brittiläinen kirjailija ja lehtimies From Wikipedia, the free encyclopedia
Eric Arthur Blair (25. kesäkuuta 1903 Motihari, Bengali, Brittiläinen Intia – 21. tammikuuta 1950 Lontoo, Britannia), kirjailijanimeltään George Orwell, oli brittiläinen kirjailija ja toimittaja. Hänen kirjoistaan tunnetuimpia ovat Espanjan sisällissotaa kuvaava reportaasi Katalonia, Katalonia, neuvostokommunismia vertauskuvallisesti kritisoiva Eläinten vallankumous ja antitotalitaristinen dystopiakuvaus Vuonna 1984.
| George Orwell | |
|---|---|
 George Orwell vuonna 1933. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Eric Arthur Blair |
| Syntynyt | 25. kesäkuuta 1903 Motihari, Bengali, Brittiläinen Intia |
| Kuollut | 21. tammikuuta 1950 (46 vuotta) Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kansalaisuus |
 Iso-Britannia |
| Ammatti | kirjailija, lehtimies |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | englanti |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Orwell (oikealta nimeltään Eric Blair) syntyi Motiharissa Bengalissa vuonna 1903 brittiläisen siirtomaabyrokraatin Richard Blairin ja Ida Limouzinin toiseksi lapseksi. Vuonna 1904 Ida muutti lasten kanssa Englantiin, missä perheeseen syntyi vielä yksi lapsi. Richard Blair palasi Intiasta Englantiin vuonna 1912. Eric pantiin Englannissa kalliiseen valmistavaan kouluun, jotta hän pääsisi myöhemmin Etoniin tai Harrow’hun.[1]
Orwell kävi Etonin sisäoppilaitoksen King’s Collegea vuodet 1917–1921. Hän valmistui 12. parhaana 13 oppilaan luokassaan. Urheilussa hän menestyi hyvin.[2]
Etonista valmistumisensa jälkeen Orwell muutti Burmaan työskentelemään apulaispoliisitarkastajana Intian brittiläisissä poliisivoimissa. Hän kertoi tunteneensa burmalaisten vihanneen häntä ja alkoi nähdä brittien siirtomaavallan hyväksikäyttämisen muotona. Orwell kirjoitti kokemustensa pohjalta myöhemmin fiktiivisen romaanin Päivät Burmassa, jossa kerrotaan Burmassa asuvan englantilaisen puukauppiaan karusta ja epätyydyttävästä elämästä.[3]
Orwell jätti Burman poliisivoimat saadakseen kirjoittaa, omien sanojensa mukaan aluksi egoismin ja esteetiikan kaipuun vuoksi. Vuodesta 1936 alkaen hänen motiivikseen tuli totalitarismin vastustaminen ja demokraattisen sosialismin puolustaminen.[4]
Orwell asui vuodesta 1927 alkaen aluksi Lontoossa ja Pariisissa, opettaen ja kirjoittaen lehtiin. Vuoden 1930 jälkeen Orwell asui Lontoossa sukunsa tuen varassa ja kirjoitti jatkuvasti. Orwellin omaan elämään perustuva romaani Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa (1933) sai hyvät arvostelut ja myi hyvin. Orwell ei kuitenkaan vaurastunut kirjoittamisella, vaan joutui työskentelemään esimerkiksi yksityisopettajana, yksityiskoulun opettajana ja kirjakaupan myyjänä. Hän meni vuonna 1936 naimisiin Eileen O’Shaugnessyn kanssa. Onnellinen liitto päättyi Eileenin kuolemaan vuonna 1945.[5]
Orwellin varhaiset romaanit Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa (1933), Päivät Burmassa (1934), A Clergyman’s Daughter (1935) ja Eläköön tuonenkielo (1936) kertovat vakiintuneista tavoista vapautumisen vaikeudesta. Orwell ei ollut itse tyytyväinen niihin.[6]
Sosialistinen Left Book Club palkkasi Orwellin kirjoittamaan raportin Englannin hiilikaivostyöläisistä. Tuloksena oli kirja Tie Wiganin aallonmurtajalle (1937), joa sai paljon huomiota ja kiitosta.[7]
Orwell osallistui vuonna 1937 vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten puolella. Hän soti neljä kuukautta Aragonian rintamalla anarkistien kanssa yhteistyössä toimineen trotskilaisen POUM-puolueen miliisijoukoissa. Barcelonan toukokuuksi kutsutun valtataistelun jälkeen stalinistinen Espanjan kommunistipuolue kuitenkin aloitti puhdistuksen POUMia ja muita poliittisesti ”harhaoppisina” pitämiään liittolaisia vastaan. Kaulaan haavoittunut Orwell pelastui täpärästi kommunistien kynsistä ja palasi Englantiin. Kotiin palattuaan hän kirjoitti kirjan Katalonia, Katalonia (1938), jossa hän kuvaa kokemuksiaan sodassa ja tasavaltalaisten poliittisia ristiriitoja.[8]
Sotavuosina 1941–1943 Orwell tuotti BBC:n radion sotalähetyksiä Intiaan.[9] Vuonna 1943 Orwellista tuli vasemmistolaisen viikkolehden Tribunen kirjallisuustoimittaja.[10] Vuonna 1945 hän vietti kolme kuukautta Ranskassa, Saksassa ja Itävallassa sotakirjeenvaihtajana.[11]
Vuonna 1945 Orwellilta julkaistiin romaani Eläinten vallankumous. Teos on poliittinen faabeli, joka kuvaa maatilan eläinten kautta Stalinin petosta vallankumouksen jälkeisellä Venäjällä. Teos teki Orwellista tunnetun ja antoi hänelle taloudellista turvaa. Vuonna 1949 Orwell julkaisi teoksensa Vuonna 1984, joka kuvaa totalitaristista tulevaisuutta. Kirja herätti paljon huomiota, ja monet sen termeistä, kuten isoveli ja uuskieli, tulivat yleiseen käyttöön.[10] Kyseisenlaista yhteiskuntaa kutsutaan orwellilaiseksi.
Orwell asui viimeisinä vuosinaan Sisä-Hebrideillä.[12] Orwell sairasti tuberkuloosia ja kuoli 21. tammikuuta 1950.[10]
Orwellin näkemykset olivat lähinnä sosiaalidemokraattisia. Orwell itse kirjoitti kannattavansa ”demokraattista sosialismia”, mutta ei koskaan määritellyt termiä tarkemmin. Hän ruoti kirjallisia motiivejaan seuraavasti:
»Rauhallisina aikoina olisin kirjoittanut kuviokkaita tai vain kuvailevia kirjoja ja poliittiset kiintymykseni olisivat jääneet miltei huomaamatta. Todellisuudessa minusta on pakotettu esiin eräänlainen pamflettien kirjoittaja. (...) Espanjan sota ja muut vuosien 1936–37 tapahtumat käänsivät vaakakupit ja sen jälkeen tiesin paikkani. Jokainen rivi vakavaa tekstiä jonka olen kirjoittanut vuoden 1936 jälkeen on kirjoitettu suoranaisesti tai välillisesti totalitarismia vastaan ja demokraattisen sosialismin puolesta, sellaisena kuin minä sen ymmärrän. (...) Ja luodessani katseeni työhöni, näen että joka kerta kun minulta puuttui poliittinen päämäärä kirjoitin elottomia kirjoja ja annoin petkuttaa itseni punerviin jaksoihin, sisällyksettömiin lauseisiin, koristeellisiin adjektiiveihin ja yleiseen humpuukiin.»
(George Orwell esseessään Miksi kirjoitan (1946).)
Orwell oli Britannian tiedustelupalvelun seurannassa 1920-luvulta lähtien, koska epäiltiin hänen olleen kommunisti.[13] Viimeistään Espanjan sisällissodan kokemukset saivat Orwellin vakuuttuneeksi kommunismin tuhoisuudesta myös vasemmistolaisuudelle (”kommunistinen puolue on nykyään vastavallankumouksellinen voima”) ja tekivät hänestä neuvostokommunismin tiukan vastustajan. 1949 Orwell listasi Britannian ulkoministeriön kommunisminvastaista propagandaa tekevälle osastolle kommunisteiksi ja Neuvostoliiton myötäilijöiksi epäilemiään kulttuurihenkilöitä, joiden kanssa tehtävää yhteistyötä ministeriön tulisi välttää. Listalla oli 38 henkilöä, muiden muassa Charles Chaplin, Michael Redgrave ja E. H. Carr.[14] Orwell tunsi kuitenkin aina solidaarisuutta Katalonian vallankumouksen anarkistista alkuvaihetta kohtaan, eikä vallankumouksellinen väkivaltaromantiikka ollut hänelle täysin vierasta. Esimerkiksi toisen maailmansodan alussa, natsien hyökkäysvaiheen aikana kirjoitetussa pitkässä esseessään The Lion and the Unicorn (”Leijona ja yksisarvinen”) hän näki kommunisteista riippumattoman mutta vasemmistososialistisen, ehkä verisenkin vallankumouksen Englannissa väistämättömänä, jopa toivottavana.
Orwell arvosteli nationalismia - joka hänelle oli eri asia kuin isänmaallisuus - siitä, että se hänen mielestään teki ihmiset epäkriittisiksi oman maansa ulkopolitiikkaa kohtaan. Orwell esimerkiksi kirjoitti, että ”nationalisti ei vain jätä tuomitsematta oman puolensa tekemiä hirmutekoja, vaan hänellä on myös huomattava kyky olla edes kuulematta niistä”.[15] Toisen maailmansodan aikana hän toimi kodinturvajoukoissa (Home Guard) ja yritti päästä myös rintamalle, mutta pahenevan keuhkotuberkuloosinsa vuoksi häntä ei hyväksytty armeijaan. Sodan aikana hän puolusti näkyvästi kirjailija P. G. Wodehousea jota syytettiin maanpetoksellisesta yhteistyöstä natsien kanssa.
Orwell arvosteli jyrkästi kuuluisassa esseessään Politics and the English Language kielen käyttämistä poliittisena välineenä ja todellisuuden naamioimista kiertoilmaisuin.
Orwellin laajaa esseetuotantoa arvostetaan englanninkielisessä maailmassa erittäin paljon, ja sitä on julkaistu eri kokoelmina. Suomeksi on ilmestynyt valikoima Kun ammuin norsun ja muita esseitä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
