Alankomaiden prinsessa ja entinen kuningatar From Wikipedia, the free encyclopedia
Beatrix Wilhelmina Armgard van Oranje-Nassau (s. 31. tammikuuta 1938) on entinen Alankomaiden kuningatar. Orania-Nassaun prinsessa, Lippe-Biesterfeldin prinsessa Beatrix hallitsi Alankomaita 30. maaliskuuta 1980 lähtien, kunnes hän luopui kruunusta poikansa Willem-Alexanderin hyväksi 30. huhtikuuta 2013. Kruunusta luopumisen jälkeen hänen puhuttelunimensä on Beatrix, Alankomaiden prinsessa, Orania-Nassaun prinsessa, Lippe-Biesterfeldin prinsessa.[3][4]
| Beatrix | |
|---|---|
 | |
| Alankomaiden kuningatar | |
| Valtakausi | 30. maaliskuuta 1980 – 30. huhtikuuta 2013[1][2] |
| Edeltäjä | Juliana |
| Seuraaja | Willem-Alexander |
| Syntynyt |
31. tammikuuta 1938 Baarn, Alankomaat |
| Puoliso | Claus von Amsberg (1966–2002) |
| Lapset |
Willem-Alexander Johan Friso Constantijn |
| Koko nimi | Beatrix Wilhelmina Armgard van Oranje-Nassau |
| Suku | Orania-Nassau |
| Isä | Bernhard zur Lippe-Biesterfeld |
| Äiti | Juliana |
| Uskonto | protestantti |
| Nimikirjoitus |
 |
Beatrix oli kolmas peräkkäinen hallitseva kuningatar Alankomaissa. Hän kuuluu isänsä puolelta myös Lippen ruhtinassukuun. Vuodesta 1980 kuningatar asui Huis ten Boschin palatsissa Haagissa. Kaikkiin työhön liittyviin tilaisuuksiin kaytettiin Noordeinden palatsia. Vallasta luopumisensa jälkeen prinsessa Beatrix on asunut Drakensteyn linnassa lähellä Lage Vuurschen kylää Baarnin kunnassa.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Prinsessa Beatrix kuuluu tunnetun saksalaisen aatelissuvun Lippen Lippe-Biesterfeld-haaraan. Hän polveutuu myös Oranian (hollanniksi Oranje) suvun friisiläisestä haarasta ja sen kantaisästä nimeltä Jan de Oude (vanhempi), joka oli Nassaun kreivi ja Vilhelm Oranialaisen vanhempi veli. Jan de Oudea pidetään Alankomaiden perustajana. Friisinmaan käskynhaltijat ovat olleet tästä haarasta vuodesta 1548 alkaen. Ensimmäinen oli Vilhelm Fredrik, Jan de Ouden poika.
Oranian (Oranjen) suvun hollantilaisen haaran mieslinja katkesi, kun Vilhelm III Oranialainen, Hollannin käskynhaltija sekä Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningas, putosi hevoseltaan ja kuoli vuonna 1702.
Nimi van Oranje-Nassau vahvistettiin kuningasperheen nimeksi asetuksella 8. tammikuuta 1901. Siinä säädettiin, että kuningatar Vilhelmiinan mahdolliset lapset saisivat tämän nimen – nimi oli silloin muodossa ”van Oranje Nassau”. Alankomaat halusi näin säilyttää historiallisen nimen jälkipolville. 8. tammikuuta 1937 säädettiin uudella asetuksella, että silloisen prinsessa Julianan mahdolliset lapset kantaisivat nimeä ”van Oranje-Nassau”, nyt väliviivalla. 16. helmikuuta 1966 vahvistettiin, että prinsessa Beatrixin lapset olisivat nimeltään ”van Oranje-Nassau”. 2. tammikuuta 1967 säädetyssä viimeisimmässä asetuksessa säädetään, että hänen sisarensa mahdolliset lapset saisivat isänsä sukunimen lisäksi henkilökohtaiset arvonimet Orania-Nassaun prinsseinä ja prinsessoina. Nämä nimet eivät kuitenkaan periytyisi.
Prinsessa Beatrix syntyi Orania-Nassaun sukuun 31. tammikuuta 1938. Hänen vanhempansa ovat Alankomaiden kuningatar Juliana (1909–2004), joka hallitsi 1948–1980 ja saksalaissyntyinen prinssipuoliso Bernhard zur Lippe-Biesterfeld (1911–2004), Lippe-Biesterfeldin herttua sekä Schwalenberg ja Sternbergin herttua. Beatrixin äidinäiti on Alankomaiden kuningatar Vilhelmiina.
Toisen maailmansodan aikana Alankomaiden kuninkaallinen perhe pakeni Saksan miehitystä. He siirtyivät toukokuussa 1940 ensin Britanniaan ja sieltä edelleen Ottawaan, Kanadaan. Perhe asui Stornowayssa, jossa prinsessa Beatrix aloitti koulunkäynnin. Perheen palattua kotimaahan 1945 Beatrix jatkoi koulunkäyntiä äidinkielellään. Hän valmistui Baarnsch Lyceumista 1956. Täytettyään 18 vuotta 31. tammikuuta 1956 prinsessa sai maan perustuslain mukaisesti valtaoikeuksia: kuningatar Juliana asetti hänet valtaneuvostoon. Beatrix aloitti samana vuonna opiskelunsa Leidenin yliopistossa. Prinsessa tutustui korkeakouluvuosinaan useihin eurooppalaisiin ja kansainvälisiin järjestöihin Genevessä, Strasbourgissa, Pariisissa ja Brysselissä. Hän oli myös Leidenin naisopiskelijoiden järjestön aktiivijäsen. Beatrix aloitti vielä samana vuonna oikeustieteen opinnot Leidenin yliopistossa, jossa hän suoritti oikeustieteen loppututkinnon heinäkuussa 1961.
Prinsessa Beatrixin poliittinen toiminta johti lähes välittömästi ristiriitoihin. Vuonna 1965 hän kihlautui saksalaisen aatelismiehen, Claus von Amsbergin kanssa. Tämä oli diplomaatti ja työskenteli Saksan ulkoministeriössä. Häät vietettiin Amsterdamissa 10. maaliskuuta 1966 mielenosoitusten kaikuessa kaduilla. Claus oli kuulunut Hitler-Jugendiin ja palvellut Wehrmachtissa, siksi osa hollantilaisista yhdisti hänet natsismiin. Iskulauseena kuultiin muun muassa ”haluan polkupyöräni takaisin”, joka viittasi saksalaisten sotilaiden miehityksen aikana takavarikoimiin polkupyöriin. Ajan kuluessa prinssipuolisosta tuli kuitenkin yksi suosituimmista kuninkaallisen perheen jäsenistä Alankomaissa.
Nuoripari asettui asumaan Drakensteynin linnaan Lage Vuurschessa, jossa prinsessa oli asunut vuodesta 1963. Pari sai kolme poikaa:
Kuningatar Julianan luovuttua vallasta Beatrixistä tuli 42-vuotiaana Alankomaiden kuningatar 30. huhtikuuta 1980. Prinsessa Beatrix asuu Huis ten Boschissa, lähellä Haagia. Hän menetti puolisonsa vuonna 2002 ja molemmat vanhempansa vuonna 2004. Vuonna 2005 vietettiin kuningatar Beatrixin 25-vuotishallitsijajuhlaa. Hän oli silloin 67-vuotias. Juhlapäivä oli Alankomaiden kansallispäivä ja koko maa muuttui suureksi markkinapaikaksi. Kuningatar perheineen vietti päivän Scheveningenissä, joka on kylpylä lähellä Haagia. Juhlaan liittyi myös kiertomatka Alankomaiden 12 maakuntaan sekä Alankomaiden hallitsemiin maihin.
Prinsessa Beatrix on pitkäaikainen Rooman Klubin kunniajäsen[5]. Hänen mukaansa on nimetty Oranjestadin lentokenttä Aeropuerto Internacional Reina Beatrix Aruballa.
Hollantilainen mies yritti murhata kuningatar Beatrixin 30. huhtikuuta 2009 Apeldoornissa. Karst Tates yritti ajaa Suzukillaan päin kuninkaallisten avokattoista bussia. Hän ajoi kaksinkertaisten metallibarrikadien läpi ja useiden ihmisten yli, joista kuusi kuoli, mutta auto vaurioitui niin ettei se osunut bussiin. Tates kuoli vammoihinsa. Hän oli aiemmin menettänyt työnsä ja asuntonsa talouskriisin vuoksi.[6]
28. tammikuuta 2013 kuningatar Beatrix ilmoitti aikeistaan luopua kruunusta poikansa hyväksi.[7]
Prinsessa Beatrix on siirtolaisoikeuden professorin Ulli d’Oliveiran mukaan kahden maan kansalainen. Hän on automaattisesti Britannian kansalainen, sillä hän on Hannoverin vaaliruhtinattaren jälkeläinen suoraan alenevassa linjassa. Kansalaisuus perustuu brittiläiseen lakiin, joka tunnetaan nimellä The Act for the Naturalization of the Most Excellent Princess Sophia, Electress And Duchess Dowager of Hanover, And the Issue of Her Body, vuodelta 1705. Beatrix ei ole koskaan vahvistanut Britannian kansalaisuuttaan tai hakenut brittiläistä passia.[8] Laki kumottiin vuonna 1948, mutta Beatrix on syntynyt vuonna 1938, joten lain kumoaminen ei koske häntä.
Alankomaissa on käyty vilkasta keskustelua tärkeissä yhteiskunnallisissa tehtävissä olevien kaksoiskansalaisuuksista.[9]
Alankomaissa hallitsija ja ministerit muodostavat yhdessä hallituksen. Vuodesta 1848 alkaen perustuslaki säätää, että ministerit ovat toimissaan tilivelvollisia parlamentille. He ovat myös poliittisessa vastuussa hallitsijan lausunnoista ja hänen käytöksestään.[10]
Kuningattarena Beatrixilla oli enemmän valtaa kuin monilla muilla Euroopan monarkeilla. Sisäpolitiikassa valtaa ei ollut paljon, mutta ulkopoliittisissa asioissa hänellä oli liikkumavaraa. Hänen kerrotaan kerran uhanneen erottaa ministerin, jos hänen pyyntöään avata lähetystö Jordaniaan ei noudatettaisi.[11]
Kuningattaren puhetta lainataan harvoin suoraan lehdistössä, sillä tiedotustoimisto (Rijksvoorlichtingsdienst) pitää haastattelujen ehtona, että monarkin sanoja ei lainata suoraan. Tämä sääntö otettiin käyttöön pian kuningattaren valtaannousun jälkeen – kertoman mukaan suojaamaan häntä äkkinäisesti annetuilta lausunnoilta.
Hallitsevana monarkkina Beatrix toimi seuraavien ritarikuntien suurmestarina:[12]
Orania-Nassaun ritarikunta (Alankomaat)
Alankomaiden leijonan ritarikunta (Alankomaat)
Vilhelmin sotilasritarikunta (Alankomaat)
Itävallan tasavallan kunniamitali (Itävalta)[13]
Leopoldin ritarikunta (Belgia, 2012)[14]
Marianmaan ristin ritarikunta (Viro, 2008)[15]
Valkoisen ruusun ritarikunta (Suomi, 1990)[16]
Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 1973)[17]
Asteekkikotkan ritarikunta (Meksiko, 2009)[18]
Henrik Purjehtijan ritarikunta (Portugali, 1991)[19]
Valkoisen kaksoisristin ritarikunta (Slovakia, 2007)[20]
Kultaisen taljan ritarikunta (Espanja, 1985)[21]
Isabella Katolilaisen ritarikunta (Espanja, 1980)[22]
Zayedin ritarikunta (Arabiemiraatit, 2012)[23]
Sukkanauharitarikunta (Iso-Britannia, 1989)[24]
Gabriela Silangin ritarikunta (Filippiinit)[25]Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
