katolisen kirkon jumalanpalvelus, jossa rukoillaan edesmenneiden puolesta From Wikipedia, the free encyclopedia
Sielunmessu eli requiem on katolisen kirkon jumalanpalvelus, jossa rukoillaan edesmenneiden puolesta. Sen alkuperäinen nimi on lat. Missa pro Defunctis eli messu kuolleiden puolesta, mutta se tunnetaan yleisesti myös palveluksen tekstin ensimmäisellä sanalla Requiem eli "lepo".
Sielunmessu noudattaa yleisesti tavallisen messun kaavaa. Se sisältää täydellisessä muodossaan messun pysyvät osat paitsi Gloria, Credo ja evankeliumia edeltävä Halleluja, joka korvataan Tractus-osalla, sekä muuttuvat osat, joiden teksti sielunmessussa on aina sama. Requiemiin kuuluu sekvenssi-osa Dies irae. Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen liturgisissa uudistuksissa Dies irae -osan käytöstä luovuttiin.
Dies irae -sekvenssin on muotoillut Tuomas Celanolainen 1200-luvulla. Runoelman alku kuvaa viimeistä päivää mm. Ilmestyskirjan näyllä, keskiosa on katuvan rukousta ja sekvenssin loppujakso muuttuu minä-muodosta yleiseksi.[1]
Trenton kirkolliskokouksessa säädetyn requiem-messun osat ovat:
Lukuisat säveltäjät ovat säveltäneet sielunmessun tekstin vuosisatojen aikana. Säveltäjät ovat usein käsitelleet requiemin järjestystä vapaasti muunnellen. Esimerkiksi Joonas Kokkosen Requiemista puuttuu Dies irae kokonaan. Kokkosen Requiemissa on viimeistä edellisenä osana osa "In paradisum".
Kuuluisia sielunmessuja:
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.