kuvitteellinen arkeologi ja seikkailija From Wikipedia, the free encyclopedia
Tri Henry Walton ”Indiana” Jones Jr.,[1] toisinaan lyhyesti Indy,[2] on kuvitteellinen arkeologi ja seikkailija, jonka loivat elokuvaohjaajat Steven Spielberg ja George Lucas. Harrison Ford on esittänyt Indiana Jonesia viidessä elokuvassa, joiden menestyksen siivittämänä hahmo on esiintynyt muun muassa sarjakuvissa, kirjoissa, oheistuoteleluissa ja peleissä. Lisäksi hahmon nimellä markkinoidaan neljää huvipuistolaitetta eri puolilla maailmaa.
| Indiana Jones | |
|---|---|
 Harrison Ford Indiana Jonesina sarjan ensimmäisessä elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjät. |
|
| Luoja(t) | George Lucas |
| Elokuvasarja | Indiana Jones -elokuvasarja |
| Ammatti | Seikkailija, arkeologi, opettaja |
| Näyttelijä(t) |
Elokuvat Harrison Ford River Phoenix TV-sarja Corey Carrier Sean Patrick Flanery George Hall Pelit Doug Lee (ääni) David Esch (ääni) John Armstrong (ääni) |
Indiana Jones esiintyi ensi kertaa vuonna 1981 ilmestyneessä elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjät, josta tuli menestys. Tämän jälkeen hahmo on esiintynyt myös neljässä muussa elokuvassa: Indiana Jones ja tuomion temppeli (1984), Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989), Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (2008) sekä Indiana Jones and the Dial of Destiny (2023). Televisiosarjaa Indiana Jones Junior (1992–1993), tietokonepelien äänirooleja ja Viimeisen ristiretken alkuun sijoitettua nuoruuskohtausta (jossa Jonesia esittää River Phoenix) lukuun ottamatta hahmoa on aina esittänyt Harrison Ford.
Indiana Jones on siviiliammatiltaan Marshallin yliopiston[3] arkeologian professori, joka käyttää kuitenkin suurimman osan ajastaan aarteiden etsimiseen eri puolilla maailmaa. Elokuvien käsikirjoittajana ja tuottajana toiminut Lucas otti hahmoon vaikutteita toiminnallisista sarjaelokuvista, joita hän näki nuoruudessaan.[4]
Indiana Jonesin puvusta, johon kuuluvat fedora-mallinen hattu, nahkatakki ja hänen vyöllään kantamansa ruoska, on tullut tunnistettava osa hahmoa. Asusteet on luovutettu Smithsonian-instituutille.[5]
| ” | Lukuun ottamatta Tappajahain haita ja E.T:tä olen tehnyt vain pari elokuvaa, joissa voin laittaa päähahmon siluetin valkokankaalle, vain siluetin, ja ihmiset tajuavat heti, mistä se tuli. | ” |
– Steven Spielberg Indiana Jonesista[6] | ||
Elokuvaohjaaja Steven Spielberg oli jo kauan ennen vuonna 1981 julkaistua ensimmäistä Indiana Jones -elokuvaa halunnut tehdä seikkailuelokuvan, jossa hahmot kiertäisivät maailmaa ja kävisivät eri paikoissa.[6] Hän olisi halunnut ohjata James Bond -elokuvan ja tarjoutui niitä tuottavalle yhtiölle, joka palkkasi kuitenkin toisen ohjaajan.[7]
Hänen opiskelutoverinsa,[8] elokuvaohjaaja George Lucas oli puolestaan jo pitkään suunnitellut seikkailuelokuvaa, joka toimisi kunnianosoituksena sarjaelokuville, joista hän oli pitänyt nuorena.[6] Elokuvat olivat olleet Republic Pictures -yhtiön 1930- ja 1940-luvuilla tuottamia sarjoja, kuten Zorro's Fighting Legion, Spy Smasher ja Don Winslow of the Navy, joka kertoi natseja vastaan taistelevasta tarjoilijasta.[9] Lucas alkoi suunnitella Tähtien sotaa unohtamatta kuitenkaan lopullisesti ideaa seikkailuelokuvasta, jonka pääosassa olisi aarteita metsästävä arkeologi. Vuonna 1975 hän esitteli suunnittelemaansa seikkailija-arkeologia ensimmäisen kerran ohjaaja Philip Kaufmanille, joka piti ideasta ja ehdotti liitonarkkia elokuvan aarteeksi. Kaufman lähti kuitenkin tekemään toista elokuvaa, eikä Lucasilla Tähtien sodan takia ollut aikaa seikkailuelokuvalleen, joten projekti unohtui.[9]
Spielberg ja Lucas vaimoineen matkustivat yhteiselle lomalle Havaijille maaliskuussa 1977.[6] Lucas halusi välttää Tähtien sota -elokuvansa ensi-illan.[11] Hän pelkäsi, että elokuva olisi suuri floppi. Lisäksi hän oli saanut kuvausten lopulla hermoromahduksen ja kaipasi lepoa.[8] Lucas piristyi, kun viikkoa myöhemmin hän sai kuulla elokuvan suuresta menestyksestä.[7] Tuolloin Lucas kysyi Spielbergiltä, mitä hän aikoi tehdä seuraavaksi.[11] Spielberg paljasti hänelle haluavansa tehdä elokuvan, jossa päähenkilöt liikkuisivat maailman ympäri.[6] Spielbergin kerrottua, ettei häntä ollut valittu seuraavan James Bond -elokuvan ohjaajaksi, Lucas totesi, että hänellä olisi Spielbergille ”jotakin parempaa”.[11] Lucas paljasti jo suunnitelleensa sankarihahmoa, josta hän tuolloin käytti nimeä Indiana Smith.[7] Hahmo olisi tunnettu arkeologi ja aarteenmetsästäjä, jonka Lucas oli nimennyt tuohon aikaan omistamansa koiran mukaan.[7] Spielberg innostui ideasta, muttei pitänyt hahmon nimestä, jolloin Lucas käski Spielbergiä nimeämään elokuvan ”Indiana Jonesiksi tai miksi hyvänsä, sehän on sinun elokuvasi”.[7] Tämä tapahtui Spielbergin mukaan Havaijin saarella Mauna Kean alueella.[12] Kun Spielberg suostui ohjaamaan elokuvan, Lucas lisäsi, että he tekisivät kolme elokuvaa hahmon ympärille. Spielberg suostui, ja sarjasta sovittiin Spielbergin sanojen mukaan toukokuussa 1977.[13]
Havaijin matkan jälkeen Lucas, Spielberg ja käsikirjoittaja Lawrence Kasdan järjestivät tarinapalaverin Sherman Oaksissa, Los Angelesissa. Lucas esitteli ensin päähenkilönsä (edelleen nimellä Indiana Smith) ja elokuvan juonen, jonka jälkeen kaikki kolme alkoivat ideoida kohtauksia. Lucasin päämääränä oli tehdä elokuvasta yksi pitkä takaa-ajokohtaus, ja Spielberg kuvaili sitä ”huvipuistoajeluksi”. Osa ideoiduista kohtauksista ei mahtunut Kadonneen aarteen metsästäjiin, mutta niitä käytettiin Tuomion temppelissä. Palaveri äänitettiin ja sen puhtaaksikirjoitettu versio on luettavissa netissä.[14]
Spielberg ja Lucas kävivät läpi useita miesnäyttelijöitä, jotta löytäisivät sopivimman Indiana Jonesin esittäjän.[6] Lopulta he päätyivät valitsemaan rooliin tuolloin suhteellisen tuntemattoman Tom Selleckin, joka kuitenkin jättäytyi pois projektista sitouduttuaan CBS:n televisiosarjaan Magnum (1980–1988)[7], vaikka hänen roolinsa oli jo virallistettu.[6] Tämän jälkeen rooliin palkattiin Harrison Ford, joka oli aiemmin työskennellyt Lucasin kanssa kolmessa elokuvassa: Svengijengi ’62 (1973), Tähtien sota (1977) ja Imperiumin vastaisku (1980). Ironisesti juuri Lucas vastusti Fordin palkkaamista, sillä hänen mielestään Ford sopi paremmin Han Soloksi.[6] Lucas ei myöskään halunnut, että hänet ja Ford yhdistettäisiin aina samoihin elokuviin, kuten ohjaaja Martin Scorsese ja näyttelijä Robert De Niro, jotka tekivät useita elokuvia yhdessä.[15] Spielberg ja Lucas pääsivät kuitenkin yhteisymmärrykseen, ja Fordia pyydettiin Indianan näyttelijäksi kolme viikkoa ennen kuvausten alkua.[10] Sopimukseen oli lisätty pykälä kahdesta jatko-osasta. Ford ei halunnut suostua tähän Tähtien sodan jälkeen (sopimusta kirjoitettaessa kaksi kolmesta Tähtien sota -elokuvasta oli ilmestynyt), mutta myöntyi luettuaan Kadonneen aarteen metsästäjien käsikirjoituksen.[15] Vaikka Ford oli tehnyt läpimurtonsa jo Tähtien sodassa ja sen jatko-osassa Imperiumin vastaiskussa, on väitetty että vasta Indiana Jonesin rooli teki hänestä supertähden.[16]
Indiana Jonesin hahmo sai vaikutteita 1930-luvun Republic-tuotantoyhtiön sarjaelokuvista, joita sekä Spielberg että Lucas katsoivat nuorina.[6] Hahmon varsinaisesta esikuvasta ei ole kuitenkaan varmuutta, ja eri arvostelijat ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä.
Hahmon edeltäjinä ovat saattaneet olla vanhojen seikkailuelokuvien sankarit, kuten Fritz Langin elokuvan Hämähäkit (Die Spinnen, 1919) päähenkilö Kay Hoog.[17] Puvustajana toiminut Deborah Nadoolman Landis taas on kertonut Inkojen salaisuus -elokuvan Harry Steelen vaikuttaneen varsinkin hahmon ulkonäköön.[18] Myös sarjakuvasankari Tinttiä on verrattu Jonesiin: Kadonneen aarteen metsästäjien ilmestyttyä Spielberg luki arvostelun, jossa elokuvaa verrattiin Tintin seikkailut -sarjakuva-albumeihin. Spielberg ei ollut kuullut Tintistä aiemmin ja arvostelun luettuaan hän lähetti avustajansa ostamaan kaikki Tintti-sarjakuvat itselleen.[19]
Tosielämän esikuvana on pidetty englantilaista tutkimusmatkailijaa ja upseeria Percy Harrison Fawcettia (1867–1925), jota on useissa yhteyksissä esitetty Indiana Jonesin tosielämän vastineeksi.[20] Tämä teki useita tutkimusmatkoja Brasilian sademetsiin ja katosi lopulta vuonna 1925 viidakkoon.[21]
Henry Walton ”Indiana” Jones syntyi Princetonissa New Jerseyssä 1. heinäkuuta 1899 skotlantilaisen keskiajan kirjallisuuden professorin[22] Henry Jonesin ja virginialaisen Anna Jonesin perheeseen.[23] Poika otti kutsumanimensä Indianan perheensä samannimiseltä koiralta, josta hänellä oli paljon hyviä muistoja.[22] Hän lähti vuonna 1908 isänsä ja äitinsä kanssa kaksi vuotta kestäneelle luentomatkalle, jonka aikana Indiana oppi puhumaan 27 kieltä, kuten ranskaa, italiaa, venäjää, arabiaa ja kreikkaa.[24]
Jonesin äiti kuoli tulirokkoon vuonna 1912.[23] Saman vuoden kesällä Utahissa Jones yritti partioretkellä ollessaan pelastaa tutkimusmatkailija Francisco Vásquez de Coronadolle kuuluneen ristin miehiltä, jotka myöhemmin myivät sen tuntemattomalle keräilijälle. Seikkailun aikana Jones sai fedora-hattunsa ja alkoi kärsiä ofidiofobiasta pudottuaan konttiin täynnä käärmeitä.[22] Jännitystä etsiessään hänet pakotettiin liittymään Pancho Villan joukkoihin vuonna 1916,[25] ja hän joutui samana vuonna Lontoossa ollessaan värvätyksi Belgian armeijan riveissä ensimmäiseen maailmansotaan, jossa hän otti osaa Sommen taisteluun.[26] Joskus 1920-luvulla Jones tutustui Abner Ravenwoodiin, joka opetti hänelle arkeologiaa. Jonesista tuli hänen paras oppilaansa ja ystävänsä. Jonesilla oli romanssi Abner Ravenwoodin tyttären Marionin kanssa, mikä katkaisi Jonesin välit Abneriin.[27]
Indiana Jones työskenteli arkeologina ympäri maailmaa ja joutui moniin vaikeuksiin. Indiana Jones ja tuomion temppeli -elokuvassa kerrotaan, että Keski-Amerikassa häntä syytettiin haudanryöstäjäksi ja Madagaskarin sulttaani kielsi häntä enää tulemasta maahansa.[28] Vuonna 1935 Indiana Jones matkusti Kiinaan, jossa hänet palkattiin etsimään Lohikäärmeen sydän -nimistä helmeä, jonka perässä olivat myös natsit.[29] Myöhemmin Shanghaissa hän joutui pakenemaan kiinalaisia gangstereita ja paon yhteydessä hänen lentokoneensa putosi Intiaan, jossa Jones auttoi paikallisia kyläläisiä saamaan takaisin heidän pyhän kivensä tugeeni-kultilta.[30]
Vuotta myöhemmin Yhdysvaltain hallitus palkkasi Jonesin etsimään liitonarkin ennen natseja. Jones tapasi tehtävän aikana uudelleen Marion Ravenwoodin ja rakastui.[31] He menivät kihloihin, mutta Jones ei ilmestynyt parin häihin, minkä jälkeen Ravenwood meni naimisiin Ison-Britannian ilmavoimien lentäjän kanssa.[32] Vuonna 1937 Jones lähti Marshall Collegesta Connecticutista opettaakseen Barnett Collegessa. Vuotta myöhemmin Jones sai vihdoin haltuunsa Coronadon ristin laivalla Portugalin rannikolla ja osallistui Graalin maljaa etsivään retkikuntaan.[22] Vuonna 1939 Jones löysi Barnettin varastosta esineen, joka sisälsi tuntematonta orichalcum-nimistä ainetta. Esine paljastui atlantislaisten muinaiseksi kaivinkoneeksi ja orichalcum sen energian lähteeksi. Tämän seurauksena hän lähti etsimään Atlantista, jonka rauniot kuitenkin tuhoutuivat seikkailun lopuksi.[33]
Jones toimi toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltojen agenttina ja suoritti salaisia tehtäviä muun muassa Berliinissä. Teoistaan hänelle myönnettiin useita kunniamitaleja.[32] Jonesilla oli sotavuosina aikaa myös arkeologialle. Vuonna 1941 hän lähti etsimään Mooseksen sauvaa Panamasta[34] ja vuonna 1947 hän kohtasi neuvostoliittolaisia sotilaita estäessään näitä korjaamasta Baabelin tornin raunioissa sijaitsevaa konetta.[35] Arkeologian ja vakoilutehtävien lisäksi hän kuului asiantuntijoihin, jotka ensimmäisinä tutkivat Roswellin tapausta vuonna 1947.[32] Joskus ennen Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta -elokuvan tapahtumia Jones palasi takaisin Marshall Collegeen arkeologian opettajaksi.[36] Vuonna 1957, etsiessään Akatorin kadonnutta kaupunkia, hän tapasi jälleen Marion Ravenwoodin ja sai tietää tämän synnyttäneen hänelle pojan, Henry Jones III:n. Jones ja Ravenwood rakastuivat toisiinsa uudelleen ja menivät naimisiin.[32]
Indiana Jones Jr. -televisiosarjassa paljastetaan, että vuonna 1993 Indiana Jones asui New Yorkissa ja jatkoi 94 vuoden iästään huolimatta yhä arkeologian luennointia. Sarjassa kerrotaan, että hänellä on tytär (poika "Mutt" Williamsia ei mainita) ja useita lapsenlapsia. Jones on menettänyt oikean silmänsä, mutta syytä tähän ei kerrota.[37]
Asukokonaisuuden suunnitteli Deborah Nadoolman Landis, jonka kanssa Spielberg oli aiemmin työskennellyt elokuvassa 1941 – Anteeksi, missä on Hollywood? (ensimmäinen elokuva, jossa hän käytti puvustajaa), ja jonka hän palkkasi myös Kadonneen aarteen metsästäjiin.[39] Ennen puvun suunnittelua Spielberg näytti Nadoolman Landisille ja avustaja Kelly Kimballille kaksi elokuvaa: Inkojen salaisuus (Secret of the Incas, 1954) ja Seikkailijoita Kiinassa (China, 1943).[39] Landis on kertonut Jonesin pukeutumisen saaneen merkittävästi vaikutteita Charlton Hestonin roolihahmosta elokuvassa Inkojen salaisuus. Hestonin esittämä seikkailija Harry Steele pukeutui elokuvassa täysin samalla tavalla kuin Indiana Jones ja kantoi jopa ruoskaa vyöllään. Nadoolman on kertonut katsoneensa elokuvan useita kertoja Spielbergin, Lucasin ja Kadonneen aarteen metsästäjien käsikirjoittajan Lawrence Kasdanin kanssa ja olleensa yllättynyt, kun Lucas tai Spielberg ei ole myöhemmin kertonut elokuvan olleen heidän inspiraationsa lähde.[18] Jonesin puvussa on pieniä eroavaisuuksia Steelen pukuun: esimerkiksi Indiana Jonesin fedora on huomattavasti pienempi kuin Harry Steelen käyttämä hattu.[18]
Pukua sovitti ensimmäisenä Tom Selleck, josta piti alun perin tulla Indiana Jonesin näyttelijä.[39] Harrison Fordin Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -elokuvan kuvauksissa käyttämät hattu ja nahkatakki luovutettiin kuvausten jälkeen Smithsonian-instituutille vuonna 1989. Ruoska liitettiin instituutin kokoelmiin vasta vuonna 1999.[5]
Indiana Jones pukeutuu fedora-hattuun ja ruskeaan nahkatakkiin. Vyöllään hänellä on ruoska ja revolveri.
Kolmessa ensimmäisessä elokuvassa käytetyt ruoskat valmisti David Morgan -yritys.[44] Hatut toimitti ensimmäiseen kolmeen elokuvaa Herbert Johnson Hatters -yritys ja neljänteen elokuvaan alun perin Indiana Jones -fanien perustama AdventureBilt Hat Co.[38] Nahkatakkeja valmistivat eri yritykset: Western Leather valmisti ensimmäisiin kolmeen elokuvaan useita lampaannahkatakkeja ja Wilson-yhtiö toimitti yhden lehmännahasta tehdyn takin, jota käytettiin Kadonneen aarteen metsästäjien rekkakohtauksessa paremman kestävyytensä vuoksi.[45] Tony Nowak Original toimitti takit Kristallikallon valtakuntaan.[46]
Kolme ensimmäistä elokuvaa kuvattiin Elstreen studioilla Englannissa[47] kuten Lucasin Tähtien sota -elokuvatkin.[8] Ulkokuvauksia tehtiin Tunisiassa, Sri Lankassa, Espanjassa ja Venetsiassa.[47] Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta kuvattiin kokonaan Yhdysvalloissa Downeyn, Sonyn, Paramountin, Warner Bros:in ja Universalin studioilla.[48]
Ennen kuvausten alkua Lucas ja Spielberg palkkasivat käsikirjoittajaksi Lawrence Kasdanin, jonka kanssa he keskustelivat elokuvan aiheesta ja suunnittelemistaan toimintakohtauksista. Spielbergin mielestä varsinainen elokuva syntyi käsikirjoitusvaiheessa eikä Havaijilla, jossa Spielberg ja Lucas olivat ideoineet vain hahmon.[6] Kasdan keksi muun muassa Marion Ravenwoodin hahmon, joka sai etunimensä hänen vaimonsa isoäidin nimestä ja sukunimensä losangelesilaiselta Ravenwood Court -kadulta.[10]
Monet studiot hylkäsivät Kadonneen aarteen metsästäjien käsikirjoituksen eivätkä suostuneet tuottamaan sitä. Studiot suhtautuivat epäillen 20 miljoonan dollarin budjettiin, jonka Lucas oli suunnitellut elokuvalle, eivätkä halunneet Spielbergiä ohjaajaksi.[15] Lopulta Paramount Pictures suostui tuottamaan elokuvan. Lucas tarjosi elokuvaa Paramountille riitaannuttuaan Tähtien sodat tuottaneen 20th Century Foxin kanssa.[8]
Egyptiin sijoittuvat kohtaukset päätettiin kuvata Tunisiassa, joka oli kuvausryhmän kannalta helpompi vaihtoehto, koska sfinksiä tai pyramideja ei tarvinnut näyttää kuvissa.[10][47] Kuvausten aikana Tunisiassa ryhmä kohtasi vaikeuksia: Harrison Ford kärsi vatsakivusta, ja kohtausta, jossa Indiana Jonesin piti taistella miekkailevaa arabisoturia vastaan, jouduttiin lyhentämään niin, että hän vain ampui tämän.[10] Koska elokuvan tapahtumat sijoittuivat 1930-luvulle, kuvausryhmä joutui poistamaan 300 televisioantennia talojen katoilta.[10] Kadonneen aarteen metsästäjiä tehdessään Spielberg oli asettanut henkilökohtaiseksi tavoitteekseen pysymisen budjetissa ja aikataulussa, sillä hänen aiemmat elokuvansa Tappajahai (1975), Kolmannen asteen yhteys (1977) ja 1941 – Anteeksi, missä on Hollywood? (1979) olivat kaikki ylittäneet annetun budjettinsa ja myöhästyneet aikataulusta.[6] Kadonneen aarteen metsästäjät valmistuikin 17 päivää etuajassa, ja sen tuotantokustannukset pysyivät tarkasti suunnitellussa budjetissa.[6] Elokuva oli vuoden 1981 tuottoisin elokuva Pohjois-Amerikassa,[49] ja sai kriitikoilta innostuneen vastaanoton. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 94 prosenttia heistä on antanut elokuvalle myönteisen arvion.[50] Kadonneen aarteen metsästäjät sai neljä Oscar-palkintoa.
Spielbergin mukaan Lucas halusi käyttää elokuvasarjassa samaa kaavaa kuin Tähtien sota -sarjassaan. Tämän mukaan trilogian toisen osan tulisi olla synkempi kuin edeltäjän (Imperiumin vastaisku oli Lucasin mielestä paljon synkempi kuin edeltävä Tähtien sota).[8][13] Steven Spielberg oli eronnut ja Lucas itse oli keskellä avioeroprosessia elokuvan kirjoitusvaiheessa. Lucas uskoo, että tästä syystä he ehkä tiedostamattaan halusivat tehdä synkän elokuvan.[51] Lisäksi Lucas oli päättänyt, ettei haluaisi kierrättää ideoita aiemmasta elokuvasta, joten natsit ja Marion Ravenwood jätettiin tietoisesti pois jatko-osasta.[13][51] Tämä tuotti kuitenkin ongelmia, sillä uuden vihollisen keksiminen oli Lucasin mukaan vaikeaa. Tarinan keksiminen tuotti vaikeuksia, ja Lucas on kertonut heidän vain heitelleen ideoita, joissa esiintyi kiinalainen apinakuningas tai kummitteleva linna.[51] Elokuva sijoitettiin vuoteen 1935, eli sen tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Kadonneen aarteen metsästäjiä. Tämäkin oli tietoinen ratkaisu, koska Lucas halusi välttää kysymykset siitä, mihin Ravenwood on kadonnut.[13]
Spielberg halusi liittää elokuvaan ensimmäiseen elokuvaan suunnitellun takaa-ajon kaivosvaunuilla, jota ei kuitenkaan kuvattu aikatauluongelmien vuoksi.[13] Elokuvassa nähty Pankotin palatsi oli pienoismalli. Kaikki ulkokuvat, joissa palatsi näkyy, kuvattiin Elstreen studioilla.[52]
Elokuva ei ollut yhtä menestyksekäs kuin edeltäjänsä, mutta se oli silti vuoden kolmanneksi tuottoisin elokuva.[53] Arvostelijat eivät pitäneet elokuvasta yhtä paljon kuin sen edeltäjästä, ja Willie Scottin näyttelijä Kate Capshaw muistaa, että hänen roolihahmoaan haukuttiin paljon.[54] Elokuva kiellettiin Intiassa sen ilmestyttyä, koska elokuva näytti intialaiset negatiivisessa valossa. Kielto on myöhemmin purettu.[55] Nykyään Tuomion temppelillä on 85 prosentin ”tuore”-arvosana Rotten Tomatoesissa.[56]
Elokuva sai alun perin ikärajasuosituksen PG (Parental Guidance, vanhempien seurassa). Tuohon aikaan Yhdysvalloissa oli käytössä vain kaksi suositusta: kaikille sopiva PG ja lapsilta kielletty R. Monet vanhempiensa mukana elokuvaa katsomaan tulleet lapset järkyttyivät ja joutuivat poistumaan teatterista kesken elokuvan, osa itkien.[57] Elokuvan sisältämän väkivallan takia luotiin kokonaan uusi luokitus, PG-13, koska elokuvan ei katsottu sopivan kumpaankaan olemassa olevaan luokkaan.[57] George Lucas on puolustanut elokuvaa sanomalla, että sen oli tarkoituskin olla pelottava.[57] Hän on kuitenkin sanonut, ettei pidä siitä yhtä paljoa kuin muista Indiana Jones -elokuvista.[13] Spielberg on sanonut, ettei ”Indy 2 kuulu parhaimpiin hetkiini”,[57] mutta on myös todennut, että hänellä on erityinen suhde Tuomion temppeliin, koska hän tapasi tulevan vaimonsa Kate Capshaw'n kuvauksissa.[13]
Koska synkkä Tuomion temppeli oli saanut kriitikoilta kielteisemmän vastaanoton kuin Kadonneen aarteen metsästäjät, Lucas päätti vuonna 1985 alkaessaan käsikirjoittaa kolmatta Indiana Jones -elokuvaa, että se palaisi takaisin ensimmäisen osan kevyempään tunnelmaan.[59] Alun perin Spielberg ei innostunut tarinakokouksissa esille tulleesta ideasta, jossa ehdotettiin Graalin maljan etsintää elokuvan aiheeksi, koska se toi hänelle mieleen elokuvan Monty Pythonin hullu maailma.[59][60] Lucaskin kiinnostui enemmän jo Tuomion temppelin käsikirjoitusvaiheessa esitetystä kiinalaiseen mytologiaan liittyvästä Apinakuningas-seikkailusta.[59][60] Käsikirjoittajaksi palkattiin Chris Columbus, joka kirjoitti Indiana Jones and the Monkey King -elokuvakäsikirjoituksen sanasta sanaan Lucasin ja Spielbergin toiveiden mukaan. Columbus sai kuitenkin potkut.[61] Myöhemmin Apinakuningas-konseptista luovuttiin ja tekijät palasivat takaisin Graalin maljan pariin. Spielberg piti aihetta edelleen tylsänä, ja Lucas keksi liittää siihen itse keksimänsä legendan, jonka mukaan Graalista juominen toisi ikuisen elämän.[59] George Lucas ja Jeffrey Boam kirjoittivat lopullisen käsikirjoituksen, jossa esiteltiin Henry Jones, Indiana Jonesin isä, keskiajan kirjallisuuden ja Graalin myytin asiantuntija.[59] Hahmo oli Spielbergin keksimä, sillä kaikesta huolimatta Graalin etsintä oli hänestä tylsä lähtökohta tarinalle. Hän on kertonut sen sijaan halunneensa tehdä Graalin etsinnästä metaforan isälle ja pojalle, jotka etsivät ja lopulta löytävät toisensa Graalin avulla.[62]
Lucas ei pitänyt siitä, että Spielberg valitsi Henry Jonesin rooliin Sean Conneryn, koska hänestä tuli Lucasille mieleen vain James Bond.[62] Spielberg sen sijaan vaati Conneryn palkkaamista, koska Spielbergin alkuperäinen idea seikkailuelokuvasta oli alun perin saanut alkunsa juuri Bondista.[6] Connery oli imarreltu, kun häntä pyydettiin rooliin, ja ennen roolinsa virallistamista hän kysyi Spielbergiltä ”onko tämä Indiana Jones kohtaa James Bondin?”.[59] Kun Viimeinen ristiretki valmistui vuonna 1989, kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun joku Indiana Jonesin sukulainen esiteltiin.
Elokuvan tunnetuimpia kuvauspaikkoja oli Petran kalliokaupunki, jossa kuvattiin elokuvan loppukohtaus. Paikalle matkanneiden turistien määrät kasvoivat elokuvan ilmestyttyä.[58] Spielberg kertoo, että nähdessään Viimeisen ristiretken teatterissa hän kuuli yleisön nauravan enemmän kuin muissa Indiana Jones -sarjan elokuvissa, ja siksi hän itse pitää elokuvaa sarjan hauskimpana.[62] Elokuvalla on 89% ”tuore” arvosana Rotten Tomatoes -sivustolla.[63] Elokuvan loppuun Spielberg liitti kohtauksen, jossa Indiana Jones ratsastaa auringonlaskuun symboliksi siitä, että sarja oli saatettu päätökseen.[64]
Spielberg on kertonut puheiden jatko-osasta alkaneen noin viisi vuotta Viimeisen ristiretken jälkeen. Markkinoidessaan erästä elokuvaa häneltä kysyttiin toistuvasti, koska hän tekee seuraavan Indiana Jones -elokuvan.[64] Harrison Ford otti ehdotuksen vakavasti ja ehdotti uuden Indiana Jonesin tekemistä Spielbergille, joka kuitenkin kieltäytyi.[64] Ford sai kuitenkin Lucasin innostumaan ajatuksesta, ja yhdessä he suostuttelivat Spielbergin mukaan.[64] Spielberg uskoi kuitenkin pitkään, ettei hän ohjaisi itse kyseistä elokuvaa vaan palkkaisi jonkun nuoren ohjaajan tekemään sen.[64] Häntä huolestutti erityisesti, miten yleisö suhtautuisi 60-vuotiaaseen Harrison Fordiin pääosassa.[64]
Lucas ehdotti, että elokuvasta tehtäisiin 1950-luvun B-luokan tieteiselokuvia ja vainoharhaisia propagandaelokuvia lainaileva elokuva, jonka nimi oli tuolloin vielä Indiana Jones and the Saucer Men from Mars.[64] Spielberg ei pitänyt ideasta, ja lopulta siitä luovuttiin, kun Independence Day – Maailmojen sota -elokuva ilmestyi vuonna 1996.[64] Lucas keksi tehdä pienen muutoksen elokuvaan: siinä muukalaiset eivät oikeastaan ole avaruusolioita, vaan interdimensionaalisia olentoja, jotka elävät toisessa ulottuvuudessa.[64] Suunnitteluvaiheiden aikana elokuvan tapahtuma-ajaksi varmistui aiemmista elokuvista poiketen 1950-luku, joka sopi paremmin Harrison Fordin ikään.[64] Aikakauden takia natseja ei voitu käyttää Jonesin vastustajina, eikä Spielberg olisi heitä omien sanojensa mukaan halunnutkaan käyttää.[64] Aarteeksi, jonka ympärille juoni rakentuisi, valikoitui Etelä-Amerikasta löydetty kristallikallo, joista Lucas kertoi kuulleensa tehdessään Indiana Jones Junioria. Erään jakson käsikirjoitus käsitteli niitä, mikä sai hänet kiinnostumaan aiheesta.[65]
Elokuvassa päätettiin käyttää hahmoja vanhoista elokuvista: Karen Allen palkattiin uusimaan roolinsa Marion Ravenwoodina ja Sean Connerya pyydettiin esiintymään jälleen Henry Jonesina, mutta hän kieltäytyi.[66] Tarinaan tuotiin myös uusi Indiana Jonesin sukulainen, poika Mutt Williams (Shia LaBeouf), jonka oikea nimi on Henry Jones III. Alun perin David Koeppin käsikirjoituksessa hahmo oli ollut tytär, mutta Lucas muokkasi käsikirjoitusta ja teki hänestä pojan.[64] Koepp ehdotti tuolloin elokuvan nimeksi Indiana Jones and the Son of Indiana Jones, mikä ei mennyt läpi. Hän itsekin piti sitä lähinnä vitsinä.[64] Nykyiseen nimeen päädyttiin useiden ehdotusten jälkeen, joista osa jopa ehdittiin rekisteröidä: näitä olivat Indiana Jones and the City of Gods, Indiana Jones and the Destroyer of the Worlds ja Indiana Jones and the City of Gold.[66] Lucas halusi, että nimessä olisi välttämättä sana Kingdom, ja elokuvan nimeksi vakiintui Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull, eli Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta.[64]
Elokuva sai ilmestyessään pääosin hyviä arvosteluja ja sillä on Rotten Tomatoes -sivustolla 77% ”tuore”-arvosana.[67] Tästä huolimatta elokuva sai kyseenalaisen Golden Raspberry -palkinnon ensimmäisenä Indiana Jones -elokuvana kategoriassa huonoin jatko-osa.
George Lucas sanoi Cannesin elokuvajuhlilla 2008, että viides elokuva on mahdollinen. Hän hahmotteli tuolloin, että Shia LaBeoufin esittämä Mutt Williams ottaisi sarjan päähenkilön paikan Fordilta, joka esiintyisi uudessa elokuvassa samankaltaisessa roolissa kuin Sean Connery Viimeisessä ristiretkessä.[68] Elokuussa Lucas oli kuitenkin muuttanut mieltään: ”Indiana Jones on Indiana Jones. Harrison Ford on Indiana Jones”, Lucas vakuutti.[69] Kun Harrison Fordilta kysyttiin, ottaako Mutt Williams Kristallikallon valtakunnassa hänen paikkansa elokuvasarjan päähenkilönä, Ford vastasi: ”Mitä te puhutte? Se on minun. Haluaisin tehdä uuden Indiana Jones -elokuvan. George Lucas työstää ideaa parasta aikaa. Shia voi hankkia oman hattunsa. Minä ansaitsin omani.”[70]
Myöhemmin Lucasfilm myytiin Disneylle, ja sitä myöten oikeudet muun muassa uusien Tähtien sota- ja Indiana Jones -elokuvien tekemiseen siirtyivät studiolle. Toukokuussa 2015 Kathleen Kennedy Lucasfilmiltä kertoi Vanity Fair -lehdelle, että viides elokuva on tulossa, mutta sen käsikirjoittamista ei ollut vielä aloitettu.[71] Maaliskuussa 2016 Disney kertoi, että elokuva tulee ensi-iltaan 19. heinäkuuta 2019 ja että Spielberg palaa ohjaajaksi ja Ford pääosaan.[72] Elokuvan käsikirjoitti neljännen elokuvan tapaan David Koepp.[73] John Williams palaa säveltäjäksi. Williams on säveltänyt musiikit kaikkiin Indiana Jones -elokuviin.[74]
Huhtikuussa 2017 ensi-iltaa siirrettiin ja uudeksi ensi-iltapäivämääräksi ilmoitettiin 10. heinäkuuta 2020.[75] Maaliskuussa 2018 Spielberg kertoi elokuvan sijoittuvan 1960-luvulle.[76] Kesäkuussa 2018 Jonathan Kasdan kiinnitettiin projektiin uudeksi käsikirjoittajaksi, minkä seurauksena suunnitelma tuotanto huhtikuussa 2019 peruuntui ja elokuvan kerrottiin tulevan saamaan myöhemmin uuden ensi-iltapäivämäärän.[77][78] Heinäkuussa uudeksi ensi-iltapäivämääräksi ilmoitettiin 9. heinäkuuta 2021.[79] Helmikuussa 2020 Spielberg vetäytyi ohjaajan paikalta antaakseen nuorempien ohjaajien esittää oman näkökulmansa Indiana Jonesista.[80] James Mangold osallistui aloitteleviin neuvotteluihin elokuvan ohjaamisesta, ja Spielberg jatkoi tuottajana.[80] Huhtikuussa 2020 elokuvan ensi-iltaa siirrettiin jälleen uudelle päivämäärälle: 29. heinäkuuta 2022.[81] Lokakuussa 2021 Disney joutui siirtämään useiden elokuviensa ensi-iltaa ja ilmoitti viidennen Indiana Jones -elokuvan uudeksi ensi-illaksi 30. kesäkuuta 2023.[82]
Indiana Jones -elokuvien jälkeen julkaistiin niistä huomattavasti vaikutteita ottaneita seikkailuelokuvia ja tv-sarjoja. Ensimmäinen televisiosarja, joka oli selkeästi ottanut vaikutteita Kadonneen aarteen metsästäjistä oli Kultainen apina (Tales of the Gold Monkey, 1982), joka ilmestyi vain vuotta elokuvan jälkeen.[83] Ensimmäisiä elokuvia olivat Vihreän timantin metsästys (Romancing The Stone, 1984) ja Kuningas Salomonin kaivokset (King Solomon's Mines, 1985), joissa kummassakin nähdään Indiana Jones -vaikutteinen sankarihahmo.[84] Myös yhdysvaltalaiset arkeologit ovat antaneet tunnustusta Indiana Jonesille. Archaeological Institute of American (AIA) julkaiseman Archaeology-lehden toimittajan mukaan Indiana Jones on huono arkeologi, mutta loistava arkeologian puolestapuhujana. Lehden vuoden 2008 touko–kesäkuun numero julkaisi artikkelin, jossa se palkitsi Indy Spirit Awardilla arkeologeja, jotka ovat parhaiten toteuttaneet Indiana Jonesin henkeä.[85] Toukokuussa 2008 Archaeological Institute of America valitsi Harrison Fordin johtokuntaansa. AIA:n puheenjohtajan C. Brian Rosen mukaan Harrison Fordin merkitys yleisön kiinnostuksen kasvattamisen arkeologisiin tutkimuksiin on ollut merkittävä.[86]
Videopeleissä ja sittemmin elokuvissa seikkaileva Lara Croft -hahmo on ottanut selkeitä vaikutteita Indiana Jonesista.[84] Hahmo on toiminut innoituksena myös Disney-yhtiön sarjakuvissa seikkailevalle Indiana Hopolle.[87]
Kadonneen aarteen metsästäjät innosti vuonna 1981 kolme 12-vuotiasta poikaa, Eric Zalan, Chris Strompolosin ja Jayson Lambin, kuvaamaan elokuvasta oman versionsa. Versio valmistui vuonna 1988, seitsemän vuotta myöhemmin.[88] Elokuva kuvattiin noin 5 000 dollarin budjetilla, ja se jäljitteli esikuvaansa tarkasti.[89] Elokuva saavutti yllättäen suosiota, kun Harry Knowles otti sen mukaan Butt-Numb-A-Thon-elokuvafestivaaleille.[89] Tekijät lahjoittivat kaikki elokuvasta saamansa voitot hyväntekeväisyyteen. Alkuperäisen elokuvan tekijätkin päättivät katsoa tekijänoikeusrikkomusta läpi sormien, ja uuden version tekijät saivat kutsun niin Lucasin Skywalker Ranchille kuin Spielbergin omistamalle Amblin-studioillekin.[89]
Indiana Jones Junior (The Young Indiana Jones Chronicles, 1992–1993) oli 44-osainen televisiosarja. Se esitettiin Suomessa MTV3-kanavalla vuosina 1993–1995. Vastaavana tuottajana toimi Indiana Jones -elokuvatkin tuottanut George Lucas. Sarja käsitteli Indiana Jonesin nuoruutta, ja yhdistävänä tekijänä tarinoiden välillä toimi 94-vuotias Indiana Jones (George Hall). Hän pohjusti tarinaa New Yorkissa kertomalla nuoruuden seikkailuistaan, joissa esiintyi pääosassa joko 17-vuotias (Sean Patrick Flanery) tai 10-vuotias Indiana Jones (Corey Carrier).[90] Jaksojen tapahtumat sijoittuivat vuosien 1908–1910 ja 1916–1920 välille sekä vuoteen 1993, jolloin vanha Indiana Jones kertoi tarinaa.[91]
Kun Lucas alkoi suunnitella sarjaa, hän halusi tehdä siitä tyyliltään sivistävän.[91][92] Alun perin nimeksi piti tulla A Walk Through 20th Century: A History With Indiana Jones, mutta lopulta suunnittelun edetessä siitä muodostui The Young Indiana Jones Chronicles.[91] Lucas ilmoitti julkisuuteen jo projektin alussa, että se suunnattaisiin nuoremmille katsojille eikä puhtaasti aikuisille tarkoitettua materiaalia olisi mukana.[93] Hän myös kertoi, ettei sarjalla olisi mitään tekemistä elokuvien kanssa.[93] Sarja päätettiin sijoittaa 1900-luvun vaihteeseen, joka Lucasin mukaan on yksi merkittävimpiä nykypäivään vaikuttaneita ajanjaksoja.[91]
Sarjan ohjaajina toimi useita eri henkilöitä jaksosta riippuen. Lucas päätyi tähän ratkaisuun, koska hän halusi jokaisen sarjan jakson antavan erilaisen näkökulman tarinaan.[91] Terry Jones, Joe Johnston ja Vic Armstrong, joka oli toiminut Harrison Fordin sijaisnäyttelijänä useissa elokuvissa, olivat muutamia sarjan ohjaajista.[90][91] Moni tunnettu näyttelijä, kuten Daniel Craig, Anne Heche, Christopher Lee ja Catherine Zeta-Jones, esiintyi sarjassa vierailevana tähtenä.[90] Sarjaa oli mukana kirjoittamassa useita käsikirjoittajia, kuten Frank Darabont ja Prinsessa Leiaa Tähtien sota -elokuvissa esittänyt Carrie Fisher.[90][91]
Sarjaa kuvattiin Afrikassa, Intiassa, Euroopassa, Egyptissä ja Kiinassa.[94] Jaksojen budjetti oli yhtä suuri kuin Ihmemies MacGyverissa ja Aikahypyssä, mikä tarkoitti noin 1,5 miljoonan dollarin budjettia jaksoa kohti. Sarjan teossa yritettiin säästää rahaa kuvaamalla useita jaksoja samoissa paikoissa ja leikkaamalla jaksot kuntoon Lucasin omistamalla Skywalker Ranchilla.[94] Koska sarja oli tyyliltään sivistävä, siinä esiteltiin monia historiallisia tapahtumia ja henkilöitä.[94] Sarjan kuluessa Indy tapasi monia 1900-luvun alkupuolella eläneitä kuuluisia henkilöitä, kuten Winston Churchillin, Ernest Hemingwayn, Pablo Picasson, Sigmund Freudin ja Mata Harin.[90]
Kun George Lucas esitteli ensimmäisten jaksojen käsikirjoituksia ABC:n johdolle, he yllättyivät. Lucasin mukaan he ihmettelivät, missä kaikki toiminta on.[94] Sarjaa arvosteltiin ensimmäisten esitysten yhteydessä sekavuudesta sillä katsojat eivät Lucasin mukaan pitäneet ratkaisusta kertoa Indiana Jonesin nuoruuden kahdesta eri vaiheesta.[91] Kerrontaa vaikeutti myös se, ettei sarjan jaksoja esitetty kronologisessa järjestyksessä.[93] Tämän lisäksi tarinaa sekoittivat eri ohjaajien erilaiset näkemykset, jotka saattoivat olla hyvinkin erilaisia. Ohjaajille ei käsikirjoittajien tapaan tarjottu mahdollisuutta keskustella näkemyksistään toistensa kanssa.[93]
Lucasin mielestä sarjan huono menestys johtui toiminnan puutteesta. Vaikka hän oli jo ennen sarjan ilmestymistä kuvaillut sitä julkisuudessa kasvutarinaksi,[94] hän joutui myöhemmin, sarjan huonon menestyksen myötä, toteamaan että ”vaikka kuinka monta kertaa kertoisit, että sarja kertoo nuoren pojan tutkimusmatkasta historiaan, he silti odottivat näkevänsä sen vierivän kiven”.[92] Tällä hän viittasi Kadonneen aarteen metsästäjien alussa nähtyyn kohtaukseen, jossa Indiana pakenee vierivää kivenlohkaretta.
Osa sarjan jaksoista jäi esittämättä ABC:n peruutettua sen 1993 huonojen katsojalukujen takia.[95] Katsojien ja kanavan arvostelusta huolimatta sarja sai kriitikoilta positiivisemman vastaanoton. New York Times sanoi sen olevan ”vaikuttavin viikoittainen televisiosarja”, Time piti sitä kunnianhimoisena ja tyylikkäänä ja Wall Street Journal sanoi sen vastaavan vaikuttavuudessaan elokuvia.[95]
Lucas oli hyvin pettynyt sarjan päätyttyä ennenaikaisesti. Hän on kuvaillut sitä hauskimmaksi tekemäkseen projektiksi ja korostanut, ettei aikonutkaan tehdä sarjasta kaupallista menestystä.[95] Vuonna 1996 George Lucas leikkasi sarjan tapahtumat uudelleen aikajärjestykseen, yhdisteli jaksoja ja jätti George Hallin kertojanäänen pois, jolloin sarjasta muokattiin 23 tv-elokuvaa. Lisäksi Lucas kuvasi uutta materiaalia, jotta tapahtumien väliin jäävistä aukoista huolimatta tarina kulkisi sujuvasti eteenpäin.[93] USA Network ja BBC1 esittivät elokuvat.
Ensimmäinen Indiana Jones -kirja oli Campbell Blackin kirjoittama Kadonneen aarteen metsästäjät -elokuvaan perustuva Raiders of the Lost Ark (1981), jonka kustansi Ballantine Books. Tätä seurasivat seuraaviin elokuviin perustuvat kirjat Indiana Jones and the Temple of Doom (1984) ja Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989, julkaistu myös suomeksi), joka oli ensimmäinen Rob MacGregorin kirjoittama Indiana Jones -kirja. Hän kirjoitti tämän jälkeen vielä kuusi Indiana Jones -kirjaa vuosina 1991–1992 Bantam Books -kustantamolle. Kirjat eivät perustuneet elokuviin ja sijoittuivat 1920-luvulle.[96] Hänen teoksissaan Indiana meni naimisiin Deirdre Campbell -nimisen naisen kanssa.[97] Tämän jälkeen kirjasarjaa jatkoivat Martin Caidin, joka kirjoitti kaksi Indiana Jones -kirjaa vuosina 1993–1994, ja Max McCoy, joka kirjoitti neljä kirjaa hahmosta vuosina 1995–1999.
Saksalainen Wolfgang Hohlbein kirjoitti vuosien 1990–1994 aikana kahdeksan saksankielistä Indiana Jones -romaania Goldmann Publishing -kustantamolle.[98] Hohlbeinin kirjat on käännetty vain hollanniksi,[99] ja ne sijoittuvat yhtä lukuun ottamatta vuosien 1938 ja 1944 välille.[98] Suomen kielellä on julkaistu neljä Indiana Jones -romaania, joista ensimmäinen oli Otavan kustantama[100] ja loput WSOY:n julkaisemia.
| Suomeksi julkaistut Indiana Jones -romaanit | |||
| Alkuperäinen nimi | Vuosi | Suomenkielinen nimi | Kirjailija |
| Indiana Jones and the Last Crusade | 1990 | Indiana Jones ja viimeinen ristiretki | Rob MacGregor |
| Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull | 2008 | Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta | James Rollins |
| Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull | Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta | James Luceno | |
| Indiana Jones and the Temple of Doom | Indiana Jones ja tuomion temppeli | Suzanne Weyn | |
Marvel Comics alkoi tuottaa Indiana Jones -sarjakuvia Kadonneen aarteen metsästäjien ilmestyttyä 1981. He olivat tyytyväisiä George Lucasin Tähtien sota -elokuviin perustuvien sarjakuvien menestykseen, mikä saattoi vaikuttaa päätökseen aloittaa Indiana Jones -sarjakuvien tekeminen.[101] Ensimmäinen sarjakuva oli toisinto elokuvan juonesta, mutta Marvel julkaisi myös nimellä Further Adventures of Indiana Jones itsenäisiä tarinoita, joissa Marion Ravenwood esitettiin poikkeuksellisesti Jonesin vakiotyttöystävänä.[102] Lehteä ilmestyi 34 numeroa Yhdysvalloissa, minkä lisäksi Marvel julkaisi kaksi elokuviin Tuomion temppeli ja Viimeinen ristiretki perustuvaa sarjakuvaa.[101] Suomeksi julkaistiin 17 numeroa vuosien 1984–1986 aikana nimellä Indiana Jones.[102]
Myöhemmin vuonna 1991 Dark Horse Comics alkoi tuottaa sarjakuvia Indiana Jonesin seikkailuista. Se julkaisi vuoteen 1996 mennessä kahdeksan kokonaista tarinaa (jaettuna useisiin osiin).[101] Lisäksi vuonna 1993 Dark Horse teki sarjakuvaversiot Indiana Jones Jr. -tv-sarjan 12 ensimmäisestä jaksosta.[101][103] Vuonna 2008 Dark Horse julkaisi viimeisimmän Indiana Jones -sarjakuvansa, Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta, joka noudatti elokuvan juonta.[103]
Indiana Jonesin nimeä käytetään neljän huvipuistolaitteen yhteydessä eri maiden Disneyland-huvipuistoissa.
Indiana Jones Epic Stunt Spectacular! esittelee vierailijoille, kuinka Kadonneen aarteen metsästäjät -elokuvan stuntteja tehtiin, ja halukkaat katsojat saavat osallistua esitykseen.[104] Indiana Jones et le Temple du Péril (ransk. Indiana Jones ja tuomion temppeli) on perinteinen vuoristorata, jossa temppelin raunioita muistuttava rata kierretään kaivoskärryä muistuttavissa vaunuissa.[105] Indiana Jones Adventure: Temple of the Forbidden Eye ja Temple of the Crystal Skull ovat kaksi lähes identtistä kiertoajelua, jossa laitteen vierailijat pääsevät kulkemaan mukana Indianan seikkailussa. Radat koostuvat erilaisista hämäristä kammioista, joita ovat esimerkiksi Bug Room ja Snake Chamber.[106][107]
Ensimmäinen Indiana Jones -peli Raiders of the Lost Ark oli Atarin julkaisema lisenssipeli ja perustui juoneltaan löyhästi ensimmäiseen elokuvaan.[108]
Lisenssipelien lisäksi on julkaistu useita Indiana Jones -nimisiä pelejä, jotka eivät perustu mihinkään tiettyyn elokuvaan. Ensimmäinen näistä oli Mindscapen kehittämä Indiana Jones in the Lost Kingdom, joka julkaistiin vuonna 1984. Ensimmäinen PC:lle julkaistu graafinen peli, joka ei perustunut elokuvaan, oli LucasArtsin kehittämä Indiana Jones and the Fate of Atlantis, joka julkaistiin Indiana Jones and the Last Crusade -pelin tavoin kahtena eri versiona, joille oli annettu nimet The Action Game ja The Graphic Adventure. Action Game -versio oli arcade-seikkailupeli, kun taas Graphic Adventuressa keskityttiin pulmien ratkaisuun. Indiana Jonesilla oli ensimmäistä kertaa pelissä ääni, jonka Doug Lee antoi hänelle. Vuonna 1999 julkaistiin ensimmäinen Indiana Jones -aiheinen 3D-peli Indiana Jones and the Infernal Machine, joka toimi samalla jatko-osana The Fate of Atlantis -pelille.[109] Peli oli ottanut vaikutteita Tomb Raider -peleistä[109] ja sijoittui vuoteen 1947, yhdeksän vuotta Viimeinen ristiretki -elokuvan jälkeen. Jonesin vastustajina nähtiin ensimmäistä kertaa neuvostoliittolaiset.[110] Pelille on julkaistu kaksi 3D-grafiikkaa käyttävää jatko-osaa, Indiana Jones and the Emperor’s Tomb (2003) ja Indiana Jones and the Staff of Kings (2009).
LucasArts ja TT Games Publishing Ltd. julkaisivat vuonna 2008 lapsille sopivamman vaihtoehdon muille Indiana Jones -peleille Lego Indiana Jones: The Original Adventures -pelin muodossa. Pelissä oli yhdistetty Lego-palikat ja Indiana Jones samalla periaatteella kuin LucasArts oli aiemmin yhdistänyt palikat ja Tähtien sodan Lego Star Wars: The Video Game -pelissä. Tarkoituksena oli pelata ensimmäiset kolme Indiana Jones -elokuvaa läpi ensin Story Mode -tilassa, jonka jälkeen pelaaja voi pelata jo läpäisemänsä tasot uudelleen Free Play -tilassa, jossa on mahdollista käyttää useampia erilaisia hahmoja.[111] Peliin julkaistiin vuonna 2009 jatko-osa Lego Indiana Jones 2: The Adventure Continues, joka sisälsi kaikki edellisessä pelissä olleet elokuvat (kentät oli rakennettu uudelleen) ja uusia, aiempana vuonna ilmestyneeseen Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta -elokuvaan perustuvia tasoja.[112]
| Peli | Vuosi | Konsoli |
| Raiders of the Lost Ark | 1982 | Atari 2600 |
| Indiana Jones and the Lost Kingdom | 1984 | Commodore 64, ZX Spectrum |
| Indiana Jones and the Temple of Doom | 1985 | Atari System[113] |
| Indiana Jones and the Temple of Doom | ZX Spectrum, Amstrad, MSX, Commodore 64, Apple II, Windows | |
| Indiana Jones in Revenge of the Ancients | 1987 | Windows |
| Indiana Jones and the Temple of Doom | 1988 | NES |
| Indiana Jones and the Last Crusade: The Action Game | 1989 | Apple Macintosh, Windows, Amstrad, Atari ST, Commodore 64, MSX, Commodore Amiga, ZX Spectrum, NES, Sega Master System, Sega Game Gear, Sega Mega Drive, Game Boy |
| Indiana Jones and the Last Crusade: The Graphic Adventure | Apple Macintosh, Atari ST, Commodore Amiga, Windows | |
| Indiana Jones and the Fate of Atlantis: The Action Game | 1992 | Commodore 64, ZX Spectrum, Amstrad CPC, Windows, Atari ST, Commodore Amiga |
| Indiana Jones And The Fate Of Atlantis: The Graphic Adventure | Apple Macintosh, Windows, Commodore Amiga | |
| The Young Indiana Jones Chronicles | NES | |
| Indiana Jones' Greatest Adventures | 1994 | Super Nintendo Entertainment System |
| Instruments of Chaos: Starring Young Indiana Jones | Mega Drive | |
| Indiana Jones and His Desktop Adventures | 1996 | Windows, Apple Macintosh |
| Indiana Jones and the Infernal Machine | 1999 | Windows, Nintendo 64, Game Boy |
| Indiana Jones and the Emperor’s Tomb | 2003 | Xbox, Windows, PlayStation 2 |
| Lego Indiana Jones: The Original Adventures | 2008 | Windows, PlayStation 2, PlayStation 3, PlayStation Portable, Xbox 360, Wii, Nintendo DS |
| Indiana Jones and the Staff of Kings | 2009 | PlayStation 2, PlayStation Portable, Wii, Nintendo DS |
| Lego Indiana Jones 2: The Adventure Continues | Windows, PlayStation 3, PlayStation Portable, Xbox 360, Wii, Nintendo DS | |
| Viite | [114] |
| Ilmestymisvuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Juoni |
| 1981 | Kadonneen aarteen metsästäjät | Raiders of the Lost Ark | Vuonna 1936 Indiana Jones lähetetään etsimään liitonarkkia Kairosta. Myös natsit havittelevat Arkkia, eikä Yhdysvaltain tiedustelupalvelu salli sen joutua heidän käsiinsä. Indiana saa apua nuorelta Marion Ravenwoodilta, jonka isä, kuollut arkeologi ja Indianan oppi-isä, omisti tietämättään talismaanin, joka paljastaa Arkin olinpaikan. Jones saa Ravenwoodilta talismaanin ja selvittää Arkin olinpaikan, mutta natsit vievät sen häneltä. Indiana ja Marion saavat Arkin takaisin haltuunsa myöhemmin ja yrittävät paeta laivalla. Natsien sukellusvene saa heidät kuitenkin kiinni; he valtaavat laivan ja vievät Arkin sekä Marionin. Indiana lähtee perään, muttei saadakseen Arkin takaisin haltuunsa, vaan pelastaakseen Marionin. Natsit avaavat arkin ja tuhoutuvat. |
| 1984 | Indiana Jones ja tuomion temppeli | Indiana Jones and the Temple of Doom | Vuonna 1935 Indiana Jones joutuu Shanghaissa kiinalaisten gangsterien petkuttamaksi, mutta onnistuu pääsemään pakoon yhdessä nuoren kiinalaisen apulaisensa Short Roundin ja laulajatar Willie Scottin kanssa. Gangsterien johtaja Lao Che kuitenkin pudottaa heidän lentokoneensa Intiaan, jossa pienen kylän asukkaat pyytävät Indianaa tovereineen palauttamaan takaisin Tugeeni-kultin viemän pyhän kiven ja kylän lapset, jotka elävät orjina tugeenien kaivoksissa. Indiana matkustaa Pankotin palatsiin, joka paljastuu kyläläisten sanojen mukaisesti kultin temppeliksi, jossa harjoitetaan ihmisten uhraamista. Indiana yrittää samanaikaisesti vapauttaa lapset kultin kaivoksista, joissa he etsivät puuttuvia pyhiä kiviä, saada haltuunsa jo löydetyt pyhät kivet, sekä paeta temppelistä. |
| 1989 | Indiana Jones ja viimeinen ristiretki | Indiana Jones and the Last Crusade | Miljonääri Walter Donovan pyytää Indianaa vuonna 1938 etsimään pyhää Graalin maljaa. Indianan isä Henry Jones, kirjallisuuden professori ja Graal-asiantuntija, oli Donovanin palkkaaman ryhmän aiempi johtaja, joka on kuitenkin kadonnut Venetsiassa. Indianan isä oli kirjoittanut koko elämänsä ajan päiväkirjaansa kaikki löytämänsä tiedot Graalista ja postitti sen ennen katoamistaan Indianalle. Päiväkirjaan Henry Jones on piirtänyt kartan Graalin piilopaikkaan, mutta se on hyödytön, koska hän ei tiedä lähtöpaikkana toimivan kaupungin nimeä. Venetsiasta Indiana löytää ritarin haudan, jossa makaa yksi kolmesta veljeksestä, jotka löysivät Graalin, ja saa tietää kaupungin olevan Aleksandretta, jonka päällä nykyinen Iskanderun sijaitsee. Ristimiekan veljeskunta yrittää lopettaa Indianan etsinnän tappamalla hänet, mutta he päätyvätkin paljastamaan tälle, että hänen isänsä on vankina natsien hallitsemassa itävaltalaisessa linnassa. Indiana löytää sieltä isänsä, mutta menettää päiväkirjan ja apulaisensa Elsa Schneiderin, joka paljastuu natsien kätyriksi. Indiana ja Henry pakenevat linnasta ja hakevat kirjan Berliinistä. Tämän jälkeen he matkaavat Turkkiin tarkoituksenaan löytää Graal ennen natseja. |
| 2008 | Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta | Indiana Jones and the Kingdom of Crystal Skull | Vuonna 1957 neuvostoliittolaiset sotilaat ovat napanneet Indianan, jotta tämä auttaisi heitä löytämään avaruusolion ruumiin Alue 51:stä. Indiana auttaa heitä ja pakenee, mutta menettää työnsä yliopistossa, koska FBI-agentit epäilevät hänellä olevan kommunistiyhteyksiä. Nuori Mutt Williams pyytää Indianaa kuitenkin auttamaan häntä kadonneen tohtori Harold Oxleyn etsinnässä. Myös Muttin äiti, joka Indianan tietämättä on hänen entinen naisystävänsä Marion Ravenwood, on kadonnut. Oxleyn jäljet johtavat Peruun, josta Indiana ja Mutt löytävät Akatorin (paremmin tunnettu espanjan kielisellä nimellä Eldorado) kristallikallon. Neuvostoliittolaiset saavat heidät kuitenkin kiinni ja pakottavat Jonesin jälleen auttamaan heitä Akatorin löytämisessä. Jones, Mutt, Ravenwood ja vangiksi joutunut ja hulluksi tullut Oxley pakenevat neuvostoliittolaisten luota ja pääsevät Akatoriin, joka paljastuu ulottuvuuksien välisten olentojen alukseksi. |
| 2023 | Indiana Jones and the Dial of Destiny | Vuonna 1969 eläkkeelle opettajan työstä jäänyt Indiana päätyy kummityttönsä Helena Shaw’n kanssa tulkitsemaan Helenan isän, Basilin, jättämiä vihjeitä ja etsimään toista puolikasta Antikytheran koneesta, Arkhimedeen rakentamasta mekanismista, joka matemaattisten laskutoimitusten avulla osoittaisi käyttäjälleen toisiin aikakausiin vievien aikarepeämien sijainteja. Helena ja hänen apurinsa, Teddy Kumar, haluavat vain myydä mekanismin suuresta summasta rahaa, vaikka Indianan mielestä se kuuluu museoon. Mekanismia etsii myös Jürgen Voller, Nasalle työskennellyt entinen natsiupseeri, joka haluaa mekanismin avulla muuttaa historiaa niin, ettei Natsi-Saksa koskaan hävinnyt toista maailmansotaa. | |
| Hahmo | Elokuva | |||
|---|---|---|---|---|
| Kadonneen aarteen metsästäjät (1981) | Indiana Jones ja tuomion temppeli (1984) | Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) | Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (2008) | |
| Budjetti | 18 milj. USD[115] | 28 milj. USD[116] | 48 milj. USD[117] | 185 milj. USD[118] |
| Tuotto (Pohjois-Amerikka) | 242 374 454 USD [115] | 179 870 271 USD [116] | 197 171 806 USD [117] | 317 101 119 USD [118] |
| Tuotto (Muu maailma) | 141 766 000 USD [115] | 153 237 000 USD [116] | 277 000 000 USD [117] | 469 534 914 USD [118] |
| Yhteensä | 384 140 454 USD [115] | 333 107 271 USD [116] | 474 171 806 USD [117] | 786 636 033 USD [118] |
| Sijoitus vuoden tuottoisimpien elokuvien joukossa (Pohjois-Amerikka) | 1.[49] | 3.[53] | 2.[119] | 3.[120] |
| Sijoitus vuoden tuottoisimpien elokuvien joukossa (Maailma) | Ei tiedossa | 1.[121] | 2.[122] | |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
