Vilnan yliopisto
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Vilnan yliopisto (liett. Vilniaus universitetas) on vuonna 1579 Vilnan kaupunkiin Liettuaan perustettu julkinen tutkimus yliopisto. Se on yksi vanhimmista, vaikutusvaltaisimmista ja kuuluisimmista Itä- ja Keski-Euroopan korkeakouluista. Yliopisto toimi pitkään Liettuan ainoana korkean tason oppilaitoksena ja ylläpiti alueen kulttuuria ja tiedettä. Sillä on ollut suuri vaikutus koko Baltian kulttuurielämään. Nykyään Vilnan yliopisto on Liettuan johtava tutkimusinstituutio.
Vilnan yliopisto | |
---|---|
Vilniaus universitetas | |
lat. Universitetas Vilnensis
|
|
engl. Vilnius University
|
|
Motto | Hinc itur ad asta |
Perustettu | 1579[1]-1832, uudelleen 1919-1943, 1944-[1] |
Tyyppi | Julkinen |
Säätiön varat | US$3.7 million (2023) |
Rehtori | Rimvydas Petrauskas |
Kansleri | Raimundas Balčiūnaitis |
Henkilökunta | 3 348[2] |
Opiskelijoita | 23 517[2] |
Jatko-opiskelijoita | 7071, lisäksi lääkärien jatkokoulutuksessa 825[2] |
Sijainti | Vilna, Liettua ( ) |
Osoite | Universiteto g. 3, LT-01513 Vilna, Liettua[3] |
Kampus | Urbaani |
Yhteistyö | EUA, ARQUS European University Alliance, Santander Network, UNICA, Utrecht Network |
Sivusto |
www |
Nykyään Vilnan yliopistossa on 15 tiedekuntaa, joista yksi toimii Kaunasissa, ja yksi Šiauliaissa. Lisäksi on viisi (toisen lähteen mukaan kahdeksan) erillistä instituuttia ja kolme yliopistollista sairaalaa. Kooltaan se on Liettuan suurin yliopisto ja siellä on yhteensä noin 23 517 opiskelijaa, joista ulkomailta tulee noin 2 498. Akateemista henkilökuntaa yliopistolla on 3348, joista opetushenkilökuntaa 2511 ja tutkijoita 837.[4][5][2][6]
Vilnan yliopiston pohjana oli 1569 Vilnan katolisen piispan kutsumien jesuiittojen vuonna 1570 käynnistämä jesuiittakollegio. Jesuiitat kutsuttiin maahan uskonpuhdistuksen vastavoimaksi. Katolinen piispa oli syvästi huolissaan Liettuan suuriruhtinaskunnan ulkomailla opiskelleiden, protestanttisiksi kääntyneiden aatelisnuorten ajautumisesta pois katolisuuden valtapiiristä. Myös Saksasta ja muualta ostetut kirjat ja kiertelevät taiteilijat levittivät protestanttisia ajatuksia. Kehityksen myötä monet vaikutusvaltaiset aatelissuvut (kuten Radvilat) olivat 1500-luvun alkupuolella kääntyneet protestanttisiksi eivätkä enää tukeneet kirkkoa. Maahan oli jopa yritetty perustaa protestanttista yliopistoa. Jesuiittakoulun perustamisen tuloksena sadat aatelisperheiden lapset (1587 jo 700 opiskelijaa) saivat katolisen pohjakoulutuksen. Tämän täydentämiseksi jesuiitat kysyivät Puolan kuninkaana ja Liettuan suuriruhtinaana toimineelta Stefan Batoryltä luvan yliopiston perustamiseen hallitsijan palattua voitokkaana sodasta Iivana Julmaa vastaan. Paavi vahvisti kuninkaan luvan ja Vilnan yliopisto sai alkunsa.[7] Jesuiittakollegio muutettiin vuonna 1579 korkeimman tason oppilaitokseksi nimellä Alma Academia et Universitas Vilnensis Societatis Iesu.[1][8]
Yliopisto oli muiden kuuluisien eurooppalaisten yliopistojen veroinen, vaikka sijaitsikin syrjässä. Sillä on ollut myös erinomaisia opettajia ja oppilaita kuten runoilija Mathias Casimir Sarbievius, kuuluisa retoriikan ja filosofian professori Zygimantas Liauksminas, ensimmäinen Liettuan historian kirjoittaja Albertas Vijukas-Kojelavicius ja professori Martin Smiglecki, jonka logiikan oppikirja oli suosittu muun muassa Englannissa ja Ranskassa. Yliopistorakennukset ulottuivat koko Vanhan kaupungin alueelle.[8]
Jesuiittajärjestön hajottua vuonna 1773 yliopisto muuttui maallisen virkavallan johtamaksi ja kun Venäjä otti Liettuan haltuunsa 1795, yliopisto nimettiin muotoon Vilnan keisarillinen yliopisto. Keisariaikana siellä vaikuttivat esimerkiksi kuuluisat wieniläiset lääkärit Johann Peter Frank ja hänen poikansa Joseph Frank, historioitsijat Joachim Lelewel ja Simonas Daukantas sekä runoilijat Adam Mickiewicz ja Juliusz Słowacki. Tämä oli yliopiston kukoistusaikaa, jolloin puolalaiset, venäläiset, juutalaiset, baltiansaksalaiset ja liettualaiset vaikuttivat siellä yhtä aikaa.[8] Tsaarin vastaisen liikkeen seurauksena keisari Nikolai I sulki yliopiston vuonna 1832. Se avattiin uudelleen vasta vuonna 1919.[1]
Kun Vilna ja sen alue liitettiin Puolaan, yliopisto toimi Puolan suojeluksessa toiseen maailmansotaan saakka ja se puolalaistui. Yliopiston opiskelijoiden joukossa oli noina aikoina myös tuleva Nobel-voittaja Czelaw Milosz. Liettualaiset siirtyivät puolalaiskaudella Kaunasin Vytautas Suuren yliopiston suojiin. Vilnan palattua osaksi Liettuaa, liettualainen opetus Vilnan yliopistossa käynnistettiin jälleen. Aluksi Vytautas Suuren yliopiston tiedekunnat toimivat vuorotellen osan vuotta Vilnassa. Toisen maailmansodan aikana natsit sulkivat yliopiston 1943, mutta se jatkoi toimintaansa seuraavan vuoden syksyllä.[8][1]
Neuvostoliiton vallan aikana vuodesta 1945 lähtien Vilnan yliopisto venäläistyi jonkin verran, eikä sillä ollut itsemääräämisoikeutta. Yliopisto alkoi vapautua Neuvostoliiton ideologiasta pari vuotta ennen Liettuan itsenäistymistä vuonna 1990. Silloin yliopisto sai takaisin itsehallintonsa ja otti käyttöön omat lakinsa.[8]
Uusi aikakausi yliopiston historiassa alkoi vuonna 1990, kun Liettua itsenäistyi ja yliopisto sai takaisin autonomiansa. Sitaatti "Hinc itur ad astra" symboloi entisaikojen akateemisia unelmia ja pyrkimyksiä. Palautetun itsenäisyyden aikana tällaista symbolista tehtävää hoiti luultavasti Saulėtekisin nykyaikainen fysikaalisten tieteiden ja teknologian keskus, joka tekee laser- ja valoteknologian, orgaanisten materiaalien, kemian ja puolijohteiden nanoteknologian tutkimusta. Rakennuksen julkisivun seinissä ei ole kirjoitusta, mutta modernin yliopiston tavoitteita ja kunnianhimoa symboloivat kuusikulmaiset ikkunat, joissa tavallinen silmä näkisi todennäköisesti vain palasia hunajakenno-rakenteesta, mutta asiantuntijan silmä voi nähdä todellisen symboliikan: 2000-luvun alussa luodun vahvimpiin materiaaleihin kuuluvan Grafeenin kristalliristikon.[9]
Fysikaaliset ja biotieteet ovat tällä hetkellä tärkeä opiskeluala yliopistossa. Uusi iskulause voisi hieman ironisesti olla "täältä tie johtaa bakteereihin". Saavutukset eivät kuitenkaan ole läheskään ironisia. Viime aikoina bakteerien, virusten, molekyylien ja DNA:n rakenteiden tutkimus on saanut maailmanlaajuista tunnustusta, ja yliopisto on ilmoittanut löytäneensä ainutlaatuisia, toistaiseksi tuntemattomia signaalimolekyylejä sekä proteiinin, jonka avulla DNA:ta voidaan muokata tarkasti ja muuttaa perimää tietyllä tavalla. Tämän ansiosta professori Virginijus Šikšnys oli Nobel-palkintoehdokkaiden joukossa. Fysikaalisten tieteiden ja tekniikan keskus sijaitsee modernin yhteisen biotieteiden keskuksen vieressä, joka voisi varmasti kilpailla naapurinsa kanssa modernin yliopiston symbolin asemasta: kompleksi on suunniteltu kuution muotoisiksi rakenteiksi, joiden ulkokuori muistuttaa solurakennetta.[9]
Itsenäisyyden palauttamisen jälkeen yliopisto on joutunut jatkuvasti tasapainoilemaan maailmanlaajuisen kilpailun vaatimusten ja valtion paikallisten tarpeiden tyydyttämisen välillä ja tekemään samalla vaikeita valintoja teknokraattisia markkinoita tyydyttävän yliopiston ja klassisen ihmiskasvattajan roolin välillä. Nykyaikaisen Vilnan yliopiston vahvuutta ja sen pyrkimystä tulla grafeenin akateemiseksi kotipaikaksi mitataan paitsi sen historiallisen tehtävän myös erilaisten muodollisten arviointien perusteella. Nykyistä Vilnan yliopistoa symboloivat kuitenkin eniten sen identiteetin kaksi tärkeintä säiettä, jotka kiertyvät kuin DNA-kierre: sen intohimoinen pyrkimys sopeutua nopeasti muuttuvan maailman tarpeisiin ja suuntauksiin ja samalla sen perustamisesta asti säilyneet perinteet. Ensimmäinen säie edustaa teknisiä ja biotieteitä, jotka ovat korvanneet 1600-luvun logiikan (tai jotka ovat peräisin siitä). Toinen säie edustaa 1600-luvun runoilijoita - vaikka (jälki)nykyaikana heitä kutsutaankin usein humanisteiksi. Näin ollen, vaikka yliopisto nauttii DNA-tutkimuksensa bonuksista, yliopiston oma DNA ei ole muuttunut sen perustamisen jälkeen.[9]
Vilnan yliopistossa on 15 tiedekuntaa:[10]
Lähde:[10]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.