Euroopan maiden välinen neuvottelu 1814–1815, jossa järjestettiin Euroopan rajoja Napoleonin sotien jälkeen From Wikipedia, the free encyclopedia
Wienin kongressi eli Tanssiva kongressi oli vuosina 1814–1815[1] Itävallan Wienissä järjestetty konferenssi, jonka tarkoituksena oli Euroopan rajojen uudelleenjärjestely tasapainoisiin suuriin ja pieniin valtioihin Napoleonin sotien jäljiltä. Siitä sovittiin Pariisin rauhassa toukokuun 30. päivänä vuonna 1814.[2][3] Wienin kongressia kutsutaan myös ”tanssivaksi kongressiksi” päivittäin keisarin palatsissa 40 pöydässä tarjottujen päivällisten sekä keskeytymättömänä sarjana järjestettyjen juhlien, vastaanottojen, tanssiaisten, konserttien, teatterinäytösten sekä metsästys- ja rekiretkien eikä vähiten hitaasti edenneiden neuvottelujen vuoksi. Aikalaissanonnan mukaan kongressi kyllä ”tanssi, muttei eteenpäin”.[4] Kongressin puheenjohtajana toimi Itävallan ulkoministeri Klemens Wenzel von Metternich. Muita kongressin merkittäviä osanottajia olivat Britannian ulkoministeri lordi Castlereagh, Ranskan ulkoministeri Charles Maurice de Talleyrand, Venäjän ulkoministeri Karl Robert von Nesselrode ja Preussin kansleri Karl August von Hardenberg.
Euroopan hallitsijat alkoivat pohtia Euroopan tulevaisuutta sen jälkeen kun Napoléon Bonaparte karkotettiin Elbaan. Itävallan keisari Frans I kutsui Euroopan hallitsijat keskustelemaan tilanteesta.[2]
Neuvottelut alkoivat Ranskassa helmikuussa vuonna 1814 ja jatkuivat Lontoossa kesäkuussa. Wieniin neuvottelut siirtyivät vuoden 1814 syyskuussa. Vuoden 1815 heinäkuusta marraskuuhun neuvoteltiin uudelleen Pariisissa.[5]
Kongressin mielestä Ranskan vallankumous sekä Napoléon Bonaparten valloitukset olivat laittomia ja se pyrki palauttamaan Euroopan ennen vuotta 1789 valinneisiin oloihin. Lisäksi Ranskan ympärille oli tehtävä turvavyöhyke.[6]
Wienin kongressin tärkein saavutus oli tasapainoperiaatteen hyväksyminen. Wienin kongressiin osallistuneet voittajavaltioiden hallitsijat sitoutuivat voimatasapainon säilyttämiseen ja turvallisuuden ylläpitämiseen Euroopassa. Yhteistoiminnan kiinteyttämiseksi he sopivat järjestävänsä säännöllisiä konferensseja. Alueluovutuksista sopiminen oli keino voimatasapainon säilyttämiseksi ja vihamielisyyksien välttämiseksi. Suuren haasteen voimatasapainon säilymiselle muodostivat poliittisten järjestelmien väliset erot. Britanniassa ja Ranskassa vahvistui liberaali yhteiskuntajärjestys, kun taas Venäjä, Itävalta ja Preussi olivat huolissaan konservatiivisten monarkioidensa säilymisestä.[5][7][8] Myös häviäjävaltio Ranska sidottiin uuteen turvallisuusjärjestykseen. Britannialla oli tärkeä rooli uuden järjestyksen rakentamisessa.[8]
Kongressi vahvisti Napoleonin perustaman Varsovan herttuakunnan jo tapahtuneen jaon Venäjän, Itävallan ja Preussin kesken. Kysymys Varsovan herttuakunnan kohtalosta oli ollut Wienin kongressin polttavimpia kysymyksiä, koska tsaari Aleksanteri I oli vaatinut sitä korvauksena Venäjän sotilaallisesta panoksesta Napoleonin kukistamisessa kokonaan Puolan kuningaskuntaan liitettäväksi. Preussin kuningas Fredrik Wilhelm III taas ei halunnut antaa Preussille aiemmin kuulunutta aluetta Venäjälle ilman uusia alueita Saksista. Kiista saatiin ratkaistua molempia monarkkeja tyydyttäneellä kompromissilla vuoden 1815 tammikuussa.[9][5]
Korvauksena Venäjälle luovuttamastaan Suomesta Ruotsi sai aikaisemmin Tanskalle kuuluneen Norjan. Ranska sai pitää osan vallankumoussotien valloituksista, muun muassa Savoijin ja Avignonin. Ranskaa ympäröiviä valtioita pyrittiin vahvistamaan, joten suurvallaksi noussut Preussi sai lisää alueita Saksan länsiosista ja Hollantiin liitettiin nykyisen Belgian alue. Itävalta sai lisäalueita Pohjois-Italiasta ja osa Ranskan siirtomaista annettiin Isolle-Britannialle.
Yksi kongressin tärkeimmistä saavutuksista oli Itävallan, Preussin ja Venäjän solmima Pyhä allianssi, jota ehdotti Aleksanteri I syyskuussa 1815.[10] Näiden maiden hallitsijat sitoutuivat vastustamaan kaikkia valtiollisia uudistuksia. Melkein kaikki Wienin kongressiin osallistuneet valtiot allekirjoittivat Pyhän Allianssin.
Wienin kongressin järjestelmä kuitenkin alkoi sortua 1800-luvun aikana. Muutoksia aiheuttivat muun muassa uudet aatteet nationalismi ja liberalismi; erityiseksi uhaksi nousivat Espanjan ja Italian kapinalliset sekä saksalaiset opiskelijat, jotka kannattivat maansa yhdistämistä yhtenäiseksi valtioksi.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.