seuranta From Wikipedia, the free encyclopedia
Valvonta on käyttäytymisen, toiminnan tai muun muuttuvan tiedon seuranta, joka kohdistuu usein ihmisiin vaikuttamisen, käsittelyn, ohjauksen tai suojelun tarkoituksessa.[1] Se voi käsittää seurantaa etäisyydeltä sähköisiä välineitä (kuten valvontakameroita) käyttäen tai sähköisesti välitetyn tiedon (kuten Internet-liikenteen tai puheluiden) sieppaamista. Se voi myös käsittää yksinkertaisia, suhteellisen matalan teknologian menetelmiä kuten henkilötiedustelua ja postin sieppaamista.[2][3][4]
Valvonnasta on paljon hyötyä valtioille ja lainvalvontatahoille sosiaalisen kontrollin säilyttämisessä, uhkien tunnistamisessa ja seurannassa sekä rikosten estämisessä tai tutkinnassa. Valtioilla on nyt hallussaan ennennäkemätön kyky valvoa alamaistensa toimintaa erinäisten ohjelmien (esim. Total Information Awareness ja ADVISE), teknologioiden (esim. nopeat valvontatietokoneet ja biometriset ohjelmistot) ja lakien (esim. Communications Assistance for Law Enforcement Act) luomisen myötä.[5]
Monet kansalaisoikeuksia ja yksityisyyttä puolustavat ryhmät (esim. Suomessa Electronic Frontier Finland; Yhdysvalloissa Electronic Frontier Foundation ja American Civil Liberties Union) ovat kuitenkin ilmaisseet huolen siitä, että kansalaisiin kohdistuvan valvonnan jatkuva kohottaminen voisi johtaa joukkovalvontayhteiskuntaan, jossa poliittiset ja/tai yksityiset vapaudet olisivat hyvin rajoitettuja (ellei täysin olemattomia). Tämänkaltaiset pelot ovat johtaneet lukuisiin oikeusjuttuihin (esim. Yhdysvalloissa Hepting v. AT&T).[5][6]
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Tietoa voi hakea esim. englanninkielisestä artikkelista: en:Surveillance#Types |
Suurin osa tietokonevalvonnasta käsittää Internetissä tapahtuvaa tiedonlouhintaa ja tietoliikenneanalyysiä.[7] Esimerkiksi Yhdysvalloissa Communications Assistance For Law Enforcement Act -laki vaatii, että kaikki puhelut ja internet-liikenne (sähköpostit, tietoliikenne, pikaviestintä, ym.) on oltava helposti saatavilla liittovaltion lainvalvontavirastojen esteettömälle reaaliaikaiselle valvonnalle.[8][9][10]
Internetissä on liian paljon informaatiota, jotta tutkijat voisivat manuaalisesti mennä kaiken läpi. Tämän takia käytetään Internetiä automaattisesti valvovia tietokoneita, jotka käyvät läpi suurimman osan siepatusta Internet-liikenteestä. Tietokoneet tunnistavat ja ilmoittavat tutkijoille liikenteestä, jonka ajatellaan olevan mielenkiintoista. Tunnistukseen käytetään tiettyjä sanoja ja lauseita, tietyillä verkkosivuilla vierailuja tai epäilyttävien henkilöiden tai ryhmien kanssa tehtyä viestintää.[11] IAO:n, NSA:n ja FBI:n kaltaiset tiedustelupalvelut ovat käyttäneet miljardeja dollareita vuodessa ostamaan, kehittämään, asentamaan ja käyttämään Carnivoren, NarusInsightin ja Echelonin kaltaisia järjestelmiä tämänkaltaisen datan sieppaamiseen ja analysoimiseen.[12]
Tietokoneet voivat olla valvonnan kohteita niissä säilytetyn yksityisen tiedon takia. Jos joku kykenee asentamaan ohjelmistoja tietokonejärjestelmään, he voivat helposti päästä käsiksi tähän dataan. Tämän mahdollistavia ohjelmistoja voidaan asentaa paikallisesti tai etäältä.[13] Toinen tapa suorittaa tietokonevalvontaa, tunnettu nimityksellä van Eck phreaking, käsittää tietokoneista emittoivan sähkömagneettisen säteilyn lukemisen jopa satojen metrien etäisyydeltä.[14][15] NSA:lla on Pinwale -niminen tietokanta, johon se kerää suuria määriä sähköposteja sekä yhdysvaltalaisilta että ulkomaalaisilta.[16][17]
Puhelinlinjojen virallinen ja epävirallinen salakuuntelu on laajalle levinnyttä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Communications Assistance For Law Enforcement Act -laki vaatii, että kaikkien puheluiden ja VoIP-yhteydenpitojen on oltava helposti saatavilla liittovaltion lainvalvontavirastojen esteettömälle reaaliaikaiselle valvonnalle.[8][9][10] Kaksi merkittävää yhdysvaltalaista tietoliikenneyhtiötä – AT&T ja Verizon – ovat allekirjoittaneet sopimuksen FBI:n kanssa. Sopimus vaatii, että yhtiöt säilyttävät asiakkaidensa teletunnistetiedot tietokannoissa, jotka ovat helposti saatavilla tiedustelupalveluille ja joissa on helppo suorittaa tiedonhakuja. Vastineeksi yhtiöt saavat 1,8 miljoonaa dollaria vuodessa.[18] Vuosien 2003 ja 2005 välillä FBI lähetti yli 140 000 tiedonpyyntökirjettä, jotka vaativat tietoliikenneyhtiöitä luovuttamaan informaatiota asiakkaidensa puhelu- ja Internet-historiasta. Noin puolet näistä kirjeistä vaativat tietoja Yhdysvaltain kansalaisista.[19]
Agentteja ei vaadita seuraamaan suurinta osaa puheluista. Puheentunnistusohjelmistot luovat siepatuista keskusteluista tietokoneluettavaa tekstiä, joka sitten prosessoidaan automatisoiduissa analysointiohjelmistoissa. Ohjelmistot etsivät tiettyjä sanoja ja lauseita ja päättävät onko tarpeellista, että agentti kuuntelee puhelua. Tämänkaltaisia ohjelmistoja on kehittänyt IAO-tiedustelupalvelu sekä Verintin ja Narusin kaltaiset yhtiöt.[20]
Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa olevilla lainvalvonta- ja tiedusteluvirastoilla on käytössä teknologia, jolla on mahdollista käynnistää kännykän mikrofoni etäältä. Kännykän haltijan läheisyydessä tapahtuvia keskusteluja on näin mahdollista kuunnella salaa.[21][22][23][24][25][26]
Matkapuhelimia käytetään usein myös paikannustietojen keräämiseen. Matkapuhelimen sijainnin (ja siten myös laitteen haltijan) voi helposti määrittää silloinkin, kun puhelin ei ole käytössä. Tähän käytetään multilaterointi-nimistä tekniikkaa, jolla lasketaan kuinka pitkään kestää ennen kuin puhelimen lähettämät signaalit saavuttavat lähistöllä olevat matkapuhelintornit.[27][28] Tämänkaltaisten tekniikoiden laillisuus on ollut kyseenalaistettua esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa on annettu erityistä huomiota kysymykselle tuomioistuinten määräysten tarpeellisuudesta.[29] Sprint-tietoliikenneyhtiön tilastojen mukaan, Yhdysvaltain liittovaltion lainvalvontavirastot ovat vaatineet kyseisen yhtiön paikannustietoja kahdeksan miljoonaa kertaa vuodessa.[30]
Helsingin Sanomien vuonna 2014 tekemän selvityksen mukaan Suomen poliisi pääsee käsiksi epäiltyjen puhelinkeskusteluihin ja teletietoihin hyvin ylimalkaisilla hakemuksilla. Selvitys koski eräitä Helsingin käräjäoikeudessa julkisiksi tulleita telepakkokeinopäätöksiä vuosilta 2010–2013.[31]
Valvontakameroita käytetään valvomaan alueita. Ne on usein yhdistetty tallennuslaitteeseen tai IP-verkkoon ja niitä voi tarkkailla esimerkiksi vartija. Kamerat ja tallennusvälineet olivat aikoinaan suhteellisen kalliita ja vaativat henkilökuntaa seuraamaan kuvamateriaalia. Nykyisin materiaalin analysoinnin on tehnyt helpommaksi automatisoidut ohjelmistot, jotka järjestävät kuvamateriaalin tietokantoihin sekä Virat’n ja HumanID:n kaltaiset analysointiohjelmistot.[32][33] Kuvamateriaalin määrä on myös huomattavasti pienempi liiketunnistimien ansiosta. Tunnistimien takia videota kuvataan vain silloin kun ne havaitsevat liikettä. Halpojen tuotantomenetelmien ansiosta, valvontakamerat ovat riittävän yksinkertaisia ja halpoja käytettäväksi kodin turvajärjestelmissä jokapäiväiseen valvontaan.
Yhdysvaltain Department of Homeland Security lahjoittaa miljardeja dollareita vuodessa paikallisille, valtiollisille, ja liittovaltiollisille virastoille nykyaikaisten valvontakameroiden asentamiseen. Esimerkiksi Chicagon kaupunki käytti hiljattain 5,1 miljoonaa dollaria asentamaan 250 ylimääräistä valvontakameraa sekä yhdistämään nämä ja entuudesta olevat yli 2 000 kameraa keskitettyyn seurantakeskukseen osana Operation Virtual Shield -nimistä operaatiota. Chicagon kaupunginjohtaja Richard Daley sanoi vuonna 2009, että Chicagolla tulee olemaan valvontakamera jokaisen kadun nurkalla vuoteen 2016 mennessä.[34][35]
Osana Kiinan Golden Shield Project -nimistä hanketta, useat yhdysvaltalaiset yhtiöt (mukaan lukien IBM, General Electric ja Honeywell) ovat tehneet läheistä yhteistyötä Kiinan hallituksen kanssa asentamaan miljoonia valvontakameroita ympäri Kiinaa. Hankkeeseen sisältyi myös kehittyneiden videoanalysointi- ja kasvojentunnistusohjelmistojen käyttöönotto. Laitteet voivat näin tunnistaa ja seurata ihmisiä minne tahansa he menevät. Laitteet tulevat olemaan yhdistettynä keskitettyyn tietokantaan ja seurantakeskukseen, joka tulee hankkeen valmistuttua sisältämään kuvan jokaisesta Kiinassa olevasta 1,3 miljardista ihmisestä.[36] Hanketta johtavan Information Security Technology -viraston johtaja Lin Jiang Huai on sanonut, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen järjestelmät olivat Golden Shield -hankkeen inspiraatio.[36]
Yhdysvaltain asevoimien tutkimusorganisaatio (DARPA) rahoittaa Combat Zones That See -nimistä tutkimusohjelmaa, jonka tavoitteena on yhdistää kaupungissa olevat valvontakamerat keskitettyyn seurantakeskukseen, tunnistaa ja seurata henkilöitä ja ajoneuvoja sekä ilmoittamaan "epäilyttävästä" toiminnasta (esimerkkeinä käsien heiluttaminen, vilkuilu ja ryhmässä seisominen).[37]
Tammikuussa 2001 järjestetyssä Super Bowl XXXV -tapahtumassa Yhdysvalloissa, Floridan poliisit käyttivät Identix -nimisen yhtiön FaceIt -nimistä kasvojentunnistusohjelmistoa skannaamaan yleisöä mahdollisten rikollisten tai terroristien varalta.[38] Järjestelmä tunnisti 19 henkilöä, joilla oli vireillä olevat pidätysmääräykset.[39]
Valtiot useinlähde? väittävät alustavasti, että kameroita tullaan käyttämään liikenteen valvontaan, mutta monet päätyvät käyttämään niitä yleiseen valvontaan. Esimerkiksi Washington (DC) -kaupungissa, 5 000 valvontakameraa asennettiin liikenteen valvonnan tarkoituksessa. Asentamisen valmistuttua Metropolitan Police Department -poliisitoimelle annettiin lupa suorittaa "päivittäistä seurantaa" kameraverkostolla.[40]
Jotkut ovat esittäneet, että julkisia alueita valvovien keskitettyjen valvontakameraverkostojen kehittyminen – yhdistettynä ihmisten valokuvia ja henkilöllisyyksiä (biometrinen data) sisältäviin tietokantoihin ja kykyyn seurata ihmisten liikkeitä kaupungissa ja tunnistamaan kenen kanssa he ovat olleet tekemisissä – aiheuttavat riskin kansalaisvapauksille.[41] Esimerkki tämänkaltaisesta verkostosta on Trapwire.[42]
Yksi yleinen tapa harjoittaa valvontaa on rakentaa sosiaalisista verkoista karttoja, jotka perustuvat Facebookin, MySpacen ja Twitterin kaltaisista yhteisöpalveluista kerättyyn dataan ja teletunnistetietojen perusteella tehtyyn tietoliikenneanalyysiin.[43] Näistä sosiaalisista verkostoista tehdyistä "kartoista" sitten louhitaan tietoa. Saatuun tietoon voi sisältyä henkilön kiinnostuksen kohteet, ystävyydet ja kytkökset, halut, uskomukset, mielipiteet ja harrastukset.[44][45][46][47]
Monet DARPA:n, NSA:n ja DHS:n kaltaiset virastot ovat panostaneet voimakkaasti sosiaaliseen verkostoanalyysiin liittyvään tutkimustyöhön.[48][49] Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö uskoo, että suurin uhka Yhdysvalloille tulee hajautetuista, johtajattomista ja maantieteellisesti hajallisista terroristi-, ääri- ja toisinajattelijaryhmistä. Näiden kaltaiset uhat ovat helposti torjuttavissa löytämällä verkoston tärkeät solmut ja poistamalla ne. Tämän suorittamiseen tarvitaan yksityiskohtainen kartta verkostosta.[47][50][51][52]
Northeastern University -yliopistossa nykyaikaista sosiaalista verkostoanalyysiä tutkinut Jason Ethier on sanonut IAO:n kehittämästä Scalable Social Network Analysis Program -hankkeesta näin:
»SSNA:n algoritmejä koskevan tutkimustyön tarkoituksena on laajentaa sosiaalisen verkostoanalyysin menetelmiä erottamaan mahdolliset terroristisolut tavallisista ihmisistä koostuvista ryhmistä ... Ollakseen menestyksekäs SSNA:n täytyy saada tietoa suurimman osan maailman ihmisten sosiaalisista vuorovaikutuksista. Koska [Yhdysvaltain] puolustusministeriö ei kykene helposti erottamaan rauhanomaisia kansalaisia terroristeista, sen täytyy kerätä dataa sekä viattomista siviileistä että mahdollisista terroristeista.»
(Jason Ethier[50])
AT&T -tietoliikenneyhtiö kehitti Hancock -nimisen ohjelmointikielen, jolla on mahdollista seuloa valtavia teletunnistetietoja ja Internet-liikennetietoja sisältäviä tietokantoja. Seulonnan seurauksena voidaan tunnistaa "intressiyhteisöjä" – ryhmiä, jotka soittavat toisilleen usein tai vierailevat säännöllisesti tietyillä verkkosivuilla. AT&T kehitti järjestelmän alun perin "markkinointitutkimusta" varten.[53] FBI on kuitenkin säännöllisesti vaatinut tämänkaltaista tietoa tietoliikenneyhtiöiltä ilman tuomioistuinten määräyksiä[53] ja tallentanut kaiken heidän saaman datan omiin tietokantoihin, huolimatta siitä oliko saadusta tiedosta hyötyä tutkimuksissa.[54]
Jotkut ihmiset uskovat, että yhteisöpalveluiden käyttö on "osallistuvan valvonnan" muoto, jolloin näiden verkkosivujen käyttäjät periaatteessa harjoittavat itsensä valvontaa julkaisemalla yksityisiä tietoja paikoissa, joissa yritykset ja valtiot voivat nähdä sen.[44] Noin 20% työnantajista sanoivat vuonna 2008, että he käyttävät yhteisöpalveluita keräämään tietoa tulevista ja nykyisistä työntekijöistä.[55]
|
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Tietoa voi hakea esim. englanninkielisestä artikkelista: en:Surveillance#Biometric |
.jpg)
Biometrinen valvonta viittaa mihin tahansa teknologiaan, joka mittaa ja analysoi ihmisten fyysisiä ja/tai käytöksellisiä ominaisuuksia todentamisen, tunnistamisen tai seulonnan tarkoituksessa.[56] Esimerkkejä fyysisistä ominaisuuksista ovat sormenjäljet, DNA ja kasvojen piirteet. Esimerkkejä suurimmaksi osaksi käytöksellisistä ominaisuuksista ovat askellaji (ihmisen kävelytyyli) ja ääni.
Kasvojen tunnistamisessa käytetään ihmisten kasvojen piirteiden ainutlaatuista kokoonpanoa heidän tunnistamiseen, yleensä valvontakameran kuvaamasta videosta. Yhdysvaltain DHS ja DARPA ovat panostaneet voimakkaasti kasvojen tunnistamiseen liittyvään tutkimustyöhön.[57] DARPA:n Information Processing Techniques Office -yksikön Human Identification at a Distance (HumanID) -niminen ohjelma kehitti teknologioita, jotka kykenivät tunnistamaan henkilön 150 m:n etäisyydeltä kasvojen piirteiden perusteella.[33]
Affektiiviseen tietojenkäsittelyyn perustuvassa käytöksellisessä biometriikassa käytetään tietokoneita tunnistamaan ihmisen tunnetilan heidän ilmeen, puheen nopeuden, äänensävyn ja -korkeuden, ryhdin ja muiden käytöksellisten ominaisuuksien perusteella. Näin voidaan tehdä esimerkiksi katsomaan vaikuttaako henkilö "epäilyttävältä" (ympärille vilkuilu, "jännittyneet" tai "vihaiset" ilmeet, käsien heiluttaminen, ym.).[58]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
