kanadalainen autourheilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Joseph Gilles Henri Villeneuve (18. tammikuuta 1950 Saint-Jean-sur-Richelieu, Quebec, Kanada – 8. toukokuuta 1982 Leuven, Flanderi, Belgia)[1][2] oli kanadalainen kilpa-autoilija[1][2] joka ajoi F1-sarjassa vuosina 1977-1982. Hän on suuresti arvostettu niin kuljettajakollegoiden kuin fanienkin keskuudessa. Hän aloitti kilpauransa moottorikelkkakilpailuista[3][4][5] ja siirtyi vakioautoilla käytyjen kiihdytyskilpailujen kautta Formula Ford -ja Formula Atlantic -sarjoihin. Hän voitti Formula Atlantic -sarjassa sekä USA:n että Kanadan mestaruudet. Villeneuve debytoi F1-sarjassa McLarenilla vuonna 1977 Britannian GP:ssä, Silverstonen radalla. Suuren vaikutuksen tehneenä hänet otettiin Ferrarille Niki Laudan korvaajaksi kauden 1977 lopulla. Villeneuve kilpaili Ferrarilla aina kuolemaansa asti. Parhaalla kaudellaan vuonna 1979 Villeneuve sijoittui MM-sarjassa toiseksi jääden vain neljän pisteen päähän maailmanmestaruuden voittaneesta tallikaveristaan Jody Scheckteristä. Villeneuve sai surmansa vuonna 1982 Belgian GP:n aika-ajoissa Zolderissa törmättyään saksalaisen Jochen Massin autoon.[1][6]
| Gilles Villeneuve | |
|---|---|
 Gilles Villeneuve Imolassa vuonna 1979 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. tammikuuta 1950 Richelieu, Quebéc, Kanada |
| Kuollut | 8. toukokuuta 1982 (32 vuotta) Heusden-Zolder, Flanderi, Belgia |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1977–1982 |
| Talli(t) | McLaren, Ferrari |
| Kilpailuja | 68 (67 starttia) |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 6 |
| Palkintosijoja | 13 |
| Paalupaikkoja | 2 |
| Nopeimpia kierroksia | 8 |
| MM-pisteitä | 101 (107) |
| Ensimmäinen kilpailu | Britannian Grand Prix 1977 |
| Ensimmäinen voitto | Kanadan Grand Prix 1978 |
| Viimeinen voitto | Espanjan Grand Prix 1981 |
| Viimeinen kilpailu | Belgian Grand Prix 1982 |
 Nimikirjoitus |
|
Villeneuveä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen lahjakkaimmista F1-kuljettajista ja hän oli erityisen tunnettu hurjapäisestä ja ajoittain jopa hengenvaarallisesta ajotyylistään.[1] Jopa yleensä kiitoksissaan kitsas Enzo Ferrari tunnusti ihailleensa hänen taisteluhenkeään.[7][8] Arvovaltainen Autosport-lehti rankkasi vuonna 2004 Villeneuven kaikkien aikojen parhaaksi autourheilijaksi.
Villeneuven maine perustuu hänen mestarilliseen autonkäsittelytaitoonsa, rohkeuteensa ja rämäpäisyyteensä, jotka tekivät voimakkaan vaikutuksen formuloita seuranneeseen yleisöön.[1] Rohkeus ja periksiantamattomuus ilmenivät muun muassa siten, että pahimmillaan Villeneuve romutti yhden viikonlopun aikana seitsemän autoa.[7][8]
Gillesin veli Jacques Villeneuve ja poika Jacques Villeneuve ovat myös kilpa-ajajia, joista J. Villeneuve Jr. voitti Formula ykkösten maailmanmestaruuden vuonna 1997.[1][9][10][11]
McLaren kutsui Villeneuven ajamaan Eurooppaan kesällä 1977, ja heti ensimmäisessä kisassaan Silverstonessa hän teki niin suuren vaikutuksen, että Niki Laudan paikalle kuljettajaa etsinyt Ferrari palkkasi hänet saman tien eikä Villeneuve sen jälkeen enää tallia vaihtanutkaan.[12][1] Villeneuve on siitä erikoinen kuljettaja, että hän ajoi vain yhden kilpailun ennen pääsyä Ferrari-tiimiin.[13] Hän otti ensimmäisen GP-voittonsa Kanadan osakilpailussa kaudella 1978.[1][14][2][15]Villeneuve oli 17 MM-pisteillään MM-pisteiden kymmenes.
Kaudella 1979 ratoja hallinnut Ferrari halusi ajattaa eteläafrikkalaisen Jody Scheckterin maailmanmestariksi.[1] Villeneuve voitti kaudella 3 GP:tä ja olisi voinut viedä tittelin helposti, mutta hän piti kiinni tallisopimuksesta ja pysyttäytyi kauden ratkaisuvaiheessa Scheckterin takana.[1] Tästä kaudesta on jäänyt erityisesti mieleen Villeneuven kaksinkamppailu René Arnoux'n kanssa Ranskan GP:n kakkostilasta.[16]Kausi jäi Villeneuven parhaaksi.
Vuosina 1980 ja 1981 Ferrarilla ei ollut tarjota ajajilleen kaikkein kilpailukykyisintä kalustoa, mutta kaudella 1982 Villeneuve oli valmis voittamaan maailmanmestaruuden.[1] Villeneuve oli ajamassa San Marinon GP:n voittoon Imolassa, kun hänen tallitoverinsa Didier Pironi yllättäen ja vastoin tallisopimusta ohitti hänet kilpailun viimeisellä kierroksella ja ajoi voittoon.[17][1] Villeneuve vannoi, ettei puhu enää koskaan Pironin kanssa, ja pitikin sanansa.[1][17]
Kaksi viikkoa Imolan jälkeen Formula 1 -sirkus oli siirtynyt Zolderin radalle jossa ajettaisiin Belgian GP.[1]
Aika-ajojen viimeisillä minuuteilla Villeneuve lähti vielä radalle tavoittelemaan parempaa aikaa. Lähestyessään "lentävällä kierroksellaan" Terlamen-mutkaa Villeneuve näki edessään Jochen Massin Marchin ja oli ilmeisesti varma, että saksalainen jättäisi sisäkaarteen vapaaksi, mutta samalla hetkellä Villeneuven hyökätessä mutkaan Mass vaihtoikin yllättäen ajolinjaa, koska hän luuli Villeneuven ohittavan hänet sisäkaarteessa. Ferrarin etupyörä osui Marchin takapyörään, minkä seurauksena auto nousi ilmaan, hyppäsi March-auton yli, teki muutaman kiepin, syöksyi nokka edellä maahan ja katkesi kahtia. Villeneuve sinkoutui istuimineen päin radan turva-aidan pylvästä. Hän kuoli paikallisessa sairaalassa samana iltana. Kuolinsyy oli niskan murtuminen.[6]
Villeneuve ajoi Formula 1 -sarjassa vuosina 1977–1982 ja starttasi urallaan 67 osakilpailuun, joista ajoi kuudessa voittoon, kahdesti paalupaikalle ja hankki kahdeksan kilpailun nopeinta kierrosta.[1][2] Villeneuve keräsi yhteensä 107 maailmanmestaruuspistettä.[1][2] Hän ajoi myös sarjan ulkopuolisissa osakilpailuissa.[2]
(Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta)
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
