From Wikipedia, the free encyclopedia
Live at Last on kesällä 1980 julkaistu Black Sabbath -yhtyeen ensimmäinen livealbumi, joka taltioitiin kuitenkin jo vuonna 1973 kahdessa konsertissa Englannissa.
| Live at Last Black Sabbath | ||
|---|---|---|
 | ||
| Livealbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 11. & 16. maaliskuuta 1973, Manchesterissa ja Lontoossa | |
| Julkaistu | heinäkuussa 1980 | |
| Formaatti | LP, CD | |
| Tuottaja(t) | Patrick Meehan | |
| Tyylilaji | heavy metal, hard rock, doom metal[1] | |
| Kesto | 57.08 | |
| Levy-yhtiö | NEMS | |
| Listasijoitukset | ||
| Black Sabbathin muut julkaisut | ||
| Heaven and Hell 1980 |
Live at Last 1980 |
Mob Rules 1981 |
Levyn julkaisi yhtyeen entinen manageri Patrick Meehan ilman yhtyeen lupaa NEMS-levymerkillä. Albumi luokitellaankin monissa yhteyksissä epäviralliseksi julkaisuksi.
Nauhoitukset oli tehty vuonna 1973 Free Trade Hallissa Manchesterissa 11. maaliskuuta ja Rainbow-teatterissa Lontoossa 16. maaliskuuta. Yhtye itse on ollut tyytymätön albumin julkaisuun ja on kuvannut albumia "roskaksi".[4] Basisti Geezer Butlerin mukaan se on "surkein live-albumi ikinä"[5].
Albumi menestyi kuitenkin hyvin Britanniassa, jossa se nousi albumilistalla sijalle 5. Black Sabbath ei ollut aiemmin julkaissut livealbumia, joka oli yksi syy albumin hyvään menestykseen. Tämän albumin julkaisun on arveltu vaikuttaneen sekä Sabbathin paria vuotta myöhemmin julkaistun virallisen Live Evil-albumin[4] että Ozzy Osbournen Sabbath-kappaleita sisältävän Speak of the Devil-albumin julkaisuun
Nauhoitukset tehtiin yhtyeen promotessa vuoden 1972 Vol 4-albumia. Kyseiseltä albumilta mukana ovat myöhemmin harvemmin livenä soitetut "Tomorrows Dream" ja "Cornucopia" sekä tunnetumpi "Snowblind". Tuolloin ennenjulkaisematonta materiaalia edustaa "Killing Yourself to Live", jossa on erilaiset sanat kuin myöhemmin julkaistussa studioversiossa. Tyypillisemmät Sabbath-biisit albumilla ovat "Sweet Leaf", "Children of the Grave", "War Pigs" ja luonnollisesti viimeisenä kuultava "Paranoid".
Lähes 19-minuuttinen "Wicked World" yhtyeen ensialbumin ajoilta sisältää jammailua sekä kitara- ja rumpusoolot ja myös otteita kappaleista "Into the Void" ja "Supernaut" sekä yhtyeen konserteissa soitetun "Sometimes I'm Happy"-nimiseksi fanien keskuudessa nimetyn jamin. Myös ennen "Children of the Grave"-kappaletta kitaristi Tony Iommi soittaa "Embryo"-nimisen lyhyen instrumentaalin jota ei ole merkitty kanteen.
Merkille pantavaa on esim. tunnettujen kappaleiden kuten "Iron Man" ja "Black Sabbath" puuttuminen albumilta. Tosin kyseisiä kappaleita ei soitettu tällä kiertueella ja albumi sisältääkin kokonaisen yhtyeen tuonaikaisen konsertin[6]. Vain kappalejärjestystä on muutettu, jotta albumi sopisi yhdelle vinyylille. Albumin soundi on karuhko, sillä johtuen yhtyeen poissaolosta albumin julkaisusta, live-albumeille yleistä studioviimeistelyä ei ole tehty.
Alkuperäiset konserttiäänitykset toteutti suomalaissyntyinen ääniteknikko Tapani Tapanainen.[7]
Albumi on saanut myöhemmin yhtyeen tunnustuksen, sillä se julkaistiin osana vuoden 2002 virallista Past Lives-arkistolivekokoelmaa. Lisäksi se on julkaistu yhtyeen remasterointi-sarjoissa vuosina 1996 ja 2010. Mielenkiintoisena seikkana voidaan mainita vinyyliversiossa sekä ensimmäisessä cd-versiossa olevan kuulutuksen, jossa yhtye kutsutaan lavalle, puuttuvan remasteroiduista versioista sekä Past Lives-versiosta.
A-puoli
B-puoli
) linkki
) linkki[vanhentunut linkki]Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
