Havaijin kuningas (1874–1891) From Wikipedia, the free encyclopedia
Kalākaua (oikealta nimeltään David Laʻamea Kalākaua, 16. marraskuuta 1836 – 20. tammikuuta 1891[2]) oli Havaijin kuningas vuosina 1874–1891. Hän oli viimeinen Havaijia hallinnut kuningas ja ensimmäinen vallassa oleva hallitsija, joka teki maailmanympärysmatkan. Lisäksi hän oli ensimmäinen ulkomaalainen valtionpäämies, joka teki valtiovierailun Yhdysvaltoihin.
| Kalākaua | |
|---|---|
|
Hilpeä Hallitsija Renessanssikuningas Tyynenmeren Napoleon Toimittajakuningas | |
 Kalākaua valokuvattuna 1882 | |
 Havaijin kuningas | |
| Valtakausi | 12.2.1874 – 20.1.1891 |
| Kruunajaiset | 12. helmikuuta 1883[1] |
| Edeltäjä | Lunalilo |
| Seuraaja | Liliʻuokalani |
| Syntynyt |
David Laʻamea Kalākaua 16. marraskuuta 1836  Honolulu, Havaiji |
| Kuollut |
20. tammikuuta 1891 (54 vuotta) San Francisco, Kalifornia, USA |
| Hautapaikka | Mauna ʻAla |
| Puoliso | Kapi‘olani (vih. 1863) |
| Suku | Kalākaua |
| Isä | Caesar Kapaʻakea |
| Äiti | Analea Keohokālole |
| Uskonto | anglikaani |
| Nimikirjoitus |
 |
Kalākaua syntyi vuonna 1836 ja sai nimekseen David. Hänen isänsä oli Caesar Kapaʻakea ja äiti Analea Keohokālole. Molemmat olivat päällikköjä ja äitinsä puolelta David oli Keaweaheulun lapsenlapsenlapsi. Keaweaheulu puolestaan oli Kamehameha Suuren alaisuudessa palvellut neuvonantaja, joka oli auttanut Kamehamehaa yhdistämään Havaijin saaret yhdeksi kuningaskunnaksi. Kuningas Kamehameha III katsoi Davidin, ja hänen sisarustensa, olevan oikeutettuja kruununperimykseen sukutaustansa vuoksi.[2]
Ollessaan 14-vuotias Kalākaua aloitti sotilaan taitojen opettelemisen entisen preussilaisen kapteenin Franz Funkin alaisuudessa. Kaksi vuotta myöhemmin hänet ylennettiin kapteeniksi. Kiinnostus armeijaa ja sotatieteitä kohtaan säilyivät Kalākauan koko elämän ajan. Nuoruudessaan Kalākaua tunnettiin ennen kaikkea hyväntuulisena, vahvatahtoisena ja pelottomana. Kiinnostus koulunkäyntiä kohtaan oli vähäisempää. Kuninkaallisille varatussa koulussa häntä opettivat lähetyssaarnaajat Amos ja Juliette Cooke.[4]
Aikuisen Kalākauan kerrotaan olevan pullea ja itsepintainen. Hän puhui sujuvaa englantia, vaikka toisinaan kielioppi olikin rikkonaista.[5]
Kalākaua meni naimisiin vuonna 1863 Kapi‘olanin kanssa. Avioliitto sai aikaan juoruja Honolulussa, sillä juuri kukaan ei vielä tuossa vaiheessa uskonut Kalākauan koskaan nousevan kuninkaaksi. Juorujen mukaan Kalākaua olisi pyrkinyt naimaan Kapi‘olanin vain tämän statuksen takia. Parille ei koskaan syntynyt lapsia.[5][6] Kapi‘olani käytti aikansa järjestämällä hyväntekeväisyystapahtumia, joissa kerättiin rahaa muun muassa lepraa sairastavien terveiden lapsien koulukotiin sekä synnytyssairaalaan.[7]
Yhdessä lankonsa John Owen Dominisin kanssa Kalākaua oli mukana perustamassa vapaamuurareiden loosia Havaijille.[8] Uskonnolliselta vakaumukseltaan kuningas oli anglikaani ja kuului Havaijin kirkkoon, jossa hän meni myöhemmin naimisiin.[9]
Kalākaua oli lahjakas muusikko. Kalākauan musikaalinen lahjakkuus suuntautui erityisesti lyriikkaan ja laulujen sanoitukseen. Hän myös tuki musiikkia avokätisesti aina perinteisestä havaijilaisesta hulasta aina valssiin. Häntä arvostetaan erityisesti hulan tukijana.[10] Hilossa järjestetään edelleen vuosittain viikon mittainen hula-tapahtuma nimeltä Merrie Monarch Festival, jonka nimi viittaa Kalākauaan.[11]
Yhdessä sisarustensa Lili‘uokalanin, Likeliken ja Leleiohokun kanssa Kalākaua kuuluu ns. neljään taivaalliseen. Nelikko on ollut avainasemassa havaijilaisen musiikin, runouden ja tanssin suojelemisessa.[12]
Tunnetuin Kalākauan sanoittama kappale on Hawai‘i Pono‘ī, joka oli sekä Havaijin kuningaskunnan, ja myöhemmin myös osavaltion, kansallislaulu.[13]
Jo ennen kuninkaaksi nousua Kalākaualla oli pitkä kokemus hallinnosta: hän oli toiminut Kamehameha IV:n hallituksessa minkä lisäksi hän edusti parlamentissa 13 vuotta. Lisäksi Kalākaua toimi Havaijin ensimmäisenä postimestarina.[6][14]
Vuonna 1869 Kalākaua pyysi eroa kamariherran virastaan kuningas Kamehameha V:ltä. Tämän saatuaan hän jatkoi nuorena aloittamiaan lakiopintoja ja sai lakimiesluvan vuonna 1870. Kalākaua työskenteli virkailijana maanjaosta vastaavassa virastossa vuoteen 1874 asti.[15]
Kalākaua pyrki kuninkaaksi jo vuonna 1873; kuningas Kamehameha V oli kuollut eikä nimennyt itselleen seuraajaa, joten parlamentti kokoontui valitsemaan kuninkaan vaaleilla. Kalākaua ilmoittautui ehdokkaaksi, mutta hävisi vastaehdokkaalleen Lunalilolle.[16] Lunalilon valinta oli yksimielinen, mutta hän sairasti suurimman osan ajastaan ja valtakausi jäi vain reilun vuoden mittaiseksi.[17]
Lunalilon kuoleman jälkeen Havaijin johtajat kokoontuivat taas valitsemaan uuden kuninkaan. Lunalilo oli aikoinaan ollut todella suosittu ja nyt entinen vastaehdokas Kalākaua oli vaalien ennakkosuosikki. Vaalit järjestettiin 12. helmikuuta 1874, vain yhdeksän päivää Lunalilon kuoleman jälkeen. Kalākauan lisäksi uudeksi hallitsijaksi ehdotettiin leskikuningatar Emmaa, joka oli suosittu erityisesti Havaijin kantaväestön keskuudessa. Kalākaualla oli myös toinen potentiaalinen vastaehdokas: prinsessa Bernice Pauahi Bishop, joka kuitenkin oli kieltäytynyt jo Kamehameha V:n tarjottua kruunua tälle.[18] Kalākaualla oli kuitenkin enemmän kannatusta Havaijin parlamentissa, joka voitti vaalit äänin 39–6. Emman kannattajat alkoivat mellakoimaan hyökäten myös parlamentaarikkojen kimppuun, joista yksi kuoli vammoihinsa. Mellakat kukistettiin brittien ja amerikkalaisten avulla.[19][20][21]
Jonkin aika kuninkaanvaaliensa jälkeen Kalākaua alkoi käyttää allekirjoituksessaan isoa R-kirjainta. Se viittaa latinankielen sanaan Rex (suom. "kuningas") ja oli eurooppalaisten kuninkaiden käyttämä yleinen tapa korostaa asemaansa kuninkaana.[22]
Koko Kalākauan valtakautta leimasi alati kasvava riippuvuus Yhdysvalloista ja sieltä Havaijille muuttaneiden sokeriviljelijöiden intresseistä.[23]
Kuninkaana Kalākaua ei hyväksynyt lähetyssaarnaajien harjoittamaa perinteisen havaijilaisen kulttuurin tukahduttamista ja vaan pyrki nostamaan sen profiilia ja kirjoitutti havaijilaista mytologiaa ja suullista historiaa muistiin. Tämän takia Kalākauasta käytetään lempinimeä Hilpeä Hallitsija (engl. The Merrie Monarch).[2][24]
Vuonna 1886 Kalākauan täyttäessä 50 hän järjesti kaksi viikkoa kestäneet juhlat, joissa järjestettiin paraateja, ilotulituksia, hula-esityksiä ja julkinen lū‘au (perinteiset havaijilaiset syömingit).[14] Havaijin parlamentti myönsi juhlien järjestämiseen 15 000 dollaria.[25] ‘Iolanin palatsissa juhlitaan edelleen Hilpeän Hallitsijan syntymäpäiviä muun muassa avoimilla ovilla.[26][27]
Kalākauan kaudella Havaijin alkuperäisväestön määrä oli laskussa. Vastaavasti tilalle muutti paljon ulkomaalaisia: yhtäältä eurooppalaisia ja amerikkalaisia, jotka ostivat kuningaskunnan maita sokeriplantaaseiksi ja toisaalta filippiiniläisiä ja kiinalaisia työskentelemään näille plantaaseille. Kalākaua kannatti havaijilaista nationalismia ja kampanjoi muun muassa kuninkaanvaaleissaan sloganilla "Havaiji havaijilaisille".[20]
Perinteisesti havaijilaisen kielen ja kulttuurin renessanssin katsotaan alkaneen 1970-luvulla, mutta myös Kalākauan valtakautta voidaan pitää kulttuurillisena renessanssina, sillä tämä pyrki pysäyttämään havaijilaisen kulttuurin kuoleman.[28][29] Tämän vuoksi Kalākauaa kutsutaan toisinaan myös lisänimellä Renessanssikuningas.[30]
Vuonna 1876 voimaan astunut vastavuoroisuussopimus vapautti havaijilaisen sokerin tariffeista Yhdysvalloissa. Vuonna 1887 sopimus uusittiin ja Kalākaua joutui hyväksymään amerikkalaisten ehdon rakentaa laivastotukikohta Pearl Harboriin.[16]
Kalākaua oli ensimmäinen istuva Havaijin kuningas, joka matkusti Washingtoniin, jossa hän allekirjoitti kauppasopimuksen Yhdysvaltain ja Havaijin välillä. Vuonna 1881 hän lähti maailmanympärysmatkalle, josta hän palasi kaksi vuotta myöhemmin ja alkoi tämän jälkeen rakennuttaa 'Iolanin palatsia.[21] Ennen palatsin valmistumista, vuonna 1879, Kalākaua järjesti ja johti vapaamuurarirituaalin paikalla, johon palatsi myöhemmin nousi.[31] Maailmanympärimatkansa päätyttyä Kalākauasta tuli myös ensimmäinen hallitsija, joka oli matkustanut maailman ympäri.[32][33] Tavoitteena oli legitimitoida Havaijin asema itsenäisenä valtiona, minkä johdosta Kalākaua muun muassa perusti havaijilaisia ritarikuntia, joiden jäsenyyksiä hän sitten jakoi ulkomaisille valtionpäämiehille maailmanympärimatkansa aikana, koska Kalākaua oli tietoinen siitä, että itsenäiset valtiot käyttävät kunniamerkkien vaihtoa osoituksena diplomaattisista suhteista.[34]
Lokakuussa 1886 Kalākaua allekirjoitti lain, joka käytännössä palautti Havaijin armeijan, kun kuningaskunnan ulkoministeriön alaisuuteen perustettiin sota- ja laivastolaitokset.[35] Kalākauasta tuli asevoimien ylipäällikkö, generalissimus 1. lokakuuta 1886.[36] Kalākauan edeltäjä, Lunalilo, oli lakkauttanut armeijan valtakaudellaan kapinan päätteeksi.[37]
Polynesialaisten kansojen suojelemiseksi Kalākaua suunnitteli myös Polynesian konfederaation perustamista.[38]
Vierailtuaan Euroopassa Kalākaua alkoi myös kiinnostua eurooppalaisista monarkeista ja näiden kruunajaisista, minkä vuoksi hän halusi järjestää samantyyppiset kruunajaiset myös Havaijilla. Tätä varten kuningas tilasi lontoolaiselta kultasepältä kuninkaallisen kruunun itselleen.[39]
Kalākauan kruunajaiset pidettiin 12. helmikuuta 1883 ja hän kruunasi itse itsensä, minkä johdosta häntä alettiin kutsua Tyynenmeren Napoleoniksi. Myöhemmin siskolleen Lili'uokalanille kirjoittamassaan kirjeessä Kalākaua perusteli itsensä kruunaamista sillä, ettei halunnut luoda tilannetta, jossa jotkin muut tahot ajautuisivat riitelemään oikeudestaan kruunata kuningas. Lisäksi Havaijin kapu-järjestelmän mukaan kukaan vähäisemmän manan omaava ei saanut kätensä varjollakaan kajota päällikön päähän, joten ainoastaan itse ylin mahdollinen päällikkö voi kruunata itsensä.[40]
Vuonna 1877 Kalākaua avasi puiston Honoluluun, jossa esiteltiin kuninkaan henkilökohtainen lintukokoelma sekä järjestettiin raveja. Paikalle perustettiin myöhemmin Honolulun eläintarha.[41]
Kalākaua sponsoroi useita havaijinkielisiä lehtiä jo ennen valtaan nousuaan, minkä vuoksi hän sai myöhemmin lempinimen Toimittajakuningas (engl. Editor King). Tällaisia lehtiä olivat muun muassa Ko Hoku o Ka Pakipika, Ka Manawa ja Ka Hoku o Ke Kai. Näistä ensimmäinen oli ensimmäinen kokonaan havaijinkielinen ja havaijilaisten operoima sanomalehti.[42]
1880-luvun lopussa Kalākauan hallintoa hankaloitti Havaijilaisliigaksi itseään kutsuva järjestö. Nimestään huolimatta siihen ei kuulunut yhtään Havaijin alkuperäisväestöön kuuluvaa henkilöä, vaan se oli rikkaiden amerikkalaisten ja eurooppalaisten vaikutuskanava. Liiga katsoi, että kuninkaan tulisi jakaa valtansa maan hallituksen kanssa.[43]
Vuonna 1887 Kalākaua pakotettiin allekirjoittamaan Havaijin uusi perustuslaki. Tämän takia sitä kutsutaan toisinaan Pistinperustuslaiksi (engl. Bayonet Constitution). Allekirjoittamaan kuninkaan pakottivat Honolulu Rifles -nimiseen ryhmään kuuluvat, pääsääntöisesti valkoiset siirtolaiset, ja uuden perustuslain mukaan valtaa siirrettiin kuninkaalta parlamentille, joka oli hyvin lähellä nimenomaan valkoisia siirtolaisia ja plantaasinomistajia.[23][44] Lisäksi uusi perustuslaki vei merkittävästi maita Havaijin alkuperäisasukkailta ja antoi poliittista valtaa valkoisille siirtolaisille.[45]
Syy sille, miksi Kalākaua suostui allekirjoittamaan uuden perustuslain, oli lähinnä vallankumouksen pelko. Kalākauan sisko, Lili‘uokalani, sanoi, että "hänellä [Kalākaualla] oli täydet vakuutukset, konkreettisia toimia lukuun ottamatta, siitä, että salaliittolaiset olivat valmiita vallankumoukseen ja olisivat salamurhauttaneet hänet, mikäli hän olisi kieltäytynyt".[43]
Vastareaktiona uudelle perustuslaille Robert Wilcox aloitti kapinan 30. heinäkuuta 1889, joka kuitenkin epäonnistui.[46]
Vuonna 1890 Kalākaua otti yhteen maan parlamentin kanssa, minkä jälkeen hän matkusti Kaliforniaan lomailemaan. Kuningas kuoli sanfranciscolaisessa Palace Hotelissa vuonna 1891.[21] Kuolinsyyksi merkittiin munuaisia vaivaava krooninen sairaus, Brightin tauti (glomerulonefriitti).[30] Hänet on haudattu muiden Havaijin hallitsijoiden tapaan kuninkaalliseen mausoleumiin nimeltä Mauna ʻAla, joka sijaitsee Honolulussa.[47]
Hieman ennen kuolemaansa Kalākauan puhetta äänitettiin vahasylinterille, jota säilytetään nykyään Bishop Museumissa.[48]
Pitkään oletettiin, että Kalākauan viimeiset sanat olivat "kertokaa kansalleni, että yritin". Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan todellisuudessa ne olivat "oi, minä olen ihminen, joka on vakavasti sairas" (havaijiksi Auē, he kanaka au, eia i loko o ke kūkonukonu o ka ma‘i!).[49]
Koska Kalākaualla ei ollut omia lapsia, hän nimesi Leleiohokun seuraajakseen, mutta tämä ehti kuolla jo vuonna 1877. Näin ollen kuningas nimitti seuraajakseen sisarensa Lili‘uokalanin, joka oli aikaisemmin toiminut myös Kalākauan sijaishallitsijana.[21]
Kamehameha I:n kuninkaallinen ritarikunta (Havaiji, 1867)[36]
Kalākauan kuninkaallinen ritarikunta (Havaiji, 1874, perustaja)[50]
Kapi‘olanin kuninkaallinen ritarikunta (Havaiji, 1880, perustaja)[51].svg){kind=small}
Havaijin kruunun kuninkaallinen ritarikunta (Havaiji, 1882, perustaja)[52]
Oseanian tähden kuninkaallinen ritarikunta (Havaiji, 1886, perustaja)[53]
Frans Joosefin ritarikunta (Itävalta-Unkari, 1874)[54]
Punaisen kotkan ritarikunta (Saksan keisarikunta, 1878)[55]
Dannebrogin ritarikunta (Tanska, 1880)[56]
Vasa-ritarikunta (Ruotsi-Norja, 1881)[57]
Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön ritarikunta (Iso-Britannia, 1881)[58]
Krysanteemiritarikunta (Japani), 1881[59]
Takovon ristin ritarikunta (Serbian kuningaskunta, 1881)[60]
Pyhän Savan ritarikunta (Serbian kuningaskunta, 1881)[61]
Leopoldin ritarikunta (Belgia, 1881)[62]_ribbon.svg){kind=small}
Thaimaan kruunuritarikunta (Siam, 1881)[62]
Vila Viçosan perisynnittömän sikiämisen ritarikunta (Portugali, 1881)[63]
.jpg)
.jpg)
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
