Tupolev Tu-134
venäläinen matkustajalentokone / From Wikipedia, the free encyclopedia
Tupolev Tu-134 (ven. Туполев Ту-134, Nato-raportointinimi Crusty) on neuvostoliittolainen lyhyen matkan kapearunkoinen matkustajalentokone. Tupolev Tu-124:n pohjalta suunniteltu kone lensi ensilentonsa 29. heinäkuuta 1963[1] ja tuli Aeroflotin käyttöön 9. syyskuuta 1967.[2] Sitä valmistettiin vuosina 1963–1989 eri versioina prototyypit mukaan lukien yhteensä 854 kappaletta.[6]
Tupolev Tu-134 | |
---|---|
Venäjän erikoislento-osaston Tu-134AK tammikuussa 2011. |
|
Tyyppi | lyhyen matkan matkustajalentokone |
Alkuperämaa | Neuvostoliitto |
Valmistaja | Tupolev |
Suunnittelija | Leonid L. Seljakov[1] |
Ensilento | 29. heinäkuuta 1963[1] |
Esitelty | 9. syyskuuta 1967[2] |
Tila | käytössä |
Pääkäyttäjät |
Venäjän ilmavoimat[3] Aeroflot (entinen)[4] Neuvostoliiton ilmavoimat (entinen)[5] |
Valmistusmäärä | 854[6] |
Valmistusvuodet | 1963–1989[6] |
Kehitetty mallista | Tupolev Tu-124 |
Infobox OK |
Aeroflotin palveluksessa Tu-134 pysyi aina vuoden 2008 alkuun saakka.[6] Sen rooli Aeroflotin laivastossa oli neuvostoaikana suuri. Esimerkiksi vuonna 1990 Aeroflotilla oli 450 Tu-134:ää, ja yhdessä keskipitkän matkan Tu-154-koneiden kanssa niillä kuljetettiin tuolloin yli 75 prosenttia yhtiön matkustajista.[4] Kaikkiaan Aeroflot käytti yli 600 Tu-134-konetta ja kuljetti niillä lähes kymmenen miljoonaa matkustajaa.[7] Aeroflotin lisäksi Tu-134:n suurimpia käyttäjiä oli Neuvostoliiton ilmavoimat, jolle toimitettiin 199 konetta.[5] Sitä vietiin myös itäblokin maihin ja Aasiaan,[8] ja myöhemmin käytettyjä koneita myytiin muun muassa Afrikkaan.[6]
Länsimaisiin vastineisiinsa verrattuna Tu-134 ei ole yhtä taloudellinen,[7] ja vuonna 2005[9] tiukentuneiden melu- ja päästörajoitusten vuoksi sen käyttö Euroopassa on loppunut.[8] Huhtikuussa 2017 liikenteessä oli vielä 103 Tu-134:ää, niistä suurin osa Venäjällä ja entisen Neuvostoliiton maissa. Sen pääkäyttäjä on Venäjän ilmavoimat, jolla on käytössään 55 konetta.[3]