Hildesheim on kaupunkiAla-Saksin osavaltiossa Saksassa. Se sijaitsee Leinejoen pienen Innerste-sivujoen varrella, noin 25 kilometriä Hannoverista kaakkoon. Vuoden 2011 väestönlaskennassa siellä oli 99554 asukasta.[1] Pinta-ala on 92,96 neliökilometriä ja asukastiheys on 1 105 asukasta neliökilometriä kohden.
Hildesheimiin perustettiin piispanistuin vuonna 815. Kaupunginoikeudet myönnettiin vuonna 1249. Keskiajalla Hildesheim oli rikas kauppakaupunki. Siitä tuli Hansaliiton jäsen vuonna 1367. Hildesheimin piispat olivat Pyhän Saksalais-Romalaisen keisarikunnan vaaliruhtinaita vuoteen 1803 asti. Kaupunki liitettiin Preussiin vuonna 1803 ja Hannoveriin vuonna 1815.[2]
Kaupunki kärsi suuria vaurioita toisen maailmansodan ilmapommitusten aikana, erityisesti 22. maaliskuuta 1945. Kaupungin keskusta, joka oli säilyttänyt siihen saakka keskiaikaisen ilmeensä, katosi olemattomiin. Keskusta uudelleenrakennettiin sen jälkeen täysin eri tyylillä, betonitalokolossien ollessa pääroolissa. 1970-luvun loppupuolella aloitettiin historiallisen keskustan uudelleenrakentaminen: betonitalot purettiin ja tilalle rakennettiin vanhojen talojen kopiot.
Kaupungissa toimiva varuskunta vaikuttaa sen talouselämään. Siellä on myös rautatieasema ja sisämaan satama, sillä Hildesheim on Saksan laajan kanavaverkon äärellä.[2]
Mikaelinkirkko (Michaeliskirche) on ottolainen kirkko, rakennettu noin 1001-1033. Se tuhoutui ilmahyökkäyksessä 1945 ja uudelleen rakennettiin vuosien 1946 ja 1960. Se muodostaa Unesconmaailmanperintöluettelon kohteen yhdessä läheisen Hildesheimin tuomiokirkon kanssa.
Tuomiokirkko (Dom) sekä sen tuhatvuotinen ruusupensas ovat 900-luvulta.
Hildesheimin raatihuone on yksi Saksan vanhimpia rakennuksia, rakennettu 1268-1290.
Keskustassa on useita mielenkiintoisia ristikkorakennetaloja, esimerkiksi Teurastajien ammattikuntatalo (Knochenhauer-Amtshaus), joka alun perin rakennettiin vuonna 1529 ja uudelleen maailmansodan jälkeen. Teurastajien ammattikuntatalo on 26 metriä korkea. Toisena esimerkkinä "Umgestülpte Zuckerhut ("Ylösalainen sokeritoppa"). Nimi tulee rakennuksen muodosta: alin kerros on pienin (17 m²), toinen kerros suurempi, ja kolmas kerros kaikista suurin (29 m²). Asepajatalo (Waffenschmiedehaus), jossa on useita mielenkiintoisia puunleikkauksia, rakennettiin vuonna 1548. Wernerintalo (Das Wernersche Haus), joka on rakennettu vuonna 1606, on renessanssin rakennus.
Römer ja Pelizäus -museo.
Romaaninen Pyhän Godehardin basilika (Godehardikirche)) rakennettiin vuosien 1133 ja 1172 aikana.
Kehrwiederintorni (Kehrwiederturm) rakennettiin 1400-luvulla. Torni on 30 metriä korkea.
Goottilainen Pyhän Andreaan kirkko (Andreaskirche) sekä Ala-Saksin korkein kirkontorni (114 metriä) rakennettiin 1400-luvulla. Se tuhoutui ilmahyökkäyksessä 1945 ja jälleenrakennettiin vuosien 1956 ja 1965 aikana.
Steuerwaldin linna (Burg Steuerwald) (1310-1313) sekä sen goottilainen Magdalenen kappeli, joka rakennettiin 1310. Linnan torni (25 metriä) rakennettiin 1325.
Goottilainen Pyhän Lambertin kirkko (Lambertikirche), joka on rakennettu vuosien 1474 ja 1488 välillä. Se tuhoutui ilmahyökkäyksessä 1945 ja rakennettiin uudelleen vuonna 1952.
Marienburgin linna (Burg Marienburg) (1346-1349) ja sen 31 m korkea torni.
Romaaninen Pyhän Mauritiuksen kirkko (Mauritiuskirche) sekä ristikäytävä, alun perin vuodelta 1068. Kirkontorni (barokki) rakennettiin 1765.
Marienroden luostari (Kloster Marienrode) perustettiin vuonna 1125.
Romaaninen Pyhän Ristin kirkko (Kreuzkirche) rakennukset aloitettiin 900-luvulla.
Keskiaikainen kaupunginmuuri sekä sen valli ovat 1400-luvulta.
Romaaninen Pyhän Magdalenan kirkko (Magdalenenkirche) rakennettiin 1234.
Magdalenan puutarha (Magdalenengarten) (1720-1725) on barokkityylinen historiallinen puisto. Puistossa on myös viinimäki.
Goottilainen Pyhän Jaakobin kirkko (Jakobikirche), joka on rakennettu 1500-luvulla. Kirkontorni rakennettiin 1514. Kirkko tuhoutui ilmahyökkäyksessä 1945 ja uudelleen rakennettiin vuonna 1949.
Kaupunginmuseo (Stadtmuseum) on teurastajien ammattikuntatalossa.