Hiekka-aavikko

Hiekka-aavikko (arab. عرق‎, erg) eli hiekkameri, dyynimeri tai hiekkaerämaa on aavikko, jossa on vaihtelevan korkuisia tuulen kasaamia hiekkakumpuja, dyynejä. Hiekka on pääosin irtonaista ja siinä liikkuminen on hyvin vaikeaa.^[1] Hiekka-aavikolla saattaa kasvaa joitakin ruohomättäitä ja pensaita dyynien harjalla.

Hiekka-aavikoilla esiintyy hiekkamyrskyjä. Monesti hiekka-aavikot ovat kuumuutensa ja kuivuutensa takia elämälle hyvin vihamielisiä ympäristöjä. Dyynit muistuttavat monesti vuorta tai suurta aaltoa, ja yleensä vaeltavat aikojen saatossa tuulen mukana. Dyynejä on eri kokoisia ja ne muodostavat enemmän tai vähemmän säännöllisen kuvion. Aavikoiden sisäosissa dyynit asettuvat yleensä vallitsevan tuulen suuntaisiksi, mutta aavikoiden reunoille syntyy kuunsirpin muotoisia barkaaneja, jotka asettuvat vallitsevaan tuuleen nähden poikittain. Rannikolla kasvillisuus voi aiheuttaa joko rantaviivan suuntaisia tai vallitsevaan tuuleen nähden poikittaisia dyynejä.^[2]

Yleensä hiekka-aavikot ovat erittäin kuivia ja niissä ei ole pysyvää asutusta. Jos alueella on keitaita, aavikon poikki voi kulkea vakiintuneita matkareittejä.^[3]

Saharasta 20 % on hiekka-aavikkoa ja 70 % sora-aavikkoa.^[4]

Maailman laajin hiekka-aavikko on Arabian aavikoihin kuuluva Rub al-Khali, 595 700 km².^[3] Pohjois-Afrikan Saharassa on monia suuria ergejä, muun muassa Itäinen iso erg, Läntinen iso erg, Majabat al-Koubra, Erg Chebbi, Erg Iguidi ja Erg Chech, jotka kattavat yhteensä noin 15–25 % Saharasta^[5].