Paul Hermann Müller
From Wikipedia, the free encyclopedia
Paul Hermann Müller (12. tammikuuta 1899 Olten, Solothurn, Sveitsi – 12. lokakuuta 1965) oli sveitsiläinen kemisti, joka keksi käyttää DDT-yhdistettä hyönteismyrkkynä. Hän sai keksinnöstään Nobelin lääketieteen palkinnon 1948. Hän teki löytönsä työskennellessään Baselissa J.R. Geigy A.G. -nimisessä väriaineiden valmistamiseen keskittyneessä yhtiössä (nyttemmin Novartis).[1]
| Paul Müller | |
|---|---|
 Paul Müller vuonna 1948 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. tammikuuta 1899 Olten, Sveitsi |
| Kuollut | 12. lokakuuta 1965 Basel, Sveitsi |
| Kansalaisuus | sveitsiläinen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Baselin yliopisto (1925) |
| Väitöstyön ohjaaja | Hans Rupe |
| Tutkimusalue | torjunta-aineet, hyönteismyrkyt |
| Tunnetut työt | DDT hyönteismyrkkynä |
| Palkinnot | Nobelin lääketieteen palkinto (1948) |
Müller suoritti tohtorintutkinnon Baselin yliopistossa. Valmistuttuaan 1925 hän meni töihin J.R. Geigy A.G.:lle. Aluksi hän tutki kasveista saatavia väriaineita ja kehitti muun muassa elohopeattoman siementen desinfiointiaineen kauppanimeltään Graminone. Vuonna 1935 hän alkoi tutkia synteettisiä hyönteismyrkkyjä. Neljän vuoden tutkimusten jälkeen hän onnistui syntetisoimaan DDT:tä (dikloori-difenyyli-trikloorietaani), joka osoittautui tehokkaaksi hyönteismyrkyksi. DDT:ä oli syntetisoinut jo aiemmin vuonna 1873 eräs itävaltalainen opiskelija, mutta Paul Müller oli ensimmäinen, joka havaitsi sen tehon hyönteismyrkkynä. DDT:n avulla muun muassa onnistuttiin hävittämään hyttysten levittämä malaria kokonaan joiltain alueilta.[1] Sittemmin on kuitenkin havaittu, että DDT luontoon kerääntyessään vaikuttaa alentavasti eläinten lisääntymiskykyyn ja sen käyttö on nykyään kielletty monissa maissa.
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.