Luottamus tai kuolema!
kirja From Wikipedia, the free encyclopedia
Luottamus tai kuolema! Hans Assmannin arvoitus on entisen rikoskomisario ja Alibin päätoimittaja Matti Paloaron ja neurologian professori Jorma Palon kirja, joissa he esittävät, että saksalainen emigrantti Hans Assmann liittyisi joihinkin selvittämättömiin murhiin, muun muassa Kyllikki Saaren murhaan ja Bodominjärven murhiin.
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tarkenna korjauspyyntöä tai poista tarpeeton korjauspyyntö |
Kirjat Bodomin arvoitus (Palo, 2003) ja Luottamus tai kuolema! perustuvat heidän tutkimuksiinsa, Hans Assmannin kertomaan kuolinvuoteellaan 1997 ja hänen ex-vaimonsa Vieno Assmannin kertomuksiin 1980-luvulla.
Kirjan Luottamus tai kuolema-nimi tulee haastattelusta, jonka Hans Assmann antoi kuolinvuoteellaan entiselle rikoskomisariolle ja Alibi-lehden päätoimittajalle Matti Paloarolle, jonne hänen täytyi mennä yksin. Ehtona oli, että vähintään viiteen vuoteen Hans Assmannin kuolemasta ei haastattelusta saanut puhua sanaakaan:
"Asetan kolme ehtoa keskustelullemme. Julkisuuteen ei saa tulla sanaakaan ennen kuin kuolemastani on kulunut vähintään viisi vuotta. Oikeaa henkilöllisyyttäni, jos satut saamaan sen selville, ei saa paljastaa koskaan kenellekään. Myös tämän asuinpaikkani paljastaminen on kiellettyä." [1]
Assmann oli omien sanojensa mukaan ammatiltaan teurastaja, teloittaja Auschwitzin tuhoamisleirissä sekä myöhemmin natsi-Saksan asevoimien sotilas, kunnes joutui Neuvostoliiton sotavangiksi.[2]
Jossain vaiheessa vuotta 1964, ilmeisen pian vapautumisen jälkeen, Hans Assmann muutti pysyvästi asumaan Ruotsiin. Vieno Assmann muutti myös Ruotsiin, mutta pariskunta erosi 70-luvun alussa, jolloin Vieno muutti takaisin Suomeen. Vanhuuden päivillä Hansista kauan sitten erottuaan Vieno oli itse yhteydessä Alibin silloiseen toimittajaan, entiseen poliisiin, Matti Paloaroon. Paloarolle Vieno kertoi epäilleensä Hansia monen ratkaisemattoman murhan tekijäksi, koska Hans oli sattunut olemaan niiden tapahtuessa aina poissa kotoa. Mitään varsinaista näyttöä asiasta ei ollut. Hans Assmann oli kutsunut Matti Paloaron tapaamaan häntä 1997 ja kuolinvuoteellaan hän oli kertonut elämästään ja epäsuorasti tunnustanut tapahtumia Paloarolle. [3]
- Pääartikkeli: Kyllikki Saaren murha
Auli Kyllikki Saari (6. joulukuuta 1935 – 17. toukokuuta 1953) oli 17-vuotias tyttö, joka surmattiin Isojoella 17. toukokuuta 1953. Tapaus on yksi Suomen kuuluisimpia selvittämättömiä henkirikoksia. Tekijäksi on myös epäilty Bodominjärven murhiinkin liitettyä saksalaissyntyistä Hans Assmannia, jonka vaimo väitti liikkuneen Isojoen ja Kauhajoen suunnalla murhailtana. Assmann myös omisti murhan aikoihin vaaleanruskean Opel -merkkisen henkilöauton, jollaisen useat silminnäkijät olivat nähneet kiirehtivän murhapaikan suunnalta poispäin.
Rikospoliisi Matti Paloaro tulkitsi Hans Assmannin epäsuorasti tunnustaneen kuolinvuoteellaan vuonna 1997 olevansa vastuussa Kyllikki Saaren kuolemasta. Paloaron mukaan Assmann kertoi:"Yhden asian voin kuitenkin kertoa heti... koska se on vanhin ja tavallaan vahinko, joka piti peittää. Muuten retkemme olisi paljastunut. Vaikka ystäväni oli hyvä ajaja, vahinkoa ei voinut välttää. Tietänet, mitä meinaan." Paloaro päätteli Assmannin tarkoittaneen Kyllikki Saaren tapausta. Autonkuljettaja olisi törmännyt autollaan Saareen vahingossa, mutta jälkiensä peittämiseksi miehet olisivat lavastaneet tapauksen murhaksi. [4]
Assmannin vaimo on kertonut, että hänen mieheltään puuttui automatkalta palattuaan toisen jalan sukka ja hänen kenkänsä olivat märät. Myös autossa oli näkyvissä pieniä kolhuja. Muutaman päivän kuluttua Assmann ja tämän autonkuljettaja lähtivät uudelleen automatkalle, mutta tällä kertaa heillä oli lapio mukanaan. [5]
Kertomuksia epäillään, koska virallisten tietojen mukaan Assmann olisi ollut kuitenkin Saksassa teon aikoihin. Kerrotaan, että Supon arkiston mukaan Suomeen Hans Assmann saapui ensimmäisen kerran Helsingin olympialaisiin kesällä 1952, mutta palasi vielä Saksaan ja muutti pysyvästi Suomeen heinäkuussa 1953.
Kemiläinen kauppakoululainen Elli Maria Immo surmattiin joulukuun 7. päivän iltana 1955. Elli oli tiettävästi palaamassa työnväentalossa pidetyistä tansseista. Siellä häntä tanssitti moneen otteeseen mies, jota kukaan tansseissa mukana ollut ei ole ilmoittanut tunteneensa. Marttalan tienhaarassa hän erosi toveristaan ja ilmoitti menevänsä kotiin. Pikkupojat löysivät Ellin ruumiin hänen kotiporttinsa läheltä parin metrin päässä polulta, missä näkyi myös taistelun jälkiä. Elli Maria Immon kimppuun on ilmeisesti hyökätty takaapäin. Hyökkääjä on iskenyt tyttöön viiltohaavoja oikealle puolelle kaulaan sekä pistohaavan oikean korvan taakse, josta aiheutunut verenvuoto lääkärinlausunnon mukaan oli aiheuttanut kuoleman. Tätäkin tapausta selvittämään etsittiin tutkija Helsingistä. Hän oli komisario Paavo Mömmö, sittemmin Kotakoski, mutta surmaaja jäi häneltä ja muiltakin löytämättä. Ketään ei edes epäilty vakavasti, mutta tanssiaisvierailta kerättyjen tuntomerkkien perusteella hän saattoi olla Hans Assmann. Vieno Assmannin mukaan Hans oli juuri tuona yönä Kemissä. Hän oli nytkin ollut matkoilla monta päivää ja kertonut menevänsä tapaamaan Reino Järvistä, kemijärveläistä sotavankikaveriaan. Ainoa Neuvostoliiton sotavangiksi ottama suomalainen Reino Järvinen kuitenkin asui Keski-Suomessa eikä koskaan Kemijärvellä, muualla Lapissa eikä muuallakaan Pohjois-Suomessa. [6]
Ministeri Penna Tervo menehtyi auto-onnettomuudessa 1956 Tuusulassa kesken ministeri- ja kansanedustajakautensa. Kuolinvuoteellaan Hans Assmann otti sanoi seuraavasti: "Tiedän, miten ministeri Penna Tervo antoi ratkaisevan äänen presidentinvaalissa ja kuoli kahden viikon kuluttua." Sitten Hans lisäsi monimielisesti: "Tein vain vähän."' [5]
Onnettomuutta koskeneen arkiston avautuminen alkuvuodesta 2006 ei tukenut murhateorioita millään tavalla.
1963 Ruotsin poliisi tutki Hansin mahdollista osuutta maassa sattuneisiin ja selvittämättä jääneisiin nuorten naisten murhiin. Ehkä tunnetuin niistä oli tehty huhtikuussa 1958, jolloin oli löydetty Birgitta Lövqvistin alaston ruumis Västerbackenista läheltä Tukholmaa. Yhtymäkohtia Suomessa tapahtuneisiin veritekoihin olivat teltta ja kaunis järvenranta sekä se, että Birgitan kello ja toinen kenkä olivat kateissa. Hansin tiedetään asuneen elämänsä jossakin vaiheessa myös Västerbackenissa.
Kuukautta aikaisemmin oli puukotettu kuoliaaksi Agnetta Nyholm Tukholmassa. Kaksi vuotta myöhemmin syyskesällä 1960 Sundbybergissä surmattiin Ulla Persson ja siitä kahden viikon kuluttua Berit Lindqvist. Perssonin oli nähty nousevan kaksiväriseen henkilöautoon, jonka kuljettajaksi epäiltiin ulkomaalaista miestä. Sekä häntä että Lindqvistiä oli kuristettu ja puukotettu. Kuten Lövqvistiltä, myös näiltä kolmelta oli viety pikkuesineitä, kenkiä, kelloja ja kameroita. Hansin tiedetään asuneen Sundbybergissäkin.
Tutkimuksissa Hansia kuulusteltiin ruotsiksi, koska hän osasi sitä riittävästi, mutta taaskaan hänen syyllisyydestään ei saatu todisteita. [7]
- Pääartikkeli: Tulilahden kaksoismurha
Useiden silminnäkijöiden mukaan kaksi saksaa puhuvaa miestä oli hakenut hieman ennen kaksoismurhia punkaharjulaiselta kioskilta Tulilahden leirintäalueen kartan. Toinen miehistä olisi sopinut tuntomerkkien perusteella Hans Assmanniksi. Miehet olivat liikkellä kuplamallisella Volkswagen -henkilöautolla. Punkaharju sijaitsee lähellä Heinävettä. Assmannin vaimo kertoi vuosia myöhemmin, että hänen miehensä ja tämän autonkuljettaja olivat automatkalla Heinäveden suunnalla murhien aikaan. Kertomuksen mukaan Hans Assmann oli viettänyt aiemmin pari kesää Heinäveden pitäjässä, jossa hän oli tutustunut myös Tulilahden leirintäalueeseen. [5]
- Pääartikkeli: Bodominjärven murhat
Assmann saapui Bodominjärven murhien jälkeisenä päivänä, 6. kesäkuuta, helluntaina 1960, kenenkään huomaamatta Kirurgiseen sairaalaan, jossa hän paikalla olleen hoitohenkilökunnan mukaan käyttäytyi hyvin omituisesti. Yksi Assmannia hoitaneista henkilöistä oli silloinen lääketieteen kandidaatti ja myöhemmin lääketieteen ja kirurgian tohtorina tunnettu Jorma Palo. Assmann makasi sairaalan vuoteella ja teeskenteli tajutonta. Kun lääkäri ryhtyi normaaliin tapaan pistelemään tajuttomaksi luultua potilasta neulalla tutkiakseen tämän tuntoa, Assmann avasikin silmänsä ja sanoi: "Älkää viitsikö, tohtori". Assmann pyysi eräältä hoitajalta tinneriä pestäkseen likaisia käsiään, mutta koska sairaaloissa ei käytetty tinneriä, annettiin hänelle haavojen puhdistukseen tarkoitettua bensiiniä. Hans Assmann pesikin käsiään bensiinillä läpi yön. Ihmetystä herätti myös potilaan epäsiisti olemus, muun muassa mustat kynnenaluset ja täynnä punaisia tahroja olleet vaatteet. Assmann vaati sairaalavuoteensa siirtämistä sairaalan parvekkeelle, mutta syytä tähän ei tiedetty. Hän puhui myös hyvin epäilyttävästi ja vertasi itseään kirurgeihin sanoen: "Olen minäkin kova puukkomies, mutta ne joita minä olen leikannut, ovat kaikki kuolleet". Assmannin vaatteissa oli punaisia tahroja, jotka saattoivat olla verijälkiä, mutta poliisi kieltäytyi koskaan tutkimasta niitä. Lisäksi Assmannin kynsissä oli jälkiä, jotka saattoivat viitata siihen, että Assmann oli kaivanut käsillään jotain. Kaiken lisäksi Assmann sopi täydellisesti silminnäkijä Olavi Kivilahden havaitseman murhapaikalta paenneen miehen tuntomerkkeihin jopa vaatetusta myöten. Assmann asui lähellä Espoon Bodomia, josta oli vain lyhyt matka Bodominjärven rantaan. [8].
Sairaalan henkilökuntaa ihmetytti suuresti se, ettei poliisi suostunut koskaan kuulustelemaan heitä, eikä ottanut Assmanin tahraisia vaatteita tutkittavaksi. Assmannin kanssa tekemisissä olleet henkilöt olivat varmoja tämän syyllisyydestä Bodominjärven murhiin. Poliisin mukaan Assmannilla oli kuitenkin täydellinen alibi, jota arkaluontoisuutensa vuoksi ei ollut annettu julkisuuteen. 2000-luvulla keskusrikospoliisi lopulta julkaisi Assmannin alibin Helsingin Sanomien yleisönosastolla hillitäkseen huhumyllyä. Poliisin mukaan Assmann oli ollut surmayön naisystävänsä alivuokralaisasunnossa ja tämän vuokraisäntä ja -emäntä näkivät hänet aamiaispöydässä Helsingissä. Vuokraisäntäpari oli naisystävän sisar ja tämän mies, eli he olivat Assmannin lähipiiriä.[8][9]
KGB:n toimeksiannot Assmannille loppuivat Bodominjärven murhien jälkeen. Hän sai edelleen rahaa ja huumeita. [5]
23.7.1963 löydettiin Turussa Rauhankatu 19:ssä asunut Sirkka-Liisa Valjus kuolleena. (Hänen sukunimensä on kirjoitettu eri lehdissä vuorotellen V:llä ja W:llä.) Kaikesta päätellen on kysymyksessä törkeä rikos. Ruumiissa oli nimittäin pahoinpitelyn jälkiä ja asunnossa ja porraskäytävässä oli verijälkiä. Sirkka-Liisa makasi alastomana sänkynsä vieressä lattialla. Nainen oli kuristettu lampun johdolla. Lisäksi hänen päässään oli verta vuotanut ruhjevamma. [10] "Todistajien mukaan Sirkka-Liisa Waljuksen seurassa oli ollut murhaa edeltäneenä iltana saksalainen, suomea murtaen puhuva ja helposti kiivastuva mies. Taksinkuljettaja oli pitänyt seuralaista saksalaisena tai hollantilaisena, ja murhasta epäiltiinkin yleisesti 'hollantilaista merimiestä'. Saara Nissinen tunnisti puolestaan Hansiksi miehen, joka oli edellisenä uutena vuotena juhlinut Turussa hänen ja Sirkka-Liisan kanssa.
Löytyi myös turkulaisia, jotka tiesivät Hansin vierailleen Sirkka-Liisan luona, ja jotkut olivat nähneet myös hänen Opelinsa. Tiesivätpä jotkut Sirkka-Liisan olleen hänen kyydissäänkin." [11]
Matkustajakodin emäntä oli jo kuullut Sirkka-Liisa Waljuksen surmasta ja näki pian hänen kuvansa sanomalehdessä. Silloin hän tunnisti Sirkka-Liisan samaksi naiseksi, joka oli käynyt heillä aiemminkin Hansin kanssa. Emäntä päätti kuitenkin vaieta sekä Hansin yhden yön pituisesta poissaolosta että hänen ja Sirkka-Liisan välisestä suhteesta. Ikävyyksiä siitä vain aiheutuisi. --" [12]
Sirkka-Liisa Valjuksen murha on keskeisenä tausta-aiheena Aarre Haunian rikosromaanissa Päällikkökomisario ja kuristaja (1971). [13]
Hans Assmann kuoli Ruotsissa kesäkuun 19. päivänä 1998, kuuden kuukauden ja kahden päivän kuluttua Matti Paloaron vierailusta.
Hans Assmann tunnusti Paloarolle kuolinvuoteellaan epäonnistuneensa varsinaisessa tehtävässään. "Olen pettänyt kaikki", hän tunnusti haastattelijalleen. "Ajattelen aina, ettei sellaista ole tapahtunutkaan, ja uskon siihen. Olen pystynyt suggeroimaan itseni neuvostokansalaiseksi, joka oli vain syntynyt Saksassa. Puhun saksaa, suomea, ruotsia, venäjää ja englantia. Nyt olen asunut 36 vuotta Ruotsissa ja odotan enää kuolemaa." [14]
Hans Assmann kuolinvuoteellaan 1997 oli kertonut ja epäsuorasti tunnustanut tapahtumia Matti Paloarolle. Assmann ei kuitenkaan myöntänyt suoraan mitään. "Odotat tietenkin, että kertoisin niistä teltta- ja puukkojutuista ja muista sellaisista, mutta tuotan sinulle pettymyksen. Yksityiskohdista en puhu, enkä myönnä enkä kiellä mitään. Sinun on vain tajuttava asiat puheestani tai käsitettävä ne muuten. Et saa mainita sanallakaan, että olisin tunnustanut jotain. Totuus löytyy tarinastani ja sen rivien välistä." [15] Assmann oli huumeidenkäyttäjä ja hänen puheensa ja käytöksensä olivat joskus sekavia.
Poliisi on julkisuudessa väittänyt Jorma Palon ja Matti Paloaron kirjoja fiktioksi, eli mielikuvituksen tuotteeksi. Jorma Palo vastasi tutkineensa asiat perusteellisesti ja ihmetteli, miksi poliisi ei ole tutkinut kunnolla Assmannin osuutta. Palo epäili ulkopoliittisia syitä Assmannin suojelemiseen.[16]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
