Eskilstunaån
Hjälmarenin ja Mälarenin välinen joki Ruotsissa From Wikipedia, the free encyclopedia
Eskilstunaån on Ruotsissa Södermanlandin läänissä Eskilstunassa virtaava 20 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa Norrströmin vesistön pääuomasta sen Hjälmarenin ja Mälarenin välisen osuuden. Tässä käsitellään jokiuomaa yhden nimen alla, vaikka sillä on yläjuoksulla nimi Hyndevadsån, keskijuoksulla Eskilstunaån ja alajuoksulla Torshällaån. Joen pituudeksi mainitaan myös 32 kilometriä, jolloin Hjämarenin jälkeen sijaitsevat virrat, järvet tai suvannot on liitetty jokeen kuuluviksi [a][b].[1][5]
| Eskilstunaån | |
|---|---|
 |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Ruotsi |
| Läänit | Södermanland |
| Maakunnat | Södermanland |
| Kunnat | Eskilstuna |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Norrströmin vesistö |
| Valuma-alue | Eskilstunaånin valuma-alue |
| Pinta-ala | 4 179,76 km² [1] |
| Järvisyys | 14,9 % [2] |
| Pääuoman pituus | 299 km [3] |
| Pääuoman osuudet | ←Norrström ←Mälaren ←Eskilstunaån ←Hjälmaren ←Svartån ←Laxån ←Gäddsjöbäcken |
| Yhtyy | Mälaren |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde |
Hjälmaren, Närsjöfjärden, Eskilstuna [4][1] |
| Laskupaikka |
Mälaren, Blacken, Eskilstuna [5][1] |
| Esteet | voimalaitosten patoja |
| Taajamat | Torshälla, Eskilstuna, Skogstorp |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 23 m mpy. |
| Laskukorkeus | 0,7 m mpy. |
| Korkeusero | 22,3 m |
| Pituus | 20 km [1] |
| Kaltevuus | 1,12 m/km |
| Keskiylivirtaama | 75,4 m³/s (MHQ) [2] |
| Keskivirtaama | 28,7 m³/s (MQ) [2] |
| Keskialivirtaama | 10,4 m³/s (MNQ) [2] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Hjälmarenilla on itäpäässään lahti nimeltään Östra Hjälmaren, jonka Köpingsåsen (harjujakso) lähdes erottaa pääjärvestään hajujakson muodostamilla saarilla. Järvi kapenee sen itäosassa Hedfjärdeniin, joka levenee Nordönin saaren jälkeen Närsjöfjärdeniksi. Näitä kahta kohdellaan vesistöviranomaisten tiedoissa järvinä tai joen suvantoina, mutta joskus ne luetaan kuuluviksi jokeen ja joskus Hjämareniin [6]. Joesta otetaan vettä Hyndevads vattenverkille, joka puhdistaa siitä juomavettä Eskilstunan kaupungille [b]. Tässä artikkelissa joki alkaa Närsjöfjärdenistä Sandbankarnan ja Hydevadstrandin välisestä kapeikosta, jonka jälkeen joessa tulee vastaan ensimmäinen jokisaari. Noin kahden kilometrin matkalla on joen rannoilla useita pienvenesatamia, jokisaari Bobacksholmen ja kolmanteen jokisaareen rakennettu kaksiosainen Hyndevadsdammenin säännöstelypato. Joen ylittää tällä osuudella länsväg 214, jonka tienhaara vie joen vieressä sijaitsevaan Skogstorpiin. Padon jälkeen joki kääntty pohjoiseen päin kohti Skogstorpin Rosenforsia. Matkalla joen ylittää Eskilstunaan johtava rautatie. Siellä toimii viereen kaivetussa sivu-uomassa Skogstorpin vesivoimalaitos [7]. Joen leveä koskijakso on kahdella padolla suljettu ja koskeen on kolmannella padolla muodostettu lampi. Voimalaitoksen alla joen ylittää Skogstorpiin vievä Rosenforsvägen. Seuraava 1,3 kilometriä pitkä osuus on uomaltaan suvannon kaltaista patolampea. Sen aiheuttaa seuraavassa koskessa sijaitseva Skjulsta kvarn, jonka koskessa sijaitsevan jokisaaren molemmilla puolilla on padot.[1][4]
Joki saapuu ensin Eskilstunan teollisuusalueelle ja sitten se virtaa kaupungin keskustan läpi. Ensin joki kiertää Vilstassa jokisaaren, ohittaa leirintäalueen uimarannat ja kiertää pienen jokisaaren ennen seuraavaa Tunaforsin voimalaa, joka sijaitsee Söderin kaupunginosan vieressä. Heti voimalan yläpuolella joen ylittää silta. Seuraavakin voimalaitos sijaitsee keskustassa. Joki ohittaa ennen sitä Gamla stadenin ja tekee jyrkän mutkan puistoalueen läpi. Joki on Faktoriholmarnan vesivoimalaitoksen yläpuolella huomattavasti edellistä osuuttaan leveämpänä. Voimalan saaressa sijaitsee Eskilstunan kaupunginmuseo ja saaren keskeltä kulkee kanava, jossa on kaksi sulkua veneille. Voimalan jälkeen joki poistuu keskustasta teollisuusalueelle, missä se kääntyy lännen suunasta kohti pohjoista vedenpuhdistuslaitoksen kohdalla. Vedenpuhdistamoon liittyy läheinen vesialtaiden ryhmä (Ekeby våtmark). Puhdistettu vesi johdetaan altaisiin lisäpuhdistumaan ennen kuin se päästetään takaisin jokeen [a]. Joki ylittää viljelyalueen ja saapuu Torshällan taajamaan, missä joki haarautuu kolmeksi uomaksi. Itäinen uoma Eskilstuna nedre kanal ei vedä vettä, sillä se on suljettu kolmella sulkulaitteella. Kaksi muuta haaraa on suljettu patoamalla. Haarojen väliin jää kaksi suurta jokisaarta, josta läntisemmässä sijaitsee Torshällan kirkonkylä ja itäisemmässä muuta taajama-aluetta. Läntisen haaran Nybyånin kulku katkeaa Nybyn voimalaitokseen, jonka jälkeen haara yhtyy laajasti kaartaen takaisin joen pääuomaan. Keskimmäinen haara lienee luonnollinen joki, joka tunnetaan Torshällaånin nimellä. Uomassa on heti aluksi pato, jota seuraa sadan metrin päässä Torshällan vesivoimalaitos. Kyseisessä koskessa on saari muistona vanhoista vesimyllykanavista. Joen rannoille on järjestetty pienveneille runsaasti kiinnityspaikkoja. Pienen mutkan jälkeen jatkaa joki taas peltomaisemissa ja laskee Mälarenin etelärannan Ängsholmenissa pieneen Blackenin lahteen.[1][5]
Joki on yläjuoksulla Hjälmarenilta tultaessa purjehduskelpoinen Hyndevadsdammenille asti. Mälarenilta tultaessa joki on alajuoksulla purjehduskelpoinen Tunaforsin padolle saakka, jos kulkee alajuoksulla ensin viiden sulkulaitteen läpi.
Vilstan luonnonsuojelualue (Vislas naturreservat, 406 hehtaaria, josta 14 hehtaaria on vesistöä) on suosittu retkeilyalue Eskilstunan keskustassa. Sen metsäalue sisältää sekametsää ja lehtometsiä, jossa kasvaa jaloja lehtipuita.[8]
Ekbackenin luonnonsuojelualue (Ekbackens naturreservat, 6,3 hehtaaria) on vuonna 2010 perustettu ja joen rantaan rajautuva harvapuinen ja varjoisa tammilehto. Suojeluun tarkoitus tiettyjen tammelle tyypillisten jäkälien ja hyönteisten elinympäristön turvaaminen. Keväisin kukkivat runsaina sinivuokot ja valkovuokot, joiden joukossa esiintyy kieloja. Alueen luonto on muodostunut vuosisataisesta laiduntamisesta.[9]
Kaarle-herttuan kanava
Joen säännöstelyn historia ulottuu 1500-luvulle asti, kun jokea pyrittiin muokkaamaan vene- ja laivaliikenteelle sopivaksi. Hanke oli Kaale-herttuan vaalima hanke, joka onnistui tavoitteessaan hyvin. Sen rakentaminen alkoi noin 1596 ja se valmistui vuonna 1610. Kaarle-herttuan kanava sulkuineen ja lisäuomineen toimi aluksi hyvin, mutta se alkoi rapistua huollon puutteeseen. Jo 1620-luvulla alkoivat sulut hajota, mutta kanavan arvellaan toimineen vielä 1650-luvulle asti. Kanavan rakenteiden korjaukseen ei todennäköisesti riittänyt enää rahaa, sillä vuosina 1623–1639 rakennettiin lännempänä sijaitsevaa Hjälmarenin kanavaa Kustaa II Aadolfin toimesta. Uusi kanava yhdisti Hjälmarenin Arbogaåniin ja sitä kautta Mälareniin. Koska Hjämarenin kanavaa kehitettiin vielä vuosisatoja, unohdettiin Eskilstunaånin vesireitti varmaan heti alkuunsa.[c][d]
Ennen kanavaa ja joen patoamista oli Eskilstunaån kalaisia joki, jonne nousivat lohi, taimen ja ankerias vuosittain. Kruunulla oli Skogstorpin koskessa ankeriaspyydyksiä (ålkistor).[a]
Vesivoimalaitoksia
Joessa on hyödynnetty monien koskiensa vesivoimaa aluksi vesimyllyillä, mutta myöhemmin vesivoimalla toimivilla sahoilla ja raskasvasaroilla. Ensimmäinen vesivoimalaitos oli Skogstorpissa vuonna 1906 käynnistetty pienvoimalaitos, jolla tuotettiin viereiseen tehtaaseen sähköenergiaa. Seuraavat voimalaitokset perustettiin vuonna 1914 ja 1950 sekä kaksi vuonna 1960 [a]. Eskilstunaånin pääuomassa on 5 vesivoimalaitosta, joilla tuotetaan sähköenergiaa: Kvarnfallet, Nyby, Faktoriholmarna, Tunafors ja Skogstorp [7]. Voimaloiden yhteisteho on 4,4 megawattia ja niiden vuosituotanto on noin 20,0 gigawattituntia. Eskilstunaånin valuma-alueen pääuoman sivu-uomissa on 18 voimalaitosta lisää:
- Björkabäckenissa on Löve kvarn,
- Näshultaånissa on Näshulta kvarn,
- Svartånissa on Karlslund, Hidingebro, Gropen, Backa 1, Backa 2, Hasselfors, Svartå Herrgård, Svartå, Ölsboda Bruk, Oxhult, Valsverket, Sulfiten, Lassåna, Nyhammaren, Fördärvet ja Röfors.
Sivu-uomien voimalaloiden yhteisteho on 4,8 megawattia ja vuosituotanto on noin 17,9 gigawattituntia.[10]
Valuma-alueella on patorekisterin mukaan 131 patoa, joista 28 % säännöstellään vesistön jokien virtaamia. Patojen säännöstelykapasiteetti on 220,0 miljoonaa kuutiometriä.[2]
Rosenforsparkenin kohta
Kuivaa joenuomaa Skogstorpissa
Skogstorpin patolammikkoa
Skogstorpin voimalaitos
Eskilstunan kesksutaa Faktorin patoaltaalla
Näkymä alajuoksulla teollisuusalueella ennen Torshällaa
Torshällan keskustaa joen yli
Torshällan sulku
Nybyånin haara voimalan yläpuolelta
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Eskilstunaån kuuluu Norrströmin vesistöön (vesistöaluetunnus 61), jonka valuma-alueen pinta-ala on 22 650 neliökilometriä (km²). Joki on yksi monista Mälareniin laskevista joista ja sen valuma-alueen pinta-ala on 4 180 km² eli 18,5 % koko vesistöalueensa pinta-alasta. Esklistunaånin valuma-alue on melko laaja alue, sillä se sisältää Hjälmarenin alueen sekä kaikki siihen laskevien jokien ja purojen valuma-alueet.[11][12]
Eskilstunaån alue tai lähialue käsittää sen osan valuma-alueesta, joka valuu suoraan jokeen. Joen lähialueen pinta-ala on 146 km², mikä on vain 3,5 % valuma-alueesta.[11][13]
Valuma-alueen ja joen lähialueen piirteitä
Joen vesi on peräisin sateesta, joka on satanut valuma-alueen maaperään ja suotunut sieltä vesistöihin ja lopulta kerääntynyt tarkasteltavaan jokeen. Maaperän rakenne ja maankäyttö vaikuttavat suuresti vedenlaatuun. Eskilstunaånin valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (36,0 %), turve (7,4 %), kalliomaa (5,6 %), hiekka ja sora (5,9 %), multamaa (10,2 %), savimaa (17,7 %) ja jäätikköjokijäänteet (1,0 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (49,7 %), soita ja kosteikkoja (2,4 %), viljelymaita (22,8 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (3,9 %) sekä joutomaita (6,3 %). Näiden lisäksi on 14,9 % vesistöjä.[2]
Joskus joen lähialueen maaperän rakenne on valuma-alueen rakennetta tärkeämpi. Eskilstunassa se poikkeaakin valuma-alueen maaperästä. Lähialueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (25,6 %), kalliomaa (7,6 %), hiekka ja sora (1,3 %), multamaa (9,0 %), savimaa (49,4 %) ja jäätikköjokijäänteet (0,3 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (18,5 %), viljelymaita (49,8 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (16,4 %) sekä joutomaita (14,0 %). Näiden lisäksi on 1,3 % vesistöjä.[2]
Vesistösuhteita
Vesistöviranomaiset ovat valinneet Eskilstunaån vesistöalueen pääuomaksi, sillä kaikista Mälarenin laskujoista tällä on suurin valuma-alue ja mahdollisesti myös virtaama. Joki laskee Mälarenin Blackenin etelärantaan Torshällassa. Tämän jälkeen vedet kulkeutuvat Mälarenilla itään päin ja kerääntyvät lopulta Tukholmassa Riddarfjärdeniin. Sieltä ne laskevat pääasiassa Norrströmiä pitkin Saltsjöniin, joka on Itämeren Tukholman saaristoa.[11][12]
Tässä artikkelissa ei käsitellä joen sivu-uomia, sillä ne ovat hyvin pieniä. Lisäksi joen yläjuoksulla Hjälmarenin ja joen niskan välissä olevat järvimäiset osat ei lueta kuuluvaksi jokeen, joten Hedfjärdeniin laskeva Tandlaån ei ole silloin Eskilstunaånin sivujoki.[6][14]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
