottoritietä aivan keskustan tuntumaan. Jyväskylässä tie olisi alkanut Keljosta, kulkenut Hippoksen ja yliopiston välistä, Harjun takaa ja Rajakatua pitkin Taulumäelle.[21] Suunnitellusta tiestä ehdittiin toteuttaa 1,8 kilometriä pitkä osuus keskustan eteläpuolelle. Suunnitelmien muututtua tie on muutettu luokitukseltaan tavalliseksi tieksi ja on nykyiseltä nimeltään Länsi-Päijänteentie, ollen Suomen ainoa lakkautettu moottoritie. Tampereella keskustan halkaiseva tie olisi kulkenut Ratinasta Lielahteen. Pyynikkiin olisi rakennettu tunneli ja Pispalan maasto tasattu maastoleikkauksella.
Helsingissä suunniteltiin 1960- ja 1970-luvuilla moottoritietä Länsiväylältä Ruoholahdesta keskustan läpi Itäväylälle Sörnäisiin. Se olisi kulkenut satamaradan kuilussa Ruoholahdesta Eduskuntatalolle asti ja jatkunut Mannerheimintien itäpuolella Kaisaniemen puiston läpi Pohjoisrantaan ja edelleen Sörnäisten rantatietä pitkin Itäväylälle saakka. Lisäksi suunniteltiin rautatien viereen moottoritietä, Vapaudenkatua, Helsingin keskustasta Pasilaan. Suunnitelmista esitettiin monia muunnelmia, joista monet olisivat edellyttäneet useiden historiallisten rakennusten purkamista. Eräiden myöhempien suunnitelmien mukaan keskustan läpi johtava moottoritie rakennettaisiin kokonaisuudessaan maanalaiseksi tunneliksi. Suunnitelmien mukaan myös muun muassa Pohjoisranta olisi ollut moottoritietasoinen, ja nykyisen Mallaskadun tunnelin oli tarkoitus olla Hietalahden rantaa pitkin kulkevan Länsiväylän haaran eteläinen ramppi. Ensimmäisen kerran moottoriteitä ehdotettiin Helsingin kantakaupungin alueelle jo Kråkströmin-Lindegrenin suunnitelmassa 1954.
Vuoden 1973 lopussa Suomessa oli moottoritietä 169 kilometriä, josta 64 prosenttia oli pääkaupunkiseudulla, 12 prosenttia Tampereen seudulla ja 11 prosenttia Turun ympäristössä.[19]
Ensimmäisen öljykriisin seurauksena moottoriteiden rakentaminen väheni huomattavasti, mutta kriisin vaikutukset näkyivät Suomessa jonkin verran muita Euroopan valtioita myöhemmin; esimerkiksi Sipoon Massbyn ja Porvoon välinen 23 kilometrin pituinen moottoritie valmistui 1979. Myös monia moottoritiemäisiä eritasoliittymin varustettuja väyliä rakennettiin suurimmissa kaupungeissa, näistä mainittakoon Hämeenlinnanväylä Haagasta Kehä III:lle pääkaupunkiseudulla 1975–1977 sekä Hervannan valtaväylä Tampereella. Vihreät moottoriteiden liikennemerkit otettiin käyttöön vuonna 1982.[22] 1980-luvun lopulla ruvettiin uusien talousnäkymien pohjalta suunnittelemaan uusia moottoriteitä jälleen suurella mittakaavalla, ja 1990-luvulle tultaessa alettiin rakentaa pitempiä moottoritieosuuksia.
Pahoin ruuhkautuneen valtatien 3 vaiheittainen muuttaminen moottoritieksi alkoi Vantaankosken ja Keimolan välillä vuonna 1985, ja moottoritie Helsingistä Hämeenlinnaan oli valmis vuonna 1992. Kyseessä oli Suomen ensimmäinen ”maaseutumoottoritie”, joka yhdisti kaksi kaupunkikeskusta eikä ollut pelkkä yhden kaupungin ohitus- tai lähestymistie. Tielle tehtiin myös Suomen ensimmäiset nimenomaan moottoritietä varten suunnitellut liikenteen palvelualueet, Vantaan Keimolanportti ja Janakkalan Linnatuuli. Hämeenlinnan ja Lempäälän välinen moottoritieosuus rakennettiin tien linjauksesta käytyjen kiistojen jälkeen vuosina 1996–2000.[19]
Lahdenväylän (valtatie 4:n) moottoritieosuutta jatkettiin Järvenpäästä ensin Lahteen ja myöhemmin Heinolaan saakka vuonna 2005. Järvenpään ja Lahden Joutjärven välisen moottoritien vuonna 1997 aloitettu rakennushanke oli ensimmäinen Tielaitoksen yksityisellä rahoituksella niin kutsuttuna jälkirahoitushankkeena teettämä tiehanke. Urakkakilpailun voitti Tieyhtiö Nelostie Oy, jonka osakkaat olivat ruotsalainen Skanska Ab ja sen suomalainen tytäryhtiö Skanska Oy sekä Insinööritoimisto Tekra Oy.[19] Tampereen kehätie parannettiin kokonaan moottoritieksi vuonna 2008 ja Joensuun kehätie vuonna 2013. Turun ja Vaalimaan välisen E18-tien osuudet valtateillä 1 ja 7 rakennettiin vaiheittain moottoritieksi vuoteen 2018 mennessä.[23] E18-tien Kehä III:lla sekä Turun kehätiellä kulkevia osuuksia ei tulla viitoittamaan moottoriteiksi, vaikka ne tullaan kaikilta osiltaan parantamaan moottoritietasoisiksi. Viimeksi valmistuneisiin moottoriteihin lukeutuvat valtatie 7 Haminasta Vaalimaalle (2018), valtatie 4 Kellon ja Kiiminkijoen välillä (2019), valtatie 12 Hollolan ja Lahden välillä (2020) ja valtatie 4 Jyväskylän Kirrin ja Vehniän välillä (2021)[24].
Artikkelin lopussa olevassa taulukossa on lueteltu Suomen moottoritieosuudet valmistumisvuoden mukaan.
Tulevaisuus
Alla olevassa taulukossa on lueteltu lähivuosina toteutettavat moottoritiehankkeet.
| Suunniteltu valmistumisvuosi | Tienumero | Tieosuus | Pituus (km) | Suunnittelu- / rakentamisvaihe |
|---|---|---|---|---|
| 2024–2031 |   | Alasjärvi, Tampere – Suinula, Kangasala | 10 | tiesuunnitelma valmis |
| 2030 |   | Soppeenmäki, Ylöjärvi – Hanhijärvi, Hämeenkyrö | 19 | suunnitteilla |
| Suunnitteilla | | Puskiainen, Lempäälä – Pirkkala | 10 | suunnitteilla |
| | Laihia – Helsingby, Mustasaari | 12 | suunnitteilla | |
    | Kanavuori–Haapalahti, Jyväskylä | 3 | tiesuunnitelma valmisteilla | |
| | Vehniä, Laukaa – Äänekoski | 26 | tiesuunnitelma valmisteilla | |
| | Haukipudas – Ii | 8 | suunnitteilla | |
 | Palokangas, Leppävirta – Humalajoki, Kuopio | 18 | tiesuunnitelma valmisteilla | |
| | Siilinjärvi – Pöljä, Siilinjärvi | 7,5 | suunnitteilla | |
  | Nappa – Käyrälampi, Kouvola | 13 | suunnitteilla | |
  | Nousiainen – Mynämäki | 15 | suunnitteilla | |
| | Liedon asema, Lieto – Aura | 12 | suunnitteilla | |
| | Muurame – Pukinniitty, Jyväskylä | 4,5 | suunnitteilla | |
 | Kausela, Kaarina – Lieto | 5 | suunnitteilla | |
| | Alasjärvi, Tampere – Huutijärvi, Kangasala | 14 | tiesuunnitelma valmisteilla |
Lisäksi rakennettaneen vielä joitain moottoritieosuuksia tärkeimmille kaupunkiseuduille, mutta muutoin moottoriteiden rakentaminen todennäköisesti vähenee.[ ] Sen sijaan Väylävirasto keskittynee päätieverkon parantamiseen kevyemmillä ratkaisuilla, kuten keskikaiteellisten ohituskaistateiden rakentamisella. Vuonna 2006 valmistuneessa liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän ehdotuksessa runkotieverkoksi on ehdotetulle runkotieverkolle suunniteltu rakennettavaksi uusia moottoriteitä kaikkiaan 240 kilometriä vuoteen 2030 mennessä.[7] Vuosina 1990–2013 uusia moottoriteitä on valmistunut 595 kilometriä.[28][29] Toisaalta Luumäki–Imatra-tieosuuden kaltaisia 2+2-kaistaisia, käytännössä moottoritiemäisiä väyliä tullaan rakentamaan suurin piirtein saman verran, muun muassa Kangasalan ja Oriveden sekä Laukaan ja Äänekosken välille.[26] Suomessa moottoritien määritelmä on erittäin tiukka, ja kuten edellä mainitut valtatie 6:n osuus tai Kehä III, Suomessa on monia tieosuuksia, jotka monissa muissa Euroopan valtioissa määriteltäisiin suoraan moottoriteiksi. [ ]
Moottoriliikennetiet Suomessa
Suomen laissa moottoriliikennetie tarkoittaa tietä,
- joka on varattu moottoriliikenteelle,
- jolle päästään vain eritasoliittymistä tai valvotuista liittymistä,
- ja jolla erityisesti pysähtyminen ja pysäköinti on kielletty käytössä olevilla ajoradoilla.
Vuoden 2023 alussa Suomessa oli moottoriliikenneteitä yhteensä 142 kilometriä.[1]
Moottoritiestä eroten moottoriliikennetiellä ei tarvitse olla useampia samansuuntaisia kaistoja tai toisistaan rakenteellisesti erotettuja ajoratoja. Moottoriliikennetien nopeusrajoitus on yleensä 100 km/h, talvisin kuitenkin useimmilla tieosuuksilla 80 km/h.
Moottoriliikennetien ja sen liittymis- ja erkanemisteiden käyttö on sallittu ainoastaan moottoriajoneuvoille, joiden suurin sallittu tai rakenteellinen nopeus on yli 50 km/h.[30] Myös ajoneuvon hinaaminen köyttä, vaijeria tai muuta vastaavaa kytkentätapaa käyttäen on kiellettyä, lukuun ottamatta hinaamista seuraavaan poistumiskohtaan saakka.
Historia
1980-luvulla moottoriliikenneteitä rakennettaessa jätettiin usein tilavaraus, jotta tie voitaisiin tulevaisuudessa helposti täydentää moottoritieksi. Näin onkin sittemmin tehty mm. Järvenpää–Lahti-välillä. Moottoriliikenneteiden ongelmana etenkin edellä mainitulla välillä oli, että tien geometria oli jo suunniteltu moottoritien mukaan eikä siinä otettu huomioon sitä, että vastaantulevien kaistaa käytettiin ohittamiseen. Kun väli Mäntsälä–Lahti avattiin vuonna 1985 moottoriliikennetieksi, liikennemäärät olivat jo valmiiksi liian suuret tien kapasiteettiin nähden. Liikenteen jonoutuminen ja pysähtely oli käytännössä sääntö pahimpina ruuhka-aikoina. Ruuhkista huolimatta useat autoilijat pyrkivät muita ohittelemalla nopeuttamaan matkantekoaan, mutta käytännössä hyöty oli olematon, koska heidän paluunsa omalle kaistalle pieneen väliin aiheutti jatkuvan haitariliikkeen, jolloin äkkijarrutukset hidastivat entisestään keskinopeutta. Välillä Lahti–Heinola kokeiltiin ohituskaistatietä helpottamaan ongelmaa, mutta kokemukset siitä etenkin ruuhkassa olivat kielteisiä. Koska moottoriliikennetie-ratkaisu nähtiin tilapäisenä välivaiheena, tilanne ei korjaantunut ennen kuin vasta koko Helsinki–Heinola-välin avauduttua moottoritienä.
Viime vuosina moottoriliikenneteiden kilometrimäärä on vähentynyt moottoriteiden rakentamisen vuoksi, mm. Kemin kohta on täydennetty moottoritieksi rakentamalla toinen ajorata olemassa olleen viereen. Syksyllä 2010 otettiin käyttöön uusi 21 kilometriä pitkä moottoriliikennetieosuus valtatie 4:n perusparantamisen yhteydessä Toivakan ja Jyväskylän Vaajakosken välillä. Liikenneturvallisuutta on parannettu rakentamalla siihen useita keskikaiteella varustettuja pitkiä ohituskaistaosuuksia.
Valtatie 6:n 2017 lokakuussa avattu 27 kilometrin osuus Taavetista Lappeenrannan Kärkeen on pisin moottoriliikennetie Suomessa.[31] Valtatien 7 Haminan ohikulkutien valmistuttua tieosuus Summasta Haminan keskustaan lakkasi olemasta moottoriliikennetie ilman, että sitä muutettiin moottoritieksi.
Valtatie 12 muutettiin Tillola–Keltti-tiehankkeen yhteydessä moottoriliikennetieksi kahden kilometrin matkalla seututien 359 ja Keltin eritasoliittymän (valtatie 6) välillä Kouvolassa joulukuussa 2019. Keltin eritasoliittymän parantaminen mahdollisti moottoriliikennetien jatkamisen.
Syyskuussa 2020 valtatiellä 4 muutettiin Kellon ja Haukiputaan välillä leveäkaistaista moottoriliikennetietä noin 8 km matkalla nelikaistaiseksi moottoritieksi ja Haukiputaan ja Iin Räinänperän välillä oleva moottoriliikennetie parannettiin leveäkaistatiestä jatkuvaksi ohituskaistatieksi.[32]
Lahden eteläinen kehätie valtatiellä 12 avattiin liikenteelle joulukuussa 2020, jolloin valtatielle valmistui 7,2 km uutta leveällä keskiviivoituksella varustettua kaksikaistaista moottoriliikennetietä, joka liittyi itäpäässään jo aiemmin olemassa olleeseen Hollolan Soramäen ja Kukonkoivun väliseen moottoriliikennetieosuuteen ja länsipäässään Lahden kehätien nelikaistaiseen moottoritieosuuteen.[33]
Luettelo Suomen moottoriliikenneteistä
Alla on lueteltu Suomen moottoriliikennetiet:[9][12]
- Mustasaari (Helsingby); moottoritien jatke. pituus: 1,6 km
- Heinola (Lusi); liittyy moottoritiehen. pituus: 1,5 km
- Toivakka (Viisarinmäki) – Jyväskylä (Kanavuori). pituus: 22 km
- Äänekoski (Hirvaskangas – Huutomäki); moottoritien jatke. pituus: 6 km
- Äänekoski (Koukkuniemi– Akanniemi); moottoritien jatke. pituus: 2 km
- Oulu (Haukipudas) – Ii (Räinänperä); moottoritien jatke, keskikaiteellinen ohituskaistatie. pituus: 9 km
- Simo; moottoritien jatke. pituus 0,7 km
- Kouvola (Keltti – Käyrälampi); osittain myös valtatie 12. pituus: 11,3 km
- Luumäki (Taavetti) – Lappeenranta; pituus: 27 km
- Joensuu (Niittylahti); moottoritien jatke, yhteinen osuus Vt9:n kanssa. pituus: 2,5 km
- Tampere (Alasjärvi – Nurmi); moottoritien jatke. pituus: 3,9 km
- Muurame; moottoritien jatke. pituus: 1,5 km
- Kuopio (Vehmasmäki); liittyy moottoritiehen. pituus: 2,5 km
- Liperi (Ylämylly) moottoritien jatke, yhteinen osuus Vt23:n kanssa. pituus: 2,5 km
- Joensuu (Niittylahti); moottoritien jatke, yhteinen osuus Vt6:n kanssa. pituus: 2,5 km
- Liperi (Ylämylly) moottoritien jatke, yhteinen osuus Vt9:n kanssa. pituus: 2,5 km
Tulevaisuuden moottoriliikennetiet
Alla on lueteltu Suomeen suunniteltuja moottoriliikennetietä:
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
