brittiläinen yhtye From Wikipedia, the free encyclopedia
Franz Ferdinand on vuonna 2002 perustettu rockyhtye Glasgow’sta, Skotlannista.[1] He ovat julkaisseet viisi studioalbumia, Franz Ferdinand (2004), You Could Have It So Much Better (2005), Tonight: Franz Ferdinand (2009), Right Thoughts, Right Words, Right Action (2013) ja Always Ascending (2018). Yhtyeellä on sopimus brittiläisen levy-yhtiö Domino Recordsin ja yhdysvaltalaisen Epic Recordsin kanssa.[2]
| Franz Ferdinand | |
|---|---|
.jpg) Yhtye esiintymässä vuonna 2018. Vasemmalta oikealle: Bardot, Corrie, Kapranos, Thomson ja Hardy |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 2002– |
| Tyylilaji | indie rock, poprock, art rock, post-punk, dance-punk |
| Kotipaikka |
 Glasgow, Skotlanti |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet | |
| Entiset jäsenet | |
| Levy-yhtiö |
Domino Records, 2003– |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Yhtyeessä ovat olleet perustamisesta asti mukana laulaja Alex Kapranos ja basisti Bob Hardy. Yksi perustajajäsenistä, kitaristi Nick McCarthy jätti yhtyeen vuonna 2016 ja seuraavana vuonna yhtyeeseen liittyi kaksi uutta jäsentä, Dino Bardot ja Julian Corrie.[3] Alkuperäinen rumpali Paul Thomson jätti yhtyeen vuonna 2021 ja hänet korvasi Audrey Tait.
Yhtyettä pidetään yhtenä suosituimmista post-punk revival -yhtyeistä, ja sillä on ollut useita top 10 -listasijoituksia Britanniassa.[4] Franz Ferdinand on myynyt miljoonia albumeita kansainvälisesti, ja he ovat voittaneet kaksi Brit Awards -palkintoa, kolme NME Awards -palkintoa ja he ovat olleet ehdolla usean Grammy-palkinnon voittajaksi. Yhtye tunnetaan parhaiten kappaleesta "Take Me Out", jonka lisäksi heidän tunnettuja kappaleita ovat muun muassa "The Dark of the Matinée", "This Fire", "Do You Want To", "Ulysses", "No You Girls", ja "Love Illumination".
Franz Ferdinandin jäsenet soittivat 1990-luvulla useissa eri yhtyeissä, kuten The Kareliassa, Yummy Furissa, 10p Invadersissa ja Embryossa.[1] Vuoden 2001 loppupuolella Alex Kapranos alkoi työskennellä kaverinsa Bob Hardyn kanssa musiikin parissa[5] ja Kapranos opetti Hardylle basson soiton saatuaan Belle & Sebastian -yhtyeen Mick Cookelta basson.[1] He tapasivat samana vuonna bassoa ja pianoa soittaneen Nick McCarthyn, joka palasi Glasgow’hun opiskeltuaan Saksassa.[1] McCarthy oli yhtyeessä alun perin rumpali, vaikka hänellä ei ollut aiempaa kokemusta rumpujen soitosta.[5] Kolmikko soitti yhdessä McCarthyn asunnolla jonkin aikaa, kunnes he tapasivat Yummy Fur -yhtyeen entisen rumpalin, Paul Thomsonin.[5] Aluksi Thomson puolestaan soitti yhtyeessä kitaraa, mutta myöhemmin McCarthy ja Thomson vaihtoivat soittimia, ja yhtye sai lopullisen kokoonpanonsa.[5] He löysivät myös uuden harjoittelupaikan; hylätyn varastotilan, jolle he antoivat nimen "The Chateau".[5] "Chateausta" tuli Franz Ferdinandin päämaja, jossa he riehuivat musikaalisesti ja taiteellisesti. Pian he kuitenkin tarvitsivat uuden harjoittelutilan, kun poliisi sai tietää luvattomasta juhlimisesta, ja he löysivät sellaisen viktoriaanisesta oikeustalosta.[5]
Toukokuussa 2003 yhtye teki sopimuksen Laurence Bellin perustaman itsenäisen levy-yhtiön Domino Recordsin kanssa.[6] He olivat vuonna 2002 äänittäneet EP-levyn, jonka he aikoivat julkaista omakustanteisena,[5] mutta saivat sitten levy-yhtiön tueksi; syyskuussa 2003 Domino julkaisi Franz Ferdinandin debyyttisinglen "Darts of Pleasure".[7] Yhtye voitti vuoden 2004 alkupuolella NME Awards -palkintogaalassa parhaalle uudelle yhtyeelle myönnettävän Phillip Hall Radar Awardin.[8]
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Yhtye siirtyi Ruotsin Malmöhön Gula Studionille, jossa he äänittivät debyyttialbumin Franz Ferdinand, jonka tuotti muun muassa ruotsalaisen The Cardigans -yhtyeen kanssa toiminut Tore Johansson.[9] Johanssonille lähetettiin ensimmäiset kiireisesti äänitetyt demonauhat keväällä 2003, ja hän oli välittömästi vaikuttunut kappaleiden energisyydestä. Kesäkuussa 2003 yhtye siirtyi Malmöhön kuukaudeksi äänittämään uutta albumia. Albumia äänitettiin melko tavallisilla laitteilla, joita yhtye oli tottunut käyttämään. Muun muassa Kapranosin kitaraosuuksiin käytettiin vanhanaikaista Selmer-vahvistinta.[9]
Neljä viikkoa ennen albumia julkaistu single "Take Me Out" sijoittui Britannian singlelistalla ensimmäisellä viikollaan kolmannelle sijalle[10] ja se on edelleen yhtyeen tunnetuin kappale. Helmikuussa 2004 julkaistu debyyttialbumi Franz Ferdinand sijoittui Britannian albumilistalla niin ikään kolmannelle sijalle[4] ja saman vuoden huhtikuussa 12. sijalle Australian albumilistalla.[11] Aluksi Yhdysvalloissa listasijoitukset olivat Billboard 200 -listan alimmilla sijoilla, mutta se kuitenkin nousi uusien artistien indie-rockin ja Heartseekerin listoilla viiden parhaan joukkoon.[12] Muutaman Pohjois-Amerikan-kiertueen ja "Take Me Out" -kappaleen suosion jälkeen Franz Ferdinand nousi Yhdysvalloissakin sijalle 32. ja myi yli miljoona kappaletta.[12] Albumi debytoi Suomen virallisen listan sijalla 26. ja säilyi listalla 18 viikkoa, saavuttaen parhaimmillaan 13. sijan.
Albumin kolmas single, "The Dark of the Matinée" julkaistiin huhtikuussa 2004, ja vaikka se ei saavuttanut "Take Me Outin" kaltaista suosiota, se nousi kahdeksanneksi Britannian singlelistalla ja ykköseksi Britannian indie-listalla. Neljäs single "Michael" julkaistiin saman vuoden elokuussa ja se sijoittui Suomen virallisella listalla 15. sijalle, joka on edelleen yhtyeen singlen paras sijoitus Suomessa. Britanniassa se nousi parhaimmillaan 17. sijalle, ja kappale tuli tunnetuksi varsinkin homoeroottisista sanoituksistaan. Albumilta julkaistiin myös singlenä kappale "This Fire".
Franz Ferdinand sai myös kriitikoilta hyvinkin positiivisen vastaanoton.[13] Musiikkilehti NME arvioi albumin pistein 9/10 ja vertasi yhtyettä muihin taiderockin tyylisuunnan edustajiin, kuten The Beatlesiin, The Rolling Stonesiin ja Bluriin.[14] Soundi-lehden Jarmo Vähähaka antoi sille neljä tähteä viidestä, ja kuvaili sen olevan "enemmän shake kuin fake".[15]
Yhtye vietti suuren osan vuodesta 2005 Glasgow’ssa työstämässä seuraavaa studioalbumia You Could Have It So Much Better, joka julkaistiin 3. lokakuuta 2005.[16] Alun perin yhtyeen oli tarkoitus nimetä albumi Franz Ferdinandiksi kuten edellisenkin, mutta he muuttivat sen muotoon You Could Have It So Much Better...With Franz Ferdinand, ennen kuin se sai lopullisen muotonsa. Albumin kansikuvan oli aluksi myös tarkoitus olla sama kuin edellinen, vain eri väreissä, mutta he päättivät myöhemmin muuttaa sen venäläisen valokuvaaja Aleksandr Rodtšenkon muotokuvaan Lilja Brikistä vuodelta 1924.[17]
Franz Ferdinand yritti laajentaa musiikkityyliään toisella albumilla. Basisti Bob Hardyn mukaan "elämässä on muutakin kuin discotahtinen kitaramusiikki".[18] Edellisen tapaan myös toinen albumi sai positiivisen vastaanoton kriitikoilta.[19] You Could Have It So Much Better sijoittui Britannian albumilistalla listaykköseksi,[4] Yhdysvalloissakin albumi menestyi edellistä paremmin ja pääsi kymmenen parhaan joukkoon sijoittuen kahdeksanneksi.[12] Maailmanlaajuisesti se myi yli kaksi miljoonaa kappaletta. Albumilta julkaistiin neljä singleä, "Do You Want To", "Walk Away", "The Fallen" ja "Eleanor Put Your Boots On".
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Vaikka laulaja Alex Kapranos ja kitaristi Nick McCarthy olivat kirjoittaneet useita uusia kappaleita vuoden 2005 kiertueella, he päättivät tehdä uutta musiikkia. Kapranos kertoi haastattelussa haluavansa, että seuraava albumi olisi jotain uutta ja kuulostaisi erilaiselta kuin yhtyeen aiemmin tekemät albumit. Franz Ferdinandin toinen albumi oli äänitetty lyhyessä ajassa, joten Kapranos halusi käyttää enemmän aikaa uuden albumin tekemiseen. Yhtye aloitti uuden albumin työstämisen vuoden 2007 alussa. Heidän oli tarkoitus äänittää albumi tuottaja Brian Higginsin kanssa, mutta maaliskuussa 2008 heidän välinsä katkesivat. Rumpali Paul Thomson sanoi: "Kirjoitimme Higginsin kanssa jonkin aikaa ja ajattelimme työskennellä enemmän hänen kanssaan, mutta se ei onnistunut. Tajusimme, ettemme ole pop-yhtye." Yhtye kuitenkin sanoi, ettei poissulje pop-konseptia.
Albumin kappaleet kirjoitettiin ja äänitettiin Govanin vanhassa kaupungintalossa, Skotlannissa, ja Mr. Dan's Studiolla Arizonan Buckeyessa, Yhdysvalloissa. Yhtye siirtyi ensimmäistä kertaa Govanin kaupungintalolle toisen albumin jälkeisen vuoden kiertueen jälkeen ja käytti sitä enimmäkseen varastoimiseen ja harjoitteluun. Kesäkuussa 2007 he tekivät muutamia esiintymisiä, mutta vain yksi heidän viidestä esittämästään kappaleesta päätyi tulevalle albumille.
Tammikuussa 2009 Franz Ferdinandilta ilmestyi uusi studioalbumi Tonight: Franz Ferdinand,[20] jonka he olivat äänittäneet Glasgow’ssa vuosina 2007–2008. Albumin miksasi muun muassa Metallican ja AC/DC:n kanssa työskennellyt Mike Fraser.[21] Tonightin ensimmäinen single "Ulysses" julkaistiin 19. tammikuuta.[22] Vaikka "Ulysses" ei Britannian singlelistalla sijoittunut 20. sijaa korkeammalle[4], muun muassa Espanjassa ja Japanissa se pääsi top 5:een. Albumi Tonight: Franz Ferdinand julkaistiin 26. tammikuuta 2009, ja se debytoi Britannian albumilistan toisella sijalla[4] ja Yhdysvalloissa sijalla 9.[12] Albumin toinen single "No You Girls" sijoittui Yhdysvaltojen Alternative Songs -listan sijalle 7.[23] Albumilta julkaistiin myös kaksi muuta singleä, "Can’t Stop Feeling" ja "What She Came For". Toukokuussa 2009 yhtye julkaisi Blood-nimisen kokoelma-albumin, joka sisälsi dub-versioita Tonight: Franz Ferdinand -albumilta.[24]
Tonight: Franz Ferdinand saavutti edellisen studioalbumin tavoin huomattavan korkeita listasijoituksia. Se debytoi Britannian albumilistan toisella sijalla ja Yhdysvalloissa Billboard 200 -listan sijalla 9. Sitä myytiin noin 31 000 kappaletta ensimmäisellä viikollaan. Billboard 200 -listalla se kuitenkin putosi toisella viikolla 59:nnelle sijalle. Albumi pääsi top 10:een myös Australiassa, Itävallassa, Belgiassa, Kanadassa, Suomessa, Ranskassa, Saksassa, Unkarissa, Irlannissa, Italiassa, Japanissa, Alankomaissa, Uudessa-Seelannissa, Espanjassa ja Sveitsissä. Suomen virallisella listalla Tonight sijoittui parhaimmillaan sijalle 10. Tonight: Franz Ferdinand sai myös kriitikoilta pääosin positiivisen vastaanoton. Soundi ja Helsingin Sanomat antoivat sille kolme tähteä viidestä.
Helmikuussa 2010 yhtye ilmoitti tekevänsä uutta studioalbumia.[25] Laulaja Alex Kapranos kertoi, että heidän tavoitteenaan on työstää albumia hieman vähemmän julkisesti.[25] Toukokuussa 2012 yhtye palasi julkisuuteen, ja he soittivat kesän aikana useilla festivaaleilla muun muassa Englannissa, Belgiassa ja Portugalissa. Maaliskuussa 2013 he jatkoivat kiertuetta[26] ja esittivät uusia, tulevalla albumilla olevia kappaleita, kuten "Evil Eye", "Love Illumination" ja "Goodbye Lovers & Friends".[5]
Toukokuussa 2013 Franz Ferdinand julkisti virallisesti neljännen albumin Right Thoughts, Right Words, Right Actionin nimen, kansikuvan, kappaleet sekä julkaisupäivämäärän, joka oli 26. elokuuta 2013.[27] Albumin kaksi ensimmäistä singleä, "Right Action" ja "Love Illumination" julkaistiin 27. kesäkuuta 2013 ja niiden musiikkivideot saman vuoden heinäkuussa videopalvelu YouTubessa. Albumilta julkaistiin vielä vuoden 2013 loppupuolella kaksi singleä, "Evil Eye" ja "Bullet" ja vuonna 2014 singlet "Fresh Strawberries" ja "Stand on the Horizon", joista kaikille kuvattiin myös musiikkivideot. Singlejulkaisut menestyivät Euroopassa kohtalaisesti, mutta edellisistä albumeista poiketen Britanniassa ja Yhdysvalloissa vain yksi single, "Right Action" nousi listoille.
Kriitikoiden vastaanotto oli pääosin positiivinen. Soundi antoi sille kolme ja Rumba kolme ja puoli tähteä viidestä. Rolling Stone antoi sille niin ikään kolme ja puoli tähteä viidestä. Albumi sijoittui Britannian albumilistalla 6. sijalle[4] ja Yhdysvaltain Billboard Hot 200 -listan sijalle 24.[12] Suomen virallisella listalla sen paras sijoitus oli 48.[28]
_@_Albert_Hall,_Manchester_25-8-2015_(20285490753).jpg)
Franz Ferdinand ja yhdysvaltalainen rock/pop-yhtye Sparks olivat alun perin työskennelleet yhdessä jo vuonna 2004, jolloin he äänittivät muun muassa demokappaleen "Piss Off". Yhtyeet eivät kuitenkaan vielä silloin ehtineet tehdä yhdessä kokonaista albumia. Yhdeksän vuotta myöhemmin, vuonna 2013 Franz Ferdinand ja Sparks soittivat yhdessä Coachella-festivaalilla, Yhdysvaltain Kaliforniassa. Siellä yhtyeet sopivat yhteisen albumin työstämisestä.[29][30]
Helmikuussa 2015 ilmoitettiin, että Franz Ferdinand ja Sparks olivat muodostaneet niin sanotun superyhtyeen, joka sai nimekseen FFS.[31] Sen ensimmäinen albumi FFS julkaistiin 9. kesäkuuta 2015.[32] FFS ei menestynyt kaupallisesti yhtä hyvin kuin edelliset albumit, mutta se sai kriitikoilta pääosin positiivisen vastaanoton; Rolling Stone antoi sille 3,5/5 tähteä[33] ja NME antoi 7/10.[34]
Heinäkuussa 2016 Franz Ferdinand ilmoitti, että kitaristi Nick McCarthy keskittyy muihin musiikkiprojekteihin ja perheeseen, eikä ole enää jatkossa yhtyeen mukana esiintymässä ja äänittämässä seuraavaa albumia.[35] Yhtye kuitenkin kertoi, että McCarthy saattaa palata yhtyeeseen vielä myöhemmin.[35] 14. lokakuuta 2016 Franz Ferdinand julkaisi videopalvelu YouTubessa ja suoratoistopalvelu Spotifyssä uuden kappaleen, "Demagogue".[36] Kappale on osa poliittisesti varautunutta 30 Days, 50 Songs -projektia, joka sisälsi sen lisäksi 49 muuta kappaletta, jotka vastustivat Donald Trumpin osallistumista Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.[37] "Demagogue" oli yhtyeen ensimmäinen ja ainoa kappale, joka äänitettiin väliaikaisella kolmen hengen kokoonpanolla (Kapranos, Hardy, Thomson). Kesällä 2017 yhtye aloitti Pohjois-Amerikan kiertueen ja yhtyeeseen liittyi kaksi uutta jäsentä; Dino Bardot ja Julian Corrie.[3]
.jpg)
25. lokakuuta 2017 yhtye julkaisi uuden singlen, "Always Ascending" ja samalla tulevan samannimisen albumin kansikuvan, kappaleet ja julkaisupäivämäärän.[38] Yhtyeen viides studioalbumi Always Ascending julkaistiin 9. helmikuuta 2018.[39] Se on yhtyeen ensimmäinen albumi jossa soittavat uudet jäsenet Dino Bardot ja Julian Corrie.[40] Albumin toinen single "Feel the Love Go" julkaistiin 8. tammikuuta 2018.[41]
Always Ascending äänitettiin RAK Studios -studiolla Lontoossa, ja Motorbass-studiolla Pariisissa. Yhtye työskenteli tuottaja Philippe Zdarin kanssa, joka tunnetaan muun muassa ranskalaisesta popyhtye Cassiuksesta.[42]
Tyylillisesti Franz Ferdinandia pidetään yleisesti indie rockina, post-punk revivalina, dance-punkina, dance-rockina ja taiderockina.[43] Yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia olivat enemmän post-punk-tyylisiä, mutta kolmannella albumilla oli myös mukana syntetisaattoreita ja dub-vaikutteita. Kapranos ja Thomson ovat kuitenkin olleet kriittisiä erilaisten tyylilajien jaottelua kohtaan, ja Kapranos on sanonut yhtyeen olevan ennen kaikkea popmusiikkia.[44]
Yhtyeen varhaisia esikuvia olivat muun muassa skotlantilaiset post-punk-yhtyeet Orange Juice, The Fire Engines ja Josef K, sekä englantilainen Gang of Four. Kolmannella albumillaan yhtye kertoi saaneensa vaikutteita myös eksoottisemmista tyylilajeista, kuten afrobeatista.[45]
Yhtye on tunnettu 1920- ja 1930-lukujen venäläisen avantgarde-taiteen käytöstä kuvituksissa ja musiikkivideoissa.[46] Monet debyyttialbumin musiikkivideoista ja singlejulkaisujen kansikuvista ovat viittauksia kyseiseen taiteenlajiin.[46] Kapranos on myös maininnut venäläisen kirjailija Mihail Bulgakovin olleen esikuvana yhtyeelle.[47]
| ” | Hän [Frans Ferdinand] oli myös uskomaton henkilö. Hänen elämänsä, tai ainakin sen päättyminen laukaisi maailman täydellisen muutoksen, ja sitä halusimme musiikkimme olevan. Mutta en halua järkeillä liikaa sen nimen kanssa. Pohjimmiltaan nimen tulisi vain kuulostaa hyvältä... kuten musiikinkin. | ” |
– Alex Kapranos, yhtyeen solisti | ||
Yhtyeen nimen innoittajana oli Archduke Ferdinand -niminen ravihevonen, joka oli nimetty ennen ensimmäistä maailmansotaa ammutun Itävalta-Unkarin arkkiherttua Frans Ferdinandin mukaan.[48] Yhtyeen basisti Bob Hardyn mukaan he ennen kaikkea pitivät siitä, miltä nimi Franz Ferdinand kuulosti.[47]
.png)
Yhtye oli jo vuonna 2003 tehnyt sopimuksen skotlantilaisen Tennent’s-olutmerkin kanssa, ja vuonna 2004 he esiintyivät yli 60 000 ihmiselle T in the Park -festivaalilla, jossa myös esitettiin heidän olutmainoksensa. Tapausta kritisoivat muun muassa alkoholin liikakäytön tukiryhmät.[49]
Vuonna 2010 yhtyeen julkaisuista Yhdysvalloissa vastaava Epic Records oli antanut pikaruokaketju McDonald’sille luvan käyttää Franz Ferdinandin kappaletta mainoksessaan ilman yhtyeen suostumusta. Kapranos oli tapauksesta selvästi harmissaan, ja kommentoi ”mieluummin syövänsä lehmän ulostetta sämpylän päällä, kuin McDonald’sissa”.[50][51]
Yhtye esiintyi Suomessa ensimmäisen kerran Vantaan Ankkarock-festivaalilla elokuussa 2005.[52][53][54] Toisen kerran Franz Ferdinand nähtiin Suomessa kun he soittivat Helsingissä elokuussa 2018.[55][56]
Yhtye soitti kolmannen keikkansa Suomessa, kun he esiintyivät Oasiksesta tunnetun Liam Gallagherin kanssa Helsingin Kaisaniemessä elokuussa 2019.[57]
| (2002–2016) |
|
|---|---|
| (2016–2017) |
|
| (2017–2021) |
|
| (2021–) |
|
Mustat viivat ilmaisevat studioalbumien julkaisuajankohtia.
.jpg)
Yhtye on voittanut urallaan useita palkintoja, kuten kaksi Brit Awards -palkintoa ja kolme NME Awards -palkintoa.[58] Sen lisäksi yhtye on voittanut Mercury Prize -palkinnon[59] ja ollut viisi kertaa ehdolla Grammy-palkinnon voittajaksi.[58]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
