Kuriton sukupolvi (vuoden 1937 elokuva)

Kuriton sukupolvi on Wilho Ilmarin ohjaama komediaelokuva vuodelta 1937. Se pohjautuu Mika Waltarin samannimiseen menestysnäytelmään. Elokuva kertoo väärinymmärretystä ja outona pidetystä professorista Reinhold Varavaarasta, jota hänen perheensä pitää aluksi pilkkanaan, ja hänen äkillisestä ryhdistäytymisestään.^[1] Elokuvaa on luonnehdittu ”lempeäksi komediaksi”^[2].

Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1937 elokuvaa. Vuoden 1957 elokuvaa käsitellään sivulla Kuriton sukupolvi (vuoden 1957 elokuva). Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Kuriton sukupolvi
Elokuvan juliste.
Ohjaaja	Wilho Ilmari Jalmari Rinne (apulaisohjaaja)
Käsikirjoittaja	Mika Waltari
Perustuu	Mika Waltarin omaan näytelmään Kuriton sukupolvi (1936)
Tuottaja	T. J. Särkkä
Säveltäjä	Martti Similä
Kuvaaja	Eino Kari
Leikkaaja	Eino Kari
Lavastaja	Karl Fager
Pääosat	Ansa Ikonen Uuno Laakso Unto Salminen
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta	28. marraskuuta 1937 Rex
Kesto	110 min
Alkuperäiskieli	suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Wilho Ilmari oli ohjannut Waltarin näytelmän ensin Tampereen Teatteriin 1936 ja seuraavana vuonna Kansallisteatteriin. Waltari teki käsikirjoituksen elokuvaan näytelmänsä pohjalta itse.

Näyttelijät

Ansa Ikonen  …  Marja    Uuno Laakso  …  professori Reinhold Varavaara    Unto Salminen  …  Pentti Varavaara, ”Pelle”    Laila Rihte  …  Jaana Varavaara, ”Japi”    Oke Tuuri  …  Galilo Varavaara, ”Kali”    Tyyne Haarla  …  Elli Varavaara    Aku Korhonen  …  A.B. Huitu    Siiri Angerkoski  …  Liina    Nora Mäkinen  …  Löpö    Kaarlo Angerkoski  …  1. toimittaja    Kunto Karapää  …  Hubert, Husu    Jalmari Rinne  …  toimitussihteeri    Hannes Hako  …  2. poliisi    Artturi Laakso  …  poliisikomissaario    Wilho Ilmari  …  radioselostajan ääni    Eero Eloranta  …  Masa

Kyllikki Väre  …  Veera    Kyösti Käyhkö  …  valokuvaaja    Paavo Hukkinen  …  sähkösanomien kantaja    Eino Salmi  …  mies ravintolassa    Urho Westman  …  tarjoilija    Kaisu Leppänen  …  kaunis nainen    Matti Aulos  …  krupiääri    Eino Kari  …  uhkapelaaja    Tauno Majuri  …  uhkapelaaja/mies poikamiesasunnossa    Yrjö Tuominen  …  1. professori    Uuno Montonen  …  Gabriel, 2. professori    Ossi Korhonen  …  3. professori    Mirjami Kuosmanen  …  nainen poikamiesasunnossa    Jorma Nortimo  …  elostelija flyygelin ääressä    Maire Hyvönen  …  tyttö juhlissa    Litja Ilmari  …  hotellin siivooja

Tuotanto

Kuriton sukupolvi oli ensimmäinen Ilmarin ohjaama äänielokuva. Waltarin kuvakäsikirjoituksessa oli peräti 259 sivua, vaikka hän karsikin näytelmän keskusteluja. Ilmari kuvasi elokuvan käsikirjoituksen mukaan, ja vaikka siitä leikattiin pois monta jaksoa, elokuvasta tuli lähes kahden tunnin pituinen.^[1]

Elokuvan tarinassa on joitakin eroja näytelmään verrattuna, ja niistä huomaa, että tekijät ovat ymmärtäneet elokuvan ominaisluonteen eivätkä ole yrittäneet tehdä vain filmattua teatteria. Esimerkiksi näytelmä alkaa Kalin syntymäpäiviltä, mutta elokuva alkaa farssimaisesti, kun Kali on pidätetty hänen talutettuaan lehmän eduskuntatalon eteen ja professori joutuu hoitamaan lehmää. Varavaaran ryyppyreissu, joka kerrotaan näytelmässä takaumana, näytetään elokuvassa kronologisesti. Elokuva keskittyy myös professorin ja Marjan rakkaustarinaan enemmän kuin näytelmä. Näytelmän lopussa professori tekee sovinnon vaimonsa kanssa, mitä elokuvassa ei näytetä.^[1]

Näyttelijät ovat enimmäkseen samoja kuin Kansallisteatterin näytelmässä. Siellä tosin Uuno Laakson vastanäyttelijänä Marjan roolissa oli ollut Henny Valjus, kun taas elokuvassa Marjaa esittää Ansa Ikonen. Rajalan mukaan Laakso ”vieroksui” muutosta. Tampereen Teatterin näyttelijöistä elokuvassa esiintyy Oke Tuuri Kalin roolissa.^[1]

Vastaanotto

Waltari-elämäkerrassaan Panu Rajala luonnehtii elokuvan kuvausta sanoin ”suunnattoman hidas”, ja hänestä siinä on huonosti perusteltuja välikuvia.^[1] Televisioesityksen aikaisessa arviossa kiitosta on saanut Uuno Laakson pääroolisuoritus, joka on herkkävireinen ja elokuvan kantava voima^[3].

Lähteet

• Rajala, Panu: Unio mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-31137-0

Viitteet

1. Rajala 2008, s. 96–99.
2. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 12.3.2012, s. D 7.
3. AL: Kuriton sukupolvi. Päivän elokuvia, Tv-maailma 15/2013, s. 25.