From Wikipedia, the free encyclopedia
Etiopialainen kertomus (m.kreik. Αἰθιοπικά, Aithiopika, lat. Aethiopica) eli Theagenes ja Kharikleia (m.kreik. Θεαγένης καὶ Χαρίκλεια, Theagenēs kai Kharikleia, lat. Theagenes et Chariclea) on Heliodoros Emesalaisen kirjoittama antiikin kreikkalainen romaani. Se ajoitetaan 300-luvulle.[1][2]
| Etiopialainen kertomus | |
|---|---|
| Αἰθιοπικά | |
 Etiopialaisen kertomuksen käsikirjoitusta 1100- tai 1200-luvulta. Pyhän Markuksen kirjasto (Biblioteca Nazionale Marciana), Venetsia, Gr. 410, fol. 94v. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Heliodoros Emesalainen |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | romaani |
| Julkaistu | n. 350–375 jaa. |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Heliodoros Emesalainen ja hänen teoksensa ajoitetaan 300-luvun jälkimmäiselle puoliskolle, mahdollisesti noin vuosiin 350–375.[1][3] Tämä perustuu siihen, että teos vaikuttaa käyttävän esikuvanaan kuvauksia Syenen ja Nisibiksen piirityksistä vuoden 350 tienoilla.[3] Kirjoittajasta ei tiedetä mitään muuta kuin mitä hän itse ilmoittaa romaaninsa lopussa: hän sanoo olevansa foinikialainen, Theodosioksen poika, Helioksen jälkeläinen ja kotoisin Syyrian Emesasta.[4] Hän kirjoitti teoksensa klassista tyyliä tavoittelevalla kreikalla aikansa koineen sijaan. Romaani on tunnetuista antiikin kreikkalaisista romaaneista myöhäisin.[1]
Romaanilla oli suuri vaikutus bysanttilaiseen kirjallisuuteen. Tuohon aikaan se tunnettiin vain nimellä Kharikleia (Χαρίκλεια).[5] Muun muassa Theodoros Prodromos jäljitteli teosta omassa romaanissaan Rhodanthe ja Dosikles.[6] Nykyaikana Etiopialainen kertomus tunnettiin vain huonosti ennen kuin eräs sotilas otti Unkarin kuninkaan kirjastosta romaanin käsikirjoituksen Budan valtauksen yhteydessä vuonna 1526 sen koristeellisen sidonnan houkuttamana ja vei sen Saksaan. Lopulta se päätyi Vincentius Opsopoeukselle, joka painoi sen Baselissa vuonna 1534 (4to.). Kyseinen laitos oli romaanin editio princeps. Myöhemmin löydettiin parempia käsikirjoituksia, ja Hieronymus Commelinus painoi uuden laitoksen Heidelbergissä vuonna 1596 (fol.).[7]
Etiopialainen kertomus käännettiin pian useille suurille eurooppalaisille kielille, muun muassa ranskaksi vuonna 1547.[5] Stanislaus Warsichewiczkin toimittama latinankielinen versio painettiin Baselissa 1552 ja Antwerpenissä 1556.[7] Romaani vaikutti 1500-luvun lopun ja 1600-luvun kirjallisuuteen ja taiteeseen, erityisesti maalaustaiteeseen. Erityisen suosittu Etiopialainen kertomus oli 1600-luvun Ranskassa.[5] Aikakauden kirjallisuudessa romaani vaikutti muun muassa Miguel de Cervantesin Don Quijoteen.[1]
Commelinuksen laitos painettiin uudelleen Lyonissa (1611, 8vo.) ja Frankfurtissa (1631, 8vo.). Kreikan- ja latinankieliset versiot painettiin yhdessä vuonna 1799 osana C. W. Mitscherlichin kokoelmaa Scriptores Graeci Erotici (Argentoratum = Strasbourg, 2 osaa, 8 vo.). Vielä parempilaatuisen laitoksen toimitti Adamántios Koraís vuonna 1804 (Pariisi, 2 osaa, 8vo.).[7]
Etiopialainen kertomus jakautuu kymmeneen kirjaan. Se kertoo toisen nimensä mukaisesti Theagenes-nimisen nuorukaisen ja Kharikleia-nimisen neidon rakkaudesta sekä seikkailuista ja vastoinkäymisistä, ennen kuin he saavat toisensa. Perusjuoni on antiikin kreikkalaisille romaaneille tyypillinen. Etiopialainen kertomus on pisin säilyneistä antiikin kreikkalaisista romaaneista, ja sitä on luonnehdittu niistä hienostuneimmaksi.[8] Romaanissa on varsin monimutkainen rakenne, joka on monimutkaisempi kuin muissa aikansa romaaneissa. Se alkaa Homeroksen eeposten tavoin keskeltä jännittäviä tapahtumia. Edeltävät tapahtumat kuvataan ensimmäisen viiden kirjan aikana niin, että ne kudotaan mukaan kertomukseen eri henkilöiden kertomina tarinoina. Näkökulmat ja kertojat vaihtuvat usein. Tapahtumien alkupisteeseen päästään näin viidennen kirjan loppupuolella. Siitä eteenpäin kertomus etenee kronologisesti.
Romaanissa liikutaan Delfoissa, Välimerellä, Egyptissä ja Etiopiassa. Sen keskeisiä teemoja ovat muun muassa rakkaus, eroon joutuminen ja yhdistyminen, seikkailu ja väkivalta, matkustaminen ja eksoottiset paikat ja kulttuurit, kohtalo, uskonto ja myytti sekä naiskauneus.
Kharikleia on Kharikleen kasvattitytär ja toimii Artemiin papittarena Delfoissa. Python kisoissa hän tutustuu hyväsukuiseen thessalialaiseen nuorukaiseen Theageneeseen, joka osallistuu kisoihin. Kharikleia rakastuu nuorukaiseen heti, mutta ei tiedä, kuinka hänen tulisi käsitellä tunteitaan. Nuoret saavat tietää toistensa tunteista ja paljastavat ne toisilleen vasta Kalasiriksen suostuttelemana. Tämä on Kharikleen luotettu ja aiempi Egyptin Memfiin pappi.[9]
Kalasiriksen kehotuksesta nuoret päättävät jättää Delfoin elääkseen yhteistä tulevaisuuttaan, sillä Kharikleia oli jo luvattu puolisoksi Kharikleen pojalle. Näin Kharikleia, Theagenes ja Kalasiris aloittavat yhdessä matkan halki Välimeren. Aluksi he päätyvät Zakynthoksen saarelle, ja päättävät talvehtia siellä. He joutuvat kuitenkin jättämään saaren jo ennen kevättä merirosvojen vuoksi. Merirosvot ajavat päähenkilöitä ja Kalasirista takaa merellä, ja nämä haaksirikkoutuvat lopulta Egyptiin Niilin suistoon. Romaanin I kirja alkaa tästä hetkestä keskeltä kertomusta. Rantauduttuaan he joutuvat toisen rosvoporukan vangiksi ja erilleen toisistaan. Erilaisten vaikeuksien kautta he kohtaavat lopulta Memfiissä.[9]
Memfiin satraapin vaimo Arsake rakastuu Theageneeseen ja haluaa eliminoida Kharikleian. Seurauksena he joutuvat monien juonien ja valtapelien keskelle. Satraappi Oroondates saa tiedon vaimonsa petturuudesta, ja määrää Theaganeen ja Kharikleian tulemaan luokseen keskelle sotanäyttämöä, Persian vallan alla olleen Egyptin sotiessa etiopialaisia vastaan. Ennen sinne saapumista Theagenes ja Kharikleia joutuvat kuitenkin etiopialaisen heimon sieppaamiksi. Nämä vievät heidät Meroëen kuninkaansa Hydaspeen luo.[9]
Hydaspes päättää uhrata Kharikleian heimonsa jumalille kiitokseksi sotavoitosta. Ennen uhrin suorittamista käy kuitenkin ilmi, että Kharikleia on todellisuudessa kuningas Hydaspeen ja kuningatar Persinnan oma tytär. Paljastuu, että tämä oli syntynyt ihmeellisellä tavalla valkoihoiseksi, vaikka hänen vanhempansa olivat mustaihoisia. Tämä oli seurausta siitä, että Persinna oli katsonut valkoihoista Andromedaa esittänyttä maalausta Kharikleian siittämisen hetkellä. Koska Persinna oli pelännyt syytettä uskottomuudesta, hän oli antanut lapsen gymnosofisti Sisimithrakselle, joka vei tämän Egyptiin. Siellä lapsi oli annettu delfoilaisen papin Kharikleen hoitoon, joka vei tämän Delfoihin. Myöhemmin Persinna oli lähettänyt Kalasiriksen etsimään tytärtään.[9]
Kertomus päättyy siihen, että Meroëssa vietetään Kharikleian ja Theageneen häitä.[10]
Heliodoros on hyödyntänyt teoksessaan selvästi muun muassa Herodotoksen Historiateosta sekä Ksenofonin Kyyros-kirjallisuutta. Hän on saattanut lainata myös Ksenofon Efesoslaisen Efesoslaista kertomusta, tai ainakin perustaa romaaninsa vahvasti kreikkalaisen romaanin stereotypioihin merirosvoineen, haaksirikkoineen ja valekuolemineen.[11]
On esitetty, että romaanin rakenne perustuisi monilla tavoin Homeroksen Odysseiaan. Tähän viittaavat erityisesti romaanin alkaminen tapahtumien keskeltä ja se, että tapahtumien alkuun päästään takaumina juuri romaanin puoliväliin tultaessa. Näin teos jakautuu ikään kuin kahteen yhtä suureen osaan. Lisäksi taitekohta takaumien ja nykyhetkeen siirtymisen välillä on kummassakin teoksessa se kohta, jossa tapahtumat siirtyvät mereltä maalle.[11]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
