Pudotus (hydrologia)

Pudotus ^[1] tai putouskorkeus on potamologiassa joen, muun virtaveden uoman tai uoman tietyn osuuden, alku ja loppupään korkeusero. Virtaveden loppupää on yleensä helppo määrittää, joka se laskee yleensä mereen, järveen tai se yhtyy toiseen virtavesiuomaan. Sen alkupää on toisinaan hankala määrittää, sillä virtavesi voi olla sateiden aikana pitempi ja kuivana aikana lyhyempi. Toinen hankaluus sen alkupisteen määrittämiseksi voi johtua tulkinnasta, mikä virtaveden haaroista valitaan sen pääuomaksi. Vaikka pääuoman kulku on yleensä sovittu, esiintyy joissakin tapauksissa sen tulkinnasta erimielisyyksiä. Mutta esimerkiksi järvestä järveen virtaavan joen pudotus saadaan helposti järvien vedenpintojen keskikorkeuksien erotuksena. Myös vesiputouksille ilmoitetaan pudotusarvoja. Tietoa virtaveden tai sen osuuden pudotuksesta voidaan käyttää arvioidessa veden kuljettamaa energiaa, sen maastoon kohdistamaa kulutusta tai mitä muita ympäristölle aiheutuvia vaikutuksia virtavedellä voi olla.^[1][2]

Vaikka pudotus on virtavesille helppo määrittää, se ei ilmaise uomassa, sen alku- ja loppupisteen välissä, tapahtuvien ilmiöiden luoteesta mitään. Tähän tarpeeseen hyödyllisempi suure on osuuden jyrkkyys eli kaltevuus. Kaltevuus ilmaisee veden uomassaan saaman liike-energian, josta voidaan päätellä monia virtaveden geomorfologisia ja biologisia piirteitä. Kaltevuudet voidaan koota pituusleikkaukseksi, joka on kuvaaja uoman korkeussuhteista ja josta voidaan lukea myös uoman eri kohtien kaltevuudet.

Lähteet

1. putous, Tieteen Termipankki, viitattu 8.10.2020
2. Leppäranta, Matti & Virta, Juhani & Huttula, Timo: Hydrologian perusteet, s. 120–133. Helsingin yliopisto, 2017. Teoksen verkkoversio.