From Wikipedia, the free encyclopedia
Pyhä Hippolytos Roomalainen (m.kreik. Ἱππόλυτος, lat. Hippolytus; n. 170–235) oli varhaisen kristillisen kirkon kirkkoisä ja sen merkittävimpiä teologeja.
Hippolytos oli riidoissa aikansa paavien kanssa ja johti jonkin aikaa omaa seurakuntaansa. Siksi häntä pidetään usein ensimmäisenä vastapaavina. Hän kuitenkin kuoli marttyyrinä ja häntä kunnioitetaan pyhimyksenä. Hippolytos on muun muassa vanginvartijoiden suojeluspyhimys. Hänen muistopäiviään ovat 30. tammikuuta (marttyyrius) ja 13. elokuuta.
Hippolytoksen on täytynyt syntyä toisen vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla, todennäköisesti Roomassa. Fotios kuvaa hänet teoksessaan Bibliotheka (cod. 121) Irenaeuksen oppilaaksi, jonka puolestaan sanottiin olleen Polykarpoksen oppilas. Kontekstista voidaan päätellä, että Hippolytos itse oli sanonut näin.
Hippolytos toimi Roomassa presbyteerinä paavi Zephyrinuksen aikana (199–217). Tuona aikana Origenes, joka oli tuolloin vielä nuori, kuuli tämän saarnoja.[1] Ei todennäköisesti kestänyt kauan ennen kuin Hippolytos joutui suoraan konfliktiin Zephyrinuksen ja tämän seuraajan Calixtus I:n kanssa teologisista kysymyksistä. Hän syytti paavia monarkianistisen harhaopin suosimisesta. Seurauksena oli skisma, ja Hippolytos toimi oman seurakunnan johdossa mahdollisesti yli kymmenen vuotta.
Keisari Maximinus Thraxin vainoissa vuonna 235 Hippolytos ja tuolloin paavina toiminut Pontianus siirrettiin Sardiniaan, jossa kummatkin kuolivat. Chronographus Romanus Anni 354 (ja täsmällisemmin Catalogus Liberianus) kertoo, että maanpakolaisten ruumiit haudattiin Roomassa 13. elokuuta, todennäköisesti vuonna 236. Hippolytos haudattiin hautausmaalle Via Tiburtinalla. Tästä voidaan päätellä, että skismaatikko oli hyväksytty ennen kuolemaansa takaisin kirkon helmaan.
Hippolytos kirjoitti harhaoppeja vastaan suunnatun teoksen Kaikkien harhaoppien kumoaminen (Refutatio omnium haeresium). Teoksen kymmenestä kirjasta toinen ja kolmas ovat kadonneet. Kirja I esiintyi aiemmin usein Origeneen teoksena nimellä Filosofūmena (lat. Philosophumena). Kirjat IV–X sisältänyt käsikirjoitus löydettiin luostarista Kreikan Athos-vuorelta vuonna 1842.[2][3][4]
Nykyisin näiden kaikkien kirjojen katsotaan kuuluvan samaan teokseen, ja sen kirjoittajana pidetään yleisesti Hippolytosta. Teos on merkittävä lähde varhaiskristillisen oikeaoppisuuden kanssa kilpailleiden suuntausten tutkimuksen kannalta.[2][4] Tutkijat ovat kuitenkin erimielisiä siitä, missä määrin teoksen kuvaukset muun muassa gnostilaisista lahkoista pitävät paikkansa.
Laajuudessaan Hippolytoksen tuotantoa voidaan verrata Origeneen vastaavaan. Hän kirjoitti eksegetiikkaa, apologetiikkaa, saarnoja, poleemisia kirjoituksia, historiaa käsitelleitä kirjoituksia sekä kirkko-oikeudellisia teoksia. Useimmista teoksista on säilynyt vain katkelmia. Eksegeettisistä teoksista parhaiten säilyneitä ovat Kommentaari profeetta Danieliin ja Kommentaari Laulujen lauluun.
Hippolytoksen dogmaattisista teoksista Kristusta ja Antikristusta käsittelevä teos on säilynyt kokonaisuudessaan. Muun ohella se antaa kuvauksen maailmanloppua edeltävistä tapahtumista. Teos on todennäköisesti kirjoitettu Septimius Severuksen vainojen aikaan eli noin vuonna 202.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
