Mob Rules
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Mob Rules on Black Sabbathin kymmenes studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1981. Albumi on ensimmäinen, jolla rumpuja soittaa alkuperäisjäsen Bill Wardin tilalle tullut amerikkalaisrumpali Vinnie Appice.
| Mob Rules Black Sabbath | ||
|---|---|---|
 | ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | Record Plant, Los Angeles kesällä 1981 | |
| Julkaistu | 4. marraskuuta 1981 | |
| Formaatti | LP, C-kasetti, CD | |
| Tuottaja(t) | Martin Birch | |
| Tyylilaji | heavy metal[1] | |
| Kesto | 40.25 | |
| Levy-yhtiö |  Vertigo Records  Warner Bros. | |
| Listasijoitukset | ||
|
| ||
| Black Sabbathin muut julkaisut | ||
| Live at Last 1980 |
Mob Rules 1981 |
Live Evil 1982 |
Edeltäjänsä Heaven and Hell -albumin tapaan Mob Rules sai hyvän vastaanoton yhtyeen kannattajien ja kriitikoidenkin keskuudessa. Albumin tunnetuimpia kappaleita ovat nimikappale "The Mob Rules", pitkä "The Sign of the Southern Cross" sekä "Voodoo". Albumi on myynyt kultalevyn arvoisesti Pohjois-Amerikassa.[6]
Albumi jäi laulaja Ronnie James Dion ensimmäisen aikakauden viimeiseksi studio-albumiksi kokoonpanon hajottua seuraavana vuonna ja myös rumpali Vinnie Appice erosi Dion mukana yhtyeestä.
Vuoden 1980 lopulla Black Sabbathin amerikkalainen levy-yhtiö Warner Bros. pyysi yhtyeeltä musiikkia tekeillä olevaan Heavy Metal -nimiseen scifi-animaatioelokuvaan.[7] Yhtye (kitaristi Tony Iommi, laulaja Ronnie James Dio, basisti Geezer Butler, uusi rumpali Vinnie Appice sekä taustajäsen, kosketinsoittaja Geoff Nicholls) meni studioon Englannissa Berkshiressä sijaitsevaan Tittenhurst Parkiin, jonka oli aiemmin omistanut tuolloin juuri surmansa saanut John Lennon ja jonka tuolloin omisti Lennonin ex-yhtyetoveri Ringo Starr. Näissä sessioissa nauhoitettiin "The Mob Rules" -kappaleen ensimmäinen versio joka löytyy Heavy Metal -elokuvan soundtrackilta sekä tämän albumin Deluxe Edition-versiolta.[7]
Seuraavana siirtona yhtye päätti ostaa oman studion. Edellisen Heaven and Hell -albumin menestyksen ansiosta Warner Brothers uusi yhtyeen levytyssopimuksen ja antoi heille huomattavan summan rahaa seuraavia levytyksiä varten.[7] Näillä rahoilla yhtye osti studion sekä laitteiston, mutta kun uudessa studiossa ei saatu kunnollista kitara-soundia[7], päätettiin asia hylätä ja niin levytykset siirtyivät Los Angelesiin Record Plant -studioille, jossa albumi tehtiin valmiiksi kesällä 1981 noin kolmen kuukauden aikana.[8]
Kaikki kappaleet on merkitty Iommin, Dion ja Butlerin nimiin. Sanoituksista vastasi edellisen albumin tapaan Ronnie James Dio. Yhtyeen 1970-luvun albumien pääsanoittaja Geezer Butler ei osallistunut sanoittamiseen, kuten Dio kertoo: "Geezer kysyi ennen Mob Rulesin levytystä, että kirjoitathan tämänkin sanat. Vastasin että toki. 'Hyvä', vastasi Geezer. 'Inhoan sanoitusten tekoa', hän jatkoi. Hän oli kyllästynyt, koska Ozzy ei koskaan tajunnut hänen sanoituksiaan!".[7] Butlerin mukaan suuri osa materiaalista kirjoitettiin Heaven and Hell -albumin kiertueen aikana 1980-1981.[8] Sanoitukset ovat pääsääntöisesti tummasävyisiä albumilla ja sen yleisilme on muutenkin raskaampi ja karumpi kuin edellisalbumilla. Tosin Vinnie Appicen mukaantulon myötä rumpusoundi on hieman monipuolisempi verrattuna suoraviivaisempana tunnettuun ex-rumpali Bill Wardiin ja tämän myötä albumiin on tullut hieman "amerikkalaismainen" soundi.
Tuottajana toimi edelleen Martin Birch, joka oli tuottanut myös edellisen albumin. Dion on sanottu ottaneen tällä albumilla enemmän vastuuta studiossa, mikä herätti hieman närää muiden jäsenten joukossa ja tästä alkoivat ongelmat jotka johtivat vajaata vuotta myöhemmin kokoonpanon hajoamiseen.[7][9] Dion mukaan yhtyeen alkuperäisjäsenten (Iommi ja Butler) päätöksentekopolitiikka ja työskentelymetodit poikkesivat hänen vastaavistaan tämän aiheuttaen ristiriitoja[7]. Iommi on todennut Dion olleen hyvin suorapuheinen asioissa kun taas hän ja Butler olivat enemmän hienotunteisempia välttääkseen konflikteja.[9] Uutena jäsenenä rumpali Appice pysyi enemmän taustalla, osoittaen kuitenkin olevansa osaava rumpali.
Albumin avaa nopeatempoinen ja singlenäkin julkaistu "Turn up the Night". Kappale on tyypillinen, albumin avaava suoraviivainen hard rock-kappale. Kappaleen soolon sisältävä keskiosa on hieman varsinaisia säkeistöjä erilainen. Sitä seuraa keskitempoisesti kulkeva, myös singlenä myöhemmin julkaistu "Voodoo", josta tuli vakionumero yhtyeen konsertteihin.
Pitkä ja eeppinen "The Sign of the Southern Cross" on myös noussut yhdeksi albumin tunnetuimmista kappaleista. Akustisen alkuosan jälkeen kappaleesta muodostuu "jylhän ja majesteetillisen" kompin myötä kulkeva raskastempoinen kappale. Butlerin bassotyöskentely on kuuluvasti esillä kappaleessa: "Pidin kappaleesta, koska siinä pääsin tekemään jotain erilaista. Käytin wah wahia ja muita basso-efektejä. Tykkään kokeilla eri juttuja. Kappaleeseen tuli heti erilainen soundi", kertoi Butler vuonna 2009.[8] Myös Dio piti kappaleesta: "Pidän sen kappaleen tunteesta ja suuruudesta. Tuollaiset kappaleet, joissa on paljon tilaa ja klassisen musiikin lähestymistapa ovat suosikkejani. Siitä tuli hyvä seuraaja 'Heaven and Hell'-kappaleelle".[8]
Instrumentaali "E5150" on pääasiassa Geezer Butlerin bassoefektejä ja ääniefektejä käyttävä äänikollaasi, josta tuli intronauha yhtyeen Dion aikaisten kokoonpanojen konsertteihin. Kappaleen nimi tulee kun sanan "EVIL" (suom. "paha") kirjaimia käännetään roomalaisiksi numeroiksi (E, 5=V, 1=I, 50=L)[10]. Butler on myöhemmin todennut kappaleessa kuuluvan ihmisäänen sanovan "Up the Villa" latinaksi[11]. Tällä viitataan Butlerin kannattamaan jalkapallojoukkueeseen Aston Villaan.
Kuten aiemmin mainittiin, oklokratia-aiheinen[11] albumin nimikappale "The Mob Rules" oli sävelletty alun perin Heavy Metal-sci-fi-animaation soundtrackille. "Laulu toimi heti", kertoi Dio vuonna 2009. "Sen oli helppo samaistua elokuvan kohtaukseen, jossa vallankumouksellinen armeija hyökkää kaupunkiin. Vuosien saatossa siitä on tullut lisäksi klassikon arvoinen, tyypillinen nopea hard rock-biisi."[8] Geezer Butlerin mukaan yhtye piti soundtrackille päätynyttä, elokuva-yhtiön suitsuttamaa Englannissa nauhoitettua demo-versiota albumin versiota parempana: "Demoversio toimi meistäkin paremmin kuin lopullinen albumille tullut versio. Emme saaneet samaa tunnelmaa albumin versiolle."[8] Tuottaja Martin Birch halusi yhtyeen levyttävän albumille uuden version, koska ei halunnut työstää vanhaa nauhoitusta.[7]
Keskitempoisen "Country Girl"-kappaleen sanoitus käsittelee hieman yllättäen maalaisromantiikkaa ja tätä myös kritisoitiin yhtyeen keskuudessa: "Tony oli kehittänyt todella hyvän riffin", kertoi kosketinsoittaja Geoff Nicholls myöhemmin. "Mutta Ronnien sanoituksen myötä kappaleesta tuli mieleen lähinnä olutkellari-laulu".[7]
Albumin kakkospuolen toinen kappale on jami/funk-henkinen, hieman poikkeavalla tahtilajilla kulkeva "Slipping Away", joka sisältää soolossa Butlerin ja Iommin keskinäistä improvisointia. Kappale kuului albumin kiertueen alkuvaiheessa settiin sisältäen Appicen rumpusoolon.
Monivivahteinen "Falling Off the Edge of the World" sisältää hitaan, tunnelmallisen alun jonka jälkeen kappale nopeutuu ja albumin päätöskappale "Over and Over" on hidas, hieman balladimainen kappale. "Over and Over" on albumin ainoa kappale, jota ei koskaan ole soitettu livenä tai kuultu yhtyeen konserteissa ("E5150").
Albumin kansitaide on muunneltu versio Greg Hildebrantin maalauksesta Dream 1: Crucifiers vuodelta 1971 (tunnetaan myös nimellä Mob Dream), jonka käyttöoikeuden yhtye lisensoi tälle albumille. Albumin kannesta on myös väitetty löytyvän teksti "Kill Ozzy" (suom. "Tappakaa Ozzy"), jossa viitataan yhtyeen entiseen vokalistiin Ozzy Osbourneen[12][11]. Saatuaan potkut Sabbathista Osbourne oli aloittanut menestyksekkään soolouran ja hänestä oli näin tullut kilpailija ex-yhtyeelleen eivätkä välit tuohon aikaan olleet median näkökulmasta muutenkaan lämpimät. Iommi sanoo vuoden 2011 omaelämäkerrassaan kansiteksti-väitettä "täydeksi potaskaksi" ja toteaa hänellä ja Osbournella olleen aina hyvät välit "kaikesta paskanjauhannasta huolimatta"[9]
Mob Rules julkaistiin marraskuussa 1981. Isossa-Britanniassa albumi nousi listoilla sijalle 12 ja Yhdysvalloissa sijoitus oli 29. Suomessa albumi nousi top-20:neen, sijalle 18. Singlenä julkaistiin kappaleet "Turn Up the Night" (UK 37., US Mainstream Rock 27.), "The Mob Rules" (UK 46.) ja "Voodoo" (US Mainstream Rock 46.). Albumi on myynyt kultalevyn arvoisesti Pohjois-Amerikassa.[6] Mob Rules sai edellisen albumin tapaan pääosin positiivisen vastaanoton median ja fanien keskuudessa.[9] Tosin amerikkalaisen Rolling Stone-lehden kriitikko haukkui tuoreeltaan arvostelussaan albumin "riffejä köyhiksi ja sanoituksia tyhmiksi ja yleensäkin soittoa huonoksi".[13]
Tämän päivän kriitikot pitävät albumia arvossaan. Allmusic.comin arvostelija antaa albumille neljä tähteä viidestä ja sanoo albumin olevan "viimeinen suuresti arvostettu Black Sabbath-studioalbumi".[14] Sputnik Music- ja Metal Observer-sivustojen kriitikot ovat samoilla linjoilla, vaikkakin toteavat myös myöhemmissä albumeissakin olevan hetkensä.[15][16] Myös internet-kriitikko Mark Prindle kehuu albumia: "Musiikki on loistavaa. Taattua 1980-luvun heviä Dion tahdissa".[17]
Black Sabbath lähti kiertueelle albumin julkaisun jälkeen ja kiersi seuraavan vuoden syksyyn asti pääosin Pohjois-Amerikassa, soittaen kuitenkin muutaman konsertin Britanniassa vuodenvaihteessa 1981-1982. Yhtyettä lämmittelivät muun muassa southern rock -artistit Doc Holliday ja Johnny Van Zant sekä Alvin Leen yhtye kitaristinaan Mick Taylor. "Tuohon aikaan ihmiset eivät olleet niin valikoivia", kommentoi rumpali Vinnie Appice erikoisia lämmittely-yhtyeitä vuonna 2009. "Liput olivat halpoja ja ihmiset nauttivat, ja lisäksi kuulostimme varmasti vielä raskaammilta kevyempien lämmittelijöiden jälkeen".[8] Kiertueen konsertteja nauhoitettiin ja tulevan Live Evil -albumin miksaussessioissa Ronnie James Dion välit Iommin ja Butlerin kanssa kiristyivät lopullisesti, ja tämän seurauksena Dio ja rumpali Vinnie Appice erosivat yhtyeestä.
Kaikki sanat Dio, kaikki sävellykset Geezer Butler, Ronnie James Dio ja Tony Iommi..
| A-puoli | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nro | Nimi | Kesto | |||||||
| 1. | Turn Up the Night | 3.42 | |||||||
| 2. | Voodoo | 4.32 | |||||||
| 3. | The Sign of the Southern Cross | 7.46 | |||||||
| 4. | E5150 | 2.54 | |||||||
| 5. | The Mob Rules | 3.14 | |||||||
| B-puoli | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nro | Nimi | Kesto | |||||||
| 6. | Country Girl | 4.02 | |||||||
| 7. | Slipping Away | 3.45 | |||||||
| 8. | Falling Off the Edge of the World | 5.02 | |||||||
| 9. | Over and Over | 5.28 | |||||||
| Levy 1 | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nro | Nimi | Kesto | |||||||
| 1. | Turn Up the Night | 3.42 | |||||||
| 2. | Voodoo | 4.32 | |||||||
| 3. | The Sign of the Southern Cross | 7.44 | |||||||
| 4. | E5150 | 2.54 | |||||||
| 5. | The Mob Rules | 3.15 | |||||||
| 6. | Country Girl | 4.02 | |||||||
| 7. | Slipping Away | 3.42 | |||||||
| 8. | Falling Off the Edge of the World | 5.03 | |||||||
| 9. | Over and Over | 5.28 | |||||||
| 10. | Die Young (Live, 12" Singlen B-puoli) | 4.04 | |||||||
| 11. | The Mob Rules (Heavy Metal OMPS/Alkuperäinen demo versio) | 3.14 | |||||||
| Levy 2 | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nro | Nimi | Kesto | |||||||
| 1. | E5150 | 1.18 | |||||||
| 2. | Neon Knights (Dio, Iommi, Butler, Bill Ward) | 4.37 | |||||||
| 3. | N.I.B. (Ozzy Osbourne, Iommi, Butler, Ward) | 5.16 | |||||||
| 4. | Children of the Sea (Dio, Iommi, Butler, Ward) | 6.07 | |||||||
| 5. | Country Girl | 3.53 | |||||||
| 6. | Black Sabbath (Osbourne, Iommi, Butler, Ward) | 8.24 | |||||||
| 7. | War Pigs (Osbourne, Iommi, Butler, Ward) | 7.40 | |||||||
| 8. | Slipping Away | 3.18 | |||||||
| 9. | Iron Man (Osbourne, Iommi, Butler, Ward) | 7.04 | |||||||
| 10. | The Mob Rules | 3.35 | |||||||
| 11. | Heaven and Hell (Dio, Iommi, Butler, Ward) | 14.24 | |||||||
| 12. | Paranoid (Osbourne, Iommi, Butler, Ward) | 3.21 | |||||||
| 13. | Voodoo | 5.45 | |||||||
| 14. | Children of the Grave (Osbourne, Iommi, Butler, Ward) | 5.05 | |||||||
| ”The Mob Rules” (1981, Vertigo Records (UK)) |
UK listasijoitus 46. |
| ”Turn Up the Night” (1982, Vertigo Records (UK), Warner Bros (US)) |
UK listasijoitus 37., US (Mainstream Rock) 27. |
| ”Voodoo” (1982, Warner Bros (US)) |
US listasijoitus 46. (Mainstream Rock) |
