Diklooridifenyylitrikloorietaani
kemiallinen yhdiste From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Diklooridifenyylitrikloorietaani (DDT[1], C14H9Cl5) on 1900-luvulla suosittu, nykyään useimmissa maissa kielletty hyönteismyrkky. Se oli ensimmäisiä moderneja hyönteismyrkkyjä, joka otettiin käyttöön toisen maailmansodan alkupuolella[2]. DDT:n maine muuttui maailmanlaajuisesta pelastajasta hylkiöksi Rachel Carsonin vuoden 1962 kirjan Äänetön kevät (engl. Silent Spring) myötä.
Remove ads
Remove ads
Historia
Sveitsiläinen kemisti Paul Hermann Müller sai lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1948 keksittyään DDT:n toimivan hyönteismyrkkynä – itse yhdiste oli kehitetty jo 1874.[3] DDT:tä käytettiin ennen kaikkea hävittämään hyttysiä, koska haluttiin torjua niiden levittämiä tauteja kuten malariaa. Suomessa DDT:tä markkinoitiin aikanaan Täystuho-kauppanimellä.[4]
Hyönteismyrkkynä DDT korvasi lyijyvetyarseenia, joka sisältää ihmisen terveydelle haitallista lyijyä.[5]
Ennen DDT:n käyttöaihetta hyönteismyrkkynä Yhdysvalloissa oli malariaongelma etelävaltioiden alueella. Vuosina 1947–1951 malaria kyettiin valtiollisen ohjelman puitteissa hävittämään Yhdysvalloista DDT-ruiskutusten avulla. Ohjelmaa hoitanut virasto keskittyi sen jälkeen malariatilanteen seurantaan Yhdysvalloissa ja avun tarjoamiseen malarian hävittämiseksi tai kontrolloimiseksi kehitysmaissa.[6]
DDT oli aluksi suuri menestys. Britit raportoivat hävittäneensä malarian Ceylonista DDT:n avulla.[7] Kun ainetta alettiin käyttää laajasti maataloudessa huomattiin kuitenkin, että hyönteiset tulivat varsin nopeasti vastustuskykyisiksi DDT:lle.[8]
Toisen maailmansodan aikana Saksa kehitti DDT:n kaltaisen hyönteismyrkyn, DFDT:n.
Rachel Carson julkisti kirjassaan Äänetön kevät tutkimustuloksia, joiden mukaan altistuminen DDT:lle on yhteydessä syöpään ja aiheuttaa linnuilla ongelmia lisääntymisessä, koska se ohentaa munankuoria.[2][9] Suomessa havaittiin että ravintoketjun huipulla elävät merikotka ja muuttohaukka kärsivät näistä vaikutuksista.[10][11] Carsonin tutkimustulokset kyseenalaistettiin ensin. Vasta myöhemmin, osaltaan DDT:n ansiosta, opittiin ravintoketjussa rikastumisen käsite.[12]
Syyskuussa 2006 Maailman terveysjärjestö alkoi suositella 20 vuoden tauon jälkeen uudelleen DDT:n käyttöä hyönteismyrkkynä malaria-alueilla. WHO:n mukaan DDT on tehokkain malarian torjuja.[13][14]
DDT:n kieltäminen eräissä maissa
Remove ads
Kemialliset ominaisuudet
DDT on väritöntä, kiteistä tai valkoista jauhetta,[15] joka liukenee herkästi rasvoihin mutta huonosti veteen.[16] Hyönteisillä se sitoutuu hermosolun aksonin pinnalla oleviin proteiineihin, jotka muodostavat hermoimpulssia kuljettavia jänniteherkkiä natriumkanavia. DDT-molekyylin tarttuminen proteiiniin pakottaa natriumkanavan auki, jolloin hermosolu johtaa sähköä jatkuvasti. Seurauksena on voimakkaita pakkoliikkeitä ja lopulta kuolema. Joillekin hyönteisille kehittyy mutaatio natriumkanava-geenissä, joka tekee niistä immuuneja DDT:lle ja vastaaville hyönteismyrkyille.[17]
Remove ads
Vaarallisuus
DDT ei ole niinkään akuutisti vaarallinen, esim. kerta-altistuminen ei aiheuta hengenvaaraa. Sen sijaan se vaikuttaa hormonitoimintaan ja kertyy maksaan ja munuaisiin. Kokeita ihmisille haitallisista vaikutuksista ei ole kuitenkaan koskaan toistettu.[18]
DDT on kielletty useimmissa maissa ympäristövaikutustensa takia. DDT:stä rikastuu ravintoketjussa hormoninkaltaisia DDE:tä ja DDD:tä, joiden on eläinkokeilla todettu aiheuttavan syöpää.[19][20]
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads