Islanti (isl. Ísland) on saarivaltio Atlantin valtameren pohjoisosassa, välittömästi pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Islannin väkiluku on 388 000 asukasta ja pinta-ala 103 000 neliökilometriä. Se on väkiluvultaan ja asukastiheydeltään selvästi pienin Pohjoismaa. Maan pääkaupunki on Reykjavík, jossa asuu noin kolmannes Islannin väestöstä. Se on maailman pohjoisin itsenäisen valtion pääkaupunki.[6]
| Islannin tasavalta Ísland |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
| Presidentti | Halla Tómasdóttir | ||
| Pääministeri | Bjarni Benediktsson | ||
| Pääkaupunki |
Reykjavík (129 000 as.) |
||
| Muita kaupunkeja |
Kópavogur (36 000 as.) Hafnarfjörður (30 000 as.) Akureyri (19 000 as.) Reykjanesbær (19 000 as.) |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 103 000 km² [1] (sijalla 108) | ||
| – josta sisävesiä | 2,7 % | ||
| Väkiluku (2023) | 388 000 [2] (sijalla 175) | ||
| – väestötiheys | 3,8 as. / km² | ||
| – väestönkasvu | 3,06 % [2] (2022) | ||
| Viralliset kielet | islannin kieli | ||
| Valuutta | Islannin kruunu (ISK) | ||
| BKT (2023) | |||
| – yhteensä | 30,57 miljardia USD[3] (sijalla 147) | ||
| – per asukas | 78 840 USD[3] | ||
| HDI (2019) | 0,949 [4] (sijalla 4) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 5,8 % [1] | ||
| – teollisuus | 23,6 % [1] | ||
| – palvelut | 70,7 % [1] | ||
| Aikavyöhyke | UTC±0 (GMT)[5] | ||
| – kesäaika | ei käytössä[5] | ||
| Itsenäisyys Itsenäistyi: Tasavalta: |
1. joulukuuta 1918 17. kesäkuuta 1944 |
||
| Lyhenne | IS | ||
| – ajoneuvot: | IS | ||
| – lentokoneet: | TF | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+354 | ||
| Tunnuslause | — | ||
| Kansallislaulu | ”Lofsöngur” | ||
|
|
|||
| Edeltäjä(t) |
 Islanti |
||
Islannissa on aktiivista vulkaanista toimintaa: geysireitä, kuumia lähteitä ja toistuvia tulivuorenpurkauksia. Luonto on karu ja omaleimainen. Golfvirta pitää ilmaston leutona ympäri vuoden, mutta toisaalta lämpötila ei nouse kesälläkään kovin korkealle.
Islanti sai ensimmäiset asukkaansa Skandinaviasta 800-luvulla, ja sen kulttuuri perustuu skandinaaviseen perintöön. Islannista tuli itsenäinen tasavalta vuonna 1944. Se on korkean elintason hyvinvointiyhteiskunta, jonka talouden pilareita ovat kalastus, alumiiniteollisuus ja matkailu.
Maantiede
- Pääartikkeli: Islannin maantiede
- Pääartikkeli: Islannin tulivuoret
Islannin valtio koostuu pääsaaren lisäksi lukuisista vähäisistä pikkusaarista ja luodoista.[7] Niistä suurimmat ovat Heimaey (noin 13 km²), Hrísey (7,52 km²) ja Grímsey (4,6 km²). Näiden lisäksi vain neljä muuta on yli kahden neliökilometrin kokoisia.[8] Pääsaaren pinta-ala on 101 826 neliökilometriä ja koko valtion noin 103 000 neliökilometriä.[9]
Islanti sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen välisellä saumalla. Tämän vuoksi Islannissa on suuri määrä tulivuoria, ja siellä tapahtuu myös paljon maanjäristyksiä. Islannin lounaispuolella sijaitsevien Vestmannasaarien eteläpuolelle syntyi 1960-luvulla vedenalaisten tulivuorenpurkausten seurauksena Surtseyn saari. Saari on ollut syntymisestään asti rauhoitettu, jotta tieteilijät voivat tutkia, kuinka kasvit ja eläimet valtaavat täysin uuden maa-alueen.[10] Tulivuori Hekla purkautui viimeksi vuonna 2000.[11] Sittemmin myös Eyjafjallajökull-jäätikön alla oleva samanniminen tulivuori alkoi purkautumaan vuoden 2010 alkupuolella. Purkauksen aiheuttama tuhkapilvi sotki lentoliikennettä koko Euroopassa.[12]
Islannissa on paljon jokia, vesiputouksia ja sijaintinsa ansiosta myös paljon kuumia lähteitä, joilla tuotetaan geotermistä energiaa. Islannin suurin suihkuttava kuuma lähde on Geysir, joka on antanut nimensä moneen kieleen tarkoittaen suihkuttavaa kuumaa lähdettä. Islannissa on myös paljon jäätiköitä, ja noin 11,5 prosenttia maan pinta-alasta onkin jään peitossa. Euroopan suurin jäätikkö on Etelä-Islannissa sijaitseva Vatnajökull.[13]
Korkeimmat vuoret ovat yli 2 000 metriä korkeita, ja maan korkein kohta on Vatnajökullin jäätiköllä sijaitseva Hvannadalshnúkur (2 110 m). Maan rannikko on melkein joka puolelta muodostunut monista vuonoista ja poukamista. Monin paikoin kallioseinämät kohoavat jyrkkinä suoraan merestä. Toisaalla taas kilometrien pituiset hietikot eli somerikot tai kivikot reunustavat merenrantaa. Rantaviivaa on kaiken kaikkiaan 4 970 kilometriä.[1]
Kasvillisuus
Vain neljännes Islannin pinta-alasta on kasvillisuuden peittämää. Eroosio on voimakasta, ja sitä vastaan kamppailu on tärkeä osa luonnonsuojelua. Islannin lukuisat tulivuorenpurkaukset, merituuli ja lampaiden laiduntaminen ovat osaltaan aiheuttaneet sen, että Islannin luonto on karu ja autio. Maassa kasvaa kuitenkin lukuisia erilaisia kasveja; villejä lajeja tunnetaan useita satoja. Enimmäkseen ne ovat matalakasvuisia arktisten alueiden kasveja. Kaikkiaan putkilokasvilajeja tunnetaan 470, joista heinäkasvien lajeja on 53.[14]
Islannissa tiedetään kasvaneen runsaasti metsää, mutta alkuperäiset metsät on saaren asuttamisen jälkeen hakattu lähes kokonaan, eikä tilalle ole kasvanut ilmaston kylmenemisen vuoksi uutta. Laaksoissa kasvaa kuitenkin tunturikoivu-, pihlaja-, vaivaiskoivu- ja pajupensastoja. Heinä- ja saraniityt sekä varpunummet ovat hyvin yleisiä, ja kosteuden takia soitakin on muodostunut joillekin seuduille. Ne ovat lähinnä aapasoita palsakumpuineen ja kasvavat yleensä tupasvillaa. Sitkeitä kukkamättäitä tapaa keskellä hiekkaerämaita ja laavakenttiä. Sammalet ja vaivaiskoivut peittävät usein vanhaa laavaa ja muuten karua ympäristöä. Islanninjäkälää kasvaa laajoina mattoina, ja sitä on käytetty pula-aikoina ravinnoksi. Rannikoilla kasvaa oransseina läikkinä haavankeltajäkälää. Rantavesien leväkasvillisuus on rehevää. Yleisiä lajeja ovat ruskeanvioletti irlanninsammal ja vihreä rakkolevän sukulainen Fucus distichus.[15]
Islannissa on käynnissä laajoja metsittämishankkeita. Metsitys on kuitenkin vaikeaa, sillä lähes kaikkialla vapaana laiduntavat lampaat syövät istutetut taimet. Siksi metsitettyjä alueita on jouduttu aitaamaan. Lisäksi metsien kasvu on varsin hidasta. Islantilaiset ovat kuitenkin päättäneet metsittää noin viisi prosenttia alavista maista vuoteen 2040 mennessä. Metsityksessä käytettäviä puulajeja ovat lähinnä tunturikoivu ja kotipihlaja, jotka kasvavat alueella luonnostaankin. Sitkankuusia on istutettu maan etelä- ja länsiosaan jo ennen toista maailmansotaa, ja siperianlehtikuusi menestyy myös kuivemmassa itäosassa.[16]
Eläimistö
Kun Islanti asutettiin, maassa ei ollut muita suurikokoisia maanisäkkäitä naalia lukuun ottamatta.[17] Naalit ovat edelleen yleisiä ja aiheuttavat säännöllisesti tuhoja lammaslaumoissa. Ihmisen mukana saarelle tulivat rotat ja hiiret. Norjasta tuotiin poroja, joiden jälkeläiset elävät nykyisin vapaina Itä-Islannin ylängöillä. Minkkien tarhauksen seurauksena karanneita minkkejä levisi luontoon. Islannin vesillä uiskentelee kaikkiaan 17 valaslajia ja useita hyljelajeja. Valaita pyydettiin runsaasti aina vuoteen 1986, minkä jälkeenkin Islanti on pyytänyt lahti- ja sillivalaita tieteellisiin tarkoituksiin.[18] Hylkeitä metsästetään niiden turkin takia etenkin elo- syys- ja lokakuussa, mutta metsästys on sallittua koko vuoden.[19] Yleisimmät kotieläimet ovat naudat, lampaat ja hevoset. Lisäksi maaseudulla pidetään monia muita kotieläimiä.
Islannin varsinaisen eläimistön muodostavat linnut, joita on tavattu ainakin 300 lajia. Merilinnut, vesilinnut ja kahlaajat ovat yleisimmät kotimaiset linturyhmät. Tyypillisiä merilintuja ovat myrskylintu, lapintiira, lunni, pohjankiisla, ruokki ja suula. Islanti on Euroopan vesi- ja merilintujen tärkein pesimäalue. Hyönteislajeja Islannissa on rekisteröity noin 800 kappaletta. Kovakuoriaiset ja ampiaiset ovat yleisiä. Perhosista Islannissa esiintyy vain koi- ja yöperhosia. Islannin joissa esiintyy lohta, ja nieriä, harjus ja purotaimen viihtyvät järvissä ja puroissa.[20] Kaksi muuta Islannin sisävesillä elävää kalalajia ovat ankerias ja kolmipiikki. Mikään näistä kaloista ei oikeastaan ole sisävesikala, vaan ne ovat merikaloja, jotka ovat vain sopeutuneet makean veden olosuhteisiin.[21]
Runsas plankton Islannin vesillä tarjoaa merieläimistölle ruokaisat olosuhteet. Suolaisen veden kaloja on havaittu kaikkiaan 293 kalalajia. Tärkeimpiä syvämeren kaloja ovat turska, kolja, punasimppu ja seiti. Pintaveden kaloista tärkeimpiä ovat silli ja villakuore. Niiden saalis vaihtelee vuodesta toiseen.[22] Ravut, hummerit, kampasimpukat ja islanninsimpukat ovat tärkeimmät äyriäiset ja simpukat. Piikkinahkaisista pyydetään merimakkaroita ja merisiilejä.[23]
Islannissa on kehittynyt oma hevosrotu, islanninhevonen. Hevosella on ollut koko historiansa ajan suuri merkitys saaren asukkaille. Islanninhevonen on ollut ihmisille hyödyllinen jo satoja vuosia. Hevoset kuuluvat tärkeänä osana islantilaiseen maisemaan ja maaseudulla ne laiduntavat vapaasti suurina laumoina. Islantiin ei saa tuoda hevosia ulkomailta, sillä islantilaiset haluavat säilyttää rodun puhtaana, mutta niitä saa viedä pois – islanninhevosia onkin viety laajalti ympäri maailmaa.[24]
Ilmasto
| Ilmastokaavioita Islannista (sademäärä sinisellä, keskilämpötila punaisella) | |
 |  |
Islannin ilmasto on Golfvirran ansiosta leuto ympäri vuoden. Lämpötila laskee Etelä-Islannissa talvella alimmillaan noin −10 °C:seen, Pohjois-Islannissa taas noin −15 °C:seen. Heinäkuun lämpimimmän päivän ylin lämpötila on etelässä korkeintaan +21 °C ja pohjoisessa korkeintaan +18 °C. Tyypillinen kesäpäivän lämpötila heinäkuun alusta elokuun puoleenväliin on eteläosissa noin +16 °C ja pari astetta alempi pohjoisessa. Hellettä ei esiinny Islannissa juuri koskaan. Sää on hyvin vaihtelevaa vuoden ympäri, tietyistä eri vuodenajoille tyypillisistä säännönmukaisuuksista huolimatta.
Islannin sademäärä vaihtelee voimakkaasti alueen mukaan. Etelä-Islanti on sateisinta aluetta. Siellä sateisin aika on lokakuulta maaliskuulle, jolloin jokaisena kuukautena sataa noin 100 millimetriä vettä, loka–marraskuulla jopa 120 millimetriä. Kuivinta aikaa on loppukevät, jolloin touko–kesäkuussa kummassakin sataa noin 60 millimetriä. Pohjois-islanti on kuivempaa aluetta kuin etelä. Siellä sateet ovat jakautuneet samalla tavoin kuin etelässä, mutta määrät ovat pienempiä. Pohjois-Islannissa sataa noin 400, kun taas etelässä jopa 1 200 millimetriä vuodessa.
Valokuva Islannista tammikuussa 2004.
Jäätiköitä kesällä. Pilvet on poistettu digitaalisesti.
Historia
- Pääartikkeli: Islannin historia
Saaren asuttaminen
Skandinaavit saapuivat saarelle ilmeisesti 840-luvulla. Epävarmojen tietojen mukaan Islannissa olisi ollut iiriläisiä munkkeja ennen skandinaavien saapumista. Iiriläinen lähde vuodelta 825 kertoo, että eräät munkit olivat viettäneet kesän Thulessa, jonka kuvaus vastaa Islantia. Vuosina 1120–1130 kirjoitettu Islantilaisten kirja kertoo, että pakanallisten skandinaavien saapuessa kelttiläiset munkit pakenivat. Arkeologisia todisteita skandinaaveja edeltäneestä asutuksesta ei kuitenkaan ole löytynyt.[25][26]
Islannin löytäjäksi keskiaikaiset lähteet esittävät useita ehdokkaita: usein kunnia annetaan norjalaiselle Ingólfr Arnarsonille ja hänen Leif-veljelleen. Merkittävin uudisasutusaalto Norjasta Islantiin ajoittuu 800-luvun loppupuolelle. Osa skandinaaveista lienee oleskellut ensin Britanniassa, mikä voisi selittää sen, että osalla Maan haltuun ottajien kirjassa mainituista ”alkuasuttajista” on kelttiläiset nimet. Maastamuuton syynä oli kirjallisten lähteiden mukaan Harald Kaunotukan tyrannia, mutta nykyisin muuton katsotaan alkaneen jo ennen kuin Kaunotukka nousi valtaan, ja uudisasutuksen syynä on katsottu olevan pikemminkin vallan ja omaisuuden keskittyminen Norjassa. Vuoden 1095 väestölaskennan perusteella Islannin väkiluku oli tuolloin arviolta 40 000–100 000.[25]
Islannin keskiaikainen itsenäisyys
Islantia voidaan pitää itsenäisenä maana löytämisestään lähtien vuoteen 1262 saakka. Islannissa ei vapaavaltioaikana ollut kuningasta, vaan yleiskäräjien johtajana oli lainpuhuja eli lögsögumaðr. Paikallista valtaa pitivät päälliköt eli goðit, jotka maallisten asioiden lisäksi olivat pakanauskonnon johtohahmoja. Pakanauskonto sai kristinuskosta haastajan vuosituhannen vaihteen tienoilla, kun ensimmäisiä lähetyssaarnaajia saapui Islantiin. Nämä kokivat suurta vastustusta ihmisiä käännyttäessään.[27]
Koko Islannin yhteiset käräjät, maailman vanhimmaksi yhä toimivaksi kansanedustuslaitokseksi kutsuttu Allting, perustettiin vuonna 930. Vuonna 1000 Allting päätti, että Islanti omaksuu kristinuskon.[28] Allting ei pystynyt päättämään, onko kristinuskon viimeinen tuomio ragnarökiä parempi, mutta lopulta sen puheenjohtaja eli lainlukija teki päätöksen kristinuskon hyväksi. Islannissa oli ollut jo pitkään ennen vuotta 1000 kristittyjä ja Norjan kuningas Pyhän Olavin miehet olivat tehneet käännytystyötä maassa.[29] Toisaalta päätökseen vaikutti osittain Norjan kuninkaan Olavi Trygvenpojan painostus. Osa vanhoista tavoista kuten hevosenlihan syöminen ja pakanajumalille uhraaminen jätettiin kuitenkin sallituiksi. Seuraavina vuosikymmeninä ja -satoina islantilaiset käännytettiin kristityiksi ja vanhat pakanuuteen viittaavat lait muutettiin asteittain kristinuskoon sopiviksi. Pakanauskonnon harjoittaminen kiellettiin.[27]
Itsenäisessä Islannissa oli alkeellinen itsehallintojärjestelmä. Se perustui vapaiden talonpoikien tekemiin sopimuksiin, joiden rikkomista saattoi seurata lainsuojattomuus tai verikosto. 1200-luvulla eräät johtavat suvut pyrkivät haalimaan vallan itselleen, mikä johti väkivaltaisuuksiin. Vuosien 1220–1260 välistä aikaa kutsutaan ”Sturlungien ajaksi” erään johtavan suvun mukaan. Sturlungien saagat kuvaavat ajan katkeria valtataisteluita. 1200-luvulla kukoistanut, eurooppalaistenkin mittapuiden mukaan ainutlaatuinen saagakirjallisuus on Islannin arvokkaimpana pidetty kulttuuriperintö.[30][31]
Norjan vallan aika
Vuosina 1262–1264 sisällissotiin väsyneet islantilaiset hyväksyivät sen, että Haakon IV liitti saaren Norjaan ja maassa alettiin soveltaa norjalaista laki- ja hallintojärjestelmää. Tähän päättyi omalaatuinen viikinkiaikainen yhteiskunnallinen kokeilu.[25]
1300-luvulla alkanut pieni jääkausi, joka hävitti Grönlannin skandinaaviasutuksen kokonaan 1400-luvun aikana, oli kova isku myös Islannille.[32] Rutto levisi Islannissa vuosina 1402–1404 ja 1494–1495. Se tappoi arviolta puolet saaren väestöstä.[12] Vielä 1700-luvun lopussa Islannin väkiluku oli selvästi pienempi kuin 1300-luvun alussa.[33] Islanti pysyi Norjan kruununsiirtomaana vuoteen 1814, jolloin Tanskan ja Norjan kuningaskunnat erotettiin ja Islanti jäi Tanskan alaisuuteen.[12]
Tanskan vallan aika
Merkityksensä menettänyt parlamentti oli lakkautettu 1800-luvun alussa, mutta se perustettiin uudelleen vuonna 1843. Vuonna 1873 Islanti sai perustuslain ja 1874 rajoitetun itsehallinnon, 1904 itsehallinnon ja 1. joulukuuta 1918 saaresta tuli virallisesti itsenäinen kuningaskunta personaaliunionissa Tanskan kanssa kansanäänestyksen tuloksena. Yhteys Tanskaan katkesi toisessa maailmansodassa: Saksa miehitti Tanskan ja liittoutuneet puolestaan Islannin. Sodan jälkeen maasta tuli itsenäinen tasavalta vuoden 1944 kansanäänestyksen jälkeen.[12]
Islannin uusi itsenäisyys
Toisen maailmansodan aikana Islanti oli ensin brittien miehittämä ja sittemmin puolustusliitossa Yhdysvaltojen kanssa. Sodan jälkeen maa liittyi Natoon. Islanti ei perustanut omaa armeijaa ja se on ainoa Naton jäsenmaa, jolla ei ole omia asevoimia.[34][35][36]
Aluevesilaajennusten aiheuttama kiista Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa (turskasota) johti maiden välirikkoon 1950-luvun alussa. Britannia asetti Islannin kalan kauppasaartoon. Vuosina 1956–1960 31 prosenttia Islannin viennistä meni Neuvostoliittoon ja SEV-maihin. Islanti sai kaupan vastineeksi öljyä, autoja ja koneita. Pienimuotoisempi talouden kriisi sattui, kun Islannin kauppa Afrikkaan keskeytyi Biafran sodan vuoksi.[37]
1990-luvulta alkaen Islannin taloutta liberalisoitiin voimakkaasti oikeistolaisen itsenäisyyspuolueen pääministeri Davíð Oddssonin johdolla. Hänestä tuli Islannin pitkäaikaisin pääministeri vuosiksi 1991–2004. Vaikka kalastus pysyi merkittävimpänä talouden alana, joka tuo nykyään (2018) 40 prosenttia vientituloista[38], islantilaiset rahoituslaitokset investoivat merkittävästi Britanniaan ja Pohjoismaihin.
Yhdysvaltain Nato-joukot poistuivat Keflavíkin tukikohdasta syyskuussa 2006.[12]
Islannin talous romahti vuonna 2008. Suuri osa maan pankeista meni konkurssiin tai kansallistettiin talouskuplan puhkeamisen seurauksena. Maan talous oli vuosien ajan perustunut ylisuurelle riskiluotottamiselle, talouskeinottelulle, jonka seurauksena Islannin valtio päätyi lähelle vararikkoa.[39] Marraskuussa 2008 Kansainvälinen valuuttarahasto myönsi Islannille 2,1 miljardin Yhdysvaltojen dollarin lainan.[12]
Viikkoja kestäneiden mielenosoitusten jälkeen Islannin hallitus taipui eroamaan tammikuussa 2009.[40]
Joulukuussa 2009 Allting hyväksyi 3,8 miljardin euron korvaukset Britannialle ja Alankomaille Icesave-pankin kaatuessa menetetyistä varoista. Korvaukset kaatuivat presidentti Ólafur Ragnar Grímssonin maaliskuussa 2010 järjestämässä kansanäänestyksessä.[41] Joulukuussa 2010 hyväksyttiin uusi sopimus, jonka mukaan Islanti korvaa varat vuosien 2016–2046 välillä noin kolmen prosentin korolla.[42] Presidentti ilmoitti 20. tammikuuta 2011 käyttävänsä jälleen veto-oikeuttaan.[43] Islantilaiset kuitenkin hylkäsivät sopimuksen jälleen 9. huhtikuuta 2011 järjestetyssä kansanäänestyksessä.[44]
Konservatiivinen itsenäisyyspuolue ja keskustalais-agraarinen edistyspuolue hallitsivat maata vuodesta 1991. 10. toukokuuta 2003 järjestetyissä parlamenttivaaleissa hallituskoalitio menetti neljä paikkaa, mutta säilytti enemmistön. Vaaleissa 12. toukokuuta 2007 itsenäisyyspuolue sai kolme lisäpaikkaa, mutta edistyspuolue menetti viisi ja sai seitsemän paikkaa.[45] Sen jälkeen Itsenäisyyspuolue jatkoi hallitusyhteistyötä sosiaalidemokraattisen liiton kanssa. Hallitus joutui eroamaan talouskriisin takia 26. tammikuuta 2009.
Helmikuun 1. päivänä 2009 toimintansa aloitti uusi hallitus, joka on sosiaalidemokraattien ja vasemmistovihreiden muodostama vähemmistöhallitus. Pääministeriksi nimitettiin edellisen hallituksen sosiaaliministeri Jóhanna Sigurðardóttir, josta tuli maan ensimmäinen naispääministeri ja samalla maailman ensimmäinen avoimesti homoseksuaali pääministeri.[46]
Sosialidemokraattinen puolue sai huhtikuun 2009 parlamenttivaaleissa voiton ja annetuista äänistä 29,8 prosenttia. Sosialidemokraattien liittolaiset vasemmistovihreät saivat 21,7 prosenttia. Parlamentin 63 paikasta puolueet saivat yhteensä 34 paikkaa.[47]
Islannin parlamentti päätti 16. heinäkuuta 2009 hakea Euroopan unionin jäsenyyttä.[48] Muodolliset neuvottelut alkoivat heinäkuussa 2010.[12] Elokuussa 2013 Islanti veti kuitenkin EU-jäsenyysneuvottelijansa pois Brysselistä. EU-jäsenyys olisi edellyttänyt Islannilta vesialueiden avaamista EU:n kalastusaluksille. Islanti pelkäsi, että kalastuskiintiönsä säännöllisesti ylittävistä EU-maista saapuisi aluksia, jotka romahduttaisivat Islannin kalakannat.[49]
Kesäkuussa 2016 Islannin presidentiksi valittiin Guðni Thorlacius Jóhannesson, joka seurasi 20 vuotta presidenttinä toiminutta Ólafur Ragnar Grímssonia. Marraskuusta 2017 maan pääministerinä on ollut vihreän vasemmiston Katrín Jakobsdóttir, joka johtaa oikeistolaisen itsenäisyyspuolueen, keskustalaisen edistyspuolueen ja oman vasemmistolaisen puolueensa muodostamaa koalitiota.[50]
Politiikka
Islanti on parlamentaarinen tasavalta, jossa muodollisena valtionpäämiehenä on presidentti, jolla on hyvin vähän poliittista valtaa.[28] Halla Tómasdóttir valittiin presidentiksi kesäkuun 2024 vaaleissa.[51]
Islannin parlamentissa on 63 jäsentä, jotka valitaan nelivuotiskaudeksi.[52] Parlamenttivaaleissa lokakuussa 2016 keskustaoikeistolainen itsenäisyyspuolue sai melkein 30 prosenttia äänistä ja 21 paikkaa. Sen pitkäaikainen hallituskumppani edistyspuolue menetti 11 paikkaa, joten sille jäi vain kahdeksan paikkaa. Piraattipuolue sai 14,5 prosenttia äänistä ja kymmenen paikkaa.[53] Vaalien jälkeen muodostettu Bjarni Benediktssonin hallitus koostui itsenäisyyspuolueesta, edistyspuolueesta ja valoisa tulevaisuus -puolueesta. Hallitus ilmoitti 15. syyskuuta 2017 eroavansa, kun nousi kohu pääministerin isän suosituskirjeestä erään lapsia hyväksikäyttäneen henkilön kunnian palauttamiseksi. Hallitus jäi maan historian lyhytikäisimmäksi. Ennenaikaiset vaalit pidettiin 28. lokakuuta 2017.[54][55] Vaalien jälkeen pääministeriksi nousi Katrín Jakobsdóttir, kun hänen johtamansa Vihreä vasemmisto, itsenäisyyspuolue ja edistyspuolue sopivat koalitiohallituksen muodostamisesta[56].
Hallinnollinen jako
- Pääartikkeli: Islannin alueet
- Pääartikkeli: Islannin vaalipiirit
Islanti jakautuu kahdeksaan alueeseen (isl. landsvæði)[57], joita käytetään muun muassa tilastoinnin pohjana. Aluejako vastasi aikaisemmin myös vaalipiirejä, mutta uusi aluejako, jossa Islanti on jaettu kuuteen vaalipiiriin, otettiin käyttöön vuoden 2000 vaaleissa. Aluejakouudistuksen tarkoituksena oli tasapainottaa äänten painoarvoa ottamalla huomioon erilainen asukastiheys maan eri osissa.[58]
| N:o | Aiempi Hallintoalue |
Sijainti | Pinta-ala (km²)[59] |
Väkiluku (1.1.2019)[59] |
|---|---|---|---|---|
| 1. | Höfuðborgarsvæðið | pääkaupunki | 1 062 | 228 231 |
| 2. | Suðurnes | niemi etelässä | 829 | 27 113 |
| 3. | Vesturland | länsiosa | 9 554 | 16 507 |
| 4. | Vestfirðir | läntiset vuonot | 9 409 | 7 063 |
| 5. | Norðurland vestra | luoteisosa | 12 737 | 7 227 |
| 6. | Norðurland eystra | koillisosa | 21 968 | 30 445 |
| 7. | Austurland | itäosa | 22 721 | 13 059 |
| 8. | Suðurland | eteläosa | 24 526 | 27 346 |
Talous
Kalastuksen merkitys Islannin taloudelle on huomattava. Turismi on myös merkittävä tulonlähde: vuonna 2016 se muodosti 10 prosenttia bruttokansantuotteesta. Turismi nousi tuolloin samaan tuottavuusluokkaan kuin alumiiniteollisuus ja kalastus.[60] Kalastus tuo 40 prosenttia vientituloista, yli 12 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää noin viisi prosenttia työvoimasta. Islannin talous on kuitenkin herkkä sen tärkeimpien vientituotteiden, kuten kalan ja kalatuotteiden sekä alumiinin maailmanhintojen heilahteluille.[1]
Syys–lokakuussa 2008 Islanti ajautui suureen talouskriisiin, minkä seurauksena valtio otti haltuunsa maan kolme suurinta pankkia (Glitnir, Landsbanki ja Kaupthing) ja maa haki ja sai Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF) hätäapua ensimmäisenä länsimaana sitten vuoden 1978. Apua myönnettiin 2,1 miljardia dollaria. Vuoden 2010 alussa sekä presidentti että kansalaiset kansanäänestyksessä vastustivat suunnitelmaa maksaa Alankomaille ja Britannialle varat, joilla nämä olivat korvanneet omien kansalaistensa menetyksiä islantilaispankkien romahduksessa.[12] Helmikuussa 2011 maan parlamentti käsitteli asiaa uudelleen ja päätti korvata summat Alankomaille ja Britannialle, mutta presidentti kieltäytyi allekirjoittamasta lakia. Asiasta päätettiin järjestää uusi kansanäänestys.[61]
Vuoden 2009 lopulla Islannin työttömyysprosentti oli 8,2. Vuoden 2009 inflaatio oli 12 prosenttia ja bruttokansantuote pieneni 6,6 prosenttia. Vuoden 2012 työttömyysprosentti oli noin kuusi prosenttia. Tammikuussa 2013 Islanti voitti Euroopan vapaakauppajärjestössä (EFTA) Icesavesta käydyn oikeudenkäynnin. EFTA päätti Islannin hyväksi, ettei sen yksittäisten kansalaisten tarvitse maksaa pankkiirien keinotteluista, eikä näin ollen korvata Alankomaissa ja Britanniassa syntyneitä tappioita. Vararikkoon menneen Landsbankin jäämistön uskotaan kuitenkin jopa ylittävän Britannian ja Alankomaan vaativan korvaussumman ja osa summasta onkin jo korvattu. EFTA:n päätöksestä huolimatta Islanti aikoo jatkaa lainojen takaisinmaksua konkurssipesästä.[1]
Islanti on kokenut turismibuumin, joka on myös mahdollistanut kasvaneen lentoliikenteen ansiosta viedä enemmän tuoretta kalaa paluulennoilla.[62] Turismibuumi on ollut halpalentoyhtiön Wow Air ansiota, kun yhtiö on tarjonnut edullisia lentoja. Lentoyhtiö meni konkurssiin seitsemäntenä vuotena.[63][64] Lentoyhtiön konkurssi näkyi turistien määrässä, joka lähti laskuun ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009.[65]
Islannilla on Unescon maailmanperintöluettelossa kaksi kohdetta: Surtseyn saari ja Þingvellirin kansallispuisto.[66] Maassa on kaksi muutakin kansallispuistoa: Snæfellsjökullin kansallispuisto tulivuoren ja jäätikön välissä, ja Vatnajökullin kansallispuisto, johon kuuluvat Vatnajökullin jäätikön lisäksi Islannin korkein yksittäinen vuori, Snæfell, Skaftafell ja Jökulsárgljufur-rotko.[67]
Monet Islannin tärkeimmistä matkailunähtävyyksistä ovat luontokohteita, kuten esimerkiksi Gullfoss, Vatnajökull, ja Haukadalur ja sen geysirit. Muita suosittuja kohteita ovat Heimaeyn sauvakirkko ja Blue Lagoonin ulkouimala.
Korkeuserojen, sademäärän ja vulkanismin ansiosta Islannin energiantuotannossa geoterminen energia ja vesivoima ovat keskeisessä asemassa. Maan energiaomavaraisuus oli vuonna 2018 Irenan mukaan 92 prosenttia. Sähköstä lähes kaikki tuotetaan uusiutuvalla energialla, ja kokonaisenergiantuotannossa uusiutuvien osuus oli vuonna 2018 92 prosenttia.[68] Geotermista energiaa käytetään erityisesti rakennusten lämmittämiseen, ja 90 prosenttia kotitalouksista lämpiää kyseisellä energiamuodolla. Fossiilisia polttoaineita käytetään edelleen erityisesti liikenteessä.[69]
Liikenne
Yksityisautoilu on Islannissa suosittua, ja maassa oli vuonna 2009 auto jokaista 1,6 asukasta kohti. Maan ympäri kiertää 1 339 kilometriä pitkä kehätie Hringvegur, joka valmistui vuonna 1974.[70] Kaikkiaan maanteitä on yhteensä 12 869 kilometriä, ja niistä vajaat 4 500 kilometriä on päällystetty. Maassa on 99 lentokenttää, joista kuusi on asfalttipäällysteisiä. Suurimmat lentokentät ovat Keflavík, Reykjavík ja Akureyri. Lentoliikenne on asukaslukuun nähden tiheää, osin siksi, että moottoriteitä ei Islannissa ole kuten ei myöskään rautateitä. Tärkeimmät satamat ovat Grundartangi, Hafnarfjörður ja Reykjavík.[1]
Väestö
- Pääartikkeli: Islannin väestö
Islannin väkiluku 1. tammikuuta 2023 oli 387 758 asukasta[2] ja heistä 247 533 eli noin 64 prosenttia Suur-Reykjavíkin alueella.[71] Vuonna 2021 suurin väestöryhmä oli islantilaiset (81,3 %). Suurin yksittäinen vähemmistö oli puolalaiset, joita oli 5,6 % maan asukkaista.[72] Puolalaisten määrä ylitti 20 000 vuonna 2019.[73]
Maassa on 64 kuntaa (isl. sveitarfélög),[74] 23 historiallista maakuntaa (isl. sýslur) ja 14 historiallista kaupunkia (isl. kaupstaðir). Maa on jaettu kuuteen vaalipiiriin.[75]
Islannissa ei ole käytössä varsinaisia sukunimiä, vaan jälkimmäinen nimi on matronyymi tai patronyymi (esimerkiksi Þor Björgólfsson, Vigdís Finnbogadóttir).[76] Siksi islantilaiset järjestetään aakkosjärjestykseen etunimen mukaan. Maassa on sopivaa ja suositeltavaakin puhutella ihmisiä etunimellä muodollisissakin tilanteissa.[52]
Islannin väkiluku kasvoi vuodesta 2000 vuoteen 2023 noin 39 prosenttia. Vuodesta 1966 se kaksinkertaistui. Päinvastoin kuin useissa muissa länsimaissa, Islannissa luonnollinen väestönkasvu on ollut nopeaa. 2000-luvun vaihteen jälkeen maahanmuuton osuus väestönlisäyksestä on kasvanut oleellisesti.[77]
Koulunkäynti on pakollista 6–16 -vuotiaille.[78] Sitä vanhemmille on vapaaehtoisia toisen asteen oppilaitoksia, joista monet ovat sisäoppilaitoksia. Maahan perustettiin pappisseminaari vuonna 1847, lääketieteen koulu 1876 ja lakikoulu 1908, ja nämä kolme yhdistyivät yliopistoksi vuonna 1911. Siihen lisättiin muita tiedekuntia myöhemmin.[79] Reykjavíkin ulkopuolella Akureyrissa toimii myös yliopisto, joka perustettiin vuonna 1987.[80]
Uskonto
- Pääartikkeli: Uskonto Islannissa
Reykjavikin tuomiokirkko, jossa sijaitsee maan piispanistuin.
Kristinuskosta tuli Islannin ainoa hyväksytty uskonto vuonna 1000 Alþingin päätöksellä.[81] Vuoden 2023 alussa väestöstä noin 58,6 prosenttia kuului Islannin luterilaiseen kirkkoon.[82] Islannin kirkon piispa on vuodesta 2012 alkaen ollut Agnes M. Sigurðardóttir.[83] Islannin perustuslain mukaan maassa on uskonnonvapaus, mutta Islannin luterilainen kirkko on maan kansankirkko, jota valtio tukee ja suojelee. Kirkon ja valtion erottamisesta on puhuttu jo jonkin aikaa ja Islannin oikeusministeri Áslaug Arna Sigurbjörnsdóttir totesi loppuvuodesta 2019, että kirkon ja valtion ero on väistämätön ja että kirkolla on täydet edellytykset hoitaa tehtäviään ilman valtiota.[84]
Muinaisskandinaavista uuspakanuutta, aasainuskoa, on Islannissa harjoitettu vuodesta 1972 alkaen Ásatrúarfélagið-yhdistyksen perustamisen jälkeen. Uskonnolliseksi yhteisöksi se merkittiin vuonna 1973.[85] Yhteisön nykyisenä johtajana on vuodesta 2003 alkaen toiminut Hilmar Örn Hilmarsson. Alkuvuodesta 2019 yhteisö aloitti joukkorahoituksen keräämisen rakentaakseen itselleen temppelin Öskjuhlíðin alueelle.[86]
Islannissa toimii myös merkittävä yhteisö, joka harjoittaa zuismia. Se on uuspakanuuden muoto, joka keskittyy muinaisiin sumerilaisiin jumaluuksiin. Uskontoa harjoittaa hieman yli 1 600 henkilöä.[87] Se rekisteröityi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 2013.[88] Zuistien uskonnollinen yhteisö joutui vaikeuksiin viranomaisten kanssa, kun sille ei myönnetty uskonnollisille yhteisölle varattua valtionavustusta vuonna 2016. Syynä olivat epäillyt, että kyseessä ei olisikaan aktiivinen uskonnollinen yhteisö, vaan huijaus. Zuistien johtaja Ágúst Arnar Ágústsson ilmoitti loppuvuodesta 2019, että yhteisö lopettaa toimintansa.[89]
Kulttuuri
- Pääartikkeli: Islannin kulttuuri
Kieli ja kirjallisuus
Islannissa puhutaan islantia, joka on nykyään puhutuista skandinaavisista kielistä lähimpänä alkumuotoaan ja pysynyt suhteellisen muuttumattomana 1100-luvulta asti.[52]
Islantilaiset edda- ja skaldirunot edustavat komeinta keskiajan kirjallisuutta Euroopassa. Keskiaikaisen kertomakirjallisuuden keskeisen osan muodostavat saagat. Niiden karuus ja dramaattisuus ovat antaneet aineksia Islannin uudemmalle kirjallisuudelle.[90] 1600-luvulla maassa laadittiin runsaasti virsirunoutta. 1800-luvulta lähti uusi romanttisten runoilijoiden nousukausi, ja 1900-luvulla tulivat modernit romaanit. Kukoistuskausi huipentui, kun Halldór Laxnessille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1955.[91]
Elokuva ja musiikki
Vuonna 1979 perustettiin Islannin elokuvasäätiö, ja kotimaisten elokuvien säännöllinen tuotanto alkoi. 1980-luvulta alkaen lähtien maassa on tuotettu noin kolme elokuvaa vuodessa. Tunnettuja islantilaisia elokuvaohjaajia ovat Friðrik Þór Friðriksson, jonka elokuva Luonnon lapset vuodelta 1991 oli Oscar-ehdokkaana, ja Rúnar Rúnarsson, jonka lyhytelokuva Síðasti bærinn oli ehdokkaana 2006.[92]
Islannin konservatorio on perustettu vuonna 1930 ja sinfoniaorkesteri 1950. Islannin kuuluisin pop-tähti on laulaja Björk.[93]
Reykjavíkissa järjestetään vuosittain RIFF-elokuvafestivaali ja jazzfestivaalit. Borgarfjörðurissä sijaitsevassa Reykholtissa on joka kesä klassisen musiikin festivaalit.[67][94][95]
Ruoka- ja tapakulttuuri
- Pääartikkeli: Islantilainen keittiö
Kirjailija Halldór Laxnessin mukaan Islannissa ”elämä on suolakalaa”. Juhlissa syödään savustettua lammasta.[79] Perinteinen maitotuote skyr muistuttaa kermaista rahkaa. Keskitalven Þorrablót-juhlan aikaan syödään ”súrmatur” eli heran avulla säilöttyä ruokaa, verimakkaraa, kärvennettyjä lampaanpäitä ja säilöttyjä pässin kiveksiä, sekä erityisenä erikoisuutena hapatettua haita (hákarl). Tislatun viinan eli brenniviinin kutsumanimi on ”musta kuolema”.[67]
Perinteinen islantilainen villapaita, jossa on raglanhihat ja sahalaitakuvio yläosassa ja hihoissa, on nimeltään lopapeysa.[67]
Uiminen on suosittua, ja uimaopetus on kuulunut koulujen ohjelmaan 60 vuoden ajan. Monet uima-altaat lämpiävät geotermisellä lämmöllä, ja niissä uidaan ulkoilmassa pakkasellakin.[96]
Urheilu
Islannin kansallislaji on glima-niminen, keskiajalta periytyvä painimuoto.[97] Maan saavutuksia urheilun saralla ovat muun muassa olympialaisissa saadut kaksi pronssisijoitusta (Bjarni Friðriksson 1984 judosta, Vala Flosadóttir 2000 seiväshypystä) ja kaksi hopeamitalia (Vilhjálmur Einarsson 1956 kolmiloikasta ja käsipallojoukkue 2008).[98]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
