Gustaf Erikson

Gustaf Adolf Mauritz Erikson (24. lokakuuta 1872 Lemland, Ahvenanmaa – 15. elokuuta 1947 Maarianhamina^[1]) oli ahvenanmaalainen merikapteeni, laivanvarustaja ja merenkulkuneuvos. Erikson kuljetti rahtia purjelaivoilla pidempään kuin useimmat muut varustajat. Tästä syystä Eriksonin laivasto oli purjelaivakauden loppuajan suurin purjelaivasto. Eriksonilla oli kaikkiaan 46 purjelaivaa, joista kuuluisia ovat muun muassa nykyinen museolaiva Pommern, Philadelphiassa ravintolalaivana toimiva isokokoinen Moshulu sekä nopea windjammer Herzogin Cecilie. Erikson sai merenkulkuneuvoksen arvonimen^[2] 1931.

Merenkulkuneuvos Gustaf Erikson.

Erikson osti teräsparkki Moshulun 1935 ja kuljetti sillä vehnää Australiasta.

Pommern Maarianhaminassa 2005.

Herzogin Cecilie, joka kuljetti myös matkustajia.

Perhe

Gustaf Erikson oli kotoisin Lemlandista, laivuri Gustaf Adolf Erikssonin ja tämän vaimon Amalian esikoispoika. Gustaf Erikson alkoi jossakin vaiheessa kirjoittaa sukunimensä yhdellä s:llä.^[3] Erikson avioitui vuonna 1906 16-vuotiaan Hilda Bergmanin kanssa. Pariskunnalle syntyi neljä lasta: Edgar, Greta, Gustaf-Adolf ja Eva.^[3] Vuonna 1915 syntyneestä Edgarista tuli isänsä työn jatkaja. Gusfaf-Adolf hukkui 16. kesäkuuta 1942, kun Eriksonin höyrylaiva Argo torpedoitiin Itämerellä. Myös kahdeksan muuta miehistön jäsentä hukkui.^[4]

Merimiehenä

Gustaf Erikson aloitti merimiesuransa vuonna 1882, vain kymmenvuotiaana, parkki Neptunin apupoikana. Hänestä tuli Neptunin kokki kolme vuotta myöhemmin. Erikson suoritti aliperämiehen tutkinnon 20-vuotiaana vuonna 1892 ja toimi seuraavana vuonna jo ensin puolimatruusina, matruusina, perämiehenä ja päällikkönäkin kuunari Adélessa, vaikka oli vielä näihin tehtäviin alaikäinen.^[4]

Vuonna 1889 hänestä tuli stuertti parkki Ansgariin, josta hän siirtyi jo seuraavana vuonna 1890 puosuksi kuunari Fenniaan. Vuonna 1891 hän pestautui stuertiksi parkkilaiva Southern Belleen. Erikson suoritti yliperämiestutkinnon vuonna 1895 Oulun merenkulkuopistossa.^[4]

Valtamerille

Vuonna 1895 Gustaf Erikson aloitti purjehtimisen valtamerilaivoilla, kun hän pestautui yliperämieheksi parkki Matildalle. Matildan jälkeen hän oli perämiehenä parkkilaivoilla Mariehamn ja Finland. Finlandilla Erikson putosi mastosta ja katkaisi sääriluunsa.^[4]

Erikson suoritti merikapteenin tutkinnon vuonna 1899 ja hänestä tuli 6 vuodeksi parkki Southern Bellen päällikkö.^[4]

Rederiaktiebolaget Gustaf Erikson

Erikson osti ensimmäisen laivansa kolmimastoparkki Tjerimain vuonna 1913. Erikson tuli tunnetuksi ennen kaikkea omistamistaan suurista purjelaivoista, jotka kuljettivat pääasiassa vehnää Australiasta Eurooppaan. Hän omisti myös höyry- ja moottorialuksia sekä Uudenkaupungin telakan.

Ostettuaan Tjerimain Erikson jätti laivoilla työskentelyn ja asettui Maarianhaminaan. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Erikson hankki muutaman muunkin purjealuksen.

Ensimmäinen maailmansota

Joillekin Eriksonin laivoille kävi sodan aikana huonosti: ne päätyivät saksalaisten sotalaivojen upottamiksi tai kaatamiksi.^[4] Tjerimailla oli kosolti onnea ja se piti liiketoiminnan kannattavana.^[5] Borrowdale sai saksalaisesta torpedosta Bristolin kanaalin suulla 1917 ja Margareta koki saman kohtalon Atlantilla Irlannin luoteispuolella toukokuussa 1917. Molempien alusten miehistö pelastettiin. Lawhill päätyi Ranskan valtion takavarikkoon ja omaan käyttöön kesäkuussa 1918 ja vapautui siitä seuraavan vuoden tammikuussa.^[4]

Maailman suurin purjelaivasto

Sodan jälkeen muut ahvenanmaalaiset laivanomistajat vaihtoivat purjealuksensa höyrylaivoihin. Erikson päätteli, että koska suuria, nopeita ja edelleen hyväkuntoisia purjelaivoja sai edullisesti, niitä kannatti hankkia ja hän ostikin kaikki kelvolliset kaupan olevat purjelaivat, jotka pystyi. Koska purjelaivat pystyivät kilpailemaan höyrylaivojen kanssa vain rahdattaessa vehnää Australiasta Eurooppaan, Erikson siirsi isot purjelaivansa vehnäreitille.^[5]

Erikson oli erityisen kiinnostunut hampurilaisen Ferdinand Laeiszin varustamon omistamista laivoista, joita tuli myyntiin 1920-luvulta lähtien Laeiszin alkaessa siirtyä höyryvoimaan. Laivat olivat nopeita ja vahvoiksi osoittautuneita, koska niillä oli kuljetettu menestyksekkäästi muun muassa salpietaria Chilestä Eurooppaan ja purjehdittu sekä meno- että paluumatkalla Kap Hornin ympäri. Australian vehnäreitillä laivat purjehtivat yleensä Hyväntoivonniemen ympäri Intian valtamerelle ja ohittivat paluumatkalla Kap Hornin itäsuuntaan. F. Laeiszin varustamon laivojen nimet alkoivat kaikki P-kirjaimella. Ensimmäinen P-linjan (saks. P-line) laiva, jonka Erikson osti, oli Pommern^[5] vuonna 1923, myöhemmin hän osti vielä Pamirin ja Passatin. Viimeisin iso purjelaiva, jonka Erikson osti, oli Moshulu vuonna 1935.^[4]

Erikson hankki näin itselleen purjelaivaston, joka oli 1920- ja 1930-luvuilla maailman suurin. Käytetyt purjelaivat oli ostettu edullisesti ja hän valvoi itse tarkasti kustannuksia, joten hän pystyi pitämään purjelaivaliiketoiminnan kannattavana pidempään kuin muut. Isojen valtameripurjehtijoiden lisäksi Eriksonilla oli pienempiä laivoja, jotka kuljettivat Itämeren liikenteessä puutavaraa.^[6] Vuonna 1935 Eriksonilla oli 15 valtameripurjehtijaa.^[3]

Uudenkaupungin telakka

Uudenkaupungin telakka ja sen omistanut varustamo Uudenkaupungin Laiva Oy oli mennyt konkurssiin 1932. Gustaf Erikson osti telakan ja kunnosti siellä aluksiaan. Kauppaan kuului myös kolme Uudessakaupungissa rakennettua puista purjealusta, parkit Varma ja Eläköön sekä myöhemmin apumoottorin saanut barkentiini (kuunari) Vellamo.^[7]

Toinen maailmansota

Toinen maailmansota iski raskaasti Eriksonin kauppalaivastoon, jossa oli vielä sodan alkaessa 11 isoa purjealusta.^[3] Olivebank ajoi Pohjanmerellä miinaan syyskuussa 1939, saksalaiset upottivat Penangin Atlantilla varoittamatta torpedolla joulukuussa 1940 ja Killoranin elokuussa 1940 räjäyttämällä Kanariansaarten vesillä. Olivebankin upotessa 21 hengen miehistöstä hukkui 14, 7 pelastettiin vajaan kahden vuorokauden kuluttua tanskalaiseen troolariin. Penangin mukana meni koko 18-henkinen miehistö, johon kuului myös naispuolinen purjeompelija. Killoranin päällikkö ja 17 hengen miehistö vietiin keskitysleireihin, joista se vapautui Suomeen 1941.^[5][4]

Osa aluksista takavarikoitiin. Lawhill takavarikoitiin Etelä-Afrikkaan 1941 ja julistettiin sotasaaliiksi 1941, laiva oli kuitenkin koko ajan liikenteessä. Archibald Russell takavarikoitiin Britanniaan varastolaivaksi 1941 ja Pamir Uuteen-Seelantiin samana vuonna. Molemmat laivat olivat takavarikossa vuoteen 1948 asti. Pamir purjehti takavarikkoajan Uuden-Seelannin lipun alla. Moshulun takavarikoivat saksalaiset 1940; se kärsi vahinkoja eikä enää palautunut varustamolle.

Sodan jälkeen

Eriksonilla oli sodan jälkeen isoista purjelaivoistaan jäljellä vain Pommern, Viking ja Passat. Pommernin korjauksiin ei ollut varaa, joten vain Passat ja Viking saattoivat purjehtia. Erikson yritti saada kolme muuta isoa laivaansa takaisin, hän kuitenkin kuoli elokuussa 1947.^[5]

Gustaf Eriksonin kuoleman jälkeen hänen poikansa Edgar Erikson astui varustamon ruoriin.^[5] Poika oli aloittanut työn isänsä varustamossa 20-vuotiaana vuonna 1935.^[6]

Eriksonin purjelaivasto

Bruzeliuksen (2000) mukaan Eriksonin purjelaivastoon kuuluivat seuraavat alukset. ^[8][4]

Laivan nimi	Omistusaika	Tyyppi	Runko	Rakennusvuosi	Rakennuspaikka	Kantavuus tn	Muuta
Tjerimai	1913–1925	kolmimastoparkki	komposiitti	1883	Amsterdam	1550
Åland	1913–1914	nelimastoparkki	rauta	1887	Glasgow	3300	entinen Renee Rickmers
Fredenborg	1914–1916	kolmimastoparkki	puu	1883	Geta	700
Borrowdale	1916–1917	kolmimastoparkki	rauta	1868	Liverpool	1850
Grace Harwar	1916–1935	fregatti	teräs	1889	Glasgow	2950
Professor Koch	1916–1923	kolmimastoparkki	teräs	1891	Glasgow	2350
Ingrid	1917–1919	barkentiini	puu	1907	Geta	650
Southern Belle	1917–1919	kolmimastoparkki	puu	1871	Nova Scotia	850
Lawhill	1917–1942	nelimastoparkki	teräs	1892	Dundee	4600
Margareta	1917	nelimastoparkki	teräs	1889	Glasgow	3100	entinen Craigerne
Woodburn	1919–1924	kolmimastoparkki	teräs	1896	Glasgow	2600
Herzogin Cecilie	1921–1936	nelimastoparkki	teräs	1902	Bremerhaven	4295
Loch Linnhe	1922–1933	kolmimastoparkki	rauta	1876	Glasgow	2200
Pommern	1923–1953	nelimastoparkki	teräs	1903	Glasgow	4050	entinen Mneme
Carradale	1923–1934	nelimastoparkki	teräs	1889	Glasgow	3300
Penang	1923–1941	kolmimastoparkki	teräs	1905	Bremerhaven	3250	entinen Albert Rickmers
Olivebank	1924–1939	nelimastoparkki	teräs	1892	Glasgow	4400
Killoran	1924–1940	kolmimastoparkki	teräs	1900	Troon, Skotlanti	3050
Carmen	1924–1934	kolmimastoparkki	puu	1921	Granboda, Ahvenanmaa	850
Polstjernan	1924	nelimastokuunari	puu	1920	Dragsfjärd	1600
Baltic	1924–1939	nelimastobarkentiini	puu	1919	Lemland	750
Archibald Russell	1924–1949	nelimastoparkki	teräs	1905	Greenock	3950
Hougomont	1925–1932	nelimastoparkki	teräs	1897	Greenock	4000
Lingard	1925–1935	kolmimastoparkki	teräs	1893	Arendal	1600	entinen Wathara, entinen Lingard
Ostrobotnia	1925–1934	kolmimastokuunari	puu	1919	Pietarsaari	800
Winterhude	1925–1944	kolmimastoparkki	teräs	1897	Bremerhaven	3250	entinen Mabel Rickmers
Lalla Rookh	1926–1928	kolmimastoparkki	teräs	1876	Liverpool	1450	entinen Karhu, entinen Effendi, entinen Lalla Rookh
Estonia	1927–1936	kolmimastobarkentiini	puu	1921	Häädemeeste (Gudmannsbach), Viro	800
Melbourne	1929–1932	nelimastoparkki	teräs	1892	Glasgow	4250	entinen Gustav, entinen Austrasia
Madara (tai Madara)	1929–1939	nelimastomoottorikuunari	puu	1919	Ärveskjöbing		entinen Fox III
Viking	1929–1951	nelimastoparkki	teräs	1907	Kööpenhamina	4000
Ponape	1929–1936	nelimastoparkki	teräs	1903	Genova	3500	entinen Bellhouse, entinen Regina Elena
Pamir	1931–1941 ja 1949–1950	nelimastoparkki	teräs	1905	Hampuri	4500
L’Avenir	1932–1936	nelimastoparkki	teräs	1908	Bremerhaven	3650
Passat	1932–1950	nelimastoparkki	teräs	1911	Hampuri	4700
Odine	1933	nelimastoinen moottorikuunari	puu	1917	Astoria, Yhdysvallat		entinen Atrella, entinen Odine, entinen Pauline, ostettiin vain moottoreiden vuoksi
Varma (tai Warma)	1933–1937	kolmimastoparkki	puu	1922	Uusikaupunki	1400
Eläköön	1933–1943	kolmimastoparkki	puu	1920	Uusikaupunki	1400
Vellamo (tai Wellamo)	1933–1939	nelimastobarkentiini	puu	1919	Uusikaupunki	550	myöhemmin moottoripurjelaiva.
Valborg	1933–1943	nelimastoinen moottorikuunari	puu	1919	Victoria, Kanada	1500	alun perin purjelaiva
Kylemore	1934–1937	kolmimastoparkki	teräs	1880	Glasgow	1900	entinen Suzanne
Pestalozzi	1934–1937	kolmimastoparkki	rauta	1884	Hampuri	1000	entinen Claudia
Regina	1934–1935	moottoripurjelaiva	puu	1919	Porvoo	1000
Dione	1934–1942	nelimastobarkentiini	puu	1923	Ahvenanmaa	1000
Moshulu	1935–1947	nelimastoparkki	teräs	1904	Glasgow	4900	entinen Dreadnaught (muutettiin pian Moshuluksi, kun havaittiin, että oli toinen saman niminen laiva), entinen Kurt
Sirius	1942–1946	kolmimastomoottorikuunari	puu	1901			entinen Bjerkvik, entinen Marten

Osakkuudet laivoissa

Erikson oli osakkaana 48 muussa purjelaivassa. Näistä on tunnettu ainakin Aberdeenissä vuonna 1877 rakennettu Gustaf, entinen ja myös nykyinen Elissa, joka oli alkujaan kolmimastoinen kuunari. Erikson oli osakkaana laivassa vuosina 1928–1942. Nykyään Elissan kotipaikka on Galveston Texasissa. Laiva on National Historic Landmark. ^[9]

Eriksonin höyrylaivat

Jalavan (2005) mukaan Eriksonin laivastossa oli seuraavat höyrylaivat:^[4]

Laivan nimi	Omistusaika	Tyyppi	Rakennusvuosi	Rakennuspaikka	Kantavuus tn	Muuta
Rigel	1919–1920	höyrylaiva	1920	Hietalahden telakka	500
Edgar	1920–1922	höyrylaiva		Uusi telakka, Helsinki	1250
Kirsta	1937–1959	höyrylaiva	1906	Rostock	2500	entinen Glen Isla
Gottfried	1937–1953	höyrylaiva	1899	Sunderland	2500
Argo	1937–1942	höyrylaiva	1898	Glasgow	4230	entinen Odessa
Agnes	1938–1942	höyrylaiva	1912	Rotterdam	5200	entinen Blairlogie
Olivia	1940–1956	höyrylaiva	1900	Rostock	3250	entinen Kemi
Bonden	1940–1942	höyrylaiva	1891	Kööpenhamina	900
Avenir	1941–1950	höyrylaiva	1897	West Hartlepool	5080	entinen Wiima
Alden	1943–1958	höyrylaiva	1907	Sunderland	6300	entinen Wisa
Adolf	1943–1946	höyrylaiva	1889	Varkaus	110
Maria	1943–1953	höyrylaiva	1894	Englanti	3700	entinen Björneborg
Korsö	1944–1947	höyrylaiva	1908	West Hartlepool	3250	entinen Aura
Skogsö	1947–1953	höyrylaiva	1909	Hoboken	1040	entinen Mars
Granö	1947–1959	höyrylaiva	1915	Oslo	3015	entinen Stanja
Kungsö	1947–1971	höyrylaiva	1947	Turku

Eriksonin moottorilaivat

Jalavan (2005) mukaan Eriksonin laivastossa oli seuraavat moottorilaivat: ^[4]

Laivan nimi	Omistusaika	Tyyppi	Rakennusvuosi	Rakennuspaikka	Kantavuus tn	Muuta
Vera	1933–1947	moottorilaiva	1936	Ruotsi	650	puinen
Alca	1937–1947	moottorilaiva	1919	Ruotsi	650	entinen Skåne, komposiittirunko
Styrsö	1942–1959	moottorilaiva	1894	Sunderland	600	entinen Hilde

Lähteet

1. Erikson, Gustaf Uppslagsverket Finland. Viitattu 26.12.2012.
2. Erikson, Gustaf Kansallisbiografia. Viitattu 24.12.2012.
3. Palmer, Jocelyn: Gustav Erikson and his Shipping Company La Cofradía de los Capitanes del Cabo de Hornos de Chile. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)
4. Jalava, Kari: Gustaf Eriksonin laivasto 5.1.2005. Kari Jalava. Viitattu 24.12.2012.
5. Sandström, Fredrik: Sailing Ships: Gustaf Erikson, Mariehamn 2000. Fredrik Sandström. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)
6. Bruzelius, Lars: The Maritime History Virtual Archives: Rederi AB Gustaf Erikson 4.11.1996. Lars Bruzelius. Viitattu 25.12.2012.
7. Jalava, Kari: Uudenkaupungin telakka 29.10.2003. Kari Jalava. Viitattu 25.12.2012.
8. Bruzelius, Lars: The Maritime History Virtual Archives: Gustaf Erikson, Mariehamn. Owned sailing ships, Fleet List 23.10.2000. Lars Bruzelius. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)
9. 1877 Tall Ship Elissa Galveston Historical Foundation. Viitattu 25.12.2012. (englanniksi)

Kirjallisuutta

• Koivistoinen, Eino: Gustaf Erikson : purjelaivojen kuningas. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10868-5

Aiheesta muualla

• Rederiaktiobolaget Gustaf Eriksonin kotisivut
• Grain Race – Time-lehden artikkeli viljakilpapurjehduksesta 5.6.1933 (englanniksi)
• Farewell to Sails. Kertomus Passatin ja Pamirin viimeisestä vehnäpurjehduskisasta 1949. South Australian Maritime Museum (englanniksi)
• Meren runous. Maailman suurin purjelaivasto Suomessa, Kansan kuvalehti, 15.07.1932, nro 29-30, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot