Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtion virasto From Wikipedia, the free encyclopedia
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) on Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtion virasto, jonka toiminta perustuu lainsäädäntöön[1]. KAVIn lakisääteisiin tehtäviin kuuluvat elokuvien ja televisio- ja radio-ohjelmien säilyttäminen sekä niihin liittyvä tutkimus, kuvaohjelmien tarjoamisen valvonta ja mediakasvatuksen edistäminen.
| Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Nationella audiovisuella institutet |
|
|---|---|
| KAVI | |
 |
|
 KAVIn toimipiste on vanhassa Elannon pääkonttorissa Helsingin Sörnäisissä. |
|
| Perustettu | 2014 |
| Edeltävät virastot |
Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (2008–2013) Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus (2012–2013) |
| Ministeriö | Opetus- ja kulttuuriministeriö |
| Sijainti |
Kaikukatu 2 C Helsinki |
| Valtio | Suomi |
| Johtaja | Riitta Vanhatalo |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Instituutti syntyi, kun Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA vuosina 2008–2013, Suomen elokuva-arkisto vuosina 1957–2007) ja Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus (MEKU vuosina 2012–2013, Valtion elokuvatarkastamo vuosina 1946–2011) yhdistyivät 1. tammikuuta 2014.
Kavin on määrä yhdistyä Taiteen edistämiskeskuksen kanssa yhdeksi virastoksi vuoden 2026 paikkeilla osana opetus- ja kulttuuriministeriön Sivistyshallinto 2030 -hanketta[2].
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti on jaettu viiteen tulosalueeseen[3].
| Tunniste | Alaikäraja | Viite | Määritelmä | |
|---|---|---|---|---|
.svg) |
S | Kaiken ikäiset | Sunified kaikille yleisöille. | |
.svg) |
7 | 7 vuotta tai enemmän | Sopii yli 7-vuotiaille. | Alle 7-vuotiaiden lasten on oltava aikuisen seurassa. |
.svg) |
12 | 12 vuotta tai vanhempi | Sopii yli 12-vuotiaille. | Alle 12-vuotiaiden lasten on oltava aikuisen seurassa. |
.svg) |
16 | 16 vuotta tai vanhempi | Sopii yli 16-vuotiaille. | Alle 16-vuotiaiden lasten on oltava aikuisen seurassa. |
.svg) |
18 | 18-vuotias tai vanhempi | Rajoitettu yli 18-vuotiaille. | Vain yli 18-vuotiaat. |
Kokoelma- ja arkistotyössä huolehditaan siitä, että instituuttiin talletettu kotimainen ja ulkomainen elokuva sekä muu av-aineisto säilyvät asianmukaisesti järjestettyinä ja luetteloituina.
KAVIn filmikokoelmat käsittävät noin 1 300 pitkää kotimaista elokuvaa, ja tätä nykyä tämä määrä karttuu noin 25 uuden elokuvan vuositahdilla.[5] Kotimaisen elokuvaperinnön säilyttäminen jälkipolville on yksi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin keskeisistä tehtävistä, jota tuetaan lainsäädännöllä.
Laki velvoittaa tekijöitä ja tuottajia tallettamaan kotimaassa tuotetun elokuvamateriaalin alkuperäiset kuva- ja ääninegatiivit, niitä vastaavat esityskopiot sekä kappaleet mainos- ja pr-materiaalista. Laki koskee julkisesti esitettäviksi tarkoitettuja kotimaisia elokuvia.[6]
Talletustapahtuman hoitaa elokuvan tuottaja tai, jos erikseen sovitaan, tallettaja voi pyytää laboratoriota hoitamaan talletusliikenteen. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti lähettää talletustodistuksen aina elokuvan tuottajalle.
Jokainen suomalainen elokuvantekijä ja -tuottaja voi saada elokuvansa talletetuksi Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin. Tähän ns. tallettajapalveluun kuuluu ilmainen ja luottamuksellinen tallettajan aineistojen selvitys- ja kunnostustyö. Tarvittaessa materiaali luovutetaan tallettajan käyttöön, jonka jälkeen se palautuu arkiston kokoelmiin.
Tekijän kannalta olennaista on, että tallettajalla on oikeus käyttää omaa arkistoon talletettua materiaaliaan vapaasti.[7] Arkistoituja elokuvia saa käyttää ilman oikeuksienomistajan lupaa vain korkeakoulutasoiseen tutkimukseen ja opetukseen. Kaikkeen muuhun käyttöön tarvitaan tallettajan lupa.[8]
Laissa on erilaisia määräaikoja, joiden kuluessa elokuvat tulee tallettaa. Ne lasketaan elokuvan tarkastamispäivästä. Jos elokuvaa ei ole tarkastettu, ajat määräytyvät sen valmistumisesta. Elokuvan alkuperäisaineisto on talletettava viiden vuoden kuluessa. Esityskelpoinen kopio ja kopiot mainos- ja tiedotusaineistosta talletetaan kolmen vuoden kuluessa.[9]
Kansallisen audiovisuaalisen instituutin digitaalisten palveluiden yksikkö vastaa kotimaisen elokuvaperinnön saattamisesta digitaaliseen muotoon.[10]
Pitkät kotimaiset elokuvateatterielokuvat digitoidaan vuosittain tehtävän suunnitelman mukaisesti. Tavoitteena on taata kotimaisen elokuvaperinnön saatavuus myös digitalisoituihin elokuvateattereihin. Lähtökohtana on siis tehdä elokuvista digitaalinen esityskopio, DCP (Digital Cinema Package).
Digitointien joukkoon otetaan vuosittain muutamia restauroitavia elokuvia. Nämä ovat elokuvia, joille on kysyntää ja joiden esitysoikeudet ovat selvät. Vuosittain digitoidaan lisäksi kymmenkunta elokuvaa, jotka levitetään tallenteina. Esitystoiminnan ja elokuvafestivaalien tarpeet pyritään mahdollisuuksien mukaan huomioimaan. Etusijalla ovat elokuvat, joista ei ole kunnollista esityskopiota tai pelastemateriaalia filmimuodossa.
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti pyrkii säilyttämään kopiot kaikista Suomessa levitetyistä ja suomeksi tekstitetyistä ulkomaisista elokuvista. Kopiot ovat tarpeen myös instituutin toteuttaessa elokuvakasvatuksellista tehtäväänsä. Kokoelmaa laajennetaan ja kartutetaan yhteistyössä tuottajien ja maahantuojien kanssa.[11]
Kansallisen audiovisuaalisen instituutin videokokoelmat muodostuvat Suomessa levitettyjen vuokra- ja myyntivideokasettien ja DVD-levyjen vapaakappaleista, videotekniikalla tehtyjen elokuvien ja ohjelmien tallenteista ja tutkimustarkoituksiin tehdyistä kotimaisten elokuvien DVD- ja videokopioista.[12]
Vapaakappalelaki, joka elokuva-arkiston osalta tuli voimaan vuonna 1981, on velvoittanut videotallenteiden valmistajia, maahantuojia ja levittäjiä luovuttamaan vapaakappaleet kaikista videotallenteista, joita on valmistettu tai tuotu maahan yli 50 kappaletta. Vuoden 2008 alusta voimaan astunut Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä[13] korvasi vanhan vapaakappalelain.
Oheisaineistokokoelmissa on noin 450 000 kotimaista valokuvaa 1 800 eri elokuvasta. Ulkomaisia valokuvia on 500 000 yli 20 000 eri elokuvasta. Koti- ja ulkomaisia julistenimikkeitä on yli 12 000, käsikirjoitusnimikkeitä yli 20 000.
Yksikkö toimittaa ja lainaa asiakkailleen valokuvia ja julisteita sekä niiden vedoksia. Valokuvat ja julisteet annetaan pelkästään lainaksi, ja käytön jälkeen aineisto palautetaan arkistoon.
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ei myy kokoelmissaan olevaa aineistoa. Kuva- ja julistelainoista veloitetaan hinnaston mukaisesti. Palvelumaksu veloitetaan kaikesta uloslainatusta aineistosta käytöstä riippumatta. Yksikön tiloissa on lisäksi mahdollista tutkia elokuvien käsikirjoituksia ja mainosmateriaalia. Käyttöoikeuksien selvittäminen on aina käyttäjän vastuulla.[14]
Tenho-elokuvatietokantaan on luetteloitu Suomessa valmistettujen tai elokuvateattereissa esitettyjen ulkomaisten elokuvien filmografisia ja ensi-iltatietoja sekä suomen- ja ruotsinkielisiä nimiä.
Asiakaspäätteen avulla voi hakea myös tietoa elokuviin liittyvästä arkistoaineistosta (filmit ja videot, valokuvat, julisteet, käsikirjoitukset, leikekansiot, sisältöselvitykset, elokuvaesitteet).
Tenho sisältää perustiedot kaikista Suomessa levitetyistä (tarkastetuista) pitkistä elokuvista ja lukuisista lyhytelokuvista. Tätä yksityiskohtaisempaa tietoa tietokannassa on kotimaisista pitkistä elokuvista ja uudemmista kotimaisista lyhytelokuvista.[15]
Arkiston asiakkaat voivat vapaasti katsella tietoja elokuvista kirjastossa sijaitsevan asiakaspäätteen avulla. Osaa Tenhon tiedoista pääsee tarkastelemaan KAVIn Elonet-sivuston[16] kautta.
Yksi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tärkeistä tehtävistä on edistää audiovisuaalista kulttuuria Suomessa. Käytännössä se tapahtuu usealla eri toiminta-alueella: esitystoimintana, elokuvakasvatuksena, kirjasto- ja tietopalveluina, näyttely- ja julkaisutoimintana.[17]
KAVIn esitystoiminta keskittyi aiemmin perinteikkääseen Orion-elokuvateatteriin[18] Helsingissä. Helsingin keskustakirjasto Oodin myötä Kavi siirsi elokuvaesityksensä vuodesta 2019 lähtien ensisijaisesti uudisrakennuksen alakerran Kino Reginaan.[19][20] Näytöksiä järjestetään pääosan vuodesta kuutena päivänä viikossa, kolme näytöstä illassa. Esityssarjat kattavat elokuvan historian varhaisvaiheista nykyelokuvaan. Esillä on niin klassikkoteoksia kuin uudelleenlöydettyjä helmiäkin, laajoja retrospektiivejä, tutkimusretkiä lajityyppien historiaan sekä tapahtumia kinokonserteista seminaareihin. Esitystoiminnan aluesarjoja järjestetään yhdeksällä eri paikkakunnalla: Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Rovaniemellä, Tampereella ja Turussa.[21]
KAVI tekee myös yhteistyötä useiden elokuvafestivaalien ja järjestöjen kanssa. Yksi tärkeä yhteistyökumppani on Helsingin yliopisto, jonka kanssa järjestetään luentosarjoja ja niihin liittyviä esityssarjoja.
Arkiston kirjasto[22] palvelee asiakkaitaan audiovisuaalisen ja elokuva-alan erikoiskirjastona, joka on valikoimaltaan ainutlaatuinen Suomessa. Kirjastossa on selailtavissa myös laaja elokuvia ja elokuvantekijöitä koskeva leikekokoelma.
Elokuvakasvatus[23] on nykyään merkittävä osa audiovisuaalisen kulttuurin edistämistyötä. Helsingin Orionissa ja aluesarjoissa järjestetään koululaisnäytöksiä, joihin on tarjolla myös oppimateriaaleja. Näytösten lisäksi koulut voivat osallistua erilaisiin työpajoihin. Syksyllä 2013 avautui Elokuvapolku-sivusto[24], joka tarjoaa kasvattajille tietopankin sekä ilmaisia elokuvanäytteitä elokuvakasvatuksen tueksi.
Elokuvaan liittyvän tutkimustoiminnan tuloksena julkaistaan alaan liittyviä teoksia. Julkaisuista merkittävin on Suomen kansallisfilmografia, jota vuodesta 2013 alkaen on julkaistu verkossa Elonet-palvelussa.[25]
KAVIn kokoelmia tuodaan yleisölle esille myös erilaisten näyttelyiden kautta. Kansainvälinen kulttuurivaihto keskittyy yhteistyöhön monien ulkomaisten tahojen kanssa lähinnä elokuvaesitysten muodossa.[17]
Radio- ja televisioarkisto (RTVA) on perustettu huolehtimaan suomalaisen radio- ja tv-kulttuurin säilymisestä jälkipolville.
Vuoden 2008 alussa perustetun radio- ja tv-arkiston toiminta perustuu kulttuuriaineistolakiin, joka asettaa velvoitteita sekä radio- ja tv-arkistolle että ohjelmien tuottajille.[26]
RTVA palvelee tutkijoita ja opiskelijoita tallentamalla televisio- ja radiokanavien digitaalista ohjelmavirtaa[27], jota voi selata ja tutkia katselu- ja kuuntelupisteissä seitsemällä eri paikkakunnalla[28]. Lisäksi RTVA tallettaa laissa määritellyt ohjelmatyypit alkuperäistasoisina fyysisinä kappaleina tai tiedostoina. RTVA ottaa vastaan vanhaa radio- ja tv-aineistoa, joka on lähetetty Ylen ulkopuolisilla kanavilla. Tällä hetkellä kokoelmaan kuuluvat mm. MTV Oy:n vanha filmiarkisto sekä Moon TV:n ja Radio Cityn arkistot. Vanhimmat ohjelmat ovat vuodelta 1962. Vanhaa aineistoa voi katsella ja kuunnella KAVIn tiloissa.
RTVA tallentaa Ritva-tietokantaan keskeisten kotimaisten radio- ja tv-kanavien ohjelmavirran kokonaisuudessaan sekä näytteitä yli 100 kanavalta.[29][30] Laki velvoittaa myös ohjelmien tuottajia toimittamaan kaikista vuoden 2007 jälkeen ensiesityksensä saaneista ohjelmista alkuperäistasoisen kappaleen arkistolle.[31]
Digitaalinen kaappaustallennus aloitettiin vuoden 2009 alussa, ja asiakaskäyttöön järjestelmä otettiin marraskuussa 2010. Tallennus tapahtuu KAVIn vuosittain laatiman ja opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymän tallennussuunnitelman mukaisesti.[32]
Alkuperäistasoisten ohjelmien arkistoinnilla varmistetaan se, että ohjelmasta on arkistoitu uusintalähetyksen tai uuden julkaisun vaatimukset täyttävä kappale, jonka laatu on paras saatavissa oleva. Ohjelmat saavat varman säilytyspaikan arkiston suojissa, ja ne numeroidaan ja luetteloidaan tietokantaan.
Radio- ja televisioarkistoon talletettuja ohjelmia voi katsella ja kuunnella Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tiloissa sekä alueellisissa katselu- ja kuuntelupisteissä. Vuoden 2009 alusta lähtien tallennettua ohjelmavirtaa voi katsella ja kuunnella kaikissa katselupisteissä. Niissä voi katsella myös Yleisradion vuosina 1957–2008 tuottamia ohjelmia.[33] Arkistoituun materiaaliin voi tehdä myös tiedonhakuja. Talletettuja alkuperäislaatuisia ohjelmia voi katsella ja kuunnella ainoastaan KAVIn tiloissa. Katselu ja kuuntelu edellyttävät aineiston noutoa varastolta ja katselu- ja kuuntelutilan varaamista, joten siihen täytyy varata aika.[34]
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö (MEKU) koordinoi ja edistää kansallista mediakasvatusta, kouluttaa kuvaohjelmaluokittelijoita ja valvoo heidän toimintaansa sekä valvoo kuvaohjelmien tarjoamista.[35]
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö kouluttaa kuvaluokittelijat ja valvoo heidän toimintaansa (ks. tarkemmin kuvaohjelmalaki[36]). Luokittelijat antavat ikärajat kuvaohjelmille – eli elokuville, tv-ohjelmille ja digitaalisille peleille. KAVIn pääasiallinen tiedotuskanava ikärajoista on Ikärajat.fi -sivusto.[37]
MEKU valvoo myös kuvaohjelmien tarjoamista eli esimerkiksi sitä, noudattavatko televisiokanavat, elokuvateatterit ja tallenteita myyvät kaupat ikärajamerkintöjä. MEKU vastaa kuvaohjelmaluokittelijoiden koulutuksesta ja kertauskoulutuksesta sekä ylläpitää ja kehittää luokitteluohjelmistoa, jonka avulla kuvaohjelmalaissa tarkoitettu luokittelu toteutetaan.
Yleisö voi antaa MEKUlle palautetta lapsen kehitykselle haitallisten kuvaohjelmien tarjoamisesta.[38] Yleisöpalautteen vastaanottamisesta annetaan vahvistus, ja jos palaute aiheuttaa toimenpiteitä, siitä toimitetaan tieto palautteen antajalle.
MEKU edistää myös lasten mediataitoja ja lapsille turvallisen mediaympäristön kehittämistä yhteistyössä muiden viranomaisten ja toimialan yhteisöjen kanssa.[39] MEKU tiedottaa lapsia ja mediaa koskevista asioista sekä toimii asiantuntijana lasten mediaympäristön kehityksessä. Yksikössä myös edistetään toimialaan liittyvää tutkimusta sekä seurataan alan kansainvälistä kehitystä.
KAVIn museoesinekokoelmassa on elokuvauksessa, laboroinnissa, levityksessä ja esityksissä käytettyjä laitteita ja aineistoja kuten kameroita, leikkauspöytiä, projektoreita, rekvisiittaa, näyttelijöiden rooliasuja ja elokuvateattereiden kalusteita. Joukossa on myös taikalyhtyjä, jotka kuuluvat elokuvaa edeltäneeseen, vuosisatojen takaiseen kuvanesitysperinteeseen. Suurin osa esineistöstä on kuitenkin peräisin äänielokuvan ajalta, 1930-luvun ja nykyhetken väliltä.
Museon kokoelmia kartutetaan pääasiassa lahjoituksin. KAVIin talletettavien elokuvien käyttöoikeudet jäävät useimmiten tallettajalle, mutta museoesineet instituutti pyrkii saamaan omistukseensa.
Helsingin Kalasatamassa yhdentoista vuoden ajan toiminut Elävän kuvan museo sulki näyttelytilansa 4.6.2015. Omaehtoinen näyttelytoiminta on korvaavien tilojen puuttuessa toistaiseksi keskeytynyt.[40]
Kolme muuta Kavin johtajan tehtävää hakenutta teki Riitta Vanhatalon nimityksestä valitukset hallinto-oikeudelle. Se kumosi 10. kesäkuuta 2024 Vanhatalon nimityksen lainvastaisena, koska hakijoiden ansioita ei ollut vertailtu tasapuolisesti, virkaan nimitetty ei ollut täyttänyt kelpoisuusehtoja ja nimitys oli syrjintäkiellon vastainen. Asia etenee korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mikäli se antaa valitusluvan.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
